Elämän muutos

Päätin ryhtyä kirjoittamaan tänne ajatuksiani alkoholin käytöstäni ja pyrkimyksestä vähentää käyttöä. Haluan muuttaa suhtautumistani alkoholiin ja päästä irti sen aiheuttamista ongelmista. Jälleen kerran huomaan olevani samassa pisteessä kuin vuosi sitten. Illanvietto lähti laukalle ja seurauksena itkuinen illan loppu, mustelma polvessa ja kuhmu päässä. Tarkoituksena oli viettää mukava vapaailta, mutta tyhmyydessäni menin ottamaan kirkkaita paukkuja ja jalat tietty pois alta.

Nyt hävettää ja suututtaa oma käytökseni. Puolisoni joutui taas ottamaan minut huonokuntoisena ja oksentavana ulko-ovella vastaan. En halua enää jatkaa tätä suuntaa. En halua enää koskaan humalaan. Yritän pohtia, mikä saa minut ylittämään rajani. Sosiaalisten tilanteiden pelko? Tunne, ettei kuulu joukkoon ja yrittää juoda itsensä sosiaaliseksi? Alkoholi oli minulle ennen rentoutumista varten, mutta nyt se on jo pidemmän aikaa aiheuttanut minulle ongelmia.

Arkena ongelmia ei ole ja saan tehtäväni tehtyä. Mutta sitten kun on juhlan aika, juhlat menee aina yli ja tulee vain paska fiilis. Ehkä jännittäjänä ei kannata lähteä isoon porukkaan iltaa viettämään. En halua, että yksikään ilta päättyy enää näin. Lisäksi En halua, että joku kerta kaadun niin pahasti, ettei pelkällä kuhmulla selviä. Nyt ryhdyn tosiaan työstämään asiaa ja ottamaan uuden suunnan elämälleni.

Töihin paluu ollut ennen hävettävää, kun on tullut juhlissa työkavereiden nähden mokattua. Mutta ei tänään. Olo on helpottunut, kun olen tehnyt päätöksen, että nyt oli viimeinen kerta. Tällä kertaa kävelin pystypäin töihin. En selitellyt mitään tekosyitä, en nauruksi työporukan kanssa “hupsis kun pääsi näin käymään”. Olen vastuussa tästä ensi sijaisesti itselleni, en satuttanut heitä vaan itseäni. He tosin joutuivat olemaan sivustaseuraajina. Tunnelma oli kieltämättä kiusallinen aamulla, mutta siitäkin selvisin. Kaikki odottivat, Alanko selittää käytöstäni. Selitykset on nyt selitetty ja on tekojen ja muutoksen aika.

Työpäivästä selvitty kunnialla. Muistona perjantaista vielä mustelma polvessa ja kuhmu päässä. Ja luultavasti niskahartiat jumissa täräyksestä. Ilmeisesti olin onneksi osannut käyttäytyä asiallisesti pääsääntöisesti, riitaa en ollut ryhtynyt haastamaan. Luojan kiitos. Nyt vain täytyy elää tämän häpeän läpi, että menin kaatuilemaan ja poistuin järkkärin tiukassa käsinojassa.

Humalassa minusta kuoriutuu täysin eri ihminen. Jos sattuu humalaa aiemmin päivä ollut hyvä, olen iloinen ja virkeä. Silloin myös annosten määrä pysyy hallinnassa ja omassa kontrollissani. Mutta huonona päivänä… silloin lopputulos on myös huono.

Ennen viimeisintä mokailuani olin nukkunut viikon huonosti, syönyt huonosti ja ollut huonotuulinen. Olisi pitänyt huomata varoitusmerkit, kun perjantaina alkoi olla kiire korkkaamaan ja juhlimaan. Sitten kävikin huonosti.

Surettaa, että omat rakkaat ovat joutuneet tätä toilailua seuraamaan kerta toisensa jälkeen. Lauantai aamun sanan pysäyttivät minut. Minulta kysyttiin, pitäisikö pohtia, miksi tuntuu monesti illan vietot päättyvän näin. Pitää todellakin pohtia. Olen myös pohtinut aiemmin, mutta ne mietteet ovat unohtuneet.

Tänne kirjoittaminen on nyt muistiinpanoja itselleni mietteistäni, joihin voin myöhemmin palata. Haluan, että löydän taas itseni tai uuden itseni ilman alkoholia. Sen ihmisen, joka osasi hassutella ja jutella myös ilman “rohkaisevaa”.

Ahdistus. Kurkkua kuristaa ja yököttää. Huonosti nukuttu yö taas takana ja stressaa. Kaikki elämän virheet tuntuu kaatuvan päälle tässä ahdistuksessa. Kunpa saisi levätä. Muutama päivä tullut tölkkiä napsauttamatta ja se on hyvä. Nyt kun saisi vielä kunnon yöunet nukkua ja stressin pois.

Olo helpottunut iltaa kohti. Enää ei ahdista niin paljon ja olo on rennompi. Työpäivän jälkeen päivä sujunut mukavasti ja on ehtinyt lepäämään. Häpeäkin alkaa helpottamaan, vaikka toki muistuttelen itseäni tietoisesti tästä viimeisestä farssista.

Tänään suunnittelin lukevani kirjaa illalla pitkästä aikaa. Yleensä se on tapahtunut iltaisin 1-3 olutta nauttien. Tavoitteeksi olen kuitenkin asettanut, että saunailtana arkena voi ottaa 1-2 olutta ja lauantaina max 3. Arkitissuttelu oli tullut tavaksi ihan huomaamatta ja määrät olivat nousemassa. Viikonlopun rypeminen laittoi ajattelemaan terveyttäni ja tavoittelenkin nyt pysyvää kohtuullista käyttöä.

Onnittelut uusisuunta hyvien tavoitteidesi asettelusta! Mulla menee nykyään aika mukavasti kohtuukäytöllä. Tämä satunnainen unettomuus vaan ottaa päähän. Melatoniinit ovat käytössä, mutteivat aina auta. No uni tulee aikanaan. Paljon tsemppiä! ?

t. Juhani

Kiitos Juhani tsempistä! Mukava kuulla, että vähentäminen kohtuukäyttöön on onnistunut ja menee hyvin! ?

Viimeyö sujui täällä jo paremmin ja unikin oli paljon palauttavampaa. Töissäkin jaksoi tänään kummasti paremmin, kun sai nukuttua. Eiköhän elämä tästä lähde rullaamaan, kun vain muistan pitää syyt mielessä tähän vähentämiseen ? Onneksi löysin tänne, minne voi käydä kirjoittamassa ja mieleen viime päivien tuntoja palauttamassa ?

5 päivää kulunut viimeisimmästä oluesta ja olo alkaa olla normaali. Kuhmu alkaa olla parantunut ja mustelmat haalistuu. Selkä vähän jumittaa. Alkuviikko meni miettiessä, mitenhän pahasti sitä tulikaan itseään kolhittua, mutta säikähdyksellä taisin selvitä. Juopon tuuriksikin tätä voinee kutsua. Haluja ei ole enää tätä tuurin kestoa testailla.

Töissäkin pari päivää luistanut paljon paremmin, kun ei ole jatkuvasti väsynyt ja olut unia häirinnyt. Kotona myös jaksaa paremmin tehdä kaikkea ja keskittyä läheisiin :heart: Tästä pitääkin tehdä nyt jatkoon uusi tapa; viikot ilman tissuttelua!

Moi Uusi suunta ? Kiva kuulla, että fiilikset on paremmat. Kaikki me mokaillaan, enemmän tai vähemmän. Tietenkin hyvä kyseenalaistaa omaa käyttäytymistä jne. Samaistun vahvasti sun kirjoituksiin. Itselläni lähtee aina lapasesta juominen ja oon kolhinut itseäni, kuhmut päässä on tuttuja ? Olen koittanut ottaa elämässä ohjia takaisin käsiini mitä tulee juomiseen. Pikkuhiljaa, baby steps, muistetaan olla lempeitä itsellemme :heart: Hyvää syksyä sinulle ja kirjoittele ajatuksia tänne. Tää oli mun eka viesti, tuli sellainen tunne, että haluan sulle vastata. Et oo yksin :heart: