Hei kaikille!
Ihan niin kuin olisin joskus jossain lukenut tai kuullut sanonnan, että “paraneminen voi alkaa vasta, kun myöntää sairautensa”. Ilmoittaudun nyt täysraittiutta hakevien joukkoon. Olen 33v nainen, jolla valehtelematta on riistäytynyt juominen ihan lapasesta. En koskaan uskonut, että joutuisin itselleni myöntämään, että alkoholi on minulle ongelma ja olen selvästi sairastunut alkoholismiin.
Mihinkään laitoshoitoon enkä ammattiauttajille ole vielä niin kypsä menemään, mutta koetan nyt ensin pysyä pehmeämmillä keinoilla selvänä. Ajattelin, että voisinkohan pitää ns. päiväkirjaa raitistumisyrityksestäni täällä teidän muiden keskuudessa, sillä heikkoina hetkinä voisi teidän tuestanne olla apua??
En ole ääneen sanonut ongelmastani kenellekään. Olen kaappijuoppo, joka jatkuvasti potee huonoa omatuntoa ja morkkista jo juodessa. Ihan varmastihan ei puolisolta ole jäänyt huomaamatta, että en ole ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa, mutta toistaiseksi hän ei ole vielä siihen puuttunut. Ajattelin, että jos hänen ei tarvitsisikaan ja pääsisin eroon juomisesta nyt ihan tällaisen blogimeiningillä.
Sitähän sanotaan, että ei kannata luvata/tavoitella loppuelämän raittiutta, mutta aloitetaan nyt tästä päivästä, huomisesta ja viikosta tästä päivästä eteenpäin. Pitemmittä puheitta. 1. selvä päivä…ja jätin lompakon kotiin ettei kotimatkalla vahingossakaan tulisi kiusausta kulkea kaupan kautta. 
. Itsekin pohdin, että on täytettävä se tyhjiö, minkä alkoholinkäyttö on täyttänyt. Pitää koettaa päästää kaikki patoumat ulos, mitkä voisivat aiheuttaa tämän yrityksen epäonnistumisen.