Niin, velkajärjestely kestää nykyään 3 vuotta. Itselläni se venyi, koska oikeuden määräämä selvittäjälakimies ottaa palkkiota 4 x maksuvaran määrä eli minulla 4 x 700€, eli ekat 4 kk maksoin hänen palkkiotaan. Vastaavasti VJ siirtyi siis 4 kk eteenpäin. Joku samanlainen juttu toi vielä toiset 4 kk lisää, eli itselläni VJ kesti siis 3 v 8 kk. Yllättävää oli se, että kun VJ loppui 31.7. heti seuraavana päivänä luottotiedot oli puhtaat!
Niin, ja pelaamatta olin täysin kevät 2009- kevät 2012! ( olen aiemmin muistanut, että 2 v mutta tuohan tekee 3 vuotta! )
Kehveli, vielä sen verran sanon, että tuo koko prosessi on niin pitkä, alkaen jo siitä, että ainakin suurimmissa kaupungeissa velkaneuvojalle pääseminen kestää viikkoja ellei kuukausia, että ehdit mainiosti kerätä pelaamatonta ja “velatonta” (siis ettet ota lisää velkaa) aikaa.
EDIT: nyt huomaan, että oletkin ilmeisesti jo käynyt velkaneuvojalla. No, joka tapauksessa, homma ei käy ihan kädenkäänteessä, varsinkin, jos velkojia on paljon, jolloin selvitettävää on paljon ja jos yksikin velkoja vastustaa järjestelyä, niin papereita veivataan ees taas sinun, velkaneuvojan, selvittäjän ja käräjäoikeuden välillä.
Kiitos Surutar oman historian avaamisesta. On siinä ollut melkoinen urakka kyllä sinullakin kiivettävänä, harmi myös ettei “normaali” elämä vieläkään pääse osaltasi alkamaan jos uusi uo jo kolkuttaa ovella
Viikko sitten tuli itse laitettua vaihteeksi netin jostain lainankilpailutuksesta tms. haku isosta lainasta josko olisi saanut omaa tilannetta hieman rauhoitettua, no tiesinhän minä ettei sieltä enään mitään isoja lainoja tule mutta yksi 5k:n tarjous jonka sitten myös allekirjoitin koska eihän tässä konkurssissa enään mikään tunnu ajattelin. Ajatus oli myös tuolla summalla gämblätä ja mahdollisesti lisää armonaikaa itselle hankkia mutta tuskin lopputulos ketään yllättää. Tasan 5 päivää ja melko pitkälti tuo summa on nyt hävittynä, pari betsiä on vielä ratkeamatta mutta tuskimpa nekään enään on viikonlopun aikana osumassa, muutama satanen sentään tilillä jotka saa nyt jäädä pelaamatta.
Tänään onkin ollut todella tuskainen ja masentunut olo jälleen, outoa sinänsä kun perjantai perinteisen duunarin juhlapäivä ja radiossakin hehkuttivat hienon viikonlopun alkua, aurinko hellii ja kaikki siis kunnossa. No ehkä jollain muulla mutta itse köröttelin töistä zombiena kohti kotia eikä päivästä kyllä mitään positiivista keksi.
Velkojat paukuttaa kännykkään smsää, soittelevat, lähettävät sähköpostilla karhuja ja olipa ihan pari kirjettäkin jo tullut laskuista laatiikkoon. Todella masentavaa aikaa, tuska korvien välissä vain kasvaa ja harvasta päivästä on vaikea mitään iloa keksiä kun masennus painaa päälle. Toki koitan vielä urheana kotona, töissä jne. olla mutta tuska on vain valtava tuon kuoren sisällä.
Viikonlopullekin olisi ohjelmaa mutta taidan nuo perua koska vaikka pääsisinkin lempi harrastusteni pariin tiedän etten niistä juuri nauti kuten en ole enään pitkään aikaan pystynyt nauttimaan. Mikään ei juuri tunnu siis miltään, todella flegmaattinen olo kaiken suhteen eikä iloa kyllä saa revittyä vaikka mitä yrittäisi.
Joku ehkä suosittelee lääkäriin hakeutumaan mutta en tahdo pitkää sairaslomaa masennus diagnoosilla jolla osoittaisin etenkin työnantajalleni heikkouteni ja joutuisin mahdollisesti palatessani sitten selittelemään kollegoille mikä on ollut että pitkään olen poissa ollut.
Naru kiristyy myös tuossa vaimolle kertomisessa joka siis vielä hoitamatta, En oikein enään tiedä mitä tuostakaan odottaa tai mikä olisi kannaltani haluttu lopputulos. Toisaalta toivon että saisin sieltä tukea ja toisena päivänä puolestaan toivon että pääsisin hautautumaan omaan yksinäisyyteen ja epätoivoon mahdollisen eron tullessa eteen.
Ajatukset aika sekaisin tällä hetkellä ja ei varmaan tämä kirjoittamisenkaan jäsentelykään ole paras mahdollinen mutta tulipa taas vähän pahaa oloa purettua.
Olen ollut elämäni aikana myös yritystoiminnan vuoksi henkilökohtaisessa konkurssissa, nyt tuo tilanteesi hyvä peliveli Kehveli alkaa muistuttamaan kovasti sitä. Siinä omassa ja samalla sukuni yrityksen konkurssissa oli myös se kaikki draama mitä ikinä taloudellisista ongelmista kuvittelee tulevan. Omaisuuden pakkomyynti, pakkolähtö omasta kodistaan,työttömyys, pilkka aiemmin kateellisina olleilta ihmisiltä, ongelmat läheisten suhteissa, loputon velkataakka konkurssin jälkeen,siihen aikaan ei ollut mahdollisuutta velkasaneerauksiin, köyhyys yms. Kaikki paska kaatui päälle lähes yhtä aikaa. Tiedän että se on julma paikka kun joutuu taloudellisesti noin ahtaalle. Silti siitä voi aloittaa uuden elämän, se on sitten vaan päivä kerrallaan rakennettava niistä palikoista mitä jäljellä on. Se on kuin hirmumyrskyn jäljitä alkaisi rakentaa uutta elämää. Mihin pyrin Kehveli tällä niin lähiaikasi tulee olemaan raskasta mutta mitä ennemmin puhallat pelit poikki, (tässä kohdassa tuo ilmaus sopii moneenkiin asiaan) pääset aloittamaan alusta ja se on mielekkäämpää kun työntää tuota suurta ongelmaa eteenpäin kun tietää ettei se siitä ratkea mihinkään kun vain pitkittyy.
Tuo vimmainen pelaaminen lopuksi on tavallaan ymmärrettävää mutta hyödytöntä, säästäisit nekin rahat tulevan ajan tarpeisiin. Kyllä elämä kuitenkin kantaa, siihen olen aina luottanut ja luota sinäkin.
Kehveli, tilanteessasi ei todellakaan ole mitään nauramista. Mutta täällä minä istun koneen ääressä ja nauran. En kohtalollesi tai tilanteellesi, joka on paljon samanlainen kuin omani, vaan sille, että se kuulostaa kuin omasta elämästä otetulta katkelmalta. Erityisesti tuo kohta, jossa kerroit ajavasi kotiin ihan zombiena ja puhelin kilkattaa jos jonkinlaista viestiä ja muistutusta. Nytkin nauran. Kohta varmaan itken. Koska tuo kaikki kuulostaa… siltä miten näen aika-ajoin oman tilanteeni.
Oma tilanteeni on tosiaan samassa jumissa edelleen. En ole kertonut kenellekään. Postissa tulee milloin mitäkin muistuslappua ja perintätoimiston kirjettä. Välillä ehdin itse paikalle ennen kuin puolisoni näkee postin, mutta välillä hän kasaa postin piirongin päälle. Kerran sanoi, että tuleepas sulle paljon kirjeitä. Mutta ei jatkanut juttua millään tavalla. On tää ihan naurettavaa kyllä. En kestä itseäni, enkä tätä tilannetta. Surkeaa, surkuhupaisaa. Mun tekis mieli ilmoittaa tää jossain paikallislehdessä, että täällä on kuulkaas Minnie pistänyt tuulemaan sen verta kovaa, että nyt ollaan tässä. Yllätys! Anteeksi rankka sarkasmi itseäni kohtaan, joskus avautuminen helpottaa
Jälleen kerran yllätän itseni ajattelemasta itseäni. Nuori, fiksu, ura nousujohteinen, ihana puoliso, ympärillä jengi varmaan odottaa lapsia pian tulevaksi, energinen, hyväntahtoinen, jämäkkä, silti positiivinen, ulospäinsuuntautunut, urheilullinen. Ai että mua naurattaa ja itkettää samaan aikaan. Oikeasti raha-asioissa täysi luuseri, siis ihan päin persettä asiansa järjestellyt ihminen. Ihan siis kerrassaan TYHMÄ.
Emmä tiedä. Aloin taas pelkäämään perintäkirjeitä, haastemiestä, luottohäiriömerkintää, käräjäoikeuden haasteita, ulosottoa ja vaikka mitä, vaikka vasta pari päivää sitten oli ihan hyvä fiilis. Niin se heittelee. Kehveli, haluaisitko vaihtaa ajatuksia vaikka myös spostin kautta?
Kaiken keskellä arvostan periksiantamattomuuttasi ja sitä, että pystyt pitämään pahat ja turhat ajatukset poissa ja näkemään elämän kauneuden. Pääset vielä jaloillesi, vaikkei jaksaisi aina uskoa. Pää pystyyn ja hymy huuleen. Ja hyvä mies rakastaa sinua silloin kun sitä vähiten ansaitset. Jos lähtee, ansaitset paremman.
EDIT. tämä siis Minnielle, Kehvelille myös paljon voimia!
Haluan kirjoittaa myös sinulle! Vuosia lukenut tätä palstaa, peliongelmaisuutta takana ja nyt ulosotossa velkaa n. 14 000€. Eli kokemuspohjaa on mutta ei velkajärjestelystä jne.
Sinun ja Minnien kertomukset ovat olleet hieman murheellista luettavaa! Lähinnä sen vuoksi että olette nuoria ja pärjääviä ihmisiä jotka ovat joutuneet peliongelman kouriin ja näin tuhonneet raha-asiat totaalisesti toistaiseksi. Summat ovat molemmilla aika valtavat ja tilanne ei ole helppo. Mutta raha on vain rahaa ja materia materiaa ja velkaa on monilla ihmisillä ja paljon, monista asioista johtuen!
Vaikka asioilla on tapana järjestyä se vaatii nyt aika paljon. Oikeastaan elämäntyylin totaalista muutosta ja velkaantumisen ja pelaamisen totaalista lopettamista! Mielestäni näin rehellisesti sanoen tämä viimeinen 5000€ luotto oli aikamoisen typerä teko, tosin epätoivoisena tekee typeriäkin tekoja. Mutta jos mietit jo ensimmäistä 5000€ velkaa jota et ole hoitanut ja paljonko se olisi vaatinut, niin ei tämä viimeinen 5000e ole millään tavalla helpompi.
Mutta ulosotto on osaltasi myös tavallaan helpotus että siellä velat ovat ‘nivottuna’ yhteen paikkaan ja pakettiin ja se summa menee kuussa ulosottoon mitä menee ja ulosotto rullaa omalla painollaan. Ensimmäinen vuosi on korkojen, kulujen ja ulosottomaksujen maksamista ja vasta karrikoiden sanoen noin toisena vuotena ulosotto alkaa purra itse pääomiin. Sitten velat alkavat lyhentyä ja tulevaisuudessa on mahdollista koittaa päästä velkajärjestelyyn. Sekään ei toki ole mikään ‘automaatio’, eivätkä siihen kaikki pääse. Kannattaa neuvotella velkaneuvonnan jne kanssa mitkä ovat realistiset mahdollisuudet päästä siihen sitten aikanaan jne. Ei kannata heittää ‘kirvestä kaivoon’ mutta turha ja liiallinen optimismi kannattaa myös unohtaa. Nuo ovat pitkiä prosesseja ja sinunkin kannattaa tulevaisuudessa puhdistaa tiliotteet koska mitään pelaamista niissä ei saa näkyä 6 kk kun velkajärjestelyä aletaan hakemaan jne. !
Sinulla on työ, vaimo ja kaksi lasta.Heistä ja ainakin lapsista kannattaa löytää elämänilo ja jaksaminen! Sinuna hakeutuisin ammattiavun ja keskusteluavun piiriin koska vaikuttaa että henkiset voimavarat ovat vähissä. Tämä on myös etu lasten kannalta että vanhemmat voivat henkisesti hyvin. Myös perheterapia tulee kysymykseen jos parisuhteessa alkaa esiintyä vaikeuksia jne. Peliongelmaan täytyy myös puuttua ehdottomasti esim. keskusteluavun myötä. Edessä voi muuten olla totaalistoppi jossa romahdat ja menetät toimintakykysi täysin! Keskusteluapu ja terapia turvaavat että ammattiapua on lähellä jos ja kun vointi henkisesti heikkenee esim. masennuksen muodossa.
Kunhan nyt ensin kerrot vaimollesi! Hän ilmeisesti nivoutuu talousasioihin asuntolainassa jne joten olisi ensiarvoisen tärkeää kertoa rehellisesti tilanne ennenkuin esim. joku instanssi alkaa ottaa yhteyttä vaimoosi ja tuska on tällöin hänelle entistä suurempi ja pettymys kohtaasi vielä isompi. Asiasta ei pääse eroon ‘selkää kääntämällä’ eikä perintäkoneisto tule mitenkään ‘unohtamaan’ velkoja tai jättää niitä perimättä tms. Asia täytyy nyt vaan kohdata sellaisena kuin se on. Ketään ei ole ‘tapettu’ mutta raha-asioiden hoitosi on mennyt totaalisesti metsään peliriippuvuuden vuoksi!
Kovasti toivon sinullekin voimia ja jaksamista ja uskoa huomiseen ja asioiden järjestymiseen! Tie tulee olemaan pitkä ja kivinen, en halua pelotella vaan luoda realisimia asioiden tilaan. Ulosotto ei ole elämän loppu! Monelle se on helpotus, mutta toki siihen liittyy aina häpeänkin ja jopa ‘kelpaamattomuuden’ tunteita. Lastesi vuoksi ryhdistäydy, kohtaa asiat asioina, niinkuin ne ovat. Apua on kuitenkin saatavilla eikä yksin tarvitse kaikkea taakkaa kantaa! Myös seurakunnasta löytyy matalamman tason keskusteluapua esim. diakoniasta jne. Toivon että parisuhteesi kestää nämä koettelemukset mitä nyt on.
Kiitokset taas kaikille kommentoinneista, otetaan nyt muutamaan kohtaan vähän kiinni omasta näkökulmasta.
Pelit poikki: Pelin poikki puhaltaminen tämän hetkisestä näkökulmasta tuntuisi helpolta kuin heinänteko JOS kyseessä olisi esim. tuo oman firman konkurssi, siinä sitä olisi sentään jotain yritetty ja velkaantumisen ei tuntuisi niin pahalta. Pelaamalla yli 150k sen sijaan kuulostaa jokaisen asiaa tuntemattoman ihmisen korvaan aivan järjettömältä ja niinpä se ulostuonti/muille kertominen tuntuu todella haastavalta.
Mallard: Paljon viisaita huomioita mutta pakko kommentoida että kirjoitustyylisi on hieman syyttelevä vaikka et sitä välttämättä tarkoitakaan…
Juu, eipä ole tarkoitus syyttää ja syytellä tai olla epäkohtelias. Pahoittelut! Toisaalta nuo velat on niin hurjia että ei niistä nyt voi ‘päätä silitelläkään’ mutta se ei tarkoita syyttämistä mistään jne.
Ymmärrys on että tilanne on hyvin vaikea ja haastava. Ja voimia kovasti toivon ja jaksamista asian tiimoilta! Ja tietysti että asiat vielä järjestyvät hyvin päin.
Eli jos sen verran avaan niin itsellänikin on tulotasoon nähden liikaa velkaa ulosotossa, siis 14 000€. Ne ovat pelivelkaa mutta mulla oli myös hyvin toisenlainen asia joka vei hirveästi rahaa ja sama juttu että luotoilla yritti paikata edellisiä luottoja jne. Aika perinteinen kaava kuin monella. Oikeastaan minulla ei saisi olla penniäkään velkaa mihinkään. Vaan pitäisi elää sen mukaan mitä tuloja on.
Itse olen saanut tukea ja ymmärrystä lähipiiristä. Kyllä monet ihmiset tiedostavat ja ymmärtävät että peliongelma on vaikea ongelma ja riippuvuus ylipäätään. Yllättävän monet!
Mutta on mullekin sanottu että ‘oletko ihan tyhmä?! !’ ja vähän kovisteltu helposta velkaantumisesta ja raha-asioiden hoidosta ylipäätään.
Jotkut meistä ihmisistä on sellaisia että ‘kaikki tänne mulle heti’! Eli se luotto on tosi helppo ja nopea saada, mutta sitten sitä ei saakkaan pois ihan yhtä nopeasti ja ihminen turhaantuu ja tuskastuu. Minäkin putosin maanpinnalle ja kovan koulun kautta ymmärrän että mikään ei ‘tuosta vaan’ pyyhi niitä velkoja pois vaan ne on maksettava itse pois joka penni ja korkojen kanssa. Ja omilla tuloillani se ottaa aikaa. Tosin voisin itsekin yrittää hakeutua velkajärjestelyyn ja luultavasti olisi jonkinlainen mahdollisuus jopa 0-ohjelmaan, mutta en ole vielä sinne mennyt vaan maksan joka kuukausi ulosottoa. Mielestäni olen ansainnut ‘rangaistuksen’ siitä että olen velkaantunut. Mutta tämä on vain oma näkökulma asiaan.
Se että muakin on kovisteltu ja oltu realisteja ja jalat maassa on vain hyväksi vaikka torjuntamekanismit helposti tulevat kehiin että ‘mitä tuokin tuossa on arvostelemaan jne’, mutta se on ollut loppuviimeksi vain hyvästä että on saanut porkkanan sijasta vähän keppiäkin. Se on sitä ihmisen kasvuprosessia ja kasvamista ihmisenä ja oppimisena hoitamaan raha-asiansa hieman paremmin ja välttämään pelaamista jne. Ei lapsiakaan vaan hyysätä vaan rajat on heilläkin. Sama pätee ihan aikuiseen ihmiseen jollei enemmänkin että tiedostamme rajamme.
Tämä oli vain tähän selvennyksenä että miksi vaikka ymmärrän erittäin hyvin, niin haluan myös pudottaa vähän maanpinnalle. Tai tuokin on väärin sanottu. Toivoa on niin kauan kuin on elämää, mutta meidän jokaisen pitää kantaa vastuu tekemistämme virheistä ja teoista. Mutta toivoa ei tietenkään kannata menettää koskaan! Jokainen on oman itsensä pahin tuomari. Enkä minä tässä sellaisena toimi enkä halua toimia. Hyvää tarkoitan!
Kehveli, ei meilläkään se konkurssi heti tullut oli siinä sitä ennen vaikka minkälaisia paineita ja rahanpuutehelvettiä.
Mutta sitten kun se viimein oli selvä ettei selvitä oli se kuitenkin jonkinlainen helpotus vaikka velkavankeuteen jäinkin.
Kuinka moni sitä sinun “romahdusta” nyt sitten tiiviisti seuraa, ei kai sitä nyt silti tarvitse sivullisille todistaa.
Voisihan ne sinun ongelmasi johtuakin jostakin todella pieleen menneestä sijoituksesta. Rehellinen toki pitää lähimmäisilleen olla mutta mitä se kenellekään muulle kuulee mistä syystä asiat ovat menneet niin kuin ovat menneet.
Voimia edelleen!
Tämä vaihe varmasti kaikilla onkin vaikeinta. Jos olisin perheetön ja yksin lainojen kanssa niin irti päästäminen olisi varmasti helpompaa mutta kun tietää tuon vaikuttavan muihinkin on asia heti vaikeampaa.
öööö, tyystin ulkopuolisena kommentoin että nuo Mallardin sinänsä aivan varmasti hyvää tarkoittavat viestit sekä Kehvelille että Minnielle meni aluksi pieleen koska hän käyttää tiuhaan huutomerkkejä (mistä Minnie jo mainitsikin).
huutomerkistä lauseen perään muodostuu ns. käsky-mentaliteettinen huomautus tyyliin “etkö sä pöljä tajua”.
olen ennenkin pannut merkille täällä Plinkissä että suomen kielen rytmitaju, tai eritoten sen puute, on aiheuttanut valitettavia väärinkäsityksiä eri kirjoittajien välillä.
no mutta.
jokainen omana itsenään.
ja jatketaan taas - ja lämpöiset kannustukset meille kaikille. huutomerkki!
Mallard kirjoitti täysin asiallisesti, kannustavasti ja viisaasti sekä tänne että Minnielle. Mielestäni huutomerkilla saa ja usein on hyvä korostaa tärkeitä näkökulmia !
Kehveli ja Minnie: kirjoitan vain tähän ketjuun. Olette nyt tilanteessa, jolloin voitte helposti kokea teille kirjoitettavien viestien olevan kritiikkiä ja/tai aiheuttavan lisäahdistusta. Sitä ei varmasti meistä kukaan teille toivo. Kyllä nämä asiat ajan kanssa lutviutuvat. Siihen on uskottava. Olette molemmat lopettaneet pelaamisen käsittääkseni. Se on tärkein saavuttamanne asia jo. Velat hoituvat maksamalla ajan kanssa. Ihmissuhteisiin voi tulla säröjä, mutta suhteen vahvuus mitataan, sillä miten parisuhteessa toimitaan vastoinkäymisissä. Minä en ota kantaa, mikä on oikea aika kertoa. Mielestäni avoimuus, luottamus ja kunnioitus on parisuhteen A&O.
Pahoittelut, mutta Minnien huomio oli ihan hyvä. En joudu elämässäni enää juuri kirjoittamaan mitään asiatekstejä. Että korjailin niitä huutomerkkejä pois tuolta vähäsen. Niitä oli varmasti liikaa. Huuto ei ollut tarkoituksena tai komentelu vaan painotus. En koskaan lue mitä olen kirjoittanut ennenkuin painan lähetä nappulaa. Annan tulla tajunnanvirtaa ja sen huomaa… Oli siellä aivan liikaa huutomerkkejä. Toki koulussa sanottiin että pitää käyttää välimerkkejä, muitakin kuin pistettä että teksti elävöityy.
Lisäksi kirjoitusteni sävy on hieman tummasävyinen ja raskas mutta se johtuu ihan persoonastani ja vallitsevista olosuhteista.
Eli kiitos Minnielle hyvästä huomiosta ja muille kommentoinnista!
Mallard, en ehtinyt alkuviikosta kirjoittamaan. Olisin jo kirjoittanut heti viestiisi, jonka laitoit viestiketjuun veloista, että kirjoituksesi oli hyvä. En nähnyt siinä synkkyyttä vaan asiaa ja kannustamista. Toivon, ettei täällä aleta harrastaa turhaa pilkunviilaamista. Mielestäni Minnie kyllä reagoit melko vahvasti Mallardin kirjoitukseen ja otit sen suoranaisena kritiikkinä ja aloit arvostelemaan kirjoitusta välimerkkien perusteella, joka ei sinänsä sitä asiapitoisuutta millään lailla vähentänyt.
Nautitaan näistä kesän viimeisistä lämpimistä päivistä, vaikka olemme töissä ja velkaantuneita. Ei Suomessa ketään kadulle heitetä, joka ei sinne itse jostain syystä ehdoin tahdoin halua eikä Suomessa tarvitse nälkää nähdä, vaikka ei olisi rahaa. Nyt on metsät täynnä aarteita. Luonnossa kävely kummasti myös parantaa mielialaa ja saa stressaavat asiat unohtumaan, vaikka metsä olisi poimittu tyhjäksi.
Eilen tuli töllöstä katsottua Forrest Gumppia ja jäi kyllä takaraivoon kolkuttelemaan ajatus miten pyytettömästi Forrest siinä elämäänsä elää, elokuva on tietenkin elokuvaa mutta olisihan se hienoa ottaa mallia ja elää omaa elämää vastaavalla tavalla. Vapauttaisi varmasti voimavaroja jos kykenisi tuohon eikä jatkuvasti stressaisi omia velkoja ja tulevaisuuttaan.
Minnie kirjoitteli että pitää yrittää se ilo jostain löytää ja omalla kohdalla onneksi on nuo kaksi virtaa täynnä olevaa neitoa, ilman niitä olisin kyllä mitä suurimmalla varmuudella jo vehreämmillä laitumilla kirjoittelemassa. Harmittaa myös että olen purkanut pahaa oloani niihin hermostumalla välillä turhankin kovasti asioista joita tämä tuholaiskaksikko on tehnyt. Vaimo on tietenkin saanut myös osansa ja säännöllisesti ihmettelee kun minä olen omissa mailmoissani, flegmaattinen, vihainen jne. Vastaukseksi on tietenkin aina saanut vain perinteisen “Ei mikään” kommentin kun haluan ongelmani itselläni pitää ja tiedän kyllä tasan tarkkaan mistä kiikastaa.
Tekisi kovasti mieli lähteä pidemmäksi aikaa elämän perusasioiden äärelle, vaeltemaan johonkin pohjoiseen, kalastamaan päivän eväät ja nauttimaan luonnon tarjoamasta tunteesta. Siellä ei puhelin kilkattaisi velkojien soittoja eikä sähköpostin jatkuvat karhukirjeet lainoista painaisi mieltä. No eihän tämä tietenkään ole mahdollisuus kun on huolehdittava muistakin kuin itsestään ja eihän ne ongelmatkaan mihinkään katoa vaikka kuukauden kävisi jänkhällä samoilemassa mutta unelmat ne itse kullakin… No huomenna taas paluu arkeen ja katsotaan miten viikko lähtee rullaamaan.
Se pakoon lähteminen on tavallaan ymmärrettävä haave. Minä mietin muuttoa toiseen maahan, mutta toisaalta se pojalleni tärkeä verkosto on täällä. Jos veisin hänet muualle ja pahimmassa tapauksessa olisin naimisissa uuden työn kanssa, voisinko olla samalla hyvä äiti. Tyttäreni asuu jo omillaan, mutta on säännöllisesti täällä luonamme, kuten nyt viikonlopun.
Käyn todellakin usean tunnin mittaisia ulkoilulenkkejä päivittäin ja näin kesällä se on vain nautinto. Talven liukkaudessa ja pimeydessä aion kyllä jatkaa ulkoilua enkä tänä syksynä aloita pelaamista. Se on totaalisesti ohimennyt kriisi.
Muista, että tämä vaihe ennenkuin asiat tavallaan loksahtavat paikoillensa, on se vaikein. Kirjoitit ihanasti lapsistasi. Kyllä se rakkaus on, joka kantaa meidät - läheisistämme välittäminen - kaikkien murheiden yli.
