Elämän Valttikortit..

Mulla kerran kourassain… Oli avoinna kaikki Portit… siltäkö joskus pelatessanne tuntui? Mutta vain Herrassamme Jeesuksessa on Elämän Totiset Valttikortit kourassasi!

Ensin peliongelma, sitten satuolennon palvonta. Kumpi pahempi?

Itse mieluummin jatkaisin peliongelmaisena kuin antaisin omien aivojen käyttöoikeuden pois jollekin tarinahahmolle. Ai niin, mutta omia aivoja käyttämällä se peliongelmakin on jo takana päin.

Nykytutkimuksen mukaan pelihimoa aiheuttaa häiriöt aivojen dopamiinin välittäjätoiminnoissa. Dopamiini liittyy aivojen palkitsemisjärjestelmään. Riippuvainen henkilö kompensoi dopamiinitoiminnan häiriötä muulla palauttavalla toiminnalla, esimerkiksi huumeen käytöllä tai jatkuvalla rahasta pelaamisella.

Eli omiin korruptoituneisiin aivoihin luottaminen tuskin vie pitkälle.

Aivoihin on pakko luottaa, toimi ne sitten kunnolla tai ei. Se on ainut mitä meillä on. Toki kunnon peluri ei “päättelemällä” pysty pelejä lopettamaan, mutta mustan ja valkoisen välissä on harmaita sävyjä ja kaikenlainen taikausko ja ei-järkeen perustuvat opetellut harhat ovat pelurille vaarallisia. Jos ajattelumaailma perustuu tähän, on täysin luonnollista myös odottaa päivästä toiseen ihmettä siellä rulettipöydässä todennäköisyyksien vastaisesti. Dopamiinitoiminnan häiriö ei poista mahdollisuutta ajatella ja pikkuhiljaa iskostaa päähänsä kuinka typerää jatkuva pelaaminen on.

Uskonto ei poista ongelmaa, se vain siirtää sen kuten mainitsemasi huumeet tekevät. “Uskonto on oopiumia kansalle.” Uskonto voi tuottaa yksilölle onnea, mutta on laajemmassa määrin haitallista, siis sellainen uskonto jota pitää tuputtaa täytenä totuutena ympäri maailmaa muka valaistuneena. Uskonnon pitäisi pysyä henkilökohtaisena asiana jolloin se on hyvä asia.