''En pelaa tänään''

Olen eräs henkilö, joka on peliriippuvainen. Toisin sanoen, olen tullut huijatuksi ja hakannut päätäni seinään neljä viimeistä vuotta, enkä ole oppinut. Tai oikeastaan olen oppinut, mutta olen oppinut aina vain lyömään pääni kovempaa seinään. Niin kovaa, että velkaa on kertynyt 20000e ja itsemurha on ollut hyvin lähellä. Kyseinen summa on minulle hyvin iso, enkä kykene maksamaan sitä näin opiskelijana. Velat ja itsemurhayritykset eivät riitä kertomaan kaikkea mitä olen menettänyt tai mihin pelaaminen on johtanut minut. Pelaaminen vei minulta itsekunnioitusta, kunnianhimoa, tahtoa, ihmissuhteita ja tehnyt minusta säälittävän muiden ihmisten näkökulmasta. Tämä kaikki harmittaa suunnattomasti, mutta minua harmittaa vielä enemmän toimintani järjettömyys, joka ei loppunut. En näe mitään syytä kenenkään hyväksyä toimintaani tai edes nähdä minkäänlaista myötätuntoa minua kohtaan näiden ongelmien vuoksi, sillä juuri minä olen päätökset tehnyt ja tieni valinnut. Annan kuitenkin itselleni anteeksi, sillä se on paras ja järkevin vaihtoehto, koska tapahtunutta ei voi muuttaa.

Tosiasioiden hyväksyminen vaatii ihmiseltä vahvuutta. Nyt totean tosiasiat, olen ensinnäkin peliriippuvainen eli minulle syntyy pelihimo pelaamisen mahdollistuessa, olen suhteellisen suurissa veloissa ja olen menettänyt paljon. Kuitenkin olen Suomessa, minulla on vapaa tahto valita ja minulla on tulevaisuus edessä. Kukaan ei voi muuttaa tapahtunutta, mutta tapahtuneen hyväksyminen on tärkeä askel tai oikeastaan tärkeä suunnanmuutos pelaamisen kanssa. Katson tapahtunutta ja totean sen mitä pelaaminen on vienyt minulta ja hyväksyn sen, että en voi muuttaa sitä tosiasiaa. Mutta erityisesti sen tosiasian haluan hyväksyä, että jos tämä päivä tulee olemaan samanlainen kuin eilinen, niin huomiselta en voi odottaa mitään mikä olisi erilaista tähän päivään nähden. Selkeämmin sanottuna, kun kerran menneisyyteni on johtanut minut tähän, niin sen toistaminen ei varmastikkaan tuota parempaa lopputulosta.

Kun kerran en ole tyytyväinen tähän tilanteeseen, niin minun pitää muuttaa asioita mitä olen tehnyt menneisyydessä, jotta voisin olla tyytyväinen tulevaisuudessa. Minun on lopetettava pelaaminen, jos haluan muutosta tilanteeseeni. Nyt haluan aamuisin herätessäni luvata itselleni, että ‘’ En pelaa tänään’’ ja teen kaikkeni, jotta onnistun pitämään lupaukseni. En voi olla koskaan liian varma tulevaisuudesta, mutta tänään on ensimmäinen askel, pitkässä matkassa. Toivon, että saitte selvää sekavasta ja sotkuisesta tekstistäni ja toivon teille jokaiselle peliongelman kanssa taisteleville ja itselleni voimia pitää oma päätös.

Hyvä.

Näinhän se on, mennyttä ei voi muuttaa vaikka kuinka haluaisi. On vain hyväksyttävä tapahtunut ja tehdä parhaansa sen eteen ettei se jatku.

Helppoa tapojensa muuttaminen ja riippuvuuksista irti pääseminen ei ole, mutta sitä et varmasti uskonutkaan.

“Moni suostuisi kasvuun, vaan ei kasvukipuihin.”
(Paula Sainio)

Ensimmäistä kun ei vain tahdo saada ilman toista.

Kipuillaan yhdessä.

Hienoa, että joku luki ja jaksoi vastata minulle :slight_smile:, olen kiitollinen. Ensimmäinen päivä 5.2.2013 päätökseni ei pitänyt ja menin häviämään RAY:n automaatteihin 60e. Kävin lähikaupassa pelaamassa ja pelasin melkein kaksi tuntia. Paradoksaalista, että minulla ei varsinaisesti ollut mitään oikeaa ostettavaa kaupasta ja tavallaan olin sitä mieltä, etten ole menossa pelaamaan. Menetin paljon aikaa, rahaa, tarmoa ja ennen kaikkea petin itseni. Ymmärsin jälkeenpäin, että en suhtautunut tarpeeksi vakavasti päätökseeni. Suurin ongelma on ollut itselläni liian kevytmielinen suhtautuminen tähän ongelmaan ja päätökseeni pelihimon isketessä ja retkahdan liian helposti. Kuinka pohjalle pitää mennä, jotta kykenisin suhtautumaan päätökseeni vakavasti ja aidosti? Kuinka paljon pitää niellä paskaa, jotta tulisin kylläiseksi? Kummallista, että aavistin jo ennen velkoja nykyisen velkaongelmani ja nykyisen elämäni, mutta halusin niellä paskaa tai kaivaa syvempää kuoppaa itselleni. Minä annan anteeksi itselleni, tänään on uusi päivä 6.2.2013. Tänään en pelaa.

Ps. Kaikilla uhkapeleillä ja kaikella uhkapelaamisen muodoilla on outo ja vaarallinen taipumus tehdä itse pelaajasta eli huijatusta itsensä huijari. Mikä onkaan tehokkaampi tapa huijata ihmistä kuin se, että tehdä siitä ihmisestä itseänsä huijaava?

Tuo taitaa olla se tavallisin tie, itsellänikin on vaikka kuinka monta “lopettamisyritystä” takana. Lainausmerkeissä sen vuoksi, että osaa voi verrata krapula-aamujen “en enää ikinä juo” päätöksiin, osien takana on ollut hieman enemmän pontta.

On totta että pelurista tulee aivan loistava itsensä huijaaja. Siksipä koetan omalla kohdallani hieman käänteispsykologiaa.

Minä en siis ole lopettanut pelaamista. Minulla on nyt vain pieni tieteellinen koe menossa sen suhteen, millaista olisi elää pelaamatta. Koeaika on neljä viikkoa. Jos sen jälkeen olen sitä mieltä että pelaaminen antoi enemmän kuin pelaamattomuus niin aina voin palata vanhoihin tapoihini. Muuten voin pidentää koeaikaa.

Vajaa viikko on mennyt hyvin, katsotaan kuinka jatkuu :unamused:

Hei vaan.

Tänne mun tieni nyt sitten päätyi. Lueskelin näitä juttuja jo viime viikolla, ja huomasin etten todellakaan ole yksin tämän peliongelmani kanssa. Justiinsa pelasin vissiin 140€ casinolle, voitolla olin hetken aikaa, mut sit niinku melkeen aina, sinne ne meni. Mä en kestä.

Mä oon aina ollu järkevä ihminen, mut nyt on jo pikavippejäkin… Niistä selviän, ei ne summat ole VIELÄ suuria, mutta jos en kohta lopeta, olen tosi kusessa. Olen jo kerran kertonut vanhemmilleni ja läheisilleni ongelmastani ja he auttoivat minua. Miten mä kehtaan pettää niiden luottamuksen?? Siis ne eivät tiedä tästä repsahduksesta, mutta mun olo on ihan kauhee, enkä melkeen pysty kattoo niitä silmiin.

Mä haluan apua, mistä mun kannattaa alottaa? Auttaako Peluuri, jos sinne soittaa? Mitä ne siellä juttelee? Mä oon väsynyt tähän paskaan oloon. :cry:

Hei, oikein kiva tulla tänne lukemaan vastauksianne ja ajatuksianne. Tänään jälleen kerran retkahdus ja tein tappiota 20e. Menin pelaamaan, enkä edes yrittänyt taistella sillä hetkellä himoani vastaan. Uskottelin itselleni voittavani juuri tällä kertaa, ja vääristyneitä ajatusmalleja on vaikea muuttaa pelihetkessä kun ne ovat niin pinttyneitä ja erityisen vaikea hyväksyä niiden vääristyneisyys. Toisaalta tiedostan vääristyneet ajatusmallini pelitilanteen ulkopuolella ja tiedän ajattelevani väärin. Näiden ajatusmallien muuttaminen aidoisti ja nykyisten vääristyneiden ajatusmallien vääristyneisyyden hyväksyminen alkaa ehdottomasti pelaamattomuudella.

Luulen, että tärkein ja suurin ratkaisu tähän ongelmaan on pelaamattomuus. Näin olen kuvitellut aikaisemminkin, mutta tällä hetkellä luulen ymmärtäneeni asian syvällisemmin johtuen tämän päivän lukukokemuksestani :slight_smile:. Luin eräästä alkoholistista tai oikeastaan entisestä alkoholistista, joka kertoi, että alkoholin jättäminen sai hänet kohtaamaan omat todelliset ongelmansa. Luulen, että jokaisen addiktoituneen pelaajan tai mihin vain addiktoituneen ihmisen kohdalla addiktio on ollut jonkinlainen peite itselleen omille tunne tai persoonallisuusongelmille. Lisäksi tietenkin addiktio muuttaa ihmistä, kuten tiedämme kuinka ihmisen aivoissa tapahtuu häiriöitä mielihyväjärjestelmissä kun ihminen pelaa jatkuvasti. Jos hyväksyisimme tämän periaatteen, niin addiktion aikana ihminen yrittää peitellä itselleen omia personaallisuus- tai tunneongelmia. Tästä seuraa, että ihminen ei missään nimessä voi muuttaa omia ‘‘todellisia’’ ongelmia addiktion aikana. Lisäksi pelaamattomuus myös muuttaa ihmistä, sillä kuten tiedämme, että ihmisen aivojärjestelmä on adaptiivinen eli voi vastata ja muuttua ympäristön tai toimintaa vastaavaksi.

Siis selkeä yhteenveto tähän loppuun: On aloitettava pelaamattomuus, sillä se on alkua, kun ei pelaa. Sen jälkeen omat aivot ja mielihyväjärjestelmät mukautuvat uuteen ympäristöön eli pelaamattomuuteen ja aivot eivät ala ‘‘vaatimaan’’ pelikokemuksia ollakseen normaalissa viretilassa. Samaan aikaan ihmiselle alkaa selkeytyä omat vaikeat tunne tai persoonallisuusongelmat. Näiden ongelmien kohtaaminen lienee mielestäni vaikein osuus, sillä ongelmia on varmasti addiktoitumisen jälkeen enemmän kuin ennen addiktoitumista. Tässä vaiheessa eli n. 3kk jälkeen, ihmisen vaikein tehtävä on alkaa puuttua itseensä, ongelmiinsa ja muuttaa itseänsä ja ongelmiansa tunne ja persoonallisuuspuolella. Haluan kirjoittaa tänne päivittäin, joten uskon että jossain vaiheessa näihin puuttumisesta kerron tarkemmin. Lohdutukseksi kerron itselleni, että tämä kaikki on mahdollista, mutta se vaatii paljon. Nyt ajatuksista ja sanoista teoiksi.

Lopettelija, olet edennyt jo tärkeän askeleen, sillä oikea tiesi toivottavasti alkaa tästä. Tänne et ole päätynyt, sillä addiktio johtaa helvettiin, addiktion lopettaminen pois helvetistä. Uskon ja toivon, että olet addiktion lopettamisvaiheessa, eli poistumassa nykyisestä ongelmasta. Me kaikki täällä taistelemme peliongelmamme kanssa ja apua ei kannata missään nimessä jättää ottamatta jos ja kun sitä on tarjolla. Ennen kaikkea vaikeinta tässä on se, että suurimman työn tekijä on itse lopettaja ja samaten suurin auttaja. Ulkopuolista apua on mahdollista saada, sillä se on tärkeää eikä sitä kannata missään nimessä hävetä. Itse käyn nuorisoklinikalla, ja toivon mukaan aloitan GA:ssa eli nimettömissä pelureissa käymisen. Lisäksi olen ilmoittautunut peluuri pelipoikki ohjelmaan, johon on valitettavan pitkä jono tällä hetkellä n.8vk. Suosittelen, että aloitat kotikaupunkisi A-klinikalla tai jos olet nuori niin kotikaupunkisi nuorisoklinikalla. Lisäksi voit ilmoittautua pelipoikkiohjelmaan täältä: pelipoikki.fi —> Pelipoikki seulonta-linkki. Lisäksi paikkakunnallasi on mahdollisesti GA eli nimettömät pelurit, ja se on eräänlainen vertaistukiryhmä. Apua ei kannata pelätä, sillä aidosti kannattaa pelätä peliongelman seurauksia. Erityisesti sinun on muistettava niinkuin meidän kaikkien, että tärkein auttaja on itse lopettaja.

Lopuksi tuttuun tapaan: Minä annan itselleni anteeksi, tänään on uusi päivä 7.2.2013 ja tänään en pelaa. Katsotaan onnistunko, päivittelen huomenna.

Hei kaikille! Pelasin viimeksi 7.2.2013 180e lähikaupan pelikoneeseen. Se oli kertakaikkisen järkyttävä kokemus ja itseinho oli huipussaan. En millään sietänyt sitä olotilaa ja naurettavinta oli, että palasin vielä pelaamaan sen jälkeen kun olin 100e tappiolla. Oli paskin olo koskaan 100e tappion jälkeen, tupakilla lähikaupan edessä ja sitten takaisin pelaamaan 60e lisää. ‘‘Päätän etten pelaa’’ päätös tuli rikottua aina vaan kovemmin. Kaikki tapahtui käteisellä ja nyt en ole pelannut 2 päivään ja syynä on täydellinen rahattomuus.

Olen edelleen samaa mieltä aikaisemman kirjoitukseni kanssa, pelaamattomuus on ensimmäinen ratkaisu ongelmaan. En ole pelannut 2 päivään ja olen joskus ollut pelaamatta 2vk parhaimmillaan kun ei ole ollut millä pelata. Tästä voimme oppia että jos ei ole rahaa niin ei voi pelatakkaan. Peliriippuvaisella on aina kaksi vaihtoehtoa, joista molemmat eivät ole ‘‘kivoja’’ mutta toinen on huomattavasti parempi. Päätin ottaa nostokiellon pankkiautomaattiin pyytämällä pankista tällaista ratkaisua. Lisäksi päätin jättää pois verkkopankkitunnukset ja maksaa kaikki laskut pankin tiskillä. Lisäksi mulla on jo pankkikorttikielto ray:n automaatteihin. Ja ennen kaikkea oma päätös pysyä pysyä pelaamatta ja olla keksimättä mitään keinoja millä voi uhkapelata.

Hei,olen ollut mielestäni koko aikuisiän peluri.
Ennen oli pelkästään kaupan koneet,jolloin ongelma ei ollut kovin suuri.
2005 kun hankin ensimmäisen tietokoneen,siitä se alamäki vasta alkoi,nettipelit tuli kuvioihin.
Ensin pelasin omat,otin lainoja joka puolelta ja loppujenlopuksi päädyin pikavippikierteeseen.
Velkaa pahimmillaan ollut 60.000-70.000 euroa.

2009 suljin pelitilin paffille ja samalla tietokonekin hajosi,päätimme avomieheni kanssa ettei hankinta uutta juuri tämän pelaamiseni takia.
Molemmilla kuitenkin työpaikalla käytössään tietokone.

Järjestin itselleni maksuhäiriömerkinnän tahallani,jotta en ottaisi enää velkaa.
Pankkikortilleni asetin 20 euron nostorajan jotta en pelaisi kaupan automaateilla.

Nyt velkaa “enää” noin 20 000,josta saan tämän vuoden aikana suurimman osan maksettua.
Tie on ollut pitkä ja kivinen mutta kannatti.

Nykyään on jo tietokonekin kotona ja paffin tilikin on auki,sorrun joskus pelaamaan mutta summat ovat todella pienet verrattuna niihin hulluihin aikoihin kun tungin koko palkan yhtenä iltana.

Syötän yleensä kaikki maksettavat laskut valmiiksi verkkopankkiin,jolloin ne palkkapäivänä menee ensimmäisenä tililtä.
Pelihimo on oikeastaan hävinnyt näiden suurien vaikeuksien myötä,taistelut perintätoimistojen ynm.kanssa.

Eli sinulle tsemppiä,retkahdukset kuuluu asiaan.Ei saa olla liian tiukka itselleen,anna itsellesi anteeksi.

Hei, kiitos Netta kannustuksesta. Kertomasi oli monella tapaa kannustava, mutta myös surullista luettavaa. Muistan vieläkin hyvin kirkkaasti viime vuoden kesän kun otin velkaa hyvin pienessä ajassa kaikilta mahdollisilta vippifirmoilta ja oikein kävin läpi kaikki pikavippifirmat yksitellen netistä, joista otin aina lainaa niin paljon kuin oli mahdollista saada. Mitä nopeammin hävisin lainaamani rahat, sitä tehokkaammin ja kiivaammin etsin uutta lainapaikkaa. Osa tuli pelattua nettikasinoihin, osa pelikoneisiin ja osa veikkauksen peleihin. Pelasin jokaisen euron minkä otin ja se tuska on vieläkin muistissani. Velkaa on kertynyt laskelmien mukaan tällä hetkellä 12000e, epäilen kuitenkin että velan loppusumma on 20000e paikkeilla kun kaikki menee ulosottoon. Tämän jälkeen tuli itsemurhayritys puolihumalassa tai ei varsinaista yritystä vaan olin moottoritien varrella yrittämässä heittäytyä jonkun vastaantulevan kuorma-auton alle. En kuitenkaan yrittänyt sitä konkreettisesti vaan harkitsin vakavasti sen tekemistä. Sen jälkeen poliisi haki minut mielenterveyssairaalaan, josta pääsin samana iltana kotiin.

Olen alkanut epäilemään vahvasti, että se tuska oli syynä ongelmien kasautumiseen eli toisin sanoen nautin omasta kärsimyksestäni. Jos olisin ensimmäisen velan jälkeen lopettanut rypemisen itsesäälissä ja antanut itselleni anteeksi, niin luulen että minulla ei olisi näin isoa velkaa. Kun alkaa kärsimään oikein toden teolla omista typeryyksistään, niin siitä kärsimyksestä alkaa ihmeellisellä tavalla nauttimaan. Tänään pelasin 15e 20senttiä pelikoneeseen ja riippuvuuteni on aivan sairasta suoraan sanoen. Ensin nostin 40e pankkiautomaatista vaikka halusin olla nostamatta. Sitten kävin ruokakaupassa ja yritin sinnitellä pelihimoa vastaan ja olemaan pelaamatta. Ostin ruokaa 25e ja pelasin 15e. Sitten tilillä ei ollutkaan enää kuin 15e illalla ennen harrastuksiin menemistä ja kun en voinut nostaa sitä 15e automaatilta, niin kävin kokeilemassa jospa kortti toimisi pelikoneella. Siinä kortissa oli onneksi peliesto ja teki mieli niin pelata, että kävin viemässä pullon palautusautomaattiin josta sain 20senttiä ja jonka pelasin pelikoneeseen… Sairasta… Olen kuitenkin ylpeä itsestäni sen vuoksi, etten mennyt poistamaan peliestoa kortilta. :slight_smile: Tsemppiä kaikille taistelijoille, tänään on uusi päivä! youtube.com/watch?v=Po8rG4nXpUs

Anteeksi, väärä biisi :smiley: tämän se piti olla youtube.com/watch?v=6ZqPLxCDLs4

Pelihimo huipussaan eikä ole rahaa… Toinen päivä pelaamatta. Toisaalta todella hyvä että ei ole rahaa, sillä olen päättänyt olla pelaamatta ja tiedän että olen nyt heikoimmillani. Tulin tänne kirjoittamaan helpottaakseni oloani ja jakamaan ajatuksiani muiden kanssa…

Olen havahtunut tänään, en ainoastaan pelaamisen suhteen vaan koko elämän suhteen. Siis elämäni tuntuu tällä hetkellä kaaokselta. Ei ole mikään muuttunut elämässäni, mutta minua mietityttää että johtuuko tämä tunne pelaamattomuudesta vai oliko pelaaminen syy siihen että en ole havahtunut elämääni ja tähän kaaokseen. Epäilen jälkimmäistä, sillä ensinnäkin kämppä on niin sotkunen, yöllä en ole nukkunut, koulusta ei tunnu tulevan yhtään mitään vaikka olen kohtuullisen hyvä oppimaan teoreettisia asioita, mutta se ei paljon auta jos ei käy koulussa eikä opiskele kotona ollenkaan. On turha puhua mistään lahjakkuudesta jos sitä ei käytä koska sellaista ei todellakaan ole silloin olemassakaan. Siis mitä enemmän olen pelaamatta sitä enemmän ympäristö tuntuu kaoottiselta ja luulen että olen aikaisemmin paennut tätä kaaosta elämässäni uhkapelaamalla. Tililläni oli rahaa 10e eilen yöllä ja lukiessani täältä foorumilta viestejänne niin joku kertoi tallettavansa rahaa visa electronilla. Heti piti mennä kokeilemaan kun ei ole verkkopankkitunnuksia, niin halusin kokeilla visa electronia. Jokin sattuma kävi ja en onnistunut tallettamaan rahaa. Säästyi sekin 10e, mutta surullista että ihminen voi olla näin paatunut :frowning:. Kohta menen Nuorisoklinikalle, kun on varattu aika, siellä saan jatkaa ja tsemppiä vielä kaikille peliongelmaisille ja niiden läheisille , jotka taistelevat tämän ongelman kanssa.

Terve.

Olen Timo ja olen pelannut kaikki rahani aina junnusta asti. Pahimmillaan ray automaatteihin on paukutettu 500-700€ kuukaudessa. Minulla ei ole onneksi velkaa yhtään pelaamisen takia. Mutta asuntolainaa olisi aikapaljon vähemmän jos ne olisi siihen käyttänyt. Uskaltauduin kirjoittaa tänne nyt ensimmäistä kertaa. En ole laittanut latinlatia 1.3 jälkeen ko. automaatteihin. Täytyy sanoa että tilillä on aika paljon palkasta vielä jäljellä verrattuna muihin kuukausiin. Vaikeaa tämä kyllä on. Kortilleni laitoin heti 5€ päivärajan ja rahaa en käy enää nostamassa ollenkaan kuten ennen. Aina oli seteliä taskussa ja kauppaostokset maksettiin kortilla ja sen jälkeen seteliä syljettiin sisään. Normaalille ihmiselle ei varmaan tulisi mieleenkään laittaa vielä 20€ jälkeen toista ja kolmatta ja vielä neljättä 20 euroista sisään siinä toivossa että kyllä tästä vielä nousut otetaan… PITÄÄ SAADA 2 PÄÄVOITTOA. Miten vaikeaa tuokin voi olla tajuta. Ainut ongelma tässä pelaamattomuudessa on. Tuli aikaa aika pirusti lisää joka päivälle… Päivä kerrallaan mennään nollalinjalla. Annan itselleli kuitenkin vielä oikeuden laittaa kenoon muutaman euron viikossa. Se ei ole ongelma pelaamista enää.

Timo