En tiedä mitä pitäisi tehdä

Olen ollut suhteessa vuoden ja avoliitossa puolivuotta. Muuton yhteydessä selvisi että toisella on ongelmaa alkoholin kanssa. Hän juo liikaa ja silloin hänestä tulee arvaamaton. Olemme päässeet eteenpäin muuton yhteydessä tapahtuneesta välikohtauksesta. Hän on ollut yli puoli vuotta juomatta mutta viime viikolla repsahti juomaan. Silloin oli rauhallinen eikä mitään sattunut. Keskustelimme pitkään siitä mitä oli tapahtunut kun oli sovittu ettei juominen olisi enää ok ja miten tästä eteenpäin. Hän kertoi ettei ole valmis luopumaan kokonaan juomisestaan koskaan vaan haluaisi silloin tällöin ottaa muutaman. Ja nämä muutamat ovat aina ennen eskaloituneet vähintään 10 juomaan. En kuitenkaan tunne että olisin turvassa jos hän juo niin paljon tai yleensäkään yhtään. Pelkään että jos en nyt eroa ja lähde tilanteesta olen lähiaikoina tai muutaman vuoden päästä elämässä elämääni alkoholistin kanssa joka juo jatkuvasti. Rakastan myös puolisoani ja pelkään että jos hän onkin se ”oikea”. Saan ulkopuolista viestiä että pitäiskö koko homma lopettaa yms. Itse en tiedä mitä pitäisi tehdä. Hän on kuitenkin ottanut itseään niskasta kiinni ja käynyt a-klinikalla puolivuotta sekä psykiatrilla juttelemassa. Luvannut myös olla juomatta 6kk ja sitten katsoisimme tilannetta uudestaan että onko mahdollista juoda oikeasti sitä muutamaa. Tilanne vain ahdistaa minua hirveästi kun en tiedä että pitäiskö lähteä vai luottaa siihen että hän jatkaa selvää elämää ja juo jatkossa vain muutaman.
Olen pahoillani että tekstini saattaa olla sekavaa. Vaikea kirjottaa ajatuksia selkeästi.

Hei Joovain,

Onpas surullista kuulla, että seurustelun ja avoliiton ihanassa alkuvaiheessa teidän paratiisiin on luikerrellut viinakäärme. Mahtaa olla oma olo aika pettynytkin, varsinkin jos tämä vielä tuli yllätyksenä.

Itse kiinnitin huomiota tekstissäsi siihen, että kerroit puolisosi olevan humalassa arvaamaton ja että itse et tunne olevasi turvassa. Kun pohdit sitä, onko puolisosi kuitenkin “se oikea” niin kannattaa varmasti myös pohtia sitä, mitä tarkoittaa rakastaminen. Kuuluuko rakkauteen pelon aiheuttaminen toiselle? Jos oma rakas pelkää toisen tekemisiä, mitä silloin on valmis tekemään asian eteen? Mikä menee ykköseksi? Oma rakas vaiko kenties viina?

Kerrot myös miettiväsi tulevaisuutta ja pelkääväsi että se on tulevaisuus alkoholistin kanssa. Tätä on kyllä varmasti hyvä miettiä. Samalla kun miettii tätä, kannattaa hankkia lisää tietoa alkoholismista ja alkoholistisesta juomisesta. (Omat silmäni avautuivat lukiessani Twerskin Riippuvuusajattelu -kirjaa ja lukiessani Juha Kemppisen kirjoituksia netistä.) Alkoholistinen juominenhan on sitä, että juominen ei ole omassa hallinnassa. Jos juominen on alkoholistista, alkoholismi pahenee väistämättä ajan myötä (ellei alkoholisti hakeudu hoitoon). Kun tietää asioista, ei käy kuten sammakolle kattilassa veden kuumentuessa vaan ymmärtää asioita paremmin ja toivottavasti osaa ja uskaltaa tehdä asioita oman hyvinvointinsa eteen. Se on kuitenkin hyvä tiedostaa jo alkuvaiheessa, että puoliso ei pysty toista raitistamaan. Ne kaikki yritykset ovat hukkaanheitettyä energiaa. Kannattaa enemmän keskittyä siihen, mitä itse haluaa ja millaista elämää haluaa tulevaisuudessa elää. Ja sopiiko siihen elämään se puoliso, joka juo. En siis tarkoita sitä, etteikö viinasta voisi päästä eroon, mutta sen toivon varaan ei kannata tulevaisuuttaan rakentaa.

Tiedon hankkimisen lisäksi myös puhuminen ja vertaistuki voivat auttaa, joko täällä tai esim. Al Anon -ryhmässä. Toiset taas asettavat aikarajoja ja tavoitteita (esim. jos puolen vuoden päästä elämä on samanlaista, alan tekemään lähtöä). Toisia auttaa aikalisä, he saattavat muuttaa esim. omaan asuntoon, mutta eivät eroa vaan saavat aikaa pohtia tilannettaan rauhassa. Myös avoimuus auttaa; sinun ei tarvitse peitellä puolisosi juomista tai humalaa eikä sen seurauksia. Se ei ole sinun häpeäsi.

Toivon sinulle paljon rohkeutta asioiden ajatteluun ja miettimiseen!

Tervehdys Joovain;

Nimimerkki Jokutoinen eritteli jo erinomaisella tavalla alkoholismiin liittyviä seikkoja ja alkoholismiin taipuvaisen puolison rinnalla elämistä. Hänen ajatuksiinsa on helppoa yhtyä.

Ymmärrän oikein hyvin pettymyksesi huomatessasi avopuolisosi halun humalahakuiseen juomiseen. On hyvä, että olette kumpikin tarttuneet tahoillanne ongelmaan ja ryhtyneet etsimään ulospääsyä tilanteesta.

Puolisosi suhtautuu päihteisiin samalla tavalla kuin niin moni muu hänen kaltaisensa. Ajatus kohtuukäytöstä on kuitenkin päihderiippuvaiselle ihmiselle todella vaikea rasti. Ajatukset pyörivät silloin jatkuvasti päihteissä ja hermot helposti kiristyvät odottaessa hetkeä, jolloin antaa itselleen jälleen luvan juoda. Yhden juoman jälkeen pidäkkeet höllentyvät ja päihderiippuvainen ihminen harvoin kykenee katkaisemaan juomistaan siihen yhteen tai pariin annokseen. Siksi päihderiippuvuudestaan toipuneet ihmiset usein pidättyvät juomasta lainkaan. Hekin laskevat päiviä, mutta heidän laskurinsa raksuttaa selviä päiviä.

Kerrot pelkääväsi päihteiden vaikutuksen alaisena olevaa puolisoasi. Kirjoituksestasi ei käy ilmi onko puolisosi kenties agressiivinen tai jopa väkivaltainen sinua kohtaan humalassa ollessaan. Parisuhdeväkivaltaa ei pidä sietää missään muodossa. Siihen pitää puuttua ankaralla tavalla ja se pitää kyetä kitkemään pois. Väkivalta ei saa arkipäiväiväistyä. Oman kodin on oltava turvasatama, jossa saa olla vapaasti ilman pelkoa ja uhkaa.

Päihderiippuvaisen ihmisen puoliso joutuu elämään jatkuvassa epävarmuudessa puolisonsa retkahtamista peläten. Se voi johtaa ajan myötä kummankin parisuhteen osapuolen turhautumiseen ja saattaa kuluttaa molempien henkisiä voimavaroja.

Ei sinun ajattelusi ollut sekavaa - päin vastoin. Ongelma on monisyinen ja siksi hankala. Hyvin sinä erittelet ajatuksiasi. Olisi hienoa, jos puolisosi onnistuisi saamaan raittiutensa varmalle pohjalle. Sen näyttää aika. Silloin teidän kummankin elämä olisi vakaampaa ja kaikin puolin selkeämpää.