Elämää elettävänä

Hiljennän elämääni. Eilen irtisanouduin töistä. Tänään päätin löysätä opiskelutahtianikin. Ei se elämä suorittamista varten ole meille annettu, vaan elettaväksi. Ja elettäväksi selvin päin. Mitä elämää se huuruinen pää voi kokea?

Aion nauttia keväästä ja kesästä, luonnosta, kasvimaastani - kiireettömästi ja kirkkain aistein. Annan aikaa itselleni, pojilleni, ystäville ja sukulaisille.

Rauhallinen olo.

Hyvä, Julia! :smiley: Tuon päätöksen kun pidät kirkkaana mielessäsi, tulet saamaan suuremman palkinnon kuin arvaatkaan. :bulb:

Mietin itsekkäästi itseäni. Olen vähentänyt omia töitäni noin puoleen entisestä. Tosin ennen niitä olikin kahdelle, nyt on normaalia. Kylläkin koko ajan on painetta nostaa työpanos entiseen ja ylikin. Ikää alkaa jo olla, enkä jaksakaan ja tiedän sen, että se yletön työnteko liittyi siihen entiseen elämään, jossa meni lujaa ja jossa rentoutuakseni oli otettava rauhoitusta, siis keinotekoisesti.

Parempi rauhoittua. Mielenrauha on ihmiselle tärkeintä, kunhan nyt ruokaa ja lämmintä ensin on.

Samalla linjalla ollaan, kauhean kaahottamisen sijaan pitäisi osata ihan vain istua ja ihmetellä pellon reunalla heinä huulessa- ihan timotei vaan nykyään. Ja just noi läheiset - ne on niin niin tärkeitä!
Jotenkin näistä kommenteista paistaa läpi tuo lähes kaikille päihteisiin kilahtaville ominainen ylisuorittaminen “kylmäkaikenhoidan” asenne, jonka hoksaa ja jota oppii hieman säätelemään, kun alkaa irrottautua päihteistä.

Tää maailma pyörii kyllä ihan ilman muakin, se on hyvä tajuta.
Meitsi kiittää ja kumartaa-poistun tonne tuuleen hoippumaan kohti ah armasta a-klinikkaa…

Mitä muut ovat mieltä kun olen vasta alku vaiheessa tässä raittiuden hakemisessa, ja retkahtanu vasta, niin kannattaako nyt jo lähteä töihin?työt alkaa varmaan parin viikon sisään ja se on reissuhommaa,tuntejakin saattaa kertyä lähemmäs 300 tuntia kuussa…aika lentoa se työ. Mutta nuo velat painaa kyllä aika pahasti ja ei ne häviä mihinkään jos ei rahaa ole. Ulos ottokin on jo kintereillä. Kuntoutuksessa ne ohjaajat jotka eivät olleet alkoholisteja,vain lukeneita siihen ammattiin niin olivat sitä mieltä ettei missään nimessä,ja yksi raitis alkoholisti,työntekijä siellä kehotti menemään…en tiedä.Kokemuksia?

"Minulla on aina ollut ympärilläni ihmisiä, tekemistä, harrastuksia, mutta pelkkänä juomattomana, en tosiasiassa pystynyt nauttimaan mistään siten, että se olisi tyydyttänyt minua lopullisesti, mistään en saanut sitä onnistumisen, tekemisen, rakastamisen tyydytystä, kun alkoholismini ei antanut.
[/quote]
"

itse en tällä hetkellä pysty nauttimaan kun poikani seurasta,kaikki muu tuntuu jotenki niin laimealta…

Vaeltaja, nyt en ymmärrä kommenttiasi. Haluatko varoittaa minua jostakin? Vai haluatko sanoa, ettei pelkkä juomattomuus riitä? Sen tiedän, mutta tässä vaiheessa se riittää minulle, juomattomuus ja itseeni ja läheisiini keskittyminen. Hyvän olon ja tasapainon hakeminen.

Minusta se ei ole pakenemista, vaan juuri päinvastoin! Kiireinen ja sekava mieli on sairas, hiljentynyt ja rauhallinen terve.

Tiedätkö, ensimmäistä kertaa tuo päätös on minulle kirkas ja selvä. Ikään kuin muita vaihtoehtoja ei enää olisi edes olemassa! Tarkoitan, että minulle niitä ei ole, siis varteen otettavia vaihtoehtoja. Ihmeellinen ja kummallinen olo, kuten kirjoitin toiseen ketjuun: päässäni vinksahti :laughing:

Kiitos, Paarma ja muut, siitä, että olette valaneet uskoa, että näin voi käydä.

Julia, ymmärrän sinua todella hyvin. Olen miettinyt samaa asiaa,
mutta en vain uskalla tehdä sitä. Kuitenkin jokin sisällä kehoittaa
juuri tuohon vauhdin hiljentämiseen.

Ja voin taata, ettei maailmasta työt lopu - ennen maailmanloppua.

Ihmettelen, en kerro mitä. Työ on paras lääke, aloin raittiuden itsekkin reissuhommissa. Siellä paljon vaaraa, mutta on sitä muuallakin.
Kaikkialla on AA, hakeudu sinne. Laiskuus oli itselläni pahin vihollinen, mieti onko sinulla. Kun menee töihin pystyy parantamaan heikkoon kuntoon mennyttä taloutta, se ehkä hyväksi meille kaikille.

Veze, sinun täytyy kuunnella vain ihan itseäsi! Jos tuntuu siltä, että työ veisi ajatukset pois alkoholista, mene, jos taas pelkäät, että siellä retkahdat, älä mene vielä töihin.

Rahaa ei kannata niin kauheasti ajatella: vaikka pääsisit veloistasi, mitä hyötyä siitä on, jos juot itsesi hautaan tai sairastut? Tärkeintähän on, että selviät hengissä!

Garde, mikä siinä pysähtymisessä eniten pelottaa? Mitä itsestäsi löydät? Saisitko jostain apua kelaamiseen (sitähän pysähtyminen jotenkin edellyttää)?

Jos sinulla on suuri tarve pysähtyä, pelkään että siinä käy niin, että ellet itse osaa pysähtyä, jokin pysäyttää sinut… sairaus, uupumus, masennus… Ja sitten se vasta sattuu. Sori, en halua olla pahanilmanlintu. Loppujen lopuksi hiljentäminen ja pysähtyminen on parasta, mitä voi itselleen antaa.

Mutta, nämä ovat vain omien kokemuksieni tuottamia ajatuksia.

Hmm… pohtii :confused:

Ainoa kerta, kun olin poissa työstä oli Minnesota-hoidon perushoitojakso, 28 vrk. Hoidon jälkeen työteho parani, turhat hosumiset ja häiriötekijät jäivät pois. Valmista alkoi tulla vähemmällä, joten oli aikaa hoitaa myös itseään.

On mielestäni aivan helvetin typerää lähteä ohjaamaan toista tällaisissa asioissa.
Selväähän on, että sairaus on hoidettava pois alta, jotta elämää pystyy yleensäkään jatkaa täysipainoisesti.

Ja mitenkä kukaan voi sanoa, että joutenolo olisi muka millään lailla terapeuttista? Hä. Syvemmälle sillä mennään!

Eläkää elämää!

:wink: Minä olen toipunut alkoholisti.

Vaeltaja, puhumme jotenkin niin eri kieltä, etten vieläkään ymmärrä, mitä tarkoitat? Juuri kiireeseen on mielestäni helppo piilottaa vaikka mitä, mutta pysähdyttyään katsomaan itseään peilistä tarkkaan se on huomattavasti vaikeampaa. :wink:

V.A.T. nyt en tiedä, mihin kirjoitukseen viittaat joutenolon terapeuttisuuden kritisoinnillasi, mutta jos viittaat minun vauhtini hiljentämiseen, en ole jouten. Kun opiskelen ja otin siihen vielä työn päälle, se on kuin kahta työtä tekisi. Ja siihen vielä kotityöt ja pojat… Jättämällä työn pois valmistumiseen asti tavallaan “normalisoin” tilanteeni. Sitä paitsi oli hirveän stressaavaa tehdä työtä, johon ei vielä ole pätevä :open_mouth:

Muutenkaan en ymmärrä, mikä pysähtymisessä, hiljentymisessä ja vaikkapa näennäisessä joutenolossa olisi niin kamalaa. (Nyt en tarkoita sitä, että työelämästä pitäisi jättäytyä pois, vaan noin yleisesti elämänasenteena) Eikö se ole ihan välttämätöntäkin? Tuskinpa AA:n askeliakaan voi hätäisesti kahvitunnilla sisäistää?

Alat Julia päästä ällän päälle asioista. :smiley:

Ei, Vaeltaja, en ole AA:n toipumisohjelmassa, viittasin vain AA:han, jotta saisin sinulle viestitettyä omia ajatuksiani hiljentymisen ja syventymisen tärkeydestä.

Vai “ällän päälle”: tuleepa mieleen Iekki-eno, oikeasti isäni eno, joka kiusasi minua pienenä tuolla sanonnalla, kun vietin kesälomia maalla… (Minä kun en oikein tajunnut, mitä se tarkoittaa) :smiley:

Paarma kirjoitti tuolla jossain muussa ketjussa, että täälläkin on turhaa vääntöä. Ajattelin ihan samaa. Ja kun se on niin turhaa!Pääasiahan on se, että raitistuu, ei se oikeassa oleminen? Vai?

Eikä voi olla yhtä ainoaa oikeaa tapaa raitistua, ei voi, vaikka täällä joillakuilla tuo sanapari vilahtelee vähän väliä. Se on ihan sama kuin väittäisi, että on vain yksi ainoa oikea tapa ajatella, tuntea, toimia, siis elää!

AA:ssa on paljon hyvää, mutta ei se ole keksinyt raitistumista, tuntemista, ihmisenä olemista, elämistä! Ihmiset ovat tehneet kaikkia näitä asioita jo ennen AA:ta ja ilman AA:ta AA:n jälkeenkin.

Rakkaus: se on elämää kantava voima. Hyvittäminen: jos olet tehnyt väärin jotakuta kohtaan, sinun on hyvitettävä se. Ja niin edelleen. Nämähän ovat itsestään selvyyksiä! Eivät kaikki ihmiset tarvitse (sitä yhtä) ohjelmaa ollakseen ihmisiä tai pyrkiäkseen olemaan hyviä ihmisiä. Eivät edes kaikki ne, jotka ovat juoneet liikaa.

Jos on menettänyt ihmisyytensä alkoholille, varmaankin tarvitsee ohjelman toipuakseen. Ja jotkut ehkä tarvitsevat ohjelmaa loppuikänsä.

Mutta eivät kaikki. Ja tapoja on monia.

Olet oikeassa: Itse olen selvinnyt muulla tavalla, vuosikymmeniä.
AA- silti tuttu, siitä ehkä toiste.
Mutta tärkeitä itselleni niin normaaleja kuten juliakin toteaa:
Näiden tekemisieni valintojen seurauksena pystyin ottamaan vastuun omasta huonosta tilastani. Alan tietoisesti ymmärtämään oman valintani vapauden merkityksen, sillä tällä mahdollisuudella, joko elän tai kuolen ennenaikaisesti.
Tai: Alkoholistina arkuuteni epäonnistumisiin on lujana kosketuksena kaiken uuden yrittämisen tiellä. Epäonnistumisen pelossa en pysty kokeilemaan, sekä opettelemaan mitään uutta, vaikka olisin siitä kiinnostunutkin.
Tai: Minun on saatava rohkeutta elämääni uusien riskien myötä, saavuttaakseni elämäni kohtaloilla oman päätöksentekokykyni omista epävarmuustekijöistäni, tällä työllä saavutan suurinta sisäistä rauhaa, sekä voimaa jatkaa itseluottamuksen tietä muovatakseni itsenäisesti omia elämäni kohtaloita.
Tai: Minä joka olen tänään päättänyt pyrkiä irti alkoholin hitaasti kuolettavasta otteesta, olen saanut suuren mahdollisuuden koska raittiuteni halun ansiosta minulle todella tarjotaan elämä.
Tai: Muistan, kuinka aika toimii itsestään tehokkaana terapeuttina. Lisäisin, kuinka erehtyvä ihminen saa lahjaksi armon ja anteeksiannon.
Tai: Yksinkertaisesti halutessani korjata oman rauniokasani uudelleen en missään vaiheessa saa heittää toivoani, sillä mikään ei kuitenkaan ole toivotonta kohdallani. Alkaessani tekemään kaikkea uutta ja näiden myötä kokemaan tyydytyksen tunnetta ilman pelkoja, sillä toivon tieltä väistyy epätyydyttävä elämäni määrätietoisesti ponnistellessani kohti menestystä. Tämän uuden toivon ansiosta pystyn menestymisestä rikastumaan ilman, että kantaisin ainaisia pelkoja kohdatessani niitä.

Tai: Myös rutiininomainen elämäni kahlitsi minua, sekä aiheutti mitä raskainta masentumista. Vaikka tarkoituksenani olikin elää vain sitä hetkeä, en saisi unohtaa toivoa.
Tai: Katkeruuteni pohjalla häilyi tietysti, etten saanut aina tahtoani näissä asioimissani kohteissa läpi. Minä tapani mukaan yritin kaikkialla alistaa muita tahtooni jos epäonnistuin siinä, suutuin sekä katkeroiduin. Aloin suorastaan tuntemaan vihaa näitä kohteita kohtaan.
Tai: Siksi oman itseni terveyden kannalta olisikin päästävä tämänkaltaisesta pakkomielteestä eroon tai tuhoutuisin ilman muuta. Mielestäni kannattaisi alkaa etsimään totuutta. Totuuden löytämiseen auttaa olemalla rehellinen. Ellen löydä totuutta kohdaltani saatan luhistua kaaokseen. Minulle riittää kun löydän oman totuuden asioista. Näin myös alan saavuttamaan oikean suhtautumisen yhteiskuntaa kohtaan, sekä etupäässä itseeni. Totuuden olemassa olo, sekä etsiminen on kulmakiviä elämässäni.
Tai: Lisäksi tärkeimpiä alkoholistin hyväksymisiä olen suorittanut kodaltani, kuten mennyt on mennyttä, eihän kenellekään ole luvattu tulevaisuuttakaan, pystyn myös elämään nykyhetkeä ja olemaan kiitollinen mitä minulla on.
Tai: Oman jääräpäisyyden takia, sekä lujan itsepäisyyden seurauksena aloin myös menettämään näitä viimeisiä ystävän rippeitä.
Voima tulee uskosta parempaan huomiseen, toivosta ym. ellei ole toivoa onko mitään.
Tai: perässä on asioita joiden avulla halusin parantaa tilaani, joka oli raunioina kaikella tavalla, johtuen massiivisesta menettämisestä. Kaikilla ei ole kykyä pudota biologiselle tasolle, olen ollut siellä. Sieltä saa nöyryyden, suuren toivon paremmasta, no joo ei enempää.
Laitoin muualle samaa, sori jankuttaminen mutta sopi mielestäni tähän.

Oho, anteeksi, oli tarkoitus vähän muokata, mutta näköjään sekoilin (selvin päin).

Mutta, mitä tarkoitit, muutamalla sanalla ?

Tai…
Tai…

Varmaan ihan hyvää asiaa, mutta hukkuu massaan.