Olen nyt lukenut näitä kertomuksia jonkun verran ja on helpottavaa ollut nähdä, että hyvin samanlaista on kaikilla. Itsellä on sellainen tilanne, että mies on juonut nyt yhteisen elämämme loppuvuosina mielestäni aivan liikaa. Olemme olleet noin 4 vuotta yhteensä ja nyt viimeiset 2 vuotta on mennyt juomisen merkeissä. Meille syntyi lapsi ja raskausaika meni miehen juodessa ja kun vauva tuli taloon,meno ei juuri parantuntu. Ja silloin aloin todella miettiä eroa.
Ja se on mennyt aivan kauheaksi jahakailuksi. KUn niin täällä niin hyvin on kuvattu, se mies on kuitenkin se rakas mies. Mutta nyt viime ajat ovat olleet välillä aivan kauheaa helvettiä, kun olemme riidelleet ja lapsi on kärsinyt. Olen ollut hulluuden partaalla, että mitä teen. Ja kun mies on osanut niin viisaasti välillä jättää juomisen noin viikoksi ja sitten taas juonut vaikka viikonkin putkeen. Määrät ovat noin9 annosta illassa. Joskus siis työviikkoisinkin.
No, sain mieheni pariterapiaan. Ja siellä otin juomisen puheeksi ja hänhän tietysti yltyi siitä juomaan. Silloin päätin, että nyt se on loppu. Olin uhannut sitä jo useasti. Muuttanutkin pakoon äitini luo lapsen kanssa, mutta aina palannut. Ja saanut asunnon kaupungilta ja perunnut. Mutta nyt minulla oli taas asunto ja päätin,että nyt lähden. En tätä mahdollisuutta jätä.
No kun olin sen päätkösen tehnyt, oloni helpottui tosi paljon. Ja en sanonut miehen juomisesta mitään, vaikka viikonloppuna vielä päivälläkin meni baariin, kuten monesti ennenkin “autoa hakemaan”. Jonka joku muu ajaa kotiin , kun hän ei pysty. Siitäkään en mitään sanonut. Illalla kysyin, lähtisikö A-klinikkaan, sanoi, ettei lähde. Vielä aamulla kysyin samaa, että edes lapsen takia, hän sanoi, ettei lähde. Silloin tein lopullisen päätöksen ja menin tekemään vuokrasopimuksen.
No, mieshän oli sitten aivan erilainen seuraavan viikon alussa. Auttoi minua auliisti asioissa, kun pyysin. Yleensä auttaminen oli tosi hankalaa. Kuulemma käskytin. Ja kun kysyin syytä muutokseen, hän sanoi, että kun en enää nalkuta.
No, kiva. Meillä oli tosi rentoa ja olin jo tehnyt uuden asunnon vuokrasopimuksen. Otti päähän. Aloin heti miettimään, olinko tehnyt väärän ratkaisun.
Miehelle en muutosta ollut puhunut mitään,mutta eilen puhuin. Hän otti sen ihmeen rennosti.
Nyt mietin TAAS, teinkö väärän ratkaisun. Onkohan tämä vain tätä läheisriippuvuuden ongelmaa, vai mitä. Osaatteko auttaa ?
Teit oikean ratkaisun, muuttakaa omaan rauhalliseen kotiin.Suhdettahan ei välttämättä tarvitse katkaista vaikka asuu erillään, mutta elämäsi on helpompaa , kun teillä kummallakin on omat kodit.Kokemusta on.
Muuta.
A-klinikan “apu” on usein sitä, että asiakkaan juominen yritetään saada hallintaan vähentämällä juomista. “Aloita juominen tuntia myöhemmin”, “Juo pienemmästä lasista”, “Osta pienempiä tölkkejä” jne… Sitä elämää ei kestä itse per**lekään seurata läheltä.
Kysy itseltäsi: “haluanko minä tällaista elämää?” Jos vastaat “EN”, mieti pystytkö itse tekemään asialle jotain. Ja jos et itse pysty mahtamaan asialle mitään, niin silloin hae apua. “Myönnämme, että elämämme on muodostunut sellaiseksi, että omin voimin en selviä” - ensimmäinen askel…
“Läheisriippuvuuden ongelmaa” on se, jos jäät miettimään sitä teetkö oikein, jos haluat/vaadit itsellesi inhimillistä kohtelua. “Terveellä” tavalla ajatteleva ei salli itseään kohdeltavan “väärin”. Läheisriippuvuus kehittyy ihan samalla lailla, kuin alkoholismikin. Mitä pitempään sallit itseäsi kohdeltavan huonosti, sitä vaikeampaa Sinulla on “vaatia” hyvää kohtelua. Läheisriippuvuudessakin tulee pohja vastaan ja usein vasta silloin ihminen havahtuu omaan “ongelmaansa”.
Itsetutkiskelua, itsetutkiskelua ja vielä kerran itsetutkiskelua. Kukaan muu, kuin Sinä itse ei voi sanoa, pitääkö Sinun muuttaa pois, vai ei. Toisaalta, kuten olen niin monta kertaa aiemminkin todennut, että lapsen paikka ei ole siellä, missä on juovia ihmisiä. Ei vaikka kuinka juomisen aloittaa vasta sitten, kun lapset on nukkumassa. Mutta aina on niin, että selityksiä ja vielä kerran selityksiä löytyy, kun pitää löytää hyvä perustelu sille, ettei ongelmaa ole.
Automaattisesti ei pidä kenestäkään tekemän läheisriippuvaista.
Kiitos vastauksista.
Olen nyt tätä muuttoa tässä puuhaillut ja tosi vaikeaa se on. Mutta sitten yritän ajatella, että miksi halusin muuttaa. Ne juomiset tekevät oloni kestämättömäksi.
Mies meni aika sekaisin, kun kuuli, että minulla on asunto. Alkoi välittömästi juomaan ja löi taas keskusteluyhteyden aika totaalisesti poikki. Muutin taas pojan kanssa äidille ja yhden vastauksen olen tekstarilla saanut talon myyntihinnasta, jonka mies haluaa tosi korkeaksi.
No, minä olen muuttoa puuhaillut ja muuttopäivä on nyt keskiviikkona. Puuhailen jopa talon myyntiä. Hankin siivojaan ja otin myyntikuvat.
Välillä olo on tosi helpottunut ja välillä taas ei.
Olen kai ollut tässä sekamelskassa liian kauan, etten näe enää metsää puilta.
Siipinen siis kirjoitti tuon.
Toivotan paljon Voimia, jotta jaksat tehdä sen, minkä koet oikeaksi.
Surullista, että puolisosi alkoi juomaan, kun kerroit Sinulla olevan asunnon. Alkoholisti yrittää kaikkensa, että saa juomisen “syyt” siirrettyä johonkin muuhun, kuin omaan itseensä/sairauteensa - sairaus etenee sairauden ehdoilla. Asiat elämässä ei ole koskaan niin huonosti, etteikö niitä voisi juomisella huonontaa.
Päivä kerrallaan - joskus menee päivä kerrallaan persus-edellä puhun, mutta tiedän, että sekin menee ohi 
Tämä päivä on se päivä, jolloin elän - käytän sen hyväkseni. -ollaan itsellemme armollisia.
- pyykkis -
Hei Siipinen! Muistan hyvin tuon eroamisen tunteiden vuoristoradan. Välillä oli helpottunut olo ja välillä hirveä pelko/ahdistus. Yritä ottaa tukea kaikkialta mistä saat. Hyvä että olet ollut äitisi luona. Oletko pystynyt puhumaan avoimesti tilanteesta? Suosittelen sinullekin Al-Anonia. Sieltä saa vertaistukea.
Pyykkipoika kirjoitti niin osuvasti tuossa, että alkoholisti tekee kaikkensa siirrettyä juomisensa syyt muihin ja se todella on henkistä väkivaltaa. Itse huomasin tässä, että exäni, josta olen eronnut jo aikaa sitten saa minut edelleen raiteiltani sekoiluillaan. En viitsi nyt yksityiskohtia kirjoittaa. Pirullinen sairaus on. Välillä ihminen saattaa käyttäytyä mukavasti ja järkevästi ja sitten yhtäkkiä on taas aivan kamala. Luin jostain, että narsisti ei vastaa myötätuntoon myötätunnolla ja alkoholistithan on yleensä jotenkin narsisteja. Tajusin että niin totta, niinhän se meni minunkin suhteessani. Oli hän myötätuntoinen silloin kun hänelle se sopi, mutta toiaan vain silloin kun hänelle sopi. Sellaisessa ympäristössä ei ole hyvä kasvattaa lasta.
Jos haluat vielä seurustella hänen kanssaan, niin se voi onnistua niinkin että asutte erillään. Sinä ja lapsi tarvitsette rauhallisuutta, vaikka se tuntuukin aluksi vaikealta ja surulliselta. Voimia sinne!
What comes around, it goes around. Eli, ympäri käydään ja yhteen tullaan. Tai samaa asiaa käsittelee Amerikan Intiaanien uskomus ympyröiden voimasta; intiaanithan esimerkiksi tanssivat ympyrämuodostelmassa. Tai jalkapallon, golfin, tenniksen, biljardin, koripallon jne koko planeetan kattava suosio, niissähän peliväline on pyöreä. Tai viime tiedelehdessä oli artikkeli, miten ihminen hahmottaa värit ikäänkuin ympyränä jossakin ulottuvuudessa…
Eli, ihmisen tulee ottaa yksitasolla huomioon myös muut ihmiset, ei voida omien ongelmien vuoksi ajaa muita ihmisiä ja sitä kautta yhteiskunta huonoon jamaan. Perustuen johonkin omaan ns. älykkyyteensä… On rikos ja rangaistus, Jeesus Golgatan ristillä kertoo loistavaa tarinaa tästä Raamatussa. Ympäri käydään ja yhteen tullaan tarkoittaa juuri tätä, teoistaan tulee joutua vastuuseen yksilötasolla, niin makaa kuin petaa. Se ei tarkoita sitä että haahuiltaisiin esimerkiksi kommunismiin, liittovaltioihin vailla yhteistä kulttuuripohjaa, keinotekoisesti ylläpidettyihin vahvoihin perheisiin tai “ja kaikilla oli niin mukavaa” - teennäiseen roskaan.
Tuli mieleen siitä tiedelehden artikkelista, periaatteessa ihmisen värisokeus / sokeus ylipäätänsä voisi jotenkin liittyä edellä mainitsimiini asioihin… Kun puljaillaan musiikkivehkeiden parissa, niin silloin ei kuulu ääntä kun piuhat ei ole kytketty.
Kiitos tuesta. En kyllä ihan ymmärtänyt tuota viimeistä…noo, ehkä sillä on joku pointti.
Mutta kuka nyt kirjoittikaan…siitä, että alkoholisti on myötätuntoinen silloin kun haluaa. Juuri näin!
Miten tuttua. Jotain narsismiahan se on ja kiltit ihmiset joutuvat usein narsistin uhreiksi. Minä aina osaan kääntää asiat omaksi syykseni, siksi erokin on ollut niin hidasta ja useat ystäväni aivan ihmeissään ja kauhuissaan.
Se oli juuri kamalaa, kun käytös oli niin ilkeää välillä ja välillä taas ei. Ja sitten sitä pohti, että jos se tästä…
Viimeksi kun kysyin juomisen vähentämisestä, hän vastasi, että kun pikkujoulukausi on ohi…niinpä…kun kun kun kun…
Tuo on sitä ‘sitku’ ja ‘mutku’ -ajattelua, joka ei ole terveellistä kenellekään, koska se estää tässä hetkessä ja tässä päivässä elämisen. Elämä tapahtuu kuitenkin juuri nyt ja jokaisen päivän tulisi olla elämisen arvoinen. Huomista ei ole luvattu kenellekään.
Sitku mä oon lomalla mä ulkoilen. Mutku oli huonot ilmat, niin en voinut. Ei tarvitse olla edes holisti noita puolusteluita käyttääkseen