enpä olisi uskonut...

Huomenta vaan kaikille. Täälläpäs on ollut aamuvirkkua porukkaa… :sunglasses: Kolmas viikko ilman tissuttelua alkaa…ja itseni tuntien vaikeudet vasta tulossa. Siksipä istun aika tiuhaan tuolla vähentäjien puolella lukemassa niitä “onnistuneita” tarinoita hallitusta juomisesta tai tissuttelusta, miten vaan. Yritän kahlita sen “kyllähän minä nyt itseni hallitsen”-illuusion heti ovella. Miksi oisin poikkeus… :smiley:

…tuskin sen metodin nimeksi “saunan pesu” tulee…on muuten just niitä hommia, joihin sen vinkkuplon tarvis ehdottomasti! :smiling_imp: Mahdan itseriittoisena ja itsekkäänä tyyppinä nimetä sen ihan itseni mukaan. :laughing: :smiling_imp:

Kiitos Kanttoona kannatuksesta. Olen aikalailla samoilla linjoilla kahattuani noita stooreja täällä netissä pikkuhiljaa läpi (muuallakin kuin Plinkissä). Tarinoita on niin monenlaisia.

Nyt voipi nousta kyllä mielipiteiden myrsky, mutta uskallan näin noviisina silti tämmöistäkin ääneen mietiskellä…kun naisten ja miesten erot kumminkin, pääsääntöisesti, ovat aika isoja sekä tuolla nupin sisällä, että fyysisesti, niin ihmettelen kuinka täällä ei ole erikseen palstaa molemmille? Eikö ole koettu sitä tarpeelliseksi, vai? Onhan miesten ja naisten juomisten syyt ja juomistavat kuitenkin usein niin erillaisia, eikö?

Tässäpä näitä aamukaffeeta odottavia mietteitä…mukavaa päivää ja hienoa, jos se on lukijallakin krapulaton. :wink:

Omaa kokemusta:
Mie tykkäsin ihmisistä, jotka olivat samaa mieltä kanssani juopotteluongelmasta. Hakeuduin heidän seuraansa. Sinnittelin muutamia viikkoja , jopa kuukausia kuivilla ja komppasin määrätynlaisia neuvoja, jotka sopivat ajattelutapaani. Kuinkas ollakaan, aina putosin juomaan. Kuvittelin hallitsevani homman kunha vain en ottaisi viinaa. Sitten hallitsin homman jo niin hyvin, että saatoin aloittaa kohtuukäytön. Eipä aikaakaan kun olin taas lähtöpisteessä ja ihmettelin miksi.
Raitistuin vasta sitten kun ei kompattu eikä voivoteltu tai nyökkäilty. Annettiin vain kylmää kyytiä. En enää tullut kuulluksi kertomuksineni, kukaan ei halunnut kuunnella seliseliselityksiäni. Ja menin itseeni, myönsin jääneeni tappiolle viinan suhteen. Ja - raitistuin. Näin se meni minulla kun tarpeeksi hakkasin päätä seinään.

Tunnen toki niitäkin, jotka ovat vain pistäneet korkin kiinni ja se on ollut siinä. Mie en siihen kyennyt, mutta miehän olenkin alkoholisti. Sellainen, jonka valtasi hillitön juomahimo aina kun otin pisarankaan viinaa. Kontrolli oli totaalisesti kadonnut.
Jokainen löytää oman tapansa raitistua jos täyttää yhden ehdon. Se ehto on oma halu lopettaa juominen.
Jos ei onnistu, ei ole koskaan ollutkaan aitoa halua lopettamiseen. Näin näen asian.

Huomenta sinullekin kaamos ja onnittelut taas yhdestä krapulattomasta aamusta!

Ei, ei , ei älä kiltti mene tuohon loukkuun.

Itse ajattelin n. vuosi sitten että ketäpä se nyt haittaisi jos perheen nukkumaan mentyä (olen oikea yökyöpeli, viime yönäkin nukkumaan klo 4, tai siis tänä aamuna :laughing: ) ottaisin pari siideriä. Niin otinkin. Kunnes “pari” vaihtui neljään, kuuteen, kahdeksaan ja lopulta olin päissäni vuorokauden ympäri.
Näin ei ollut ennen.Mutta mitä useammin pidin taukoja, sen hanakammin sitä viinaa kitaan kaatui kun taas sille tielle lähti. Tosin näitä “taukoja” juomishistoriassani oli vain viime vuonna, jolloin AJATUS lopettamisesta jo oli takaraivossa mutta pitihän sitä kokeilla josko minusta sittenkin olisi kohtuukäyttäjäksi.

Ei ollut :imp:

Tosin, joidenkin, oikestaan lähes jokaisen alkoholistin on pakko tuotakin kokeilla, miten sitä muuten voi olla varma :laughing:

Vai moniko alkoholisti voi sanoa että ennen lopettamista ei ole kertaakaan sortunut?

Hyvin täsmennetty :smiley:
Kuten joka ketjussa olen ylistänyt itselläni tuo apu on ihana toinen puoliskoni :slight_smile:
Ihan yksin tuskin olisin onnistunut pääsemään näin pitkälle…

Sinulle kaamos roppakaupalla itsehillintää.
Muista iloita aina niistä hetkistä joista olet selvinnyt ilman sitä pirun juomaa!

Piti palata vielä kaffeen jälkeen tänne mietiskelemään, kun se saunakin nyt kerta hohkaa puhtautta. :smiley: …ja sadetta pukkaa taas päälle.

Tulevaisuus näyttää kohdallani olenko väärässä uskoessani omaan tapaani vai talsinko joskus itsetunto kolhittuna hakemaan jostain sitä ammattimaista apua. Tällä hetkellä ja huolimatta hyvistä neuvoista ja varoittavista esimerkeistä, mun on vain uskottava, jotta pystyn selättämään tämän oman alko-ongelmani tavallani. Jos pompottelisin vielä mielessäni, että pitäisköhän mennä esim. AA:han vai oisinko menemättä, niin silloin ois parasta mennä jo juoksujalkaa.

Aiemmin, kun olen ottanut niitä skarppaus-jaksoja alkon käytössä, niin en oikeasti koskaan ole ajatellut lopettavani…lopetuksesta olen kyllä puhunut, mutta en tiedostaen olevani alkoholisti. Eli, kun mielessä on ollut lopetus, niin se on ollut lopettamista vain siksi aikaa, että tuo turha tissuttelu jää pois tai viime överin jälkeinen morkkis unohtuu. Viime aikoina, kun ongelman syvyys rupes jo lopultakin itselleni valkenemaan, niin paskoimmalta tuntui ajatus, ettei enää voisikaan nauttia kuoharia yksinään mökillä hiljaisuudesta nauttien (ja kun se yleensä jäi kumminkin siihen kuohari ploon tuo ottaminen ) tai hyvää täyteläistä punkkua sopivan ruuan kera mukavassa seurassa. :frowning: . Eli ymmärrän hyvin miksi tuolla vähentäjissä on niin paljon kaltaisiani tissuttelijoita, jotka eivät oikeasti “raskisi” millään vielä lopettaa. Tällä, sanottaiskos nyt vaikka kohtuudella tissuttelevalla porukalla, on lähinnä kait ongelmana se, ettei ongelma ole vielä tarpeeksi paha…niinkuin tuolla monesti todetaan “Et ole vielä juonut tarpeeksi.” Se on aika provokatiivista, mutta ymmärrän kyllä pointin.

Täälläkin palstalla on niin monenlaista juoppotarinaa… on niitä kotinsa, maineensa ja terveytensä juoneita…on nuoria “bilettäjiä” ja perheen isiä/äitejä, joilla kittaaminen menee överiksi vain viikonloppuisin…on kotiäippiä, jotka tissuttelevat salaa kotona yksikseen(jee! :sunglasses: ) enemmän tai vähemmän kännihakuisesti…jne,. jne. Kun sitten miettii noinkin kirjavan porukan syitä ja “hoitokeinoja”, niin vaikeapa siihen on jotain yleispätevää ihmekeinoa kehittää. Edes niiden ammattilaisten. Työni puolesta olen aika paljon ollut tekemisissä noiden erilaisten ammattiauttajien kanssa ja usko siihen, että he olisivat ainoa oikea keino vapautua ongelmista ei ole kohdallani ihan “aukoton” :wink: . Jos nykymeininki on säästöjen kultaisena aikana sellaista, että lievistä masennus-ja alko-oireista kärsivä duunari laitetaan vain saikulle mielialalääke arsenaaalin kera ja terapiakyselyihin vastataan, " ei sun ongelmat vielä tarpeeksi pahoja ole, katsotaan nyt josko näillä helppais." ??? Häh, täh? Se siitä ennaltaehkäisystä ja itse syyn esille kaivamisesta. Jos nyt menisin omia ongelmiani ammattilaiselle tilittään, niin pilleripurkki minullekin sieltä luultavasti hanskaan lykättäis, noin niinkuin ensiapuna pahimpaan masikseen. Ja silloin ollaan sitten sillä linjalla mihin itse en usko lainkaan. Jossain vaiheessa lääkitys on tietty ihan paikallaan,mutta kun se nykyään on niin helposti vaihtoehtona, jos pikkasen nuppia kivistää oma maailma. Ihmiset ovat jotenkin niin reppanoita, että ei luoteta siihen, jotta vastaus ongelmiin pitäisi kaivaa sieltä oman ahdistuksen syövereistä. Ja, kun vielä jaksetaan sitten syyttää pahaa maailmaa, kun se on niin stressaava ja vaativa nykyään…joku tuolla kirjoitteli, että ihmisellä on vapaa valinta…se on niin totta. Enkä nyt tietty puhu niistä megaongelmaisista, joiden elämän pilasivat paskat vanhemmat jo ennenkuin he ehtivät vapaasti itse valitsemaan mimmoista elämää eläisivät…puhun meistä taviksista, joilla on periaatteessa hyvät lähtökohdat elää hyvä elämä.

Huh, mistähän moinen tilitys nyt kumpusi?! :astonished: Pitää heti peruuttaa, että nuo ovat sitten vain Kaamoksen omia mietteitä ja elämänkatsomusta nuo jutut…en yritäkään väittää, jotta oisin oikeassa, mutta koska ajattelen asioista noin en myöskään suostu nielemään kenenkään muun tyrkyttämiä mielipiteitä sinä juuri oikeana ajatteluna. Harkita ja miettiä asioita toki voin, koska tiedostan, etten omavoima-uskostani huolimatta mikään tietäjä-profeetta ole :smiley: . Vallan helposti voin myöntyä muuttamaan mielipiteitäni, jos vastaani tulee tarpeeksi viisaita neuvoja, jotka omalla ajattelullani voin hyviksi uskoa. Sellainen sokea usko johonkin korkeampaan viisauteen ei vain ole minun juttuni, tarpeeksi en vielä ole juonut, kait. :smiling_imp: Silloin parikymppisenä, kun tuli juotua aivot narikkaan useana päivänä viikossa ja ovet rupes avautumaan itsekseen sekä lattiat aaltoilemaan ilman maanjäristyksiä, niin silloin tuntui jo välillä jonkin suuremman haltuun heittäytyminen hyvältä ajatukselta…se ajatus meni silloin kuitenkin ohi. No, joku tietty vois sanoa, että “Kappas, ja täällä nyt sitten ruikutat tissuttelevana keski-ikäisenä kotirouvana, kun olet niin itseriittoinen, ettet apua keltään tarvi (tosin niin en edes väitä, tahoista vain olemme joidenkin kanssa hiukka erimieltä :wink: )!!..” Minulle vain ei sovi sokea usko ja luottaminen johonkin suurempaan ja vallankin, kun nuo opukset kumminkin aina ovat vain meidän ihmisten tekeleitä. Uskon kyllä, että ihminen on osa jotain suurempaa,mutta siihen uskoon liittyy samalla kyky käyttää omaa päätänsä. Koen, että se päänkäyttö minulla on ollut hukassa jo piiiitkän aikaa ja tuon ruosteisen nupin oikeanlainen käyttöönotto voisi kohdallani johtaa siihen, ettei alkoon enää tarvi turvautua. Uskon, että se on minun tieni…ei helppo lainkaan…ja muiden tiet taas ovat muunlaisia. Jokaiselle toivotan menestystä sillä omalla radallaan, koko sydämeni pohjasta…ja nyt tämä akka kartanolle täältä netistä roikkumasta ja oloaan nuhjaamasta, vaikka ulkona tulis vettä ku esterin perästä!

Ps.Lumilintu…ehdit näköjään heittää ytimekkään kommenttisi, sillä aikaa kun minä paasasin täällä itekseni. Ei, en aio sortua. En tarkoittanut sitä tuolla vähentäjissä roikkumisellani, vaan haen sieltä vahvistusta sille miksi olen lopettaja enkä vähentäjä. :slight_smile:

Ei ole mitään yksiselitteistä keinoa, ei yksinkertaista ratkaisua.

Jollekin toimii omavoimaisuus, tiedän sen kokemuksesta, ja jollain ei lainkaan. Ainoat… ja minun käsittääkseni ihan oikeasti toimivat alkoholismin hoitokeinot ovat myllyhoito ja AA. Ensin mainitusta ei ole [i]omaa kokemusta /i, tokasta on eikä se minulla toiminut.
En silti väitä etteikö se monilla toimisi.

Ja luoja suokoon minulle mahdollisuuden ohjata sairaita ihmisiä em. systeemien pariin.

Itse aloin toipua omavoimaiseksi ryhtymällä, mutta en suosittele sitä oikopäätä kaikille, sillä on olemassa mahdollisuus että minä en olekaan alkoholisti eivätkä kokemukseni täten hyödynnettävissä kaikille sellaisenaan.

Tästä legendaaris-klassisesta kysymyksenasettelusta on varmaankin kaksi perusmielipidettä ja siitä välillä joku miljoona. Itse en oikeastaan osaa kuulua kumpaankaan perusjoukkoon. Olen siitä omituinen, etten ole vielä tässäkään iässä hoksannut oleellisella tasolla minkäänlaista pään sisäistä eroa miehen ja naisen välillä, varsinkaan yksilötasolla. Usein havaitsee toki kasvatuksellisia peruseroja.

Monen monta muuta sisäistä eroavuutta ihmisten välillä on minusta paljon määräävämpiä kuin sukupuoli - ulkoiset erot ovat toki toinen juttu, joudun tosin tähän seksistis-sovinistisesti lisäämään tarkennuksena. Itselläni on tovereina yhtä lailla miehiä kun naisia, enkä osaa “havaita sukupuolta” heissä lainkaan - olen varsin vanhanaikainen tässä mielessä. Saatan toki huomaamattani olla sokea joillekin ilmentymille, en tiedä…

Massa ja yksilö ovat hieman hankalia käsitteinä. Toki voin ihan kivutta uskoa, että naiset ovat miehiä lyhyempiä. Mutta se ei oikeuta siihen johtopäätökseen että joku yksittäinen mies olisi pitempi kuin nainen. Eikä pituudella ole oikeastaan mitään muuta merkitystä kuin pöytien standardointi ja ovien keskikorkeus.

Mutta enpä nyt jää koukkuun ja ala tästä loputtomiin vääntämään. Varmaankin aika vankkoja käsityksiä kaikilla.

Vertaistukiryhmissä koen varsin perustelluksi, ettei sukupuolia erotella lainkaan millään tavoin - ainakaan niin kauan kuin “out there” ei tehdä sitä samaa. Mutta jos joku kokee itsensä erittäin voimakkaasti sukupuolisesti leimaantuneeksi, on varmaan ihan hyvä siirtyä oman eheytymisensä takia joko miehille tai naisille ensisijaisesti suunnattuihin ryhmiin.

kahleeton

Ihana. :laughing:

No joo, miehen ja naisen alkoholismi erottuu sillä pienellä seikalla, että naisessa on suhteellisesti enemmän rasvaa ja miehissä vettä. Etanoli on vesiliukoinen aine, joten mies on jotenkin biologisesti “valmiimpi” sopeutumaan tähän myrkkyyn ja elimistö sopeuttaa itseään paremmin jolloin myös alkoholisoituminen on pitempi prosessi.
Hutkimusten mukaan nainen alkoholisoituu helpommin ja nopeammin.

On metkaa, että kaikki alkoholismin tutkiminen on yleensä keskittynyt miesten alkoholismiin. Naisilla on kuulemma tieteen näkökannalta niin paljon muuttuvia tekijöitä (mm. kuukautiskierto) koko ajan, että esim. perinnöllisyystutkimus on naisilla mahdotonta.
Ei siis voida tältä kannalta todeta “like father like daughter” vaikka käytännössä on huomattu usein että alkoholismi voi periytyä myös isältä tyttärelle eikä vain pojalle.

Tosin hassu kuriositeetti siinä, että jos isä on alkoholisti ja hänellä on sekä poika että tytär, alkoholismi periytyy todennäköisemmin pojalle… Ellei sitten molemmille.

Kumma ilmiö tosiaan, että usein viinaperimä kulkee sukupuoliketjussa. En ymmärrä mitään genetiikasta, voisiko osin olla kromosomijutskia? Omassa kahdessa esilinjassani on pelkkiä miesalkoholisteja (ööö… itse asiassa VAIN alkoholisteja köh), kummassakaan ei silti (siksi? :unamused: :slight_smile:) yhtä ainutta naisalkoholistia. Toisaalta taas parilla naiskaverillani naisdeekuja lähisuku turvoksissa, joskin muistaakseni/tietääkseni myös miehiä joukossa. Osittainhan tuossa sukuperimässä voi olla mukana myös vahvaa oppimaa? (Ja yhä enemmän mitä lähemmäksi tätä päivää edetään)

Naisten alkoholismi (etenkin todennettu sellainen) on niin hämmentävän tuore ilmiö, ettei tuota geeni/oppimadataa ole vielä kovin ruhtinaallisesti kertynyt. Ihmiskunta on pannut tai tislannut etanolia kait sellaiset 10-50 kilovuotta, mutta vielä 1800-luvulla naisten juoppous oli vielä sekä harvinaista että silkka tabu. Tästä olisi kiintoisaa kuulla enemmänkin, kunhan vaan joku osaisi neutraalin kiihkotta asiaa setviä. Selväähän lienee nykyjengille roolijakojen vaikutus, joten siinä ei kai sen ihmeempää perustoistoa tarvita. Paljon mahdollista, ettei enää ole löydettävissä riittävästi avoimia dokumentteja asian tiimoilta taakse jääneiltä vuosisadoilta/tuhansilta. Eli voipi jäädä spekulaation ja päättelyn varaan mennyt todellisuus.

kahleeton

^ Niimpä! Ihan kuin naisten alkoholismia ei olisi muka ollut olemassa kuin vasta viime vuosikymmeninä!

Al-Anon perustettiin ja sen perusti alkkisten vaimot, eli sukupuolijako oli silloin selkee. Naiset on alkkisten omaisia, alkkikset on miehiä.
Silti historia tuntee joitain naispuolisia alkoholisteja; mm. poliitikkoja ja taiteiljoita, mutta mitättömän vähän miehiin verrattuna.

Naisen alkoholisoituminen on usein kaappijuoppoutumista, omaan itseen käpertymistä, kun taas mies yleisemmin remuaa turuilla ja toreilla pullo rehvakkaasti kädessä. Tämä toki yleistettyä ja kärjistettyä ja itsekin olen aina ollut kova menemään ja sosiaalinen, mutta Nan Robertsonin kirjassa ollut kuvaus tekijän omasta ryyppäämisestä sai minut samaistumaan täysin. “Kun Nan alkoi juoda, hän meni jonnekin oman mielensä peräkamariin piiloon ja veti verhot kiinni”, kertoo kirjailijan mies. Mulla on joskus ollut aivan samaa.

Kaamokselle:
Edessäsi on elämäsi tilaisuus!!! Kun selätät riippuvuutesi omilla konsteillasi, voit alkaa vaatimaan rahaa Mylly- ja vastaavilta hoitopaikoilta. Tai muuten paljastat salasi suurelle yleisölle, terveysministeriölle, kaikille tahoille ympäri MAAILMAA. Maksavat varmaan mukisematta, koska muuten menettävät asiakkaansa ja tulee konkurssi. :sunglasses:
Sinun erinomainen oivalluksesi, konsa sen julki tuot, edellyttää vähäisimpänä huomion osoituksena vähintää Nobelia.
On nimittäin niitä ratkaisumalleja, joita on turhaan haettu jo vuosisatoja.
Ajatella! Ei ammattiauttajia, ei AA:ta, ei uskontoa, mitään ei tarvita! Vain tuo loistava oivalluksest alkoholismin selättämisestä. :mrgreen:

suurella kunnioituksella; pp = paarmanpoika

Niin no, mä tiedän kyllä miten riippuvuudet selätetään ihan omin voimin, mutta en markkinoi niitä menetelmiä kaikille. Voihan olla että jonkun riippuvuudet on voimakkaampia, eri tasolla, elämä muutenkin eri tolalla.

Tupakoinnin lopettamiseen suosittelen Allen Carrin kirjoja.
Juomisen lopettamiseen suosittelen joko myllyhoitoa ja/tai AA:ta. Noiden lisäksi ei ole toimivia hoitomenetelmiä, piste.

Ellei sitten yritä ilman mitään varsinaista hoitoa, ns. omillaan. Sekin voi toimia.

Yllä mainittu olkoon vaikka testamenttini kaikille riippuvaisille ja roikkuvaisille.

Ps. Läheisriippuvuuteen suosittelen Al-anonia, Alateeniä ja Acoaa. Ja huom. kahdessa viimeksi mainitussa saa vihata.

Olin vuosisata sitten yhden suuren marketin kassalla töissä pikku tovin…jokapäivä kaupassa kävi ne samat puolenkymmentä tyyppiä, jotka aloittivat rumputuksen jos mistä aiheesta milloinkin. Viikon edetessä niiden ääni nousi valituskerta kerralta. Aluksi yritin kokemattomuuttani niille selitellä ja hyvitellä asioita, mitäs tyhjistä, ne vaan kiihty siitä. “Mulle kun ei turhista vittuilla”-luonteella aloin tietty antaa takaisin ja niin päädyttiin juuri siihen, mihin nämä tyypit pyrkikin. Tulipahan päivän angstit saatua purettua…ja arvatenkin ne oli siitä eteenpäin aina mun kassajonossa! :smiling_imp: Onneksi vanhemmat ja kokeneemmat valistivat lopulta mua, ettei noissa ollut mitään henk.kohtaista…se oli vaan noiden tyyppien tapa, ollut iät ja ajat. Siitä eteenpäin en enää jaksanut niiden ärräämiseen reagoida…tosin joskus piti testata kurillaan sitää käänteisreaktiota…hymyä ja niin edespäin…ei toiminut. :smiley: Nykyään samoihin “naamoihin” törmää muuallakin tuolla palvelusektorilla (ja elämässä yleensäkin), mutta mitäs niistä, multa he ei enää saa helpotusta tuskaansa.

:smiling_imp: :smiling_imp:

Tulipahan vaan mieleen, mutta sepä siitä aiheesta.

Syksy tuli. Ensimmäinen hyvä aamu sitten korkin sulkemisen. Ei enää tuhnuinen olo…vaan selkeästi jo normaalimpi, kai.

Jossain vaiheessa mulle tuli lievässä kankkusessa aamuisin paniikkioireita. Olin varma, että kuolen just, joko aivoverenvuotoon tai sydänkohtaukseen. Paskoja oloja. Nyt niitä samoja kohtauksia on tullut aamuyöllä, jos herää jostain syystä kesken unien. Muilla vastaavia? Ihme juttu tuo nuppi…vaikka tietää jo heti mitä on tulossa, niin silti siihen lähtee mukaan?! :imp:

Tuttua kamaa, eikä mitään kovin mukavaa :imp: Kun lopetin, en uskaltanut yhteen vuorokauteen ovesta ulos lähteä, sillä paniikkikohtaus iski samantien; kiihtynyt hengitys, sydämentykytys, levottomuus ja valtava kuoleman pelko.Tuntui että pyörtyy hetkellä millä hyvänsä ja aina kun pahin piikki oli ohi ja olo hiukan rauhoittui, armoton tärinä ja vapina. En kaipaa noita hetkiä takaisin.
Tuossa juuri muutama päivä sitten iloitsin siitä, että kädet ei enää tärise, ei ole tärissyt muutamaan kuukauteen :smiley:
Sen reilu kuuden vuoden juomaputken aikana käsien tärinä oli ihan arkipäivää. Kavereille sitten selittelemässä ; se on raudan puutosta ja korostin vielä että hitsi kun joutuu syömään lisärautaa… :laughing:
Tsempit taas kaamos, olo tuosta sen kuin paranee kunhan korkki pysyy kiinni :smiley:

En muista ihan tarkkaan mutta voisi olla tuo kaksi viikkoa aika lähellä itsellänikin, juomisen loputtua.
Noloja tilanteita niiden käsien tärinöiden kanssa todella ollut lukuisia.
Yleensä mielummin nostin automaatilta rahaa ettei tarvinnut sutaista sahalaitaista allekirjoitusta naama punaisena myyjän katsellessa “voi tuotakin ihmisrauniota” -ilmeellä. Vaihtorahan takaisin ottaminenkin oli pinnistys.
Nyt kun noita muistelee, tuntuvat niin kaukaisilta muistoilta, onneksi :smiley:
Välillä tärisi koko kroppa. Kamalampia tilanteita oli kun autolla ajaessa perässä ajoi poliisiauto. Kaasujalkakin tärisi, hiki valui ja pulssi varmaan 200 :open_mouth:
Nyt nuo jo naurattaa, kaikki tilanteet, silloin ei naurattanut yhtään.

No hyvä. Minä en tiedä. Kunhan olet ollut kokonaisen vuoden raittiina omin voimin, tai miten vain, tulen onnittelemaan sinua suorituksestasi. Tai mistäs tiedän vaikka olisit jo ollutkin sen vuoden nyt jo juomatta. En niin tarkkaan ole historiaasi tutkinut.
Tuo ilmaisu " riippivuudet selätetään," vain pisti silmään kun siitä saa käsityksen, että ne selätetään niin kuin yleisesti, kaikkia koskien. Et liene sitä tarkoittanutkaan, mutta minä kun tuppaan joskus pilkkua viilaamaan… :wink:

Tuo vuosi juomatta on mielestäni sellainen virstan pylväs, että silloin on oltu juomatta kaikki pyhät ja arjet, synttärit ja kissanristiäiset. Almanakka ei enää anna syitä juomiseen. Tai eihän allakka mikään syy ole, eikä juhlapäivät. Syy on viinan mieliteko ja allakkapäivät kuuluvat sarjaan “pätevät selitykset.”

:mrgreen:

No siis onhan Plinkissäkin monia kirjottajia, jotka on olleet raittiina jo useita vuosia ihan omin avuin, tai siis ilman mitään hoitokeinoa tai tukiryhmiä. Yhdelläkin taisi hiljattain tulla 3 vuotta täyteen… :slight_smile:

On se siis joillekin ihan mahdollista, joillekin varmaan ei. Meitähän nimittäin on moneksi.

Mulle ei kalenteri tai tietyt juhlapäivät varsinaisesti oo ikinä aiheuttaneet dokaamisen hinkua; oon ollut ihan selvänä limsalinjalla niin vapun, juhannuksen, uudenvuoden, kaverien häät ynnä muut sellaise, eikä yhtään tehnyt kipeää. : )
Ainoo on se, että kesä, etenkin alkukesä on yleensä tupannut vaikuttamaan jotenkin levottomuutta aiheuttavasti, myös negatiivisin vaikutuksin.

Mulle AA:kin oli ennenkaikkea sosiaalisen kanssakäymisen yhteisö, ei niinkään varsinainen ‘hoidon kaltainen apu’.
Oli mukavaa tavata samassa veneessä olevia ihmisiä selvinpäin ja tutustua heihin ja heidän kohtaloihinsa.
Niinkun A-klinikan silloinen hoitsuni sanoi: “se AA on hyvä harrastus” :smiley:

Virkoinkos mie jotain jostain AA:sta edellisessä?? :open_mouth:
Mutta asiaan; kun on allakan ympäri juomatta vaikka omin voimin, tarkoittaa se silloin myös sitä, että “kesä, etenkin alukesä” ei enää “tuppaa vaikuttamaan jotenkin levottomuutta aiheuttavasti.” :wink:

Et. Mutta minäpä virkoin. :slight_smile:

Kyllä se voi tupata vaikuttamaan, vaikka oliskin juomatta omin avuin. Sitä voi vaan hoitaa paremmilla ja terveellisemmillä tavoilla kuin ryyppäämällä.