En lopeta. Aloitan - normaalin elämän.

Ei taida olla muuta keinoa kun alkaa avautua aiheesta. Ehkä täällä tulee vastaan vinkkejä ja jonkinasteista perseelle potkimista. AA-kerhot ja hoitolaitosten mainostamisen voi unohtaa heti alkuunsa, niistä olisi varmasti apua ja tiedän mistä niissä on kysymys, kun en ole ensimmäistä kertaa asian äärellä. Jos tässä kohtaa sellaisiin lähtisin, ei se olisi oma päätökseni ja näin ollen veisi pohjan koko touhulta.

En jaksa nyt kovin pitkän kaavan mukaan tätä lopettamistarinaani raapustamaan, se on turhan pitkä ja huuruinen tarina. Olen lukuisia kertoja todennut käyttäväni aivan liikaa alkoholia, olen myös lopettanut pitkäk… tai ainakin omasta mielestäni pitkäksikin aikaa välillä, mutta aina keksinyt kuningasidean “alkaa käyttämään kohtuudella”. Jonkin aikaa se onkin toiminut, kuitenkin aina jossain vaiheessa johtaen samaan kontrollinkadotuksen seinään. Olen kai aloittanut juomisen ehkäpä n.15 vuotta sitten. Väkevien käytön lopetin jossain vaiheessa kokonaan kun totesin sen aiheuttavan pelkkää harmia.

Nyt aion lopettaa myös mietojen alkoholijuomien käytön.

Läheiset on ihan loppu. Minä olen ihan loppu. Mutta olen onnellinen siitä, että lähihistoriani aikana olen tuntenut väkeviä alkoholijuomia kohtaan jonkinasteista inhoa. Sitä, tuleeko tämän ensimmäisen selvän päivän aikana tullut inhotus keskioluttakin kohtaan säilymään pidempään - mene ja tiedä, mutta viimeisen satsillisen sitä paskaa laitoin sinne minne paska kuuluu.

En jaksa enää juosta kiinni sitä, mitä olen samaa tahtia juossut karkuun. Mua pelottaa kohdata asioita ja ongelmia silmästä silmään, mutta ehkä täällä avautuminenkin auttaa jo jotain. En usko tarvitsevani apua korkin kiinni pitämiseen, siinä olen onnistunut ennenkin, mutta sen jälkeisen normaalin elämän elämiseen tarvitsen. Mulla ei taida olla mitään käsitystä, minkälainen on normaali parisuhde tai mitä on olla selväpäinen vanhempi. Mutta mullahan on asiat ja lähtäkohdat ihan hyvin koska mulla vielä parisuhde, lapset ja työ on. Minulla on mahdollisuudet elää normaalia elämää. Ajattelin nyt kokeilla mitä sieltä löytyy.

Mutta nyt koitan ensin selvitä kuivahumalan aiheuttamista traumaperäisen stressihäiriön tai paniikkikohtausten kaltaisista tempuista, tykytyksistä tärinöistä säikkymisestä ja muista huminoista. Johan siinäkin on viikoksi taikka pariksi tekemistä.

Ensimmäinen selvä päivä… Minkälainen päivä huomenna on? Normi päivä? Tuskin vielä sentään, mutta ainakin tänään oli päivä jo parempi kuin eilisensä. Ehkä huominenkin on eilistään parempi.

Kirjoituksesi kuulostaa tutulta. Olen värittänyt päihteillä käytännössä koko tähänastisen elämäni teini-iästä lähtien. Muutamaa vähän pidempää raittiimpaa jaksoa lukuunottamatta. Selvänä oleminen on syössyt minut aina niin syvään lamaantuneeseen tilaan jolloin mikään ei tunnu miltään että pulloon on tullut aina tartuttua. Koska selvänä olo on ollut niin raskasta, päätin olla vain tämän vuoden 2020 täysin selvillä. Vain tämän vuoden. Tämä ajatus auttaa jaksamaan, kysehän on vain vuodesta. Nyt on kolmas kuukausi menossa ja näin nopeasti on vähänkin pitemmän raittiuden jälkeen tullut uudenlaisia kokemuksi; iloa selvänä olosta. Joo, on tullut niitä toisenlaisiakin ikäviä fiiliksiä, mutta olen nähnyt pienen vilauksen raittiin ihmisen ajatusmaailmasta ja sitä haluan lisää. Aika on yksi tekijä joka auttaa. Luin tältä palstalta myös siitä että juomista ei pidä alkaa romantisoimaan mielessään, siihenkin olen sortunut. Ja itsesääliin myös. Toivon sinulle kärsivällisyyttä ja voimia. Toisenlainen elämä on mahdollista.