Ensimmäinen päiväkö?

Heippa!

Juomattomia päiviä takana 0. Viime yönä päätin lopettaa. Tosi vaikea itselleen myöntää olevansa alkoholisti. Kyllä olen ja olenhan sen jo vuosia tiennyt tai oikeastaan vuosikymmeniä. Mutta itseään on helppo huijata kuten varmasti kaikki täällä olevat tietävät. No enää en pysty. Kauppa aukesi kymmeneltä ja siitälähtien kelloa tuijotellut että josko hakisin vielä sen yhden oluen… Olo helpottaisi, käsien tärinä loppuisi, sekavat ajatukset vähenisivät jne.
Miten saan itseni olemaan luovuttamatta heti ennenkuin olen edes aloittanut taistelua?

Heippa vaan ja tervetuloa!
Sunnuntain krapulakaljat ovat monelle tuttuja. Toivottavasti et ole sortunut. Jos olet niin huomisesta sitten nollapäivä. En tiedä paljonko juot ja juotko lähinnä vain viikonloppuisin vai kenties joka päivä. Yksi hyvä neuvo on pitää kuukauden tipaton. Jos se ei onnistu kannattaa harkita kokonaan lopettamista! Paljon tsemppiä!

t. Juhani

Hei vieläyksi ja tervetuloa joukkoon!

Taistele tämä päivä. Älä hae juotavaa. Huomenna voit sitten onnitella itseäsi yhdestä juomattomasta päivästä. Tsemppiä päätöksesi kanssa, tunti ja päivä kerrallaan.

Selvin päin on mukavampi työstää vähentämistavoitteitasi ja sitä mitä tältä elämältä haluat.

Moi. Mullakin oli tarkoitus tänään pitää nollapäivä. Äänestysmatkalla sorruin kauppaan. 2 olutta lähti mukaan. Join ne pihalla auringosta nauttien. Huomenna yritän taas saada nollattua. Kyllä tää vaan on niin pirullista. Tsempit.

Mun huikaton huhtikuu suli jo eilen. Sitä on niin vaan helvetin vaikea kieltäytyä kun sopiva tilaisuus tulee.
Pidin silti onnistuneesti tipattoman tammikuun.
Ei ollut helppoa, ei, mutta selvisin.
Jokainen päivä on taistelua oman itsensä kanssa. Haluanko vai enkö halua. Ja vaikken halua niin kuitenkin tekisi mieli.
Tunti kerrallaan ne ensimmäiset päivät selviää. Sitten päivä kerrallaan.
Tekemistä pitää olla. Sellaista mihin ei alko normaalisti liity. Pitää rikkoa niitä kuuluisia rajoja ja rutiineja.
Jaksamista.

Kiitoksia kaikille zempeistä…
mutta valitettavasti sorruin muutamaan. Kauppaan en kerinnyt mutta onhan tuo R-kioski auki ja sopivasti tupakatkin loppuivat.!
Tällä hetkellä tunne on, että elämä on ollut vaan sarja pahoja epäonnistumisia. Sekin että tän ensimmäisen yhteydenoton laitoin väärään paikkaan, vähentäminen ei auta muo, mun on saatava loppumaan kokonaan. Juominen on päivittäistä, ei väkeviä mutta joka päivä on olutta juotava ja siihen lisäksi sitten ne ylilyönnit viikoittain. Tunne niin paha, lopetin juuri väkivaltaisen suhteen, tai siis yritän etten siihen enää palaisi ja todella toivoisin että juomisenkin saisin joskus pois. Olisi kiva löytää mikä mitä itse todellisuudessa olen.

Kiitos vähentäjät, ei tämä nyt niin “väärä” osasto ollut. Heti kannustettiin!

Kukaan ei ole täydellinen. Kaikilla on tullut ylilyöntejä, ei välttämättä alkon suhteen, mutta muuten.
Ei auta kuin kerätä palaset ja alkaa rakentaa palapeliä alusta.
Niin se vaan on.
Pala kerrallaan paikalleen.
Mitään ei tapahdu taianomaisesti salamaniskusta, se vaan täytyy itse yrittää ja miettiä ja yrittää.
Ja tehdä niinkuin päättää.
Ja jossei tänään onnistu, onnistuu se huomenna. Taikka ylihuomenna.
Pitää vaan uskoa että pystyy.
Jonain kauniina päivänä voi sitten onnitella itseään kun pystyi ja uskoi itseensä että voi tehdä asioille jotain.
Ja sitten hymyilee.

Hyvää matkaa Me Lopettajiin ja raitista kevään jatkoa! Jos tilanne vaatii niin katkon kautta!

t. Juhani

hei vieläyksi, minäkin haluan toivottaa Sulle oikein hyvää matkaa Lopettajiin! hienoa kun oivallat että se on se oikea paikka. ja muutoinkin kaikkea parasta yrityksellesi. muista että kuka tahansa voi onnistua, myös sinä.

Hienoa vieläyksi jos pystyt kokonaan alkon jättämään. Itse tuskin vielä…Mutta mulla tänään yksi edistys. Ajoin töistä palatessa, hammasta purren tosin, “kaljakaupan” ohi. En tehny tikusta asiaa niinku usein. Tänään en siis ota. Matkaa kauppaan 25 km.