En uskalla kertoa

Olen pelannut satunnaisesti vuodesta 2009. Tavallaan jo aiemmin esim hedelmäpelejä mutta tuolloin löysin netin pelit.
Pelaaminen on lisääntynyt pikkuhiljaa vuodesta 2012 jolloin isäni menehtyi ja oli muutenkin vaikeaa aikaa. Sitten menetin äitini, väsyin töissä ja kotona.
Aloin pelata isommilla rahoilla 2014. Viime vuosi oli ennätyksellinen. Pelasin useita kymmeniä tuhansia. Sen mahdollisti hyvä rahatilanne ja omaisuuden myynti.
Ne rahat on käytetty ja pelivelkoja on tällä hetkellä noin 11000 euroa. Luottotietoja en ole menettänyt ja uskon saavani nuo maksettua alle kahdessa vuodessa kunhan en enää pelaa.
Mies ei tiedä tästä mitään.
Hoidan perheen raha-asiat. Mies satunnaisesti käy tilillään jossa on jonkin verran rahaa. Kysyy joskus tilisiirroista omalle tililleni mutta ei kovin usein. Se mahdollistaa kaikenlaisen rahanmenon suunnittelun ja siksi kukaan ei tiedä asiasta.
Nyt olen sulkenut pelitilit. Valitettavasti uusien avaaminen on liian helppoa. Tämä vuosi on alkanut paremmin mutta lipsahduksia sattuu.
Olen jo miettinyt eroa mutta en ole pystynyt. Mies tietää että en ole kunnossa ja että minua vaivaa jokin. Olen itkuinen ja väsynyt. Työni olen saanut hoidettua ja laskut siis maksettua. Olen yrittänyt kertoa monta kertaa mutta en kerta kaikkiaan tiedä miten sen kertoisin. Olen pahoillani siitä että mies luulee että meillä on rahaa. Tosiasiassa on vain velkaa. Eilen kysyin että mikä asia olis sellainen että hän jättäisi minut; ei kuulemma mikään. Mutta ei hän tällaista osaa kuvitellakaan. Miten voisin kertoa? Neuvoja

Moi piipana ja hienoa kun olet tullut tänne hakemaan neuvoja,
Suosittelen reilusti kertomaan tilanteen miehellesi,jossain vaiheessa se asia kuitenkin selviää hänelle ja uskon 100%
Että teille molemmille on parempi kun sinä kerrot sen,saat itseltäsi ison taakan selästä,vaikkakin se siirtyy miehesi kannettavaksi kuten minullakin kävi kun vaimo vihdoin löysi yhden maksulapun velasta jonka olin hänen tietämättä ottanut…
Usko siihen että ainoastaan täyden totuuden kertominen pelastaa teidän liiton jossa kumpikin käsittääkseni haluaa elää,vaikeaa tulee olemaan se on varmaa mutta silti,älä jätä kertomatta.

Hei, tästä alkuperäisestä viestistäni on jo yli 2kk.

Tässä välissä en kertonut miehelleni. En vain uskaltanut.
Pelasin muutamia satoja ( yhteensä kuitenkin n. 2000 euroa) sekä helmi, maalis että huhtikuun alussa.
Nyt olen ollut viikon pelaamatta. Syy on se, että kerroin miehelleni ja sellainen valtava taakka putosi minun sydämeltä. En tiedä siirtyikö se nyt sitten kokonaan hänelle. Sanoi olevansa pettynyt ja kertoi, että kyllähän se ******aa mutta totesi sitten, että se on rahaa vain. Sovimme nyt että olen pelaamatta, toivon todella että se pitää. Olo on ollut helpottunut ja jotenkin tuntuu kuin olisi uusi alku tullut elämääni. Luottokorttilaskujani makselen varmaan vielä seuraavat pari vuotta, mutta se tuntuu nyt jotenkin pieneltä murheelta, kun olen saanut kerrottua. Mies kysyi myös, miksi en ole kertonut aiemmin. Niin, miksi en ole? Ehkä se pelotti, se hänen reaktio tai että jos hän jättää minut. Kirjoitin sen asian hänelle kirjeeseen, tuntui helpommalta. Laitoin vielä töistä perään viestin, että voinko kuitenkin tulla kotiin. Onneksi lupasi. Toivon kaikille parempaa tulevaisuutta. Ei ole varmasti tämä koko ajan helppoa, mutta uskoa täytyy olla.

Tuo kertominen läheiselle/läheisille on kaikkein vaikeinta. Itse kerroin omasta riippuvuudestani vimme vuoden syksyllä ensin äidille ja sisaruksilleni ja vasta joulukuussa avopuolisolleni. Kummasti se helpotti, vaikka häpeä oli todella suuri. Sinulla on hyvä tilanne, pystyt maksamaan velkasi pois, pikkuhiljaa hyvä tulee. Itse odottelen, milloin minusta tulee 2.luokan kansalainen, eli ulosoton asiakas :blush:

Itellä oli sama taakka sydämellä, kellekään en peliriippuvuudestani uskaltanut kertoa. Pelaamisen aloitin reilu vuosi sitten, ja kappas, velkaa tullut n 6k.

Viimeset puol vuotta oon käyny taistelua pääni sisällä. Ennen palkkapäivää oon tehny tarkat budjettisuunnitelmat ja päättäny lopettaa pelaamisen, kun on saanu pari viikkoa elää todella pienellä budjetilla ja mieli on ollu tosi maassa. Oon yrittäny aina tsempata itteeni, etten enää IKINÄ haluu tällasta tilannetta, että rahaa ei juurikaan ole koska päässä on naksahtanu jokin ja nettikasinoille on valunu kaikki “ylimääräinen”. Luojan kiitos oon aina jättänyt vuokrarahat tilille. Mutta joka hemmetin kuukausi pelihimo on iskeny ja budjettisuunnitelmat menny kerta toisensa jälkeen niin pieleen ku mahollista.

No, odotin tän kuun palkkaa kuin kuuta nousevaa. Sit se tuli. Kävin kaupassa ja nautin, että kerrankin on asiat hyvin ja nyt en enää joudu ahistelemaan rahan takia, koska en pelaa. Sitte illalla tuli se kuningasidea, laitan parikymppiä kasinolle. Lopputulos: sinne meni vuokrarahaa ja joitain kymppejä ilukuunottamatta kaikki.

Siinä vaiheessa mua oksetti. Ikinä ei oo menny noin lujaa, vaikka velkaakin on tullu. Mutta ikinä en oo päivän aikana pelannu noin p*rkeleesti. Seuraavana päivänä otin parit rohkasuryypyt (en yleensä edes juo), ja kerroin puolisolle. Näytin tiliotteeni ja kaikki, että saan hänet näkemään, kuinka paha ongelma on. Reaktio oli onneksi aivan ihana, ei syyttänyt tai moittinut, lohdutti vain että se on vain rahaa. Järkyttynyt hän totta kai oli, mutta sanoi että tästä selvitään yhdessä, että ei oo mitään hätää. Mulla vierähti niiin iso kivi sydämeltä.

Annoin pankkitunnustaulukon puolisolleni. Tiiän, että jos se ois mulla oisin pelannu tuon illan jälkeenki, eihä rahaa ois ees vuokraan. Nytkin ois tehny mieli pelata, mutta luojan kiitos en pysty ilman sitä taulukkoa.

On se niin helpottavaa, kun on joku kannustamassa ja pitämässä sua pystyssä kaiken ahdistuksen ja tuskan keskellä. Mäkään en tiedä, miks en aiemmin kertonu. Hävetti vaan niin paljon oma typeryys. Nyt kaduttaa vaan se, etten oo aiemmi saanu suutani auki, esim ennenkuin aloin pelata velaksi. Mut toisaalta, jokaisella on se tietty piste, jossa tuntee olevasa liian pohjalla selvitäkseen yksin. Mun pohja tuli vastaan onneksi nyt eikä vasta myöhemmin, jolloin vahinkoa ois tullu aikaan paljon enemmän.

Tsemppiä kaikille ongelmaisille, älkää kukaan jääkö yksin murehtimaan!

Hei, alkuperäisestä viestistä on jo aikaa. Tämä loppuvuosi on mennyt surkeasti. Olen jälleen alkanut pelata isommilla rahoilla. Tietokoneelle laitoin eston, matkapuhelimen eston laitoin tänään. En tiedä oikein mikä minua ahdistaa, tuntuu että se pelaaminen on jotain ahdistuksen purkua kai. Olen pystynyt olemaan pelaamatta muutamankin viikon ja ollut siitä ylpeä. Sitten se himo taas iskee.

Olen melko yksinäinen kun mies on niin paljon töissä. Nyt en ole kertonyt repsahtaneeni uudelleen, mutta kai sekin on sitten kerrottava hänelle. Hän ei oikein ymmärrä että kyseessä on riippuvuus mutta ei ole varmaan jättämässä minua. Ajattelin kerto hänelle siten, että annan pankkitunnukset ja kortit hänelle ja kerron taas pelanneeni. Mitä mieltä olette tästä?

Raha- asiat olen hoitanut mutta esim. tässä kuussa olen pelannut 1600 euroa. Ihan järkyttävä summa. Marraskuussa pelasin vähemmän, lokakuussa enemmän. Koko vuoden saldo on varmasti reilusti yli 10 000 euroa, todennäköisesti kuitenkin lähempänä 20 000 euroa. Kamalaa kun meillä on kuitenkin muutakin lainaa ym. hirveät määrät.

Luottokorttivelkoja on edelleen ne samat mitä alussakin, eli noin 11 000 euroa. Mitään maksuhäiriömerkintöjä tms ei ole tullut tai tulossakaan kai.

Tilanteesi kuulostaa Piipana meille monelle valitettavan tutulta eli kierre vain jatkuu ja jatkuu. Pelkästään ahdonvoimalla tätä on vaikea selättää, siitä itselläni on kokemusta ihan tarpeeksi. Kyseessä on addiktio.

En voi tarpeeksi ylistää vertaistuen merkitystä matkallani kohti parempaa ja pelaamatonta elämää. Jos vain paikkakunnaltasi löytyy GA-ryhmä, niin mene sinne. Älä jää miettimään, vaan mene. Omassa ryhmässäni on ihmisiä kaikilta elämän osaamisalueilta, mutta ammateilla tai statuksella ei ole siellä mitään merkitystä. Siellä käy porukkaa myös lähipaikkakunnilta, joista ei löydy omaa ryhmää. Siellä saa jakaa asiat sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät nämä kuviot ja ne älyttömät ratkaisut, joita peliongelmainen tekee. Saat tukea, mutta myös varmasti hyviä vinkkejä miten olla pelaamatta. Itse menin ensimmäisen kerran tämän vuoden maaliskuussa. Silloin olin täysin ihmisraunio, mutta useampi oivallus myöhemmin voin sanoa, että olen muuttunut huomattavasti parempaan suuntaan. Nyt pelaamatonta aikaa takana yli 9kk.

Lupaan että et kadu jos teet päätöksen mennä sinne.

Hei,
komppaan täysin Görania.
Itse aloin käymään GA-ryhmässä 15.4. ja olen siitä lähtien saanut olla päivä kerrallaan pelaamatta.
Ilman ryhmän tukea en tiedä, missä olisin nyt (todennäköisesti mullan alla).
Minä olen perheetön, eikä ole oikein ketään, jolle voin kertoa tuntemuksistani - ilman, että tulee sellainen vastaus:
“no älä sitten pelaa” :unamused:
GA-ryhmä antoi purkautumiskanavan tunteilleni ja sain vertaistukea, joka oli erityisen tärkeä alkuaikoina.
Suosittelen käymään GA:ssa (jos se on järkevän matkan päässä) ja antamaan sille mahdollisuuden. Ei se ole kaikkia varten,
mutta monet on saanut sieltä apua.

Tsemppiä :slight_smile: