Elämään opettelua?

(muokattu pois)

Hienoa kun nuori ihminen on oivaltanut sairautensa todellisen luonteen. Minäkään en voi ottaa sitä yhtäkään, koska se johtaa väistämättä takaisin jatkuvaan juopotteluun ennemmin tai myöhemmin. Panostamalla kunnolla tämän alkoholismin hoitoon on mahdollista saada elämänsä takaisin raiteille.

Kirjoittele tänne ja tutustu eri hoitomahdollisuuksiin ja tukimuotoihin avoimin mielin ja kysyvä ei tieltä eksy.

Tsemppiä!

Rakas Roanie. Tervetuloa tänne. Hienoa kun uskaltauduit noin rehellisesti kirjoittamaan. Olet tehnyt hyvän päätöksen. Voin sanoa, että mikään aikaisemmin tekemäsi päätös ei ole niin hyvä kuin alkon jättäminen kauppaan. Muistan itse kun mietin lopettamispäätöstä monta viikkoa ennen kuin sen tein. Mitä ihmettä tulee alkoholin tilalle? Voiko enää mikään olla mukavaa, normaalia tai hauskaa…niinpä niin. Vähänpä tiesin. Olen myös juonut nuoresta alkaen. Enemmän ja välillä vähemmän. Lähinnä ahdistukseen, unohtaakseni kaikenlaista paskaa mitä elämä nyt väistämättä tuo meille jokaiselle, mutta voin sanoa, että mikään niistä oloista ei ole muuttunut viinan kanssa paremmaksi. Parit tärkeät ihmissuhteetkin menneet todella päin helvettiä viinan vuoksi. Olisin tietysti voinut erota muutenkin, mutta varmaan paljon fiksummin. Minä en todellakaan Sinun iässäsi tajunnut miten paska aine tuo viina on. No parempi myöhään kun ei milloinkaan. Tulet huomaamaan, kun luet näitä tarinoita ja kirjoitat tänne, että saat siitä itsellesi apua. Vertaistuki on sitä parasta tukea. Ja usko pois: täällä kyllä tiedetään mistä on kyse :laughing:

Tervetuloa lämpimästi tänne!

Jos tuntuu että et saa putkea katkaistua, niin älä menetä toivoasi. Hakeudu esim. lääkäriin tai a-kinikalle ja kerro rohkeasti asiasi. He tietävät kyllä. Voit saada esim. antabusreseptin, mikä auttaa pahimman yli.

Koita jaksaa ja kirjoita tänne miten menee. Olet nuori ja sydäntä särkee. Halauksia sulle runsaasti!!!

Selvänlaiset oireet taipumuksesta alkoholismiin sinulla. Olet sen verran nuori, että mitään peruuttamatonta ei vielä ole tapahtunut, ajattelen lähinnä terveyttäsi eikä juomisesi vielä ole ammattilaistasoa. Juominen tuntuu kuitenkin olevan sinulle sellainen henkinen painolasti, että kannattaa ottaa asia hyvin vakavasti, mieluummin yli- kuin alireagoiden.

Yksin yrittäminen on vaikeaa, etenkin nuorena, kun veri kuohuu ja tunteet menevät vuoristorataa, mutta luulen ulkopuolisen avun etsimisen olevan sinulle vaikeaa senkin. Ulkopuolista apua tosin on saatavilla runsaastikin, kuten tietänet. Auttavassa puhelimessa voi keskustella nimettömästi ja vertaistukea saa mm. täältä plinkistä. Kirjallisuutta on saatavilla paljon; omia suosikkejani ovat Raimo O. Kojon klassikkoteos “Eroon viinasta” (painos on loppu mutta kirjastosta saa) ja AA-järjestönIso kirja”.

Tässä pari pikaista ajatusta kirjoituksestasi - mutta pysy linjoilla, parempiakin oppaita löytyy!

Hienoa että ymmärrät että sulla on ongelma alkoholista. Itse nuorena mietin samaa… en vaan osannut hakea apua eikä silloin ollut apua saatavilla ja kaikki joi, tosin tiesin että mun juominen oli erilaista… aina perseeet ja sain ujouteen rohkaisua… ehkä sun kotipaikalla on etsivä nuorisotyö tai päihdepoli. Ota ihmeessä yhteyttä! Ettet tajua 10.v jälkeen että olet pohjalla. Voimia ja iso halaus!

Kiitos vastauksista, on jotenkin tosi helpottavaa saada tukea sellaisilta, jotka tietävät mitä tarkoitan.

Kävelin tänään jonkun seurueen ohi, kaikki olivat minua vanhempia ja ympäripäissään keskellä päivää. Terve ihminen sanoisi spurguiksi. Itselleni tulee aina todella paha olo kun näen tällaisia tilanteita. Tänään mietin, kuinka paljon he ajattelevat lopettamista, kuinka kauan he ovat ajatelleet lopettamista?

Se, miksi olen tuntenut nyt tästä melkein vuoden putkesta niin hirveää oloa on osittain se, että minua on ruvennut pelottamaan oma tulevaisuus. Olen kysynyt itseltäni aina humalaisen nähtyäni “haluatko olla tuollainen?” - En ole koskaan vastannut että joo tottakai. Mutta sellaiseen juomiseni voi johtaa. Tänään mietin, että minun ja kaiken välissä on vain juominen. Jos lopetan juomisen, voin alkaa työstää elämässäni mitä vain muuta.

Nyt kun olen juonut 35 päivästä vain 4 päivänä niin tuntuu että olen saanut otetta enempi itsestäni ja motivaatiota aloittaa uudenlainen arki.

Minulla on tosi pieniä ja nopeasti saavutettavia tavoitteita minulle mieluisissa tekemisissä. Esim. uusi pisteennätys pelissä jne. Sellaiset auttavat.

Kiitos vielä kaikille tuesta : )

Tsemppiä sinulle! Ehdottomasti kannattaa olla ilman viinaa kun oireet ovat jo tuollaisia että tulee itsetuhoajatuksia. Ja menisin kyllä juttelemaan jonkun asiantuntijankin kanssa. Voisi olla hyvä saada ammatti-ihmisen näkemyksiäkin. Itsetuho ajatukset on aina otettava vakavasti, johtu ne mistä tahansa. Itselläni oli heti nuorena sellaisia ajatuksia kun aloin juoda alkoholistisesti, ja pari kertaa melkein yritin, jokin vain sai aina mieleni muuttumaan viime hetkellä. Minulla on kait ollut jo lapsuudesta lähtien mielenterveysongelmia: pyrin liian täydellisyyteen, olin aivan liian ahkera ja työhullu, koko ajan yritin enemmän kuin mitä olin jne…
Näin vanhempana olen ihmeissäni että selvisin siitä hengissä.
Toivon kovasti että saat ja haet apua ja oikeaa sellaista.

Huomenta Roanie!
6000-päivää kirjoitti

Kirjasto tuntee ns. Ison kirjan nimikkeellä “Nimettömät alkoholistit”. Kirjan nimi on syntynyt 1930-luvun lopulla ja se on otettu sitten myös toveriseuran nimeksi. Kirja kertoo, millä toimenpiteillä AA:n alkuaikojen alkoholistit raitistuivat. Myöhemmin samoilla toimenpiteillä on lukematon määrä alkoholisteja eri puolilla maailmaa vapautunut alkoholin kahleista…

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Avominne pitää viikottain luentoja alkoholismista eri puolilla Suomea. Tuo luennon pitää aina henkilö, joka on itse raitistunut. Luento avaa hienosti sen mekanismin, mikä meissä päihdeaddikteissa on. Alkoholismin ymmärtäminen aivosairautena helpottaa kuivilla pysymistä ja itsesyyttelyn voi lopettaa. Päihdeaddiktiksi voi päätyä tiivillä harjoittelulla, mutta geeniperimä on hyvä kyytipoika.

Hienoa, että olet havahtunut tilanteeseesi itse. Moni kieltää koko jutun ja niiden tarinat päättyy useimmiten toisin. Raittius on ihanaa, eikä juomisen lopettamisella luovu lopulta mistään positiivisesta. Morkkikset jää pois ja itseään voi lopulta rakastaa enemmän!

Kiitos vastauksista.

Yksi repsahdus kävi torstaina. Ei mikään superöveri mutta humalassa olin. Morkkikseen suhtauduin eri tavalla kuin aiemmin, ajattelin että ei se vatvomalla parane et nyt on jatkettava eteenpäin.