Ensimmäinen AA-paverisi

Meille alkoholisteille on ensimmäinen AA-palaveri kuin uudestisyntymisen hetki ja sen muisto säilyy koko loppuiän.

Millainen oli Sinun ensimmäinen kohtaamisesi AA:n kanssa?

Minun elämässäni ratkaiseva käänne tapahtui seitsemän vuotta sitten pienessä pohjopissuomen kaupungissa jossa olin ollut työssä kunnes sain lopputilin, olin juonut rahani ja minua odotti häätö asunnostani. Olin kulkenut yöt samanlaisten langenneiden ja rikkimenneiden ihmisten kanssa. Olin juonut ja syntiä tehnyt. Rahat olivat loppuneet ja juovat ystävät kaikonneet. Jo kaksi päivää olin yksin siivottomassa asunnossani ollut ilman ruokaa ja potenut krapulaa myös henkistä ja kaipuuta ja hengelliseen yhteyteen.

Silloin ovikello soi. Ystävä jonka tuskin tunsin muuten kuin työpaikalta tuli luokseni. Hän oli tilastani tiitoinen. Hänellä oli mukanaan ruokaa ja AA:n kirjallisuutta. Hän rukoili puolestani, kysyi olenko alkoholisti ja valmis tekemään mitä tahansa jotta saisin raittiuden. Hän kertoi minulle oman tarinansa miten hän oli selvinnyt ja seuraavana iltana me yhdessä menimme palaveriin. Tiesin heti että tämä on minun elämäni pelastus. Pian sain myös tulla uskoon ja olin pelastettu. Elämäni oli kääntynyt. Sen jälkeen en ole juonut ja olen saanut työpaikkani takaisin. Vaimoni joka oli hakemassa avioeroa on tullut luokseni. Olen saanut olla päivän kerrallaan raittiina ja olen saanut paljon ihmeellisiä asioita kokea mutta tämä oli lyhyesti se pääasia tarinassani jossa on paljon hirveitä asioita ennen AA.n apua ja kääntymystäni ja paljon ihmeellisiä asioita jotka olen ylhäältä lahjana saanut ja AA:sta veljien ja sisarten kautta.

Onko AA itsessään jotenkin persoonallinen koska sanot että AA:n kanssa? :open_mouth: :open_mouth: Voiko joku, kuka tahansa kohdata AA:n jollain mystisellä tavalla? :open_mouth:

^ Internetissä varmasti voi. Minä olen tavannut internetissä jopa viinaa juovan kissan.

PS. Vähänkö mietin ensin otsikkoa että onko AA-paveri niinku AA-kaveri vai AA-haveri mutta sehän onkin siis p-a-l-a-v-e-r-i. :laughing:

Jos oikein muistan niin ensikosketuksen AA:han sain Espanjassa joskus v. 2000 tienoilla. Mieleeni jäi erityisesti kaksi asiaa. Palaverissa kaivattiin yhtä kerholaista jolla olisi ollut 10- vuotisjuhlat. Ei vain pystynyt tulemaan koska makasi teho-osastolla. Oli vähän juhlinut yksityisesti. :mrgreen:
Toinen asia koskee “namusetä- ilmiötä”. Yhdellä kerholaisella oli kuulemma jonkinlainen huvipursi Välimeren satamassa. Kutsui sitten minutkin seuraavalla viikolla risteilylle muutaman muun kerholaisen kanssa. Jäi näkemättä koska olin silloin jo kotimatkalla. Näihin namusetiin olen törmännyt myöhemminkin. Kerhoilla on joskus hulppeita vapaa-ajanviettopaikkoja joissa sitten yhdessä tehdään kaikkea kivaa. AA-ideologian nimessä tietenkin. Ihan ok, mutta ei minun juttuni.

^ Mä haluisin kyllä huvipurrelle tekemään jotain kivaa. Siis jos kyseessä ois joku oikeesti kiva.

Minähän sain ensi kosketuksen AA:han jo alle 10-vuotiaana tylleröisenä, kun kävin isäni mukana jossain AA:n tapahtumassa. Onneksi siinä iskän polvella oli suht turvassa namusediltä.

Se ei siis ollut normi-palaveri vaan joku muu kinkeri. Jengi lauloi jotain rullaatirullaatia ja kaikilla näytti olevan kauhean kivaa.

Toivon, ettei mene offiksi. Haluan kuitenkin mainita, että mulla on tämän “kivan” kanssa ihan yleisestikin ongelmia. Kiva on kivaa silloin kun se ei velvoita mihinkään vastakivaan. Ei moraalisiin eikä konkreettisiin vastapalveluihin. Tämän ilmiön takia lensin kaksi ja puoli vuotta sitten turvalleni. Minulle kun oli Diakonian ja seurakunnan puitteissa tehty niin paljon kivaa, että tunsin velvoitetta maksaa takaisin ryhtymällä vapaaehtoishommiin joihin en missään tapauksessa soveltunut ja jotka eivät oikeastaan kiinnostaneetkaan. Ajoin itseni velvollisuusansaan.

""Meille alkoholisteille on ensimmäinen AA-palaveri kuin uudestisyntymisen hetki “”

ei se nyt ihan näin mene.Tosi moni tekee sellaisen ekan kierroksen (muutama palaveri) ja sitten takas kentälle kokeilemaan juomista JA SITTEN sen jälkeen tulee se luovuttaminen (ei tarvitse liittyä uskontoon).AA on hengellinen ryhmä yhtä paljon jos haluaa.

Andante, anteeksi, minulle ei vain avaudu, mitä milloinkin tarkoitat “kivalla” . Voisitko siis avata enemmän? Minulle kiva on kivaa, siis oikeesti kivaa.

Ja miten se Diakonia-kivasi liittyy huvipurteen, namusetiin ja AA:n kivaan, joka siis ei kai mielestäsi ole oikeasti kivaa?

Saa muuten nähdä miten pitkälle tämä ketju etenee, ennenkuin joku kertoo jotain seikkaperäistä ensimmäisestä AA-palaveristaan. :smiley:

Voin kohta kertoa taas kerran itse, ja se ajoittuu tammikuuhun 2007. Ja nyt tuli deja-vu.

Ensimmäinen AA-palaverini sai minut uskomaan, että siellä olleet naiset ja miehet olivat raitistuneet, joku retkahdeltuaan, joku ensimmäisestä palaveristaan alkaen.

Ensimmäinen AA-palaveri oli isäni 6v. raittiusjuhlat ja ei muistaakseni olisi vähempää voinut kiinnostaa istua siellä, mutta tulipahan nyt kuitenkin oltua. :mrgreen: Pari kuukautta sen jälkeen tulinkin sitten itseni takia.

Voin toki avata, mutta sitten ketju rupeaa rönsyilemään. Lyhyesti siis. Diakonia ei ollut kivaa, vaan välttämätön pakko jaloille pääsemiseeni. Työntekijä auttoi sosiaalineuvontapisteen puitteiden ylikin. Siksi muutama vuosi takaperin minulle tuli tarve antaa jotain takaisin. Hän ohjasi täkäläisen pastorin puheille joka taas pyörittää mm. vammaisten ja ei-vammaisten integraatioryhmää. Täällä tarvitaan aina apua. Joten heittäydyin tuohon touhuun pariksi vuodeksi mukaan. Ei- kivaa. Koska se ei sisimmässä puhuttele eikä kosketa minua millään lailla. Diakonia ei liity millään lailla huvipurteen ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksiin. Nämä kuuluvat otsikon AA ja Kreuzbund alle. Kerhoilla on joskus aika prameatkin raamit yhteiseen ajanviettoon. Tervetuloa nauttimaan kivasta! Edellyttäen, että et kyseenalaista meitä millään lailla. :mrgreen:
Avautuiko?

^ Hieman joo, danke schön. :slight_smile: Ja rönsyily ei varmaan haittaa tässä paveri-ketjussa.

Mutta se namusetä-juttu ei auennut vieläkään. Namusetä-sanahan viittaa yleensä seksuaaliseen hyväksikäyttöön, ja usein erityisesti alaikäisiä hyväksikäyttämään pyrkivään aikuiseen, eikö niin?

Andante, halusitko siis kertoa ekassa viestissäsi, että joku huvipurren omistava AA:lainen (namusetä?) pyrkii houkuttelemaan muita AA:laisia jonkinlaisiin (homoseksuaalisiin?) seksi-orgioihin huvijahdilleen?

Mikäli tällaista tosiaan tapahtuu, se kannattaa minusta kertoa ihan suoraan eikä arvoituksellisesti, koska juuri suoraan kertomalla sen voi tehdä asiallisesti.

Samalla kannattaa kuitenkin muistaa, että syytös seksuaalisesta hyväksikäytöstä on erittäin järeä ase ja raskas syytös, jota ei pidä koskaan tehdä ihan “pilan päiten” eikä etenkään mustamaalaamistarkoituksessa mistään tahosta.

Alaikäisten hyväksikäytöstä tuli mieleen sellainenkin ikävä asia, että tiedättekös että päihdeongelmaisilla naisilla löytyy menneisyydestä insesti-kokemus useammin kuin naisilla keskimäärin?
Näin tuntuu olevan myös päihdeongelmaisilla miehillä, etenkin kovien huumeidenkäyttäjillä.

Minä tiedän kyllä oikein hyvin, että ns. namusetiin voi törmätä ihan missä tahansa; jopa AA:ssa. Kokemukseni mukaan heihin kuitenkin törmää useimmin ihan jossain muualla kuin päihdetoipujien vertaistukiryhmissä.

Voi helvetin helvetti! Lähtipä pahasti raiteilta. En todellakaan tarkoittanut mitään seksualisuuteen tai muuhun suoraan hyväksikäyttöön liittyvää namusedillä tai -tädeilläkään. Sorry!!! Tarkotan sellaisia kerholaisia jotka jollain kiehtovalta tuntuvalla keinolla yrittävät saada ihmisiä kiinnostumaan AA:n toiminnasta. Konkreettisena esimerkkinä mainitsin tuon kutsun purjehdukselle. En voinut ottaa osaa, koska lähdin takaisin ennen tapahtumaa. Ja sitäpaitsi- jos kyseessä olisi ollut joku orgioihin viittaava juttu niin minähän olisin hypännyt paattiin pää kolmantena jalkana! Edellyttäen, että mukaan olisi tullut nuoria nymfomaaneja!! :laughing:

Keto, varotaan ettei hankita tänne yhteisbännejä! :mrgreen: :laughing:

^ Okeido! :smiley: :blush: Ilmeiseti minulla on vain likainen mielikuvitus, kun minusta “namusetä” sana assosioituu johonkin muuhunkin kuin vain karkkeihin mieltyneeseen mieshenkilöön.

Varsinkin jos mainitaan samalla “hulppeita vapaa-ajanviettopaikkoja joissa sitten yhdessä tehdään kaikkea kivaa”… Ja vieläpä “AA-ideologian nimessä”, hahaa.

Mutta eipä varmaan keskustelussa seksuaalisesta hyväksikäytöstä mitään asiatonta ole, jos keskustelu on asiallista. Asiahan on erittäin vakava ja liittyy ainakin jonkun aasinsillan kautta päihdeongelmiinkin , kuten ed. viestissäni kirjoittelin.
Siinä mielessä ei siis huono rönsy minusta.

Ei toki huono rönsy, koska siitä pääsee helposti perusongelmaan, eli riippuvuusalttiuteen ylipäätänsä. Päihdeongelmaiset ovat helposti manipuloitavissa. Pätee muuten myös raitistumassa oleviinkin jotka vielä etsivät omaa suuntaansa päihdeympyröitten ulkopuolelta. Siihen saumaan on totuuden julistajien aika helppo iskeä. Silmät ja korvat auki!!! Itsellänikin oli lipsahdus aika lähellä. Ei tosin tuossa kirjainkerhossa vaan katolilaisessa Ristiliitossa. Samanlaista näennäisvälittämistä tarjolla. Hieman eri kuoseissa, mutta periaattena kritiikitön yhteisön hyväksyntä. Ei iske meikäläiseen. Olen ja pysyn kriittisenä tarvittaessa. Tai ehkä muutenkin… :mrgreen:

Minun havaintoni on kyllä aika tavalla toisenlainen tuosta päihdeongelmaisten manipuloimishelppoudesta tai totuuden läpimenosta.
Jos noin olisi, päihdehoitojen tuloksetkin oisi huomattavasti parempia. :slight_smile:

Mutta kun oikeasti päihdeongelmaisella on taipumus torjua viimeiseen asti kaikki totuuden tarjoamiset ja “manipuloinnit” jotka voisivat johtaa päihteenkäytön lopettamiseen.

On kuulkaa hyvinkin omapäistä porukkaa nämä päihdeongelmaiset usein, vielä siinä vaiheessa kun ensimmäinen hapuileva avunhaku-yritys tulee ajankohtaiseksi ja askel käy… vaikkapa A-klinikalle.

Siellä jos kysyy vaikkapa että onko AA tuttu niin “No en perkele mihinkään hihhuliporukoihin…” :smiley:

Ja miksikäs ne ammattilaiset sitten sitä AA:ta tarjoaa heti? No kas sen takia, että laitoshoitoja ollaan karsimassa rajusti liian kalliina tehoonsa nähden. Omavarainen toveriseura on ilmainen yhteiskunnalle, ja toiminut muutenkin perinteisesti ammattimaisen hoidon rinnalla ja jatkeena, mutta nyt enenevissä määrin myös korvikkeena.
Enää ei pääse kuntoutuslaitoksiin kuivattelemaan veronmaksajien rahoilla niinkuin ennenvanhaan.
Tämä on kova yllätys jopa joillekin vanhoille laitosjermuille.

"Mit vit… enks mä muka pääsekkää enää Tervikselle?"
“No et ihan noin vain pääse nyt, kun pitäisi osoittaa hieman toipumishalukkuutta ensin.”.

Mutta kuulepas Andante mein Herr, niin kriittistä porukkaa ei olekaan kuin päihdeongelmaiset! Vielä hoitoon hakeutuesseaankin. :smiley:

Jos me päihdeongelmaiset oltas helposti manipuloitavissa, meitä voisi manipuloida raittiiksi paljon helpommin.

Meillä on ehkä eri käsitys sanasta manipulointi? Minulle se tarkoittaa tietoista manipuloinnin kohteeksi joutuneen johdattelua väärään suuntaan. Tai ainakin suuntaan joka ei ole kohteen vaan yksinomaan tekijän mielenkiinnon mukaista. Eli kyse ei olekaan mistään totuudesta vaan pikemminkin juuri sen vääristämisestä. Näin minä asian tulkitsen.
Toinen tärkeä juttu tuli myös kirjoituksestasi esiin. Miten alentaa hoitoon menemisen kynnystä? Tai edes tutustumista itseapuryhmiin? Klinikat yleensä täälläkin suosittelevat itseapuryhmää jatkotoimenpiteenä. Aivan järkevääkin koska laskeutuminen klinikalta tosielämään lieventyy.
Itselläni oli toisenlainen systeemi. Olin kuukausia ennen klinikkaa päihdeneuvojaan yhteydessä ja myös tuplasin esivalmistelevan ryhmän. Klinikalta päästyäni olin kaksi päivää sen jälkeen taas paikkakuntani päihdeneuvonnassa. Seuraava palaveri muuten viikon päästä. Nämä ovat kyllä jo sen verran tarpeettomia, että sovin täksi vuodeksi ehkä vielä joulun tienoille viimeisen. Kiva käydä läpisemässä, mutta ei sen enempää.
Ainoa asia jota kysyn on paikallisen Kelan ohjelmat. Voi olla, että tyypillä on vinkkejä näistä.

Jaa… ei ole yhteiskunta kaikille yhtä helppo.

Jos minunkin tarttis osoittaa toipumishalukkuuteni liittymällä AA.han niin eiköhän asia olisi selvä.

Kaikkien kriteerien mukaan olisin äärettömän toipumishaluton ja yhteiskunnan kannalta toivottomaksi luokiteltava.

Olen kyllä kuullut usealta taholta, että virallisen päihdehuollon virkamiehet yrittävät tunkea AA:n amerikanmallia hoitoa kyseleville… no, minusta väärään suuntaan ollaan menossa.
Mutta, olen asian kyllä niinkin ajatellut, etten ihan just mene kertomaan mitä mieltä mistäkin organisaatiosta olen, voi olla parempi pitää jotain omana tietonaankin irl.

Näillä saadaan tietysti “säästettyä” ja toteutettua jollain lailla ns hoitotakuutakin.
Silti, yllättävän vähän vielä vielä lähettävät terveyskeskusten kasvavista jonoista suoraan helluntaiseurakunnan ihmeparannukseen… ehkä eivät ole vielä hoksanneet tai sitten sillä puolella on jotain ammattietiikkaa vielä jäljellä?

Minäkin olen sen verran oppinut, ettei todellakaan kannata mennä johonkin latelemaan organisaation tai siinä työskentelevien puutteita pinoon. Mitä sillä voittaa? Jos minulle ei joku sovi, niin tuskin kukaan sydänkohtausta saa jos en mene johonkin lärviäni väläyttelemään ja pyytämättömiä parannusehdotuksia tekemään. “Vähemmän on enemmän”. :wink:

Mutta eihän sun tartte osoittaa kenellekään mitään, kun laitoshoidotkin on sun mielestä ihan pyllystä? Nehän on olleet aina välillä hampaissasi, kun AA:sta ei ole irronnut märehdittävää. Useinhan siitä kyllä irtoaa, vuodesta toiseen. :smiley:

Ei tosiaankaan virkamiehet, vaan enemmänkin ihan tavalliset työntekijät, ja etenkin sellaiset joilla on oma kokemus päihdeongelmasta.

Eikä kyse ole “tunkemisesta”, jos asiasta kysyy tai ehdottaa. “Tunkeminen” on taas näitä saman sarjan sanontoja kuin “fanaatikko”, “huuhaa” yms. paska.

Eli sinun mielestäsi vertaistukiyhteisön ehdottaminen päihdeongelmaiselle on ammattietiikan vastaista? :open_mouth:
Aika härskiä juttua.
Varmaan mikään ei pahoita mieltäsi niin pahasti kuin että ihmiset toipuvat päihdeongelmasta jollain keinolla, mutta joka tapauksessa vertaistuki on aina ollut keskeisiä menetelmiä päihdehoidossa.

Ja AA:ta ja NA:ta on hyödynnetty päihdehoidon rinnalla niin kauan kuin päihdehoitoa on ollut. Kysehän on kuitenkin siitä, että ihminen on ohjattava löytämään tukikeinoja omaan elämäänsä myös sen ammattimaisen hoidon ulkopuolella.
Laitoksessa on helppo sinnitellä kuivilla, mutta kun päihdehoitolaitoksessa ei kuulu viettää koko elämäänsä.