Elämän palasten kokoaminen, neuvoja?

Aiemmin juomattomuuteni on usein kaatunut siihen, etten ole selvin päin ollessani alkanut korjaamaan elämäni sirpaleita, vaan olen vain vellonut itsesäälissä vuorokausi- ja viikkotolkull, minkä jälkeen olen taas rynnännyt kauppaan hakemaan olutta. Nyt ajattelin toimia toisin: yritän joka päivä saada yhden asian hoidettua. Se voi olla vaikka tiskit tai lääkärillä käynti. Yritän hokea itselleni: pienikin askel on askel kohti oikeaa. Aika raskaalta tuntuu kuitenkin pohtia elämän solmuja jatkuvasti ja elää ikään kuin unen ja valveen rajamailla, kun unta ei yöllä saa ja päivällä on jatkuvasti väsynyt olo. Osaisiko joku kertoa omia kokemuksiaan tai suositella vaikka jotain kirjaa, jotta voisin peilata omia ajatuksiani raittiudesta ja elämänhallinnasta johonkin? Olisi mukava saada tunne siitä, että olen jollain tavalla matkalla kohti parempaa.

Jaksaisitko ja haluaisitko kertoa itsestäsi ja ajatuksistasi himppusen enemmän, niin saamme hiukan kosketuspintaa ja samaistumismahdollisuutta tarinaasi…ehkäpä sitten alkaa löytymään neuvoja ja niitä iltalukemissuosituksiakin. :slight_smile:

Minä annan fiksumpien kertoa kirjoista ja ohjeista, voin vain kertoa miten minä selvisin pahimman yli…
Ensiksi minun taukoa pitämiselle lähti pakosta, päiväsairaalassa kysyttiin että olinko valmis kuuden viikon juomattomuuteen jos he ottavat minut hoitojaksolle, ja lupasin olla. Sillä kuudella viikolla olen vieläkin, yhden erehdyksen kanssa. Sillä tavalla sain sisältöä elämään, ja uusia tuttavuuksia jotka oli tietämättään tukea antavaa porukkaa. Mutta alkoholistiahan ei tunne kukaan niin hyvin kuin toinen alkoholisti, ja se oli seuraavana kynnyksenä. Löysin aa- taloon, en osallistunut aa- ryhmään kuin kerran mutta siellä sain niin paljon vertaistukea kun vain jaksoin sitä imeä itseeni. Ja jäin heille velkaa todella paljon kun muutin tänne Saloon, muistan meidän ydin porukkaa syvällä rakkaudella. A- klinikka tuli sitten vasta hyvin paljon myöhemmin mukaan.
Se minkä haluan sinulle sanoa on että älä missään nimessä jää yksin kotiin, siellä hajoaa pää, senkin kokenut moneen otteeseen. Etsi ihmisiä joiden edessä sinun ei tarvitse esittää, vaan saat olla aito oma itsesi.
Toivon että saat jotain sanoistani, jaksamista.

…sieltähän tuli heti nippu hyviä neuvoja…elä sie Leija ole turhan vaatimaton. :wink:

Kirjoista tuli ensimmäisenä mieleen Eläminen raittiina, jota löytyy kirjastoistakin. Se on AA-kustannuksen pieni ja helppolukuinen kirja, joka sopii kyllä jokaiselle matkaoppaaksi raittiuden alkutaipaleella. Siinä on käyttökelpoisia vinkkejä ihan jokapäiväiseen elämään.

– km

Oletko Leija itse huomannut. Tämä sinun tarinasi alkaa muuttua. Et ole lainkaan enää se avuton, hätääntynyt lapsonen, joka tulla tupsahti plinkkiin vajaa vuosi sitten. Sinulle on kasvanut voimavaroja autta ja tukea muita. Uskallat rohkeasti astua keskustelemaan meidän lopettajienkin kanssa, etkä epäröi olla omaa mieltäsi asioista. Sama muutos näkyy tavasta, jolla kuvaat omaa elämääsi. Et ole enää tahdoton lastu elämän virran kuljetettavana, vaan etsit itsellesi kiintopisteitä ja tekemisellesi suuntaa. :smiley:

Minun tarinani on sellainen, että viimeiset kymmenen vuotta olen juonut kuin pakosta, vaikka olenkin tämän tiedostanut vasta ehkä kolmen vuoden ajan. Erittäin pitkään join siis “huvikseni” ja kavereiden kanssa “hauskaa pitääkseni” tai vain koska halusin “palkita” itseäni syystä tai toisesta. Varsinkin viime vuosi oli jo sellainen, että pari kertaa viikossa tuli juotua itsensä niin humalaan, että muisti katoaa lähes täysin ja saatan herätä mistä sattuu. Opiskelut ja työthän siitä alkoivat kärsiä, totta kai. Sosiaaliset suhteet rajoittuivat pitkälti pullon ympärille ja kaiken kaikkiaan koko elämän piiri on nyt kutistunut erittäin pieneksi.

Olen pohtinut juomista ja juomattomuutta jo pitkään, mutta asia on niin iso ettei omat pienet aivot sitä näköjään käsitä. :unamused: Siksi etsinkin netistä tämän palstan ja toivoisin myös löytäväni sitä kirjallisuutta lisää. Kiitos, Kaffeemuki, lukuvinkistä. Kiitos toki muillekin viesteistä! Aika kultaisia tiedon jyviä täällä näköjään jaetaan. :smiley: Tänään jouduin matkaamaan autolla lähipubin ohi, jossa olen monta iltaa istunut. Tunsin sisälläni oikein ison pistoksen ja heti aloin miettiä, että jos kuitenkin… Lisäksi puhelin on soinut ja viestiä tullut, että pitäisi lähteä samaiseen juottolaan istumaan iltaa, vaikka olen sanonut, etten tänään ehdi, ja että huomenna aamulla olen vapaa vaikka heti kahdeksalta! :laughing: Siihen aikaan ei tiettyjä tuttavuuksia ole kyllä koskaan näkynyt liikenteessä.

Tunti kerrallaan menee tämäkin ilta. Jo monta kertaa olen mielessäni lähtenyt kaljalle, ja vieläpä keksinyt hyviä syitä lähtemiseen: olenhan tänään hiukan harrastanut liikuntaa, olen siivonnut, olen käynyt kaupassa jne. Pahinta ovat kyllä nuo viestit. Oikein pitää taistella, jottei vastaisi “OK, nähdään pian!” Kai ne viestitkin jossain vaiheessa loppuvat, jos pysyn poissa tuopin ääreltä riittävän pitkään? Tai sitten ne vain eivät enää häiritse, kun on itsellä tasapainoisempi olo.

Iltaa Apila.

PienenKuoleman stoorissa oli jotain samaa, kuin sinunkin tarinassasi…eikö? Siksipä laitan tähän linkin enkä naputtele samoja ajatuksia toistamiseen… :wink: viewtopic.php?f=3&t=23668&p=600654#p600654

Noista opuksista en valitettavasti osaa neuvoja jaella…tällä iällä :unamused: pää on jo niin harva, etten edes yritä painaa lukemiani kirjoja ja niiden tekijöitä mieleeni…luettu on paljon, ukon mukaan liiaksikin :wink: :smiley: , mutta eipä se viisaus niissä kirjoissa asu. Mie sain eniten apua alkoon lukemalla ensi alkuun stooreja Vähentäjissä ja sitten siirryin Lopettajiin lueskelemaan, kun (anteeksi nyt jo etukäteen Vähentäjille :blush: ) tajusin kuinka tutuilta ja epätoivoisilta nuo “Yläkerran” useimmat tarinat kuulosti ja olin vakuuttunut, että pois tilanteestani täytyy vihdoinkin päästä…12 vuotta vähentämistä alkoi jo vakuuttaa kovapäisimmänkin. :laughing: :wink:

Toivottavasti sinulle joku muu osaisi kirjoja lisää suositella…minä voin todellakin suositella vain Plinkkiä tällä kertaa… :wink:

…juuri noin, tuota kohti. :slight_smile: Oikea asenne on jo hyvä alku.

Aivan totta, Kaamos, täältä Plinkistä olen minäkin löytänyt paljon luettavaa ja pohdittavaa. Nyt sain nukuttua kunnon yöunetkin (22-04.30) ja nyt on olo aivan erilainen. Tänään aion lähettää meiliä yliopistolle ja kysellä, onko minulla enää mitään mahdollisuuksia saada tänä keväänä edes jonkin verran opintoja kasaan (sunnuntaina kun ei voi soittaa - enkä minä uskaltaisikaan sitä tehdä). Myös työpaikkoja pitäisi etsiä, mutta yritän olla kahmimatta kaikkea kerralla, jotten sitten taas selittelisi itselleni, että nyt olen tehnyt niin paljon hommia, että pakkohan sitä on ottaa se kuuluisa yksi olut.

Löysin luontaistuotekaupasta teetä, jonka nimi on Suuri kiusaus. :smiley: Se voittanee ainakin terveellisyydessä sen kiusauksen, joka mielessä välkkyy koko ajan. Eilen illalla riitti jo se, että TV:ssä joku piteli viinilasia kädessä; minä ajattelin saman tien, että “Voisinhan minäkin täällä kotona silloin tällöin ottaa lasillisen tai pari, ruuan kanssa”. Niin varmaan voisinkin, kerran tai pari, mutta sen jälkeen löytäisin itseni taas baarista “kavereiden” kanssa.

Löysinpä sitä luettavaakin. Antikvariaatista tarttui käteeni Raimo O. Kojon Eroon viinasta. Aika rajua tekstiä. AA:n kirjoja alan etsiä huomenna. Kirjastosta en voi vielä mitään lainata, kun on juopotellessa jäänyt kirjat palauttamatta, ja nyt on aivan älyttömät sakot, joita ei ole varaa maksaa. :blush: Siinä yksi hoidettava asia lisää listalle…

Hieno tunne herätä ennen lehden tuloa pirteänä, valmiina kohtaamaan edes osan aiheuttamistaan ongelmista. Voikohan tällainen aamueuforia kestää pitkäänkin? Kyllä tämä on suurempi onnen tunne kuin mikään alkoholilla saavutettu nousuhumala. :smiley: Plinkistä olen lukenutkin, miten moni tuntee kiitollisuutta jokaisesta selvästä aamusta. Toivottavasti minäkään en unohda tätä tunnetta, vaan pidän siitä kiinni.

Tuttavapiirissäni on pari ihmistä, jotka ovat myös pohtineet juomistaan, sen lopettamista tai vähentämistä. Tekisi mieleni keskustella asiasta heidän kanssaan, mutta jostain syystä sisälläni soi varoituskello. Tuntuu, kuin nyt olisi käsiteltävä asiaa yksin tai sitten tuntemattomampien tahojen kanssa, kuten tällä palstalla. Ehkä pelkään sitä, että joudun väittelemään asiasta jonkun kanssa ja kyseenalaistamaan uudet (ja siksi varsin heiveröiset) perusteluni juomattomuudelle. Onneksi voin täältä löytää tekstejä, joissa on paljon samaa kuin omissa ajatuksissani. Pitäisikö sittenkin käydä kokeilemassa sitä AA:ta?

Moi, …

On todella kiva huomata, että otat asian vakavasti. Siitä Kojon kirjasta sen verran, että se on hyvä. AA:n perussteos Nimettömöt alkoholistit on aika paljon samanlainen, kuin Kojon kirja, samanlaisia tarinoita siinä vain on pari kymmentä. Moni on Kojon kirjasta sanonut, että se aukeaa kunnolla vasta, kun on ollut puolisen vuotta juomatta. Minullekin ammattiihoivaajani antoi sen luettavaksi vasta pari kuukautta sitten. Jos onnistut tuon kirjan lukemaan ilman, että se raadollisuus pakottaa sinut keskeyttämään, asenteesi taitaa olla aika hyvä.

Vaikka tällä palstalla neuvoja hieman vierastetaan, niin annanpa sinulle silti neuvon. AA:ssa on muutama asia, joita tällä hetkellä oikeasti kaipaat. Sieltä löydyt seuraa, joka ei tuomitse sinua, eikä asetu yläpuolellesi. AA:ssa tiedetään kokemuksesi ja tunteesi - kaikki ovat käyneet läpi saman. Siellä tiedetään, miten alkoholin otteesta irtaudutaan - ryhmässä on kymmeniäkin vuosia raittiina olleita, jotka ovat nähneet kymmenien uusien ihmisten tulevan ovesta sisään. He ovat nähneet ihmisten jäävän ja ovat nähneet ihmisten luovuttavan. Jokaista he ovat olleet tukemassa kykynsä mukaan. Osa AA:laisista on raitistuttuaan kouluttautunut päihdetyöntekijöiksi. Ryhmässä he kuitenkaan eivät ole töissä vaan pitämässä yllä omaa raititiuttaan - aivan kuten muuutkin.

Voit tuntea itsesi kovin nuoreksi AA:laisten seurassa. Älä anna sen häiritä itseäsi. Käy katsomassa viiden palaverin verran, onko AA sinun juttusi - päätä jatkosta sen mukaan. Muutama viikottainen AA ryhmässa käyminen voi tuntua työläältä - 6 tuntia viikossa panostamista omaan raittiuteen saattaa tuntua paljolta - silti se on vähemmän, kuin yksi kapakkakierros.

Nuo hyvät aamuolot olivat minullakin alussa niitä juttuja, joista aloin tykätä. Sunnuntaipäivillekin alkaa löytyä uusia merkityksiä, kun niitä ei tarvitse enää hukata itseaiheutetussa kurjuudessa kieriskelyyn. Voit lähteä vaikkapa kauppaan tai ulkoilemaan pää pystyssä - ja herätä maanantaina toimintakuntoisena…

Omaa sisintään kannattaakin kuunnella. Raittius on siinä mielessä yksilölaji, että jokainen meistä on vastuussa vain omasta juomisestaan. Toipumiseen saa ja kannattaakin ottaa tukea, mutta ne juomakaverit eivät ole tässä asiassa se oikea taho. Todellista tukea nimenomaan alkoholiongelmaan löytyy sieltä oman lähipiirin ulkopuolelta. Tämä foorumi voi olla yksi taho, jos tunnet että tästä on apua. Itse olen viihtynyt täällä mm. siksi, että kirjoittamalla saan selvennettyä ajatuksiani itselleni. Parhaassa tapauksessa niistä hyötyy samalla joku toinenkin.

En osaa sanoa, mitä sinun pitäisi tehdä, mutta et voi menettääkään mitään jos käyt katsomassa, mistä AA:ssa on kyse. Ainakin löydät sieltä ihmisiä, joille sinun ei tarvitse selitellä tilannettasi; he ovat kaikki siellä samasta syystä. Ja jos joskus myöhemmin alkaisi tuntua, että vertaistuki ei ole ehkä sinun juttusi, voit kokeilla seuraavaksi vaikkapa A-klinikkaa. Pääasia, että haluat tehdä elämällesi jotain ja otat itsesi tosissaan - vertaamatta omaa juomistasi muihin. Aina tulee löytymään heitä, jotka vähättelevät juomistasi, ja heitä, jotka juovat aivan varmasti enemmän kuin sinä. Anna heidän olla. Oma elämä on yksilölaji. :wink:

Tsemppiä.

AA:n toimintaan ja ohjelman sisäistämiseen suosittelen avuksi; “yllätys, yllätys…” perehtymistä kahteentoista perinteeseen. Monille ohjelma on auennut kun perinteet on tullut ymmärrettyä ensin.
Jos ja kun AA alkaa tökkiä, mikä on enemmän sääntö kuin poikkeus, suosittelen tutkiskelemaan ajatuksiaan. Tuo tökkiminen ja mahdolliset jumala- tai pärstäongelmat ovat useimmiten alitajuinen tekosyy juomisen jatkamiseksi. Päätös juomisen lopettamisesta kokonaan, loppu elämän ajaksi, ei olekaan vielä kypsynyt ja pitää hankkia vielä “kenttäkokemusta.” Sama päättämisen epävarmuus pätee kaikissa raitistumistavoissa.

Kyllä sinun kannattaa käydä katsomassa AA:ta ! Tuo avausviestisi juomattomuus/raittius osassa oli niin loistava että hetken ajattelin sinun jo lukeneen esim. AA:n Ison Kirjan 3.luvun “Mitä alkoholismi on ?”.

Tervetuloa !

Vinetto

Hyvin mielenkiintoinen näkökulma. Heti syntyy ajatus, että noinhan se on. Mitenhän nuo 12 perinnettä saisi käsiinsä helposti? Ja lyhentämättöminä. Itselläni toki on 12 askelta ja 12 perinnettä kirjana, mutta hankin sen vasta, kun mistään päin nettiä niitä ei tarpeentullen löytynyt - ei askelia eikä perinteitä.

Google-tonttu löysi ne heti esim. täältä: aa.fi/12p.html. Noissa ei tosin ole juuri tulkinnanvaraa - vai onko tarkoitus ollakaan?

– km

Kolmas Perinne pelkästään on kirjassa 7 sivua. Tokihan se tiivistyy noihin muutamiin sanoihin, mutta ei taida olla ihan sama asia, mitä Paarma tarkoittaa. :confused: Kiitos joka tapauksessa hyvästä yrityksestä.

Itse asiassa tuossa “pituuskysymyksessä” on tietty sinnikäs väärinkäsitys olemassa. “Lyhennettyjä” ei ole oikeastaan olemassakaan, vain pidennettyjä. Ja kaikki pidennykset ovat tulkintoja, alkuperäinen viesti kuuluu juuri noin kuin coffeepot kertoo löytönsä avulla.

Pisin versio perinteistä on esitetty ns. 12 & 12 kirjassa sen Perinteet -osassa. Mutta alkujaan ns. “pitkä muoto” on vain hivenen lavennettu versio Perinteistä eli engl. “long form”. Tässä “long formissa” ei vielä ole mitään laajoja selvitysosia, vaan muoto on yhä perin suppea ja tiivis.

Sinulta lontoo taittuu luultavasti täysin, joten liimaan saman tien tähän:


  1. Each member of Alcoholics Anonymous is but a small part of a great whole. A.A. must continue to live or most of use will surely die. Hence our common welfare comes first. But individual welfare follows close afterward.
  2. For our group purpose there is but one ultimate authority-a loving God as He may express Himself in our group conscience.
  3. Our membership ought to include all who suffer from alcoholism. Hence we may refuse none who wish to recover. Nor ought A.A. membership ever depend upon money or conformity. Any two or three alcoholics gathered together for sobriety may call themselves an A.A. Group, provided that, as a group, they have no other affiliation.
  4. With respect to its own affairs, each A.A. group should be responsible to no other authority than its own conscience. But when its plans concern the welfare of neighboring groups also, those groups ought to be consulted. And no group, regional committee, or individual should ever take any action that might greatly affect A.A. as a whole without conferring with the Trustees of the General Service Board. On such issues our common welfare is paramount.
  5. Each Alcoholics Anonymous group ought to be a spiritual entity having but one primary purpose-that of carrying its message to the alcoholic who still suffers.
  6. Problems of money, property, and authority may easily divert us from our primary spiritual aim. We think, therefore, that any considerable property of genuine use to A.A. should be separately incorporated and managed, thus dividing the material from the spiritual. An A.A. group, as such, should never go into business. Secondary aids to A.A., such as clubs or hospitals which require much property or administration, ought to be incorporated and so set apart that, if necessary, they can be freely discarded by the groups. Hence such facilities ought not to use the A.A. name. Their management should be the sole responsibility of those people who financially support them. For clubs, A.A. managers are usually preferred. But hospitals, as well as other places of recuperation, ought to be well outside A.A.-and medically supervised. While an A.A. group may cooperate with anyone, such cooperation ought never go so far as affiliation or endorsement, actual or implied. An A.A. group can bind itself to no one.
  7. The A.A. groups themselves ought to be fully supported by the voluntary contributions of their own members. We think that each group should soon achieve this ideal; that any public solicitation of funds using the name of Alcoholics Anonymous is highly dangerous, whether by groups, clubs, hospitals, or other outside agencies; that acceptance of large gifts from any source, or of contributions carrying any obligation whatever, is unwise. Then too, we view with much concern those A.A. treasuries which continue, beyond prudent reserves, to accumulate funds for no stated A.A. purpose. Experience has often warned us that nothing can so surely destroy our spiritual heritage as futile disputes over property, money, and authority.
  8. Alcoholics Anonymous should remain forever non-professional. We define professionalism as the occupation of counseling alcoholics for fees or hire. But we may employ alcoholics where they are going to perform those services for which we may otherwise have to engage nonalcoholics. Such special services may be well recompensed. But our usual A.A. “12th Step” work is never to be paid for.
  9. Each A.A. group needs the least possible organization. Rotating leadership is the best. The small group may elect its Secretary, the large group its Rotating Committee, and the groups of a large Metropolitan area their Central or Intergroup Committee, which often employs a full-time Secretary. The trustees of the General Service Board are, in effect, our A.A. General Service Committee. They are the custodians of our A.A. Tradition and the receivers of voluntary A.A. contributions by which we maintain our A.A. General Service Office at New York. They are authorized by the groups to handle our over-all public relations and they guarantee the integrity of our principal newspaper, “The A.A. Grapevine.” All such representatives are to be guided in the spirit of service, for true leaders in A.A. are but trusted and experienced servants of the whole. They derive no real authority from their titles; they do not govern. Universal respect is the key to their usefulness.
  10. No A.A. group or member should ever, in such a way as to implicate A.A., express any opinion on outside controversial issues-particularly those of politics, alcohol reform, or sectarian religion. The Alcoholics Anonymous groups oppose no one. Concerning such matters they can express no views whatever.
  11. Our relations with the general public should be characterized by personal anonymity. We think A.A. ought to avoid sensational advertising. Our names and pictures as A.A. members ought not be broadcast, filmed, or publicly printed. Our public relations should be guided by the principle of attraction rather than promotion. There is never need to praise ourselves. We feel it better to let our friends recommend us.
  12. And finally, we of Alcoholics Anonymous believe that the principle of Anonymity has an immense spiritual significance. It reminds us that we are to place principles before personalities; that we are actually to practice a genuine humility. This to the end that our great blessings may never spoil us; that we shall forever live in thankful contemplation of Him who presides over us all.

Joku sopii jollekin ja toiselle taas ei. Minun oli jäätävä yksin kotiin. Pää ei hajonnut. Koostui kylläkin. Ole vaan oma aito itsesi. Älä esitä. Älä valehtele. Ne jotka ei sinua kestä, joutavat mennä. On vaikeaa valvoa yöllä säpsähdellen painajaisista hereille ja olla päivällä jatkuvasti väsynyt. Kannattaa tiedostaa, että se menee ohi ennemmin tai myöhemmin. Sisua kehiin ja rintamakestävyyttä. Ei niin pitkää yötä, ettei aamu kajastais ja sitten on jo helpompaa.

No niin, eilen tuli sitten otettua alkoholia. Ei kovinkaan paljoa, mutta kuitenkin… Todella läheltä liippasi, etten lähtenyt vielä baariin jatkamaa juomista, kun kotoa juomat loppuivat! :open_mouth: Nyt ei kaapeissa enää ole mitään, eikä näköjään saa ollakaan. Tällä kertaa juomisesta ei sinänsä koitunut mitään ongelmia (rahanmenoa, kännisekoiluja kaupungilla, töiden häiriintymistä jne.), mutta pointtihan ei ole siinä. Tiedän, että eilinen oli vain poikkeus, yksi niistä harvoista kerroista, jolloin juominen on katkennut riittävän aikaisin. Tuntuu kuin olisin kävellyt nuoralla rotkon yli; tällä kertaa selviydyin hengissä kuin ihmeen kaupalla, mutta uudestaan ei ehkä kannata kokeilla onneaan!

Kävin lukemassa Kaffeemukin linkin kautta AA: perinteistä ja askeleista. Kyllähän ne aika vierailta tuntuvat näin pikakelauksella, mutta näen kyllä, että syvemmän tarkastalun kautta ne voivat luoda toimivan systeemin. En vain tiedä, sopiiko se minulle. Lueskelen Raimo O. Kojon kirjaa ja ihmettelen juomisen monia kasvoja - ystävästä tulee vihollinen ja vihollisesta ystävä.

Huomenna alkaa muutaman päivän koettelemus. Lähden matkalle, ja matkoillahan on tapana käydä “muutamalla”, ettei tarvitse vain istuskella hotellihuoneessa. Kojon kirja lähtee mukaan, ja lisäksi jotain kevyempää luettavaa, joka voi viedä ajatukset pois omasta elämästä ongelmineen. Ehkä oli jollain tavalla hyvä, että eilinen ratkeaminen tapahtui. Se ei todistanut, että osaan joskus juoda kohtuudella, vaan sen, etten halua enää harrastaa tällaista nuorallatanssia. Melkein huimaa kun ajattelen, mitä kaikkea pahaa olisi voinut käydä…

Valitettavasti olet oikeassa … AA:n olemus ei aukea pikaluvulla. Itselläni on takana sata vierailua ja AA:n luonne on auennut moneen kertaan - joka kerta uudella ja syvemmällä tavlla. Ikäänkuin Lahjapaketti, jonka sisällä on toinen lahjapaketti jne … Paitsi, että tällä kertaa itse olin tuossa pienimmässä lahjapaketissa ja avattuani sen löysin aina suuremman. Tällä hetkellä olen hieman kuin joulunodotustunnelmissa. Olen ikäänkuin raottamassa käärepaperin kulmaa ja tunnistavinani joulukuusen. Osta verkosta (tai käy kysymässä myisikö tai lainaisiko lähin AA ryhmä sen sinulle):

[Poistettu kaupallinen linkki, tutustuthan keskustelualueen sääntöihin - Päihdelinkin toimitus]

12 askelta ja 12 perinnettä. Hinta on seitsemän Euroa, eli saman verran, kuin ne eiliset oluet (ja paljon vähemmän, kuin se raha jota melkein lähdit hummaamaan.) Tutustu nimenomaan niihin perinteisiin. Se oli erinomainen vihje. Ehkäpä kannattaisi harkita myös vierailua lääkärin puheilla. Kun tiukasti sanot olevasi alkoholisti, haluavasi lopettaa juomisen kokonaan ja pyydät siihen apua, uskon että lääkäriltäkin jotain keinoja löytyy. Ainakin antabus purkki, jonka kanssa voit tehdä varsin toimivalla tavalla joka aamu päätöksen olla muutama päivä juomatta. Sillä keinoin pääset muutaman kuukauden eteenpäin ja saat aikaa etsiä parempaa ratkaisua. Kunhan alkoholi pysyy pois otsalohkosta muutaman viikon, niin toipuminen käy ylipäätään mahdolliseksi.