En halua elää enää näin?

Olen 45 vuotias mies ja olen kärsinyt ahdistuksesta ja sosiaalisesta jännityksestä aikalailla aina. Alkoholia käytän harvakseltaan mutta kun käytän en pysty lopettamaan juomista ja juon itseni aivan känniin. Seuraavana päivänä olo on sellainen että mitä helvettiä oikein tapahtui… Olo on sietämätön ja itkuinen ja tälläkin kertaa päädyin harrastamaan seksiä ilman kondomia minulle tuntemattoman ihmisen kanssa… ja oikeestaan tuntui että halusin päästä tahan surkeaan jamaan. Kunpa olisin itselleni parempi! Tahdon lopettaa ja toivoisin pystyväni olemaan ilman alkoholia kokonaan. Sillä sellaisiakin jaksoja on ollut. Miltä tämä kuulostaa? En ole katuojassa ja mutta juominen on minulle ongelma. Kiitos jos vastaat. Ja mielelläni kuulisin jakamista jos jollakulla on samankaltaista juomista… Ja mikä auttais kun olen menossa tod näk ens viikolla tai vähintäänkin seuraavana kuitenkin kauppaan ja mietin että “no otan kolme kaljaa, eihän siinä mitään” ja seuraavana aamuna herään vähintäänkin krapulaan ja pahemmassa tapauksessa taas sekoillut ja kontrolli pettänyt kokonaan?

4 tykkäystä

Kuulostaa siltä, että olet oikeassa paikassa. Tervetuloa! :slight_smile:

1 tykkäys

Kiitos vastauksesta… ihan tässä liikutuin…

1 tykkäys

Kertomasi kuulostaa paljon samalta mitä oma elämäni oli ennen. Olen nyt 48v ja reilut 3v takana täysraittiutta.

Aamulla herätessä alkoi ajatuksissa pyöriä kaikki mahdolliset syytökset siitä miten olen sössinyt kaiken tekemisilläni tai tekemättä jättämisillä. Illalla nukkumaan mennessä ei uni tullut ilman lääkkeitä kun samat syytökset pyörivät päässäni ja ahdistus oli ainainen ystäväni.

Kun otin alkoholia tai muita päihteitä niin kyse oli puhtaasti oman elämän pakenemisesta ja sitä kautta ojasta allikkoon. Elämä oli niin surkeaa kuin olla voi sisälläni vaikka kova ulkokuori oli suojaamassa sivullisten katseilta. Lopulta vihasin itseäni niin paljon, että koitin tappaa itseni, mutta ei sekään onnistunut minun kaltaiselta luuserilta.

Olin kieltänyt Jumalan ja pidin täytenä hölynpölynä kaikkea siihen liittyvää, mutta kun kohtaa elävän Jumalan ja saa syntinsä anteeksi niin mieli muuttui kummasti.

Alkoholi ja päihteet loppuivat kuin seinään kun ei enää tarvinnut paeta omaa elämäänsä, äänet päässä (syytökset) olivat poissa ja raskas taakka selästä kadonnut, olin vapaa.

En tuputa mitään, mutta tahdoin kertoa mitä itselle tapahtui ja että elämä on aivan toisenlaista nykyään, elämisen arvoista sanoisin.

4 tykkäystä

Hei kiitos Risuparta vastauksesta. Voi kun tosiaankin taakka putoaisi harteilta! Lohduttavaa ja hienoa kuulla että sinulle on käynyt niin…

1 tykkäys

Aivan sama pelastus on tarjolla sinulle jos vain sen tahdot ottaa vastaan.

Herramme Jeesus Kristus on kärsinyt ristinkuoleman sinunkin syntiesi vuoksi.

Et tarvitse ketään ihmistä, et pappia, lukkaria tai talonpoikaa tulkiksi sinun ja Jeesuksen välille. Ei sinun tarvitse mennä kirkkoon tai vastaavaan.

Laitat kädet ristiin ja rukoilet Herraa Jeesusta auttamaan sinua, kerrot Hänelle sinun murheesi ja voimattomuutesi ongelmiesi edessä.

Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua.
Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle
ja olkoon sinulle armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi
ja antakoon sinulle rauhan.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Aamen.

2 tykkäystä

Muutosta, minulla samankaltainen tilanne, nyt 8 päivää raittiina päätöksen jälkeen, ettei alkoholi ole enää millään tapaa osa minun elämääni. Minä tosiaan reilu kolmekymppinen perheen äiti, ja tähän asti kun olen juonut muutamia kertoja vuoteen, olen sitten juonut itseni aivan sammumispisteeseen, toisinaan sekoillut ja toisinaan en. Viimeisin kerta päättyi siihen, että yritin käydä mieheni kimppuun fyysisesti ja henkisesti kävinkin. Itselläni on siis helppoa olla pitkiä aikoja juomatta, mutta kun juon, minulla ei ole mitään kontrollia itseeni ja persoonallisuus muuttuu. Tästä seuraa hyvin pitkä morkkis aina.
Tsemppiä raitistumisen tiellä! Jään seuraamaan matkaasi.

1 tykkäys

Kiitti sinullekin vastauksesta. Lohdullista lukea näitä:)