elämän ilo

Tuntuuko teistä raitistuneet holistit joskus siltä että me osataan nauttia elämästä ihan toisella tatsilla kuin ns. tavikset. Kaikki on yhtäkkiä uutta ja jännää ja silmät on avautuneet elämän hienoudelle, ihan kun olis lapsi jälleen :slight_smile: Jotenkin on paljon avoimempi kaikelle ja aistit on terävöityneet. On jotenkin niin läsnä kaikelle tässä hetkessä ja nyt, ei huolta eilisestä, ei huomisesta, on vaan tässä ja nauttii elämän pienistä iloista. Usko ja luottamus siihen että kaikki järjestyy kyllä. Minä olen vaan niin älyttämän kiitollinen tästä uudesta elämästä, sillä olenhan saanut uuden mahdollisuuden. Alkoholismi on parantumaton sairaus joka johtaa kuolemaan ennemmin tai myöhemmin. Sen lisäksi vuosien masennuslääkkeiden popsiminen ja psyykeongelmat on taaksejäänyttä elämää. Kyllä siinä pieni ihminen on aika nöyrä :smiley:

Pasila - Pekka Routalempi ja jännä ← Kyllä tuosta jotain omakohtaistakin löytyy :wink:.

–kh

^ Toi Pekan “jännä elämä” on tosiaan jo pieni kulttiklassikko, varsinkin näissä meidän “piireissä”. :smiley:

Mutta joo: Debiilin kuvaamaa fiilistä kutsutaan nimellä raittiushumala tai joskus “AA-humala”. Se on eräänlainen ihmeellisen ihana pilvilinna eli euforian tila joka valtaa raitistuneen yleensä raittiuden ensimmäisinä kuukausina; kaikki on hienoa ja ihanaa, asiat järjestyvät, elämä hymyilee ja mieli on onnea tulvillaan.
Raittiushumalaa ei pidä sekoittaa kuivahumalaan, joka on täysin päinvastainen tila. Kumpikin tosin johtuu tavallaan viinan puuttumisesta. :laughing:

Mun raittiushumala oli parhaimmillaan joskus keväällä 2007, silloisten AA:n kevätpäivien aikaan. Vertailtiin tuntemuksiamme erään landelta saapuneen, niinikään pari kuukautta raittiina olleen naisen kanssa ja oltiin sitä mieltä että raittiushumala on tosi jees homma! :smiley:

Sittemmin elämä kasas eteen vielä monenlaista kompastuskiveä ja kaltevaa pintaa ja tutkimatonta polkua, mutta onhan se elämä sitäkin.

Nykysin on oikeestaan suht tasasta. Sekin on tosi hyvä. Olo on sellanen ns. perushyvä, eli normaali. : ) Hyvä flow.

No aika hyvä “humala” kun on kestännyt jo 8kk…Toivottavasti ei lopu koskaan :smiley:

^ Lucky you. :slight_smile: Yleensä se kestä vain muutaman kuukauden. Mulla se kesti silloin viisi kuukautta, sitten alkoi painaa päälle alakulon ja yksinäisyyden fiiliksiä… Sitten olinkin jo kohta dokaamassa ja ties missä liemessä. Vaiherikas vuosi se 2007.

Kai tähän nykyseen maltilliseen elämäniloon kuuluu sekin, että noita kommelluksiakin muistelee oikeestaan ihan hyvällä ja levollisella mielellä. Ehkä tietyt mokat on tarkoituskin tehdä, jotta niiden vaikutuksesta voisi kasvaa tai edetä johonkin parempaan.

Elämänhallinta on kykyä ottaa vastaan myös huonoja päiviä, ja vastoinkäymisiä. Elämähän ei kuitenkaan ole pelkkää jatkuvaa naminamia ja auringonpaistetta, vaan joskus voi tulla räntää ja kuraa niskaan myös itsestä riippumattomista syistä. Tasapainossa oleva ihminen pärjää kunnialla läpi huonoistakin päivistä.

Tai niinku mun lempisanonta kuuluu: elämä ei ole pelkkää juhlaa, se on myös ruusuilla tanssimista. :slight_smile:

Kyllähän se raittiushumala minunkin kohdallani kääntyi “krapulan” puolelle kestettyään vuoden verran. Enkä ole ainoa. Yllättävän vähällä kuitenkin selvisin alkuraittiuden jälkeisestä masennuksesta, niinkuin hieno termi kuuluu. Täytyy vain muistaa, ettei puut kasva taivaaseen asti ja jokainen uusi päivä ei voi olla eilistä euforisempi. :smiley:

Jaa-a… taas minä onneton olen jostain jäämässä paitsi.

En ole tuollaista raittiushumalaa vielä huomannut.

Ehkä se kertoo vain sitä, että suhtautumisesi on realistisempi. Mulla on ollut juuri noita euforisia fiiliksiä jokaisen kuivan kauden ensimmäisen kuukauden aikana. Viime viikolla kuumeisesti uusia harrastuksia suunnitellessani tajusin taas, että aha, taas mennään. :smiley: Onhan se kivaa, että on kivaa, mutta ei tätä leijuntaa ikuisesti kestä. Itellä on tullut euforisen vaiheen jälkeen aina vähintäänkin lievää masennusta, kun olen tajunnut, ettei pelkkä juomisen lopettaminen olekaan ihmeen lailla ratkaissut joka ikistä ongelmaani ja että oman päänsä ja omien vajavaisuuksiensa kanssa tässä on edelleen elettävä. Mut no joo, ehkä se vaihe on tällä kertaa helpompi, kun tiedän jo, mitä odottaa.

Lisäyksenä edelliseen: Raittiushumalan väliaikaisuus ei tietenkään tarkoita, etteikö se, mitä debiili sanoi, olisi totta. Varsinkin ton, että osaa iloita pienistä asioista, olen huomannut omassa sedässäni, joka ehti dokata jotain 30 vuotta. Lapsuudestani muistan, että silloin selvempinä päivinä meillä käydessään se ei koskaan nauranut tai edes hymyillyt. Se jopa vähän pelotti mua. Nykyään se on ihan eri ihminen, juuri sellainen Routalempi.

No jotta taas joku voisi ajatella että ei hemmetti sentään mikä sekopää, niin sanompa kuitenkin, että usko auttaa tässäkin asiassa. Minun kohtaloni on jonkin muun käsissä ja suureen osaan elämän asioista en voi vaikuttaa itse. Joten miksi turhaan stressaamaan:) Tämän opetteluun meni kyllä se lähes 8kk, ja nyt olen alkanut sen sisäistämään. Eli hyväksyä asiat joita en voi muuttaa…Tämä kohta Tyyneysrukouksesta on ollut kirkkaasti se vaikein pala purtavaksi. Rohkeutta ei kai minulta ole puuttunut koskaan ja elämän kokemuksen ja iän myötä viisauttakin on karttunut, mutta se että hyväksyisi asioita, pahoja asioita tai vaikeita ja ikäviä asioita, se on vaikeeta! Mutta se kuuluu elämään ja kaikella on jokin tarkoitus. Haluan uskoa että alkoholisoitumisellani on ollut jokin tarkoitus ja kaikella paskalla mitä olen joutunut kärsimään. Joku viisas mies sanoi myös joskus(AA:ssa on paljon vanhoja viisaita miehiä) että alkoholisoituminen on ollut parasta mitä hänelle on tapahtunut. Sillä en minäkään olisi tällainen ja omaisi tällaista elämänfilosofiaa jos elämäni olisi ollut ruusuilla tanssimista ja kaikki olisi tullut Kuin napista painamalla.(tällaisiakin ihmisiä on ja oikeesti säälin heitä)

Parhaat fiilikset on tullu siitä kun on huomannut, että on huomannu ettei tarvii enää juoda. Ei krapulaa, pöhöttynyttä kroppaa, pienikin liksa riittää hyvin, habitus muistuttaa jo aika hyvin tavista. :slight_smile: Parhaan "humalan " sain kun töissä pomo otti ja ilmoitti että loman ajan minua tuuraa timo kesällä ja talvella! Minut jotka potkittiin pois kuin keihäs viime firmasta; sai sen verat luottoa että ihan pyydettiin noin 10-ihmisen pomoksi!
Hetkeksi mutta siltikin! Ja opiskeluiden takia olen AINA saanut joustoa-toisin kuin muutama muu. :cry: :cry: Elämän ilo tulee suurimmalta osin siitä kun huomaa että on noussut takaisin ns elävien kirjoihin ainakin toistaiseksi ja saanut jatkoaikaa paitsi elämälle niin myös terveydelle.

Minä olen välillä raittiilla kausilla ollut ja käyttäytynyt kuin rakastunut. Töihin on lähdetty nauraen ja aamut ovat olleet onnelisia. Välillä on jaksanut painaa jopa kahdentoista tunnin työpäiviä. Kaikki on ollut ihanaa. Kaikesta työhön ja opiskeluun liittyvästä on tullut ihan helppoa, kun vertaa, miten raskasta se on, jos ei ole kyennyt nukkumaan juuri ollenkaan ja tottunut olemaan aamuisin krapulainen, väsynyt, masentunut ja ihan jumissa. Nyt on taas purlattu ja tarkoitus on alkaa taas raitistua, että jaksaisi olla reippaampi.
Se on vain todella harmillista, että tuon raittiin kauden alku euforian hiivuttua, sitä tarttuu pulloon herkästi.

“Nyt on taas purlattu ja tarkoitus on alkaa taas raitistua, että jaksaisi olla reippaampi.”

Niinpä niin kaikessahan tuo alkueuforia on, myös raittiudessa. Kirjoitukseni oli ehkä turhankin numeroa tekevä. Olen toki tai ainakin yritän olla varovainen siinä etten sorru ja tartu pulloon taas. Se vaatii vain sen yhden ryypyn ja menoa taas. Paha maa leffassa sanottiin hyvin. olet tekemisissä salakavalan ja viekkaan vastustajan kanssa…
Arki tulee vaan ottaa sellaisena kuin se on raakoina faktoina ja selvinpäin…ilo revitään vaikka mistä kunhan se ei ole pullosta!

Samantapaisia asioita olen kokenut kuin mistä tässä ketjussa on ollut puhe. Ensin epäilin koko termiä, “raittiushumala”… Mutta kun suuria linjoja katsoo, niin onhan se selvää. Oikein euforiaa olen kokenut monesti siinä vaiheessa, kun krapula on viimein ollut poissa. Mutta lievempää nostetta, joka sitten katkeaa itse-epäilyihin ja pettymyksentunteeseen yms, on myös ollut.

Muistan miten lähdin viimeisen kerran katkolta. Olin ollut siellä 9 päivää, ja oli alkanut jo pelottaa poislähtö - olin vielä pidentänytkin siellä olemisaikaani joillain päivillä. Sitten lähdin ulos maailmaan. Kävelin kotiin ja hain auton ja lähdin heti jotain asiaa toimittamaan. Raittius oikein humahti päähän. Ehkä tajusin että nyt on jokin muuttunut vihdoin ja viimein (ja niin olikin). Kuljeskelin ympäriinsä kuin joku lohikäärmeen tappaja. Olen tullut helvetistä, ajattelin (niin olinkin), ja ajattelin että pärjään tulevaisuudessa kaikessa mihin ryhdyn.

Sitten taas jossain vaiheessa menneisyys otti miehen kiinni. Morkkikset nousivat haudoistaan ja pahat teot tulivat taas kummittelemaan mieleen. MUTTA niitä ei voi käsittääkseni välttääkään. Niiden edessä on vain parasta nöyrtyä. Oma menneisyyden kunnottomuus on parasta tunnustaa itselleen niin rehellisesti kuin voi. Inhottavia juoppojahan tässä on oltu eikä mitään romanttisia lohikäärmeen kukistajia. Sitten taas - näin olen viime aikoina kokenut - voi taas uusi, nyt terveemmällä pohjalla oleva nousu alkaa. Se “raittiushumala” on vähän epätervettä intoa ja hypomaanista kohkaamistakin joskus.

Olipa hyvin sanottu. Toden totta, todellinen raittius alkaa vasta sitten, kun raittiushumalat ja raittiushumalan krapulatkin on takana. Elämä tasaantuu ja asiat alkavat vähitellen sujua omalla painollaan. Hieno asia joka tapauksessa, että raitistumiseen liittyy tuo alkueuforiakin. Tekeehän se matkanteosta mukavampaa.

Aika oleellista mun elämäniloon on kans sellaset asiat, mitä jotkut saattaa pitää ulkokohtaisina. Elämänilo ei ole pelkästään mikään päänsisäinen mielenrauha, vaan ilo on myös actionia ja energiaa.
Elämänilo on myös itsetuntoa ja itseluottamusta, ja niitä saa kun pystyy asettamaan itselleen tavoitteta ja pääsemään niihin. Siinä mielessä se on siis myös menestymistä. Se on myös kykyä selvitä haasteista, ja se just tekee elämästä niin ihanaa ja kiinnostavaa. <3
Jos siinä pystyy vielä kaiken lisäksi auttamaan muita, on syytä olla onnellinen. : )

Tänään saan elämäniloa siitä, että olen saanut kiitosta työstäni sekä työtovereilta, esimieheltä ja asiakkailta.
Kesätyöni saattaakin jatkua ja muuttua vakituiseksi työsuhteeksi. :sunglasses:

Elämänilo ei kyllä ole minulle sitä, että olisin kokonaan valmis tai täydellinen missään. Elämänilo voi olla nimenomaan keskeneräisyyttä, nöyrää iloa elinikäisen kehitystehtävän edessä. Kuinka viisaasti lauletaankaan Jenni Vartiaisen tulkitsemassa ja Mariskan sanoittamassa hitissä:

Olen kesken, en siis valmis lainkaan täältä poistumaan
juuri kun on meno käynyt elämältä maistumaan…

Easy going’in ja flown mestari, Intian ystävä ja melkein koko elämänsä meditaatiota ja joogaa harrastanut Pelle Miljoona loihe kerran lausumaan:
Vaikka noi henkimaailman asiat ja itämainen filosofia kiehtoo, niin ei siihen itse ois kuitenkaan täysin valmis ikinä, kun on kuitenkin loppujen lopuks länsimainen ihminen. Mäkin diggaan liikaa kummiski bissee ja pizzaa… ja fudista jne.

Mä pidän kohta kyllä taas Plinkki tauon. Liikaa kaikenlaista askaretta ja menoa sekä aamut, päivät, illat ja yöt. :slight_smile:

Ja lisäks on tapahtunu sellasta hassua, että elämääni on yks kaks tepastellut yks tyyppi, ja minä taidan olla pikkusen ihastunut. :blush:

Hienoa, Tarhis. :slight_smile: Ehkä vihdoinkin pystyt kääntämään elämässäsi uuden lehden ja jättämään rauhaan asiat, jotka eivät lopulta sinulle kuulu ollenkaan.

Höpö höpö höpö, vai raittiushumala:) Tunnen termin ja kärsinkin kys.olotilasta jossain 2kk-4kk raittiuden paikkeilla. Sitten oli tasasempaa ja totuttelua uuteen elämään ja vähän takapakkia siinä mielessä että koko homma alkoi maistua paskalle. Mutta nyt on olo helpottanut ja uutta elämäniloa huokuu joka huokosesta :laughing: 3kk päästä valmistun uuteen ammattiin, josta olen haaveillut vuosia! Ikinä en olis onnistunut jos olisin jatkanut juomista. Olen työkykyinen jota en ole ollut noin 7 vuoteen! Jaksanut tehdä töitä pisimmillään vuoden yhtäjaksoisesti ja voinut samalla todella huonosti. Masennuslääkkeeet lopetettu tarpeettomana ja masennuksesta ei tietoakaan, päinvastoin. Uusia mielenkiintoisia haasteita ja toteutettavia haaveita suunnitelmissa ja ihan realistisia, jos pysyn raittiina! Lapset voi paljon paremmin, samoin mies.Tietenkin! Tässä vasta-alkajille pientä porkkanaa siitä mitä raittius tuo tullessaan.HULLU OLISIN JOS PULLOON TARTTUISIN JA MENETTÄSIN KAIKEN TÄMÄN JA PALJON MUUTA! Sillä by by voi sanoa tälle kaikelle ja paljon muulle siinä vaiheessa kun otan ensimmäisen ryypyn. Niin ja kiitos tästä kaikesta ei kuulu todellakaan minulle itselleni vaan kiitoksen lähetän päivittäin yläilmoihin :smiley:

Not being a douchebag fail.