Ensimmäinen päivä

Hei.
Täällä oli monta kirjoitusta, jotka voisivat olla minun kirjoittamia, ja ajattelinkin että mitä minä edes kirjoitan tänne. Mutta haluan yrittää päästää tämän pahan olon pois. Olen keväästä asti juonut hurjia määriä. Viime vkolla olin neljänä päivänä kännissä. Tänäänkin tulin pikku krapulassa töihin, mokanneena, valvotun tuskaisen yön saattelemana. Raivosin miehelleni aivan syyttä eilen, lasten kadotessa yläkertaan, jotta välttyisivät huudoltani. Pelkään että mies ei jaksa enää, ja lähtee. Ymmärtäisin sen kyllä täysin. Vihaan itseäni. Pelkään nyt jo loppu vkoa, jolloin taas sairaissa aivoissani käännän asiat niin että, voikai sitä nyt vähän ottaa… viime vuonna olin puoli vuotta raittiina AA:n avulla, mutta lopetin käynnit alkuvuodesta, kun repsahtelin kyydistä toistuvasti, en enää kehtaa mennä sinne. En tiedä mitä tehdä. En luota itseeni pätkääkään ja oma päätökseni ei kestä paria päivää pitempään.
Kiitos jos jaksoit lukea.

Huomenta!
Aika synkkä on olosi, huomaan.
Voi olla hyvä, että kirjoitit sen muistiin tänne. Ehkäpä se kannattaa lukea loppuviikosta, vaikkapa perjantai-iltana kun teet päätöstä ottaako viikonlopun kunniaksi vai kehitelläkö jotain tekemistä selvänä.

Sanoit ettet luota itseesi pätkääkään. Se on paha, se. Ei voi keneenkään ellei ensin luota itseensä. Oman itsensä kanssa kuitenkin meidän jokaisen on toimeen tultava, muu väki voi ympärillä vaihtua mutta itseään ei voi vaihtaa. Pienin askelin, sanoisin. Itsensä kanssa oppii tulemaan toimeen, ja kyllä se itseluottamus, itsetunto, kyllä se palautuu kun prosessin saa alkuun.

Jostain sitä luottamusta ja varmuutta tarttis saada, se itselleen luvan antaminen luovuttamiseen kerran toisensa jälkeen, se kierre pitäisi saada poikki. Ehkä pienillä onnistumisilla ja niiden huomioinnilla, niiden onnistumisien arvostamisella? Jotain sensuuntaista taisi olla minun selviytymisessäni.

Jokaisessa kuitenkin on muutokseen tarvittavat voimavarat, voimia on niin kauan kuin henki pihisee. (no, ehkä joskus viime metreillä, aivan “vihanneksena” asia voi olla kyseenalainen mutta se on eri juttu)

Hyvä että jaksoit kirjoittaa, se saattaa olla hyvä merkki!

Voimia alkaneeseen viikkoosi!

Hyvää huomenta Nakkimaasto,

mulla kanssa rankka ryyppyputki päällä muutaman viikon (kesäloma). Pyysin lääkäriltä Antabuksen avukseni, hae sinäkin. Et joudu taistelemaan otanko vai en! Siitä AA:sta olen kuullut paljon hyvää ja aion sinne mennä kunhan tämä väsymys + saamattomuus tästä hiukan hellittää. Kyllä sinne AA:han voi mennä vaikka olisi repsahtanutkin muutaman kerran, ne muut siellä ovat aivan samassa tilanteessä kuin sinäkin, ja varmaan ymmärtävät tilannettasi paremmin kuin nyt uskotkaan, tsemppiä. Olen ainakin itse siinä toivossa, että kaikki järjestyy kunhan en ota sitä ensimmäistä ryyppyä! Ei anneta periksi!

Tyyne

Kiitos valtavasti vastauksista. Yritän kaikkeni, että selviän tästä ensimmäisestä viikosta, tuntuu, että jos saan yhden selvän 7 päivän jakson selkäni taakse, niin sitten voin jo tipan uskoa mahdollisuuksiini.
Olen kyllä myös miettinyt antabusta, mutta pelkään sen aiheuttavan kamalia sivuoireita. Olen kokeillut naltoreksonia, ja sitä minulla olisi vielä kotonakin, mutta jopa tabletin neljäsosa, pieni murunen, sai aikaan sellaisen pahoinvoinnin, että se kesti kolme päivää. Pelkkä ajatus siintä lääkkeestä saa ällöttävän olon aikaiseksi.
Ehkä minun on nyt vaan kasvettava aikuiseksi viimein ja vihdoin, tehtävä luja päätös raittiudesta ja pysyä siinä. Lopettaa pelleily.

Hei, hyvin jaksoin lukea ja tiedän, että pitkänkin retkahteluajan jälkeen olet tervetullut takaisin. Raittius on sinullekin mahdollista, kuuntele ja tarkkaile, miten ovat toimineet ne toverit, jotka ovat saaneet pysyvän raittiuden. Luota heidän esimerkkiinsä äläkä jää yksin. Jos asuinpaikallasi on mahdollista, käy useissa erilaisissa ryhmissä.

Tänään et ole yksin