Elämää uuden juomaongelmaisen kanssa...

“Emme tiedä, mitä kaikkea elämässämme tulee tapahtumaan, mutta voimme päättää, mitä tapahtuu meissä itsessämme. Vain sillä on merkitystä, miten suhtaudumme erilaisiin asioihin ja miten menettelemme niiden suhteen.”

Sain voimaa yhtäkkiä erota lapsen isästä -voima tuli osittain uudelta juopolta → ihastuin häneen. Vaikka väitän tienneeni heti hänellä olevan jonkinlainen juomisongelma. Olemus, iho ja silmät kertovat niin paljon! Ja juoman tyrkyttäminen. Väkisinkin tulee ihmetelleeksi, MIKSI ihastuin ja nyt jo rakastuin häneen…? Jotenkin aina filosofoin, että kaikella on tarkoituksensa, pitää vaan löytää ymmärrys.

Onhan minulla nyt eväitä enemmän kuin kohdatessani ensimmäisen alkoholistin. Tämä uusi “mieskokelas” vaikuttaisi olevan pohjimmiltaan herkkä ja jopa ujo. Kovan kuoren alle yrittää peittää noita ominaisuuksiaan. Välillä hän näyttää pieniä häivähdyksiä noista piilotetuista piirteistään. Mies juo 3-5 päivänä viikossa, viikonloppuisin hän on yleensä kunnolla humalassa ja joskus jopa arki-iltoina, vaikka menee ajoissa aamulla autolla töihin… :open_mouth:

Positiivista tässä tilanteessa on kuitenkin se, että olen paljon vapaampi ja onnellisempi. Emme näe tämän kokelaan kanssa kuin viikonloppusin, eikä aina edes joka viikonloppu. Näin ei muodostu riippuvuutta ja säilytetään erilliset elämämme paremmin.

‘Parempi tuttu helvetti kuin vieras taivas’? Ja joo, tiedän toistavani itseäni :slight_smile:

Jos on alkoholistikodissa kasvanut, hakee yleensä lämpöohjuksen lailla itselleen puolisoksi alkoholistin, vaikkei merkkejä juomisesta olisi vielä edes näkyvissä. Niin se vaan toimii. Se on tuttua ja ‘turvallista’.

Miksi haluat viettää aikaasi viikonloppuisin humalaisen miehen kanssa? Etkö mielestäsi ansaitse parempaa?

Positiivista kertomassasi on että olet päässyt eroon entisestä alkoholiongelmaisesta, mutta… ihmettelen miksi ottaa tilalle toinen samanlainen??
Rakastuminen ilmeisesti pelasti sinut pois entisestä, mutta tuleeko elämästäsi ehjempää nyt?

Toipuminen destruktiivisesta suhteesta vie oman aikansa ja itsensä uudelleen löytäminen ja eheytyminen entisistä haavoista tarvitsee aikansa. Ymmärrän toisaalta toimintasi mutta mieti tarkkaan onko sillä paremmat mahdollisuudet onnistua kuin edellisellä suhteellasi?

Suo anteeksi jos olen liian suora ja kriittnen, en todellakaan halua loukata sinua tai mustamaalata tulevaisuuttasi uuden rakkautesi kanssa, oikeastaan olen sanaton. Huih, en itse lähtisi tohon leikkiin tieten tahtoen… uudelleen.
Sinä itse olet arvokas ihminen, rakasta itseäsi niin huomaat että ansaitset parempaa kuin mihin nyt tyydyt!

(muista että olet kunnioituksen ja arvostuksen arvoinen ihmisenä, juuri sellaisena kuin olet, sitä hyväksyntää meidän ei tarvitse hakea toisen ihmisen kautta, eikä tyytyä olemaan ikuisia taakkojen kantajia ja huolehtijoita!)

Hei Räxy,
Edellisten kirjoittajien esiin tuomaa asiaa voisit pohtia Al-Anonissa.

Vanhemmillani ei taida olla alkoholiongelmaa, mutta ollessani lapsi, oli aika, jolloin he joivat kyllä melkoisesti. Lapsuuden kodin naapurustossa oli myös alkoholisteja pari. Jossain olen kuullut väitettävän, että tyttäret hakevat rinnalleen puolisoa, joka on isänsä kaltainen. Tämä uus miestuttavuus on pelottavankin paljon samanlainen kuin isäni, tosin isäni ei juo juurikaan. Isäni on oppinut elämään ilmeisesti herkkyyden kanssa.

Hyvä kysymys. Enhän pidemmän päälle haluakaan viettää aikaa VKL:sin humalaisen miehen kanssa… Ymmärrän, että minun pitänee pian perääntyä. Tuo juomisongelma kun ei häviä odottamalla, sen olen jo nähnyt! :confused:

Lapsen isä on ollut jo kauan juomatta ja käynyt säännöllisesti AA:ssa. Hän on myös vihdoin pitänyt sanansa poikansa kanssa olemisen suhteen! :slight_smile:

Mulla oli :slight_smile: Ja mitä mä tein: hakeuduin alkoholistin kanssa naimisiin! Mutta sinun kohdallasi tarkoitin sitä, että ex-miehesi kanssa olit ehkä jo tottunut olemaan tekemisissä holistin kanssa. Monta kertaa järjellään ajattelee, ettei toista kertaa samaan kiveen lyö varvastaan ja sitten huomaakin olevansa jo kivikossa :slight_smile: Sitä, miksi niin tapahtuu en osaa itsekään selittää muuten kuin tuolla ‘tuttu ja turvallinen’-osastolla ja halusin sinua herätellä, ennen kuin olet siellä varvas kipeänä uudelleen :slight_smile:

Lapsen isän kohdalla ajattelin lopulta, ettei musta ole elämään juovan alkoholistin rinnalla vaikka kuinka kävisin Al-Anonissa. Tosin enpä koskaan ole päässyt palavereihin kovin säännöllisesti pojan (1,5v) syntymän jälkeen. Onhan siellä Anonissa naisia, jotka ovat löytäneet tyyneyttä, vaikkei mies olisikaan raitistunut -tai sitten on raitistunut myöhemmin. Lapsen isä purki pahaa oloaan minuun heti alusta alkaen. Tämä uusi miestuttavuus ei vielä toistaiseksi ole niin tehnyt. Alkoholismi on varmaan aika yleistettävissä, mutta persoonat sitten erilaisia sen takana.

Ainahan löytyy ns syy juomiseen, tällä uudella on mm. selkä- ja polvisäryt, jotka on kestäneet vuosia. Unettomuuttakin hänellä on ollut jo yli 10v. Hänen mielestään on parempi välillä juoda kuin ottaa kolmiolääkkeitä, joiden vuoksi seuraavana päivänä on sumuinen olo. :unamused:

Just. Seliseli. Pitäähän sille joku “hyväksyttävä” syy keksiä. Mutta Räxy, hei :slight_smile: Piti tulla ihan sanomaan. Että tällaisen ratkaisun olet tehnyt. Alkoholistista toiseen. Muuta ei voi sanoa, kuin että ole tarkkana. Itsesi kanssa siis. Voimia.

Niinpä. AINA löytyy “vaihtoehto” alkoholille, jos niin vaan tahtoo! Tarkkana saan olla itseni kanssa, etten sorra jälleen omia arvoja & periaatteitani → taas vajoaisin itseni kanssa samaan pahan olon suohon. :frowning: Alkoholi on käyttäjälleen viekas kuin salakavala kettu, mutta niin kyllä juopon läheisellekin alkoholin vaikutukset tulevat niin salakavalasti…