Elämäni, olen aivan loppu.

Alkusanat, olen 18 vuotias miehenalku. Kirjoitan päihteistä ja tuntemuksistani sisällään, ja perheestäni.
Kaikki alkoi kuin vanhemmat erosivat ollessani 7 vuotias. Faija oli väkivaltainen, pikkutarkka. Jokainen esine piti olla tietyllä paikallaan.
Ala-aste meni aluksi hyvin kunnes sairastuin scheurmanin sairaukseen, viidennellä luokalla. Täten jouduin käyttämään 23h vuorokaudessa muovista
korsettia, joka näkyi selvästi paidan läpi. Tästä alkoi koulukiusaaminen, mutta kestin sen vielä. En ottanut sitä tosissaan, oli tuolloin myös ystäviä.
Ylä-asteelle mennessä ekat pari viikkoa meni hyvin kunnes yksi porukka otti minut kohteekseni. Kiusaaminen oli päivittäistä, sekä fyysistä että henkistä.
Tämä mursi pikkuhiljaa itsetuntoni, ja kaiken mitä minussa oli. Rupesin syömään suruuni. Lihosin. Yhdeksännellä luokalla olin niin poikki että itkin aina
itteni uneen. Tämä oli yhtä helvettiä, kukaan ei puuttunut tähän. En uskaltanut kertoa mutsille, myös veljeni oli koulukiusattu. Ylä-asteella en enään
joutunt käyttämään korsettia koska selkäni parani sen verran hyvin että pärjäsin sillä 16h/vuorokaudessa pitämisellä. Oliskohan ollut 7. luokka kun ekan kerran
vedin kännit. Kahdeksannella luokalla kokeilin kannabista useamman kerran, ja juominen oli satunnaista. Yhdeksännellä luokalla join lähes joka toinen viikonloppu,
yksin. Lievittääkseni tuskaani. Ylä-asteelta päästyäni hakeuduin 2. asteen kouluun, ensimmäinen luokka meni hyvin, tässä vaiheessa olin jo kokeillut LSD:tä
En ollut enään koulukiusattu, mutta murheet ja kaikki olivat tallella. Korsettihoito kokonaan lopetettu koska pituuskasvu oli loppunut. Käytin runsaasti alkoholia,
söin kodeiinit jotka oli jäännyt ylimääräiseksi leikkauksestani. 17-vuotiaana selkäkivut alkoivat ja sain lääkäriltä Tramal nimistä lääkettä, johon rakastuin.
Tramalia käytin viikottain päihtymiseen, en välittänyt kivuista, säästin lääkkeet että pystyin kerran viikossa vetämään itteni hyviin olotiloihin alkoholin kanssa.
Täytin 18, kesälomalla, tästä seurasi alkoholiputki. Join vaan sen takia että on hyvä olla. Käytin myös muita päihteitä. mm. lakkaa, kannabista.
Äitini oli aikasemmin usein juovuksissa, ja aivan helvetin paska viinapää. Aina lähti muisti. Lopetti juomisen, nyt käyttö on satunnaista. Itse käytän alkoholia/muita
päihteitä vähintään kerran viikossa, lomilla lähes päivittäin. Koin delirium oireen ekaa kertaa 18-vuotiaana lievänä. Näin ihmisten kasvoja huoneessani
(Johtuen 13 päivän ryyppäämisen ja muitten päihteiden käytöstä.) Nyt olen käynyt puhumassa psykiatrilla 4 kertaa. En tunne saavani apua puhumisesta.
Sain lääkkeitä ahdistukseen, mm ekaksi opamox, sitten diapam ja myöhemmin rivatril (Vaihtui aina lääke kun kävin uusiksi) mikään noista ei tunnu
auttavan niinkuin pitäisi. Nykyyään myös nukahtaminen ja nukkuminen on hankalaa, joten sain Zopinox lääkettä, joka vaihdettiin Stilnocteihin. Tällä sain
nukuttua. Masennuslääkkeitä kovasti koitti tyrkyttää, totesi että olen masentunut, mutta en suostunut ottamaan masennuslääkkeitä, koska luulen että
niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Noin kuukausi sitten tuli riitaa mutsin kanssa, olin dokannut koko päivän, syönnyt 10mg diapamia, 2mg rivatrillia.
Päätin ottaa vielä 10 stilnoctia siihen. Seuraavaksi olikin jo ambulanssi pihalla, lääkehiiltä annettiin ambulanssissa. Ekana lääkäri kysyi “Oletko masentunut”
vastasin että kyllä. Koitti tyrkyttää jotain uutta masennuslääkettä joka olisi muka hyvä (Hintaa ei ollut kuin noin 100 euroa kuukauden lääkkeillä…)
Tällä hetkellä en osaa ajatella tulevaisuutta, koulu tuntuu hankalalta, koulussa menee päivittäin 2mg rivatrillia. Ei kiinnosta koulu lainkaan.
Faijaan mulla nykyään ei ole minkäänlaista yhteyttä, oikeuden kautta haettiin elatusapurahat.

Mietin vaan että mitä mun pitäisi tehdä? Jatkaa samalla linjalla ja päihteillä lievittää paskaa oloa? Olen aivan loppu. :frowning:

Kiitos että jaksoitte lukea, oli vaan aivan pakko kirjoittaa jonnekkin.

Hei.
Hyvä että kirjoitit. Oliko yllätys itsellesi mitä kaikkea käytät nyt kun näet ne kirjoitettuna? Vai kaunistelitko vielä vähän? Anna tulla ihan tajunnanvirtaa vaan ulos, se helpottaa hiukan kun ei tarvitse kaikkea mielessään kantaa.

Päihteettömyyden suurimpia mörköjä on pelko - pelko siitä, kuinka kestää arkipäivän, mitä elämä itse asiassa on puhtaana? Voiko olla hauskaa, tai edes tyytyväistä oloa tai edes sellaista ettei koko ajan tuntisi oloaan kaameksi?
Se on mahdollista.

Voimia!

PS. Tämä puoli Plinkkiä on enemmänkin päihteidenkäyttäjien läheisille - Vähentäjät ja Lopettajat voisi olla sinulle parempi paikka. Tervetuloa!

Tule aloittaja tuonne kuivaushuoneeseen kirjoittamaan, se on kamankäytön & lääkkeiden lopettajille. Mä kyllä tiedän tasan tarkkaan mistä sä puhut ku on itsetunto mennyt ja menneisyys vaivaa; ite aloin sen takia käyttämään kamaa ku olin niin masentunu et tahdoin vain kuolla. Nyt tuosta on aikaa säännöllisest käytöst +10v ja kokeiluista ses 13-14v ja olen vihdoin raitis; korvaushoidossa ja pienellä määrillä lääkkeitä.

Mul auttoi klinikalla puhuminen, siinä menee aikaa et voi alkaa luottaa terapia-suhteeseen. Usein ku on huono itsetunto ni kuvittelee et nekin pitää sua huonompana; must sun ois paras käsitellä tuo menneisyytees ja selvittää kuka sä nyt olet, koska ethän sä enää ole se sama hlö ku jota lapsena kiusattiin. Itellää meni aikaa tuon asian ymmärtämiseen mut mä välillä käyn edellee tuolla kuivauksessa kirjottaas. Tuo lopettajat ja vähentäjät on alkoholisteille pelkästään ja sauna taas on käyttäjille ja siellä enemmän hehkutetaan kamankäyttöä (ei kaikissa topiceissa). Mä ku aloin käyttää kamaa tuohon masikseen aikoinani, ni ku lopetin; olin yhä se 15 vuotias teini, jonka oli kans pakko dokata aivan älyttömäst (+vetää kaikkea muutakin) et kestäis edes hetkenkää itsensä kanssa. Menneisyys satuttaa mut siitä voi päästä yli kunhan löytää oman identiteettinsä uudelleen…

Kuivaukseen on ohjeet siinä aloitus-sivulla; lähetetään vain toimitukselle mailia et mil nimimerkil tahtoo tulla kirjottelee ja siäl on klinikan työntekijä, Tuomo Seppänen ihan palkattuna kommentoimaan juttuja. Mut lue ihmeessä siitä kuivaushuoneen kohdalta kuinka saat oikeudet kirjoittaa sinne, ni siellä meit lopettavia on useampiakin. Tai toivon et aiot lopettaa, koska sä et tuu kasvamaan kamankäytöllä kyllä yhtään koko aikana jona sitä vetää; mullakin oli edessä ne samat ongelmat jotka oli jo silloin ku aloitin vetämään. Hyvä et olet kuitenkin pysähtyny miettimään elämääs ja toivottavast näen sut viäl kuivaukses :slight_smile: . Ihan hyvä alku oli jo, et kirjotit tunteistas; vertaistuki oikeasti auttaa aivan älyttömästi ja päihteidenkäyttäjät jos ketkä tietävät mitä huono itsetunto on…