Enkö mä olekaan pelastunut?!

Viime kirjoituksesta on niin kauan, etten meinannut muistaa nimimerkkiäni. Sinänsä kiva asia. :slight_smile: Tällä hetkellä ei naurata, edelleen entinen puoliso pystyy vetelemään naruista. Vähän taustaa: Olimme yhdessä 6 vuotta, saimme 2 ihanaa lasta ja mä pyöritin arkea (ja kuvittelin että kaikki muuttuu jossain vaiheessa). Mies joi ja petti, ja mä yritin ymmärtää viimeseen asti. Tukea, ymmärtää, antaa anteeksi ja jaksaa jne. Mä en ajatellut itseäni, mä en ajatellut lapsiani (vaikka usein väitin itselleni, että on parempi pysyä yhdessä, kuin erota kun on lapsetkin). Lopulta tuli seinä eteen. Jostain maailmakaikkeuden jumalilta mä sain voimia alkaa tekemään eroa, sattui huomata kuinka mies ei taistellut. Yritti kyllä syyllistää ja nykiä sitä kautta takaisin. Ahdistava kausi se oli, tajuta kuinka hölmö oli ollut ja silti se ei ollut kenenkään syytä. Paljon terapiaa ja itsehallinta/tuntemus kirjoja on tullut luettua.

Mä tapasin eron jälkeen miehen. Ihanan, rehellisen ja tavallisen miehen!! Onhan meilläkin omat ongelmamme, mutta tämä on ihan unelmaa verrattuna entiseen. Puhutaan, jaetaan tuntomme ja rakastetaan toisiamme. Mä kykenen olemaan minä, pikkuhiljaa siis olen oppinut tuntemaan itseäni. Mä olin pahasti kadoksissa koko tuon meidän alkkissuhteen ajan (siis jo sitä ennen vanhempieni takia), mutta tuo suhde jotenkin kruunas mun eksymiseni…

Ex-mies ei ole täysin hyväksynyt mun uutta suhdetta. Tapaa lapsia silloin tälloin (olen sen suhteen ollut joustava, mm. vienyt lapsia hänen luo jne.) Huomaan kuitenkin kuinka paljon lasten tapaaminen hänelle merkitsee. Sitten kukn lapset ovat isompia tosin meininki muuttuu, en voi vaan sanoa, että nyt mennään isälle, vaan sitten saavat tehdä omat ratkaisunsa… Eli kannattelen jollain tapaa edelleen ex-miestä. Tiedän, jos en ottaisi yhteyttä, niin ei näkisi lapsia kovinkaan usein. Silloin tällöon hän laittaa viestiä: Teidän on parempi ilman mua, mä jatkan elämääni, jatkakaa te omaani blaablaa. Tähän mennessä olen tukenut ja sanonut, etten voi vaikuttaa mitä hän elämällään tekee, mutta lapset rakastaa häntä jne. Tähän mennessä on aina myöhemmin katunut sanomisiaan ja taas ollaan jatkettu entiseen tapaan.

Tänään taas laittoi sähköpostia, ettei enää kykene pitämään yhteyttä meihin, että sattuu liikaa jne. Oltiin sovittu, että vien koiran (meidän yhteisen koiran siis!) hänelle ensi viikolla hoitoon, jotta pääsen lomalle. Lapset vien mummolaan. Ja nyt tilanne on se, etten saa ukkoa kiinni. MUN ON PAKKO PÄÄSTÄ LOMALLE!! Ensimmäinen kunnon loma 6 vuoteen ilman lapsia ja ihanan miehen kanssa (ollaan siis oltu nyt n. 2 vuotta yhdessä). Ja nyt se helvetin kännikala haluaa irtisanoutua isyydestään!! Mähän hänet oon siinä pitänyt tähän mennessä kiinnikin. Mua raivostuttaa, että edelleen mun elämä pyörii hänen ympärillään.

Tekis mieli sanoa, että painu sitten helvettiin meijän elämästä! Mutta jumalauta, kun sitten se tekisi niin. Ja en mä tahdo olla häntä patistamassa, lasten takia. Ne ajat, kun ne yhdessä viettää, tekee niin uskomattoman hyvää lapsille. Isä on kuitenkin isä, ja tämä tapaus ei ole huonoimmasta päästä. Mä en vaan jaksais. Päällimmäinen asia tällä hetkellä, ihan sama vaikka ukko pistäis välit poikki: Mun on pakko päästä sinne lomalle, minne mä sen koiran sitten siksi aikaa laitan?!? Enkä mä tiedä, onko se koirakaan ongelma. Mä en vaan jaksa enää tukea ja ymmärtää!

Pakko purkaa tuntoja tänne, tämä sivusto oli aikanaan mulle henkireikä! Kaikki ihanat ihmiset jotka mulle laittoi vietsiä, vaikuttivat osaltaan mun elämän polkuun, joka vaikuttaa tällä hetkellä erittäin mukavalta. Mutta hitto, kun entinen ahdistus nostaa päätään! En osaa vetää hajurakoa tän hetkisen ja entisen elämän väliin. Tämä tilanne vaan muistuttaa niin paljon entisestä (kuinka elämä pyöri hänen ratkaisujen ympärillä: tuleeko yöksi kotiin, onko lapsen ristiäisissä?? Nyt on kysymys: hoitaako koiraa?) En voi tietää, juoppo kun on. Pitääkö mun nyt oikeesti hankkia suunnitelma C?! Nyt mä entiseen tapaan stressaan, ja mietin kaikkea paskaa. Se on nyt pari päivää teillä tietämättömillä Ja sitten se luultavasti soittaa mulle kuin ei mitään, just ennen kuin lähden lomalle: Kuinkas se koira, eikö sen pitänyt tulla mun luo? Ja mä olen repinyt hiukseni sen takia… En mä tiedä?!! Enkä mä tiedä, kuinka kukaan voi edes vastata mun viestiin, koska en kysy mitään. Mutta kommentit on enemmän kuin tervetulleita. :unamused:

Ikävä tilanne. Eikö koira voi mennä myös mummolaan? Tai koirahoitolaan? Joku tuttu lapsi/nuori voisi hoitaa mielellään pientä taskurahaa vastaan loman ajan? Entä uuden miehen joku sukulainen? Tai mummo voisi tulla teille loman ajaksi? Vaihtoehtoja varmasti on kun oikein miettii. Nautit nyt vaan siitä lomasta ja palaat murheisiin myöhemmin. Juoppoihin on aika huono luottaa. Itse olen huomannut, että helpottaa omaa elämää kun on varasuunnitelma valmiina. Ärsyttävää, mutta helpottaa jos taas lupaukset rikotaan. Tsemppiä!

Oikeesti kannattaa uskoa että jos juoppo löytää jonkin raon estää toisia elämästä, hän sen tekee.
Esim sanon juopolleni että minulle on joku tärkeä asia tulossa, saan olla VARMA että mikäli hän on minkäänlaisena välikappaleena tämän asian toteutumisessa, hän estää tai pilaa sen.
Syynä alkoholismin vaikutukset ajatteluun. Katkeruus että muut menee ja tekee asioita “ilman häntä”, viekkaus että “ettepä sitten teekään ainakaan hän ei auta” , sekä paha mieli.

Sun kannattaa etsiä koirahoitola, ja olla valmis vaikkapa maksamaan siitä palvelusta, ja sano alkkikselle että ei se mitään,pärjätään ilman. Ja ei anna sitä koiraa hänelle ollenkaan, senkään jälkeen kun hän olisi valmis sen ottamaan. Koska jos hänellä on se valta että hänellä on sulle tärkeä koira, niin miten luulet että sun loma menee vaikka hän ottaisi koiran. Sitten tiedät että koira on siellä, alkkis voi soittaa koiran varjolla. Jos hän ei saa huomiota, hän voi esim keksiä että koira karkasi, alkaa ryyppäämään ja joudut palaamaan kesken loman koska koiralle sattui jotain/se ei syönyt/ sillä on joku vaiva.
Eli pidä mieluummin onnekkaana että asia selviää nyt, eikä sitten kun olet jo lomalla ja sitä koiraa pidetään välikappaleena alkkiksen huomion haulle. Sitten jos et reagoi lomallasi koiraan, niin alkkis laittaa sut reagoimaan ja koira on siinä täysin viaton. En tunne miestäsi mutta ajattelen vain miten alkkikset minun elämässäni toimivat.

…edelleen jatkan ajatusta mitä minun alkkis/alkkikset tekisivät koiranhoitotilanteessa.
ensin ei hoideta ja pidetään jännityksessä. sitten jos en tähän reagoi, niin 5 minuuttia ennen lähtöä:juu mä hoidankin sittenkin koiraa tottakai. peruutan hoitolan ja huokaisen helpotuksesta.
Sitten hänellä on se koira, ja kerran ei saanut huomiota tarpeeksi olemalla hoitamatta (eli siis olen varannut hoitolan ja lähden lomalle huolimatta siitä että alkkis ei hoida koiraa) niin hän lupaakin hoitaa sitä jotta saa vallan takaisin. Hoitolassa oleva koira on hyödytön, mutta hänellä hallussa oleva koira = huomiota minulta.
Koira voi karata, sille syötetään jäätelöä ja sokeria, koira karkasi OHO soitto minulle keskellä yötä huolestuttaa koiralla…mahtavaa.

Alla pari linkkiä mistä voi yrittää hakea koiralle hoitopaikkaa matkan ajaksi. Kannattaa haastatella hyvin hoitajaehdokkaan kotona ja tarkistaa henkkarit (eläinsuojeluyhdistyksillä rutiinikäytäntö). Mitään takuuta ei tietenkään ole että saa luotettavamman kuin se exjuoppo, mutta mikäli on aikaa tutustua paremmin hoitajaehdokkaisiin niin pitkällä tähtäimellä voi saada jo hyvinkin luotettavan hoitajan. Hyvästä ja luotettavasta hoidosta pitää olla valmis maksamaan. Paras tietysti olis että koira pääsi tuttuun ympäristöön lomasi ajaksi.

Ihan oman mielenrauhasi takia kannattaa aina olla varasuunnitelma jos/kun juoppis peruu sopimuksensa tai ei ole tavoitettavissa silloin kun pitäisi.

dogia.fi/dogikummi/dogikummi/

tendea.fi/elaintenhoito

Kat -ei kirjautuneena.

No, tilanne aukesi niin kuin arvelinkin. Seuraavana päivänä, laitoin vain viestin exälle: “Joko otat koiran sovittuna aikana hoitoon tai hankin toisen hoitajan. Ja jatko on sitten auki. Mä en jaksa olla aina se ymmärtäväinen ja ongelmissa vastuunkantaja.”
Ei mennyt kauaa, kun laittoi pitkän sähköpostin. Mietti siinä (yllättävän) avoimesti ja aidosti suhdettaan lapsiin, pelkää menettävänsä paikkansa… Pyysi (huom. Pyysi!) multa apua kasvatustilanteisiin, joita tulee kun lapset ovat kylässä. Ei tahtoisi kieltää/komentaa, koska ei halua olla “paha”. Ei ole omilta vanhemmiltaan oppinut tippaakaan, että rajat voi asettaa rakkaudella. Vastailin viestiin, ja saatiin yllättävän hyvin asioita “puhuttua”.

Koira on nyt siis hoidossa siellä. Meillä ei ole ikinä ollut ongelmia sen suhteen; ei tule soittoja että kuinkas nyt tai että on kipeänä… Eli ei käytä tekosyitä saadakseen muhun yhteyttä tai mut hermostumaan.

Mutta nyt näin. Ei se alkoholisti tahallaan ole alkoholisti. Ja pian mä makaan rannalla onnellisempana kuin aikoihin. En olisi 2 vuotta sitten uskonut tähän. :slight_smile: Mutta nauttikaamme, joka hetkestä niin hyvistä kuin vähemmän hyvistä. :slight_smile:

Hieno homma että sait asian järjestettyä ja oikein hyväääää lomaaaa!!! :slight_smile: