Ensimmäinen Perinne

  1. Perinne
    Yhteisen hyvinvointimme tulisi olla ensi sijalla; henkilökohtainen toipuminen riippuu AA:n yhtenäisyydestä.

Yhteisömme yhtenäisyys

On aika ottaa ensimmäinen perinne todesta.
On määriteltävä, mitä yhtenäisyydellä tarkoitetaan,
koska siitä riippuu elämämme tai kuolemamme.
Ellemme toivu alkoholismistamme, me kuolemme,
ellemme kykene/halua toteuttaa AA:n tarjoamaa ratkaisumallia sairauteemme, meillä ei ole toivoa.
Siinä on yhtenäisyytemme, että tiedämme itse miten AA-yhteisössä alkoholismista toivutaan ja,
että osaamme kertoa sen myös muille. Se tieto löytyy Isosta Kirjastamme. :wink:

Toiset noudattavat ohjelmaa ja perinteitä, toiset eivät. Minkäs teet. Jotkut tuskin ovat edes nitä lukeneet - saati sisäistäneet. Ensimmäinen perinne tosiaan kieltää perustamasta useita AA-liikkeitä, täysin kategorisesti.

Itse kannattaa kuunnella niitä, jotka ovat ohjelman parhaiten omaksuneet, pysyneet raittiina ja ovat kiitollisia. Ja myöskin käytännön elämässä soveltavat AA:n neuvoja, eivät vain palaverien aikana.

Taas kerran on syytä muistaa, että alkoholistit ovat erittäin sairaita ihmisiä - ja tunne-elämältään usein kuin keskenkasvuisia murkkuja. Vaikeita mutta rakkaita :smiley:

Hyvä esimerkki tästä pysyväisluontoiselta vaikuttavasta torailutaipumuksesta ovat kovat tupakka- ja mömmöriidat, jotka myös repivät jatkuvasti yhteisöä. Jossakin päin Suomea kinataan jopa sukupuolisuosituksista ryhmiin ja jossakin taas vaikkapa siitä miten kokouksen kulun tulisi mennä. Ei kai ole joillakin parempaa tekemistä :unamused:

kahleeton

Sinä olet Vaeltaja kyllä niin peelo, kuin peelo vain voi olla :laughing:
Täysin käsittämätön yksilö!

Palataanpas taas asiaan!

  1. Perinne
    Yhteisen hyvinvointimme tulisi olla ensi sijalla; henkilökohtainen toipuminen riippuu AA:n yhtenäisyydestä.

AA:n Kaksitoista Perinnettä esittelee itse toveriseuran elämää. Ne luonnostavat niitä tekijöitä, joilla AA ylläpitää yhtenäisyyttä, elää ja kasvaa, sekä liittyy ympäröivään maailmaan. Perinteet mahdollistavat AA:n kolmesta perinnöstä yhtenäisyyden.

Niin luulin minäkin. En olisi ikinä voinut uskoa, että joku pystyy kaatamaan yhteisön hengen. Siksi näiden Varjo-AA:n perustajien ajatusmaailma onkin minulle totaalisen outo ja sairaalloinen. Onneksi perus-AA:ssa toipuu edelleen tuhansia alkkiksia ilman mitään tietoa koko hajaannuksesta :slight_smile: Tämä AA II on vain muutaman sekopään kehitelmä, joka sortuu kyllä pikku hiljaa omaan mahdottomuuteensa.

kahleeton

Viimeisin tapaus on Porista, jossa nämä 8-kymppiset konservatiivi-sovinisti -alkkissedät yrittivät saboteerata naisille suunnatun AA-ryhmän nurin. Pimeetä sakkia… :open_mouth:

Ja erässä tässä lähellä olevasta ryhmästä taas nämä hurahtaneet PKV-kiihkoilijat heittävät ulos, jos on ottanut viikko sitten puolikkaan Buranan influenssaan…

Mutta onneksi hyvin toimivia ryhmiä on sadoittain ja syntyy koko ajan lisää tarpeen mukaan… :slight_smile:

kahleeton

En tiedä oletko jo lukenut tämän viimeviikolla ryhmiin postitetun kirjallisen dokumentin.

webalcoholic.com/selvaratkai … maalle.pdf

Tässä nettiversiossa ovat nimet sensuroitu nimettömyysperiaatteen mukaan,
mutta Suomen jokaisesta Nimettömien ryhmästä löytyy alkuperäinen sensuroimaton kirje.

Tämän puiminen kuuluisi paremminkin tuonne Toisen Perinteen ketjuun, mutta tässä nyt kuitenkin.

Ei tulisi mieleenkään lukea noin sairaita julkaisuja. Ja sinä päädyt nyt pysyvästi omalle bannilistalleni. Suosittelen muillekin. Hyvästi.

kahleeton

Kyseessä on siis Nimettömien sisäinen postitus! Olen ymmärtänyt, että olet jäsen???

On se. On ollut jo pitkään :laughing:

  1. Perinne
    Yhteisen hyvinvointimme tulisi olla ensi sijalla; henkilökohtainen toipuminen riippuu ME LOPETTAJIEN yhtenäisyydestä.

Oletko sinä nyt ihan tosissasi!?

Suollat tänne sivutolkulla sontaa, ja heität sitten väliin tällaisen kommentin…!
Eikäkun ihan totta :laughing:

Kalevi! Yritä edes, minä olen tosissani. Yhteisestä hyvinvoinnista on kysymys! :sunglasses:

.

Minua tämä muistuttaa suomalaisen AA-kentän hajallaan olosta.
Juuri tällaisella keskusteluntasolla sitä AA:n hajaannusta Suomessa ylläpidetään.
Asioihin ei syvennytä, vaan vastaus tulee salaman nopeasti mitään ajattelematta.

Paluu perinteisiin on ainoa tapa saada suomalainen AA-yhteisö yhtenäiseksi.
Siksi tämä ensimmäinen Perinne on avainasemassa.
:sunglasses:

No hitto, sitähän tämä. Paitsi kapakassa kun riitelee, niin se tarkoittaa sitä, että pian joltain vuotaa verta :laughing:
Kyllä tämä varmaan ihan hauskaa monesta on, mutta ihan vakavasti sanoen ihmettelen edelleen, kuinka tuo RauniO pystyy pokkana suoltamaan ihan mitä sattuu…

Mulle on loppujen lopuksi aivan sama, kuinka levällään AA on, ja jotenkin minusta tuntuu, ettei se asia hierrä ketään muuta, kuin RauniOta.

Mutta hei! Kyllä tämä tosiaan telkkarin voittaa, muttei hiihtämistä, joten eikun ladulle.

Ensimmäinen Perinne - tarkistuslista

Nämä kysymykset julkaistiin ensimmäisen kerran Kaksitoista perinnettä –sarjassa 1969-1971. Vaikka kysymykset on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön, AA-ryhmät ovat käyttäneet niitä laajemminkin keskustelun pohjana.

  1. Ensimmäinen Perinne:

Yhteisen menestyksemme tulisi aina olla ensi sijalla; henkilökohtainen toipuminen riippuu AA:n yh-tenäisyydestä.

  1. Olenko ryhmäni keskuudessa parantava, sovitteleva, kokoava henkilö, vai saanko aikaan hajaannus-ta? Miten on juoruamisen ja toisten henkilöiden tutkimisen laita?

  2. Olenko rauhan rakentaja? Vai onko tapanani hurskastelevien verukkeiden nojalla, kuten “vain kes-kustelun aikaansaamiseksi”, antautua väittelyyn?

  3. Olenko lempeä niitä kohtaan, jotka eivät miellytä minua, vai olenko ärsyyntyvä?

  4. Teenkö kilpailumielisiä AA:ta koskevia huomautuksia, esimerkiksi vertaamalla yhtä ryhmää toiseen tai asettamalla AA:n jollakin paikkakunnalla vastakkain AA:n kanssa jollakin toisella?

  5. Vähättelenkö jonkin AA-toiminnan arvoa, ikään kuin olisin parempi siksi, etten osallistu tähän tai tuohon AA:n elämän alueeseen?

  6. Tiedänkö tarpeeksi AA:sta kokonaisuutena? Tuenko kaikin mahdollisin tavoin AA:n kokonaisuutta, vai vain niitä osia, jotka ymmärrän tai hyväksyn?

  7. Olenko yhtä hienotunteinen AA-tovereitani kohtaan kuin toivoisin heidän olevan itseäni kohtaan?

  8. Pursuanko latteuksia rakkaudesta samalla, kun sallin itselleni ja tunnen oikeutetusti käytöksen, joka tihkuu vihamielisyyttä?

  9. Käynkö tarpeeksi usein AA-kokouksissa tai luenko tarpeeksi AA-kirjallisuutta ollakseni todella tiiviisti mukana?

  10. Annanko AA:lle kaikkeni, hyvät ja pahat puoleni, ottaen vastaan yhtä lailla kuin antaen muille toveriseuran apua?

Luettuani kysymykset ja vastattuani niihin rehellisesti, on tunnustettava, etten ole kyennyt noudatta-maan ensimmäisen perinteen ehdottamaa lähestymistapaa omissa toimissani.

Mennessäni kokouksiin ja toimikuntiin vien mukanani oma kyvykkyyteni noudattaa ensimmäisen perinteen henkeä. On tärkeää, että kuuntelen ryhmän omantunnon ääntä ja mukaudun siihen, sillä se on oikeudenmukaisempi ja puolueettomampi kuin yhden henkilön mielipide.

Perinteitä tutkivien ja noudattavien ryhmien kokemus on osoittanut, että ryhmässä vallitseva omantun-non ääni, on “erehtymätön” ja toimii yhteisen menestyksen hyväksi. Näin se edistää myös yksilön toipumista ensimmäisen perinteen hengen mukaisesti.