En tahdo olla enään sekaisin!!!

Olen tässä lueskellut tänään näitä tarinoita koettaen pitää koko ajan uhkaavia paniikkikohtauksia poissa. Krapulahan minulla on tottakai. Onhan tässä taas sellainen nestedieetti takana että itkettää. Ei ole ensimmäinen joulu joka on mennyt näin päin persettä samasta syystä.
Nyt tuli mitta täyteen tätä sekoilua. Ahdistaa, koska en muista viime päivistä about mitään ja olen taas ollut niin törppö että hävettää. Nautin siitä, että oloni on nyt niin huono niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sen ansaitsen. En enää jaksa yrittää valehdella itselleni ja muille ettei juominen ole minulle ongelma. Jos mietin kasaantuneita ongelmiani, on niillä selvä yhdistävä tekijä. Alkoholi. En tiedä kuinka moni lähipiiristänikään tajuaa kuinka vakava ongelmani on.
En todellakaan juo joka päivä, mutta usein. Muun aikaa tunnen olevani ihan sekaisin ja himoitsen alkoholia. Pystyn yleensä olemaan selvänä maksimissaan noin 3 päivää, kunnes himo yltyy liian kovaksi ja taas kaatuu kurkusta alas “iloliemi”. Siihen puuhaan löytyy aina seuraa. Jos ei muuten, niin ainahan lähikuppilan baarimikko jaksaa rupatella. Kadehdin ihmisiä, jotka nauttivat päihteettömästä elämästä. Haluaisin niin, että nyt sen vihdoin teen. Itsetuho ja negatiiviset ajatukset on alkoholin takia kovasti mielessä. Selittelen juomistani typerillä tekosyillä. Syy on vain yksinkertainen. Alkoholilla olen ogelmat saanut ja sillä niitä turrutan. Asioita, joilla juomista on niin liiankin helppo perustella on tottakai huonot entiset miessuhteet, lapsuuden traumaattisuus, perheriidat…sitä voisi keksiä vaikka mitä mutta kaikki tuohan on pelkkää suoraansanottuna paskaa.
Itseinhoni on juomisen takia kasvanut järjettömäksi. En kestä itseäni, joten ei ole kovinkaan luksusta läheisilläkään kun rankaisen ja rankaisen ja vihaan itseäni.

Pakko kyllä jo nukahtaa. Huomenna (tänään) toivottavasti haluan elää enemmän ja selvänä.

Hei neitiAurinko,

tutulta kuulostaa. Olen kolmikymppinen nainen ja lopetin juomisen kokonaan 10 kk sitten. Itse olen aloittanut alkoholinkäytön 14-vuotiaana eli aivan liian varhain. Aikansa alkoholinkäyttö pysyi viikonloppu-linjalla mutta pari vuotta sitten sen kanssa alkoi mopo lähteä käsistä. Lähibaarissa tuli viihdyttyä viikollakin ja aika hyvät luottokortti/pikavippivelat hankittua viinan takia. Krapulaisia työpäiviä ja poissaoloja alkoi kertyä.

Terapiankin jouduin lopettamaan alkoholin vuoksi, koska terapeuttini ei sitä suostunut enää antamaan alkoholiongelmaiselle, sanoi että alkoholiongelma täytyy ensin hoitaa pois ja sitten voin palata. yritin ensin vähentää, mutta se ei onnistunut.

Sitten viime kevättalvella puhalsin pelin poikki ja menin a-klinikalle hankkimaan antabukset. Olen niitä nyt syönyt 10 kk ja ollut täysin raitis koko ajan. Ensimmäiset kuukaudet hain antabukset kolme kertaa viikossa aamuisin päihdeklinikalta ja sittemmin hankin oman purkin. Kävin myös keskustelemassa a-klinikalla.

Nyt olen päässyt terapiaan takaisin, olo on hyvä ja olen laihtunut 15 kg kymmenen kuukauden takaisesta. Lähikapakan tuttavapiiri piti jättää ja se ensin tuntui ikävältä, mutta onnistui kuitenkin suht hyvin sillä en ollut kapakan “sisäpiirissä” kerennyt olla kuin vasta muutaman kuukauden. Pariin parhaaseen tuttuun kapakasta on yhteys säilynyt ilman alkoholiakin, mikä on kiva juttu.

Lähde vaan sinäkin hakemaan apua a-klinikalta, sieltä sitä saa ilmaiseksi. Henk. koht kokemusteni perusteella suosittelen kokonaan lopettamista ja antabusten käyttöä siinä apuna. Itse en olisi pystynyt lopettamaan ilman antabuksia.

aa-kerhossa en ole käynyt mutta sekin saattaa olla ihan hyvä paikka. Tsemppiä uuteen vuoteen, pääset kyllä ongelmastasi eroon.

Kokeile vaikka ensin joku lyhyt aika esim. pari kuukautta. Siinäkin jo huomaat miten paljon nuppi selkeytyy ja tulee parempi olo.

Tutulta kuulostaa, NeitiAurinko.

Ikävintä on se, että alkoholista seuraa kierre: kuten itsekin totesit, alkoholi aiheuttaa ne ongelmat, joita sillä pakenet. Samoin alkoholi aiheuttaa masennusta, jota sillä lääkitset. Itselläni juominen lähti käsistä, kun aloin “hoitaa” sillä omaa masennustani (joka johtui mm. traumaattisesta lapsuudesta ja sen aiheuttamasta läheisriippuvuudesta), mutta alkoholi sotki aivokemiat sitten niin, että selvinpäin olotila tuntui kahta kauheammalta, joten tietysti sitä alkoholia alkoi tehdä vielä enemmän mieli… ja kierre oli valmis.

Ongelmat ovat siitä vekkuleita juttuja, että eivät ne juomalla mihinkään häviä. Ne odottavat uskollisesti siinä vieressä kun juot, ja muistuttavat olemassaolostaan heti kun selviät humalatilasta.

Jos pystyisit olemaan juomatta vaikka kuukauden, tai edes pari viikkoa, tai vaikka viikon, huomaisit ehkä kuinka mielialasi alkaa nousta ihan itsestään ja elämä selvinpäinkin alkaa tuntua mukavammalta. Itse en ole vielä lopettanut kokonaan vaikka tiedän että pitäisi, mutta olen silloin tällöin pitänyt viikon tai parin tipattomia kausia, ja jo niiden aikana eron huomaa selkeästi. Samoin huomaan nykyään selkeästi jo sen, miten yhden illan kännäys vaikuttaa mielialaan pari-kolme päivää. Olo on apea ja alakuloinen. Jos niistä kolmesta päivästä selviytyy ilman alkoa, alkaa olokin helpottaa.

Ikävä kyllä en osaa neuvoa, miten niistä parista ekasta alkottomasta päivästä selviytyy, koska tiedän kyllä omasta kokemuksesta, että olotila on niin ikävä että sitä mielialaa tekee mieli kohottaa alkoholilla. Itseäni auttoi kuitenkin sen tiedostaminen, mistä ne masennukset ja ikävät fiilikset johtuivat: alkoholista. Ainakin osittain, onhan syitä aina tietenkin muitakin. Minua siis auttoi sen miettiminen, että oloni on masentunut koska olen juonut alkoholia ja aivokemiani on sekaisin, ja että jos nyt juon vielä lisää, olotila helpottuu vain tilapäisesti ja että oikeasti se vain pahenee.

Valitettavasti en osaa neuvoa siinäkään, miten saisit elämän selvinpäin tuntumaan mukavammalta. Se kun on yksilöllistä, eikä siinä oikein voi toista neuvoa, koska se täytyy kokea ja oivaltaa itse. Minulta meni suunnilleen vuosi vähentäessä ja alkon kanssa pyristellessä, ennen kuin aloin itse nauttia elämästä selvinpäin niin, että siitä sitten lähti se halu olla mieluummin selvinpäin kuin päihdyksissä.

Samoja tuntemuksia minullakin on ollut. Itsetuntoni ei ole koskaan ollut kovin hyvä, ja sitten kun näin miten kauhea minusta tulee kännissä, se vain lisäsi itseinhoa… ja sitten itseinhoni kasvoi vielä lisää, kun mietin, miten rasittava olen kun kieriskelen itsesäälissä.

Oletko miettinyt, miksi rankaiset ja vihaat itseäsi? Alkoholin takiako? Entä jos ajattelisit asiaa niin, että alkoholi ei tee sinusta ihmisenä huonompaa, vaan että viinapiru tulee ja ottaa sinut valtaansa? Että sitä viinapirua sinun pitäisi vihata, ei itseäsi? Että sinä olet ihmisenä niin hyvä ja arvokas, että et ansaitse sitä tapaa, millä viinapiru sinua kohtelee? Ja toisaalta, että et ansaitse myöskään sitä tapaa, jolla itseäsi kohtelet?

Minua nimittäin auttoi sen oivaltaminen, että minäkin olen arvokas ihminen, ja että en ansaitse sitä kohtelua, jota olen itselleni suonut. Että en todellakaan ansaitse sitä, että raiskaan elimistöäni ja elämääni alkoholilla tai että ruoskin jatkuvasti itseäni sillä, miten huono olen. Koska en minä huono ole, olen vain jostakin ihmeen syystä nähnyt itseni sellaisena.

Tiedän, että tämäkin on sellainen asia, joka tulee itse oivaltaa, ei siinä oikeastaan auta neuvominen. Mutta jos yrittäisit lähteä vaikka siitä, että kohdistat sen inhosi alkoholiin, et itseesi? Eli suuntaisit kaiken sen inhon, jota tunnet, alkoholia kohtaan… koska sehän se tässä on se pääsyyllinen?

Nojoo, en tiedä auttavatko nämä sanat yhtään, mutta joka tapauksessa toivotan sinulle tsemppiä alkaneelle vuodelle! Olet jo tiedostanut sen, että ongelmasi johtuvat juomisesta ja kaikki “syyt” juoda ovat vain tekosyitä ja paskapuhetta, joten olet ottamassa ensiaskeleita oikeaan suuntaan!