Elämä takaisin

Me Vähentäjät
1

Hei kanssasiskot/-veljet.

Tässä uusi tulokas porukkaan. Olen 46-vuotias nainen ja haluaisin ainakin vähentää näin aluksi juomistani. Alkoholinkäyttö lähti lapasesta jo vuosia sitten, mutta nyt on ratkaisujen aika monestakin syystä.

Olen työssäkäyvä, mutta viikonloput vapaat jotka kuluvat pääsääntöisesti alkon parissa. -Alati kiihtyvällä tahdilla, menneenä vuonna ei ole ollut montaa selvää viikonloppua. Pahimmillaan juomiseni alkaa perjantaina ja loppuu sunnuntaiaamuna.

Juomiseeni ei liity niinkään surun tai ilon tunteita, ehkä vain tylsyys. Juon kotona ja yksin. Ennen kävin baareissa, mutta viimeiset n.3 vuotta olen juonut vain kotioloissa. Pahimmillaan korkki aukeaa pe-iltana ja sulkeutuu su-aamuna. Maanantaina on oltava jo ajokuntoinen, sitä en voi riskeeraata. Siinä mielessä työ on pelastava tekijä, muutoin en ehkä olisi tätä enää kirjoittamassa.

Juon vain väkeviä aineita nykyisin, koska toleranssi on jo niin korkea ettei miedommat enää riitä. -Ja koska juomiseni on ainoastaan humalahakuista, vahvemmilla aineilla saavuttaa sen olotilan nopeammin. Yleensä juon itseni sammuksiin asti ja herään aamuyöstä niiltä sijoiltani ja jatkan siitä mihin jäin. Järjetöntä? -Niinhän se on ja sen itsekin tiedostan. Järki sanoo, että tämän on loputtava, mutta sen toteuttaminen?

Työ ja juominen -2 asiaa joihin paeta. Voisiko olla masennusta? Vai olisiko masennus seurausta juomisesta? Elän avoliitossa, jota kestänyt 17 vuotta. Lapset ovat edellisestä liitostani ja jo aikuisia. Mieheni juo myös, ja paljon. Tosin töittemme puolesta juomme eri aikoihin, hän pitkin viikkoa ja minä viikonloppuisin. Meillä ei juurikaan puhuta, asutaan vaan yhdessä erillämme. Voi olla että mikäli onnistun elämänmuutoksessani, se maksaa sen että tämä liitto päättyy, mutta olen sen asian jo mielessäni käsitellyt. Mieheni ei juomista lopeta, siihen en voi vaikuttaa.

Kun vaan jaksaisi pitää nyt päätöksestään kiinni. Lähestyn viittäkymppiä ja tämä hulluus on nyt kokeiltu ja koettu. Nämä toisten kokemukset auttavat oivaltamaan asioita ja kannustavatkin omassa yrityksessä. Helpottavaa huomata, ettei ole ainokainen joka näiden asioiden kanssa kamppailee.

Tästä se lähtee…niin, viime viikonloppu oli selvä sellainen :slight_smile: Alku sekin.

2

Hei,
ajattelin, että olisipa kiva vastata, kun luon viestisi. Silloin olin kännykällä lukemassa, joten vastaaminen jäi. Mieleen jäi, että onpa rankkaa. Raskasta. Olet kuitenkin siinä vaiheessa, että suuntaat johonkin muuhun. Parisuhde ei vaikuta olevan pelastettavissa ainakaan sen perusteella, mitä kirjoitit. Oma elämäsi on pelastettavissa, siinä on toivoa. Ensimmäinen raitis viikonloppu on hieno saavutus! Niitä lisää! Ja elämään muutakin sisältöä kuin juominen (paraskin puhuja, mutta ehkä joskus sokea voi sokeaa taluttaa?). Tsemppiä sinulle! Kirjoita kuulumisia.

3

Kiitos vastauksestasi Oodi:) -Ja tsemppaamisesta! Toinenkin viikonloppu meni selvänä, paljolti johtuen jouluvalmisteluista, kun päätin panostaa. -Noh…nyt aatto-iltana tuli sitten vähän itseänsä palkituksi kaikesta vaivannäöstä, tuli muutamat otettua. Onneksi tänään joulupäivänä tulee lisää ruokavieraita, eipähän tule korjattua. Muussa tapauksessa nyt olisi jo tasoittava ja jatkumo eiliselle.

Hyvää tässä oli se, ettei mennyt muisti vaikka join taas melkoisen määrän viskiä ja glögiä. Ja että oli pitkästä aikaa mukavaa:) -Kuitenkin se hyvä olo siitä juomattomuudesta ja parista helposta maanantai-aamusta teki sen että haluan todella jatkaa vähentämistä. Pidetään yhteyksiä Oodi:) Kerro miten sinun joulusi menee? Ja tosiaan, Hyvää joulua :slight_smile:

4

Hellurei ja tervetuloa foorumille :wink: täällä meitä on moneen junaan ja vertaistukea löytyy mikä on A ja O näin alkuun.

5

Hei taas! Kiitos sinullekkin “Madrue”. On nastaa tietää että joku lukee oman kirjoituksen ja jopa vastaa:) Semmoinen muuten motivoi.

Rehellisyyden nimissä, olen repsahtanut tässä kun on ollut mahdollisuuksia liikaa. Toisaalta se pännii, mutta se mikä parasta, olen puhunut miehelleni omasta alkonkäytöstäni ja hänen, ja hän yllättäin jaksoi kuunnella. Pientä humalaisen marinaa tuli sitten myöhemmin tosin muutaman kaljan jälkeen, mutta tiedän että muistaa sanotun huomenna. Pikkuhiljaa näin siis tavoitetta päin. Ihanaa se, että kuunteli ja myönsikin oman alkonkäyttönsä lisääntyneen. Toisaalta kun puhun aikeistani vähentää, en saa mitään kannustusta. Ikäänkuin se toinen ajattelisi, että elämä loppuu siihen.

Tänä vuonna 2013 tulen tekemään aivan varmasti muutoksen elämässäni. Haluan lapsenlapsiakin jossain vaiheessa ja haluan olla hyvä mummu. En halua erota miehestäni, mutta jos se sen vaatii, eroan sitten. It´s now or never. Taitaa tulla miehelleni kovempi jobi kuin minulle. Lupaan kertoa tällä foorumilla vuoden päästä joulun alla, ollaanko enää yhdessä. Ja tottahan toki nämä asiat käyvät ilmi tässä vuoden mittaan.

Olen häveliäs joidenkin asioiden suhteen, vaikka kuinka anonyyminä kirjoitellaankin. -Mutta sen verran haluaisin sanoa, että mitään seksielämäähän meillä ei ole ollut…1,5 vuoteen. Johtuen siitä, että toisella ei oikein toimi ja toista ei juuri kiinnosta. Luulen, että alko on suurin syyllinen siihenkin. Onneksi vähän vastaavia juttuja olen saanut lukeakkin täältä…en siis riemuitse muiden vastaavasta tilanteesta, vaan ettei olla ainoita.:frowning:

6

Pahalta näyttää mutta itsesi todella voit ainakin pelastaa. Voithan olla muutenkin masentunut mutta fakta on, että alkoholi merkittävästi pahentaa (ja myös aiheuttaa) masennusta eikä sitä edes oikein voi hoitaa niin kauan kun juominen jatkuu. Monet terveydenhuollon ammattilaiset esim vaativat vähintään 3 kk ehdottoman raittiuden ennenkuin terapia ja mahdollinen lääkitys voidaan aloittaa.

Pyri kaikin kaikin keinoin täydelliseen raittiuteen ja keskity siihen ja pikkuhiljaa muutkin asiat selviää.

Niin ja se toteuttaminen. Hanki apua, A-klinikka mahdollisesti. En oikein voi sanoa, että AA kun se periaatteessa lähtee siitä, että ihminen haluaa lopettaa juomisen totalt ja sinä nyt kuitenkin kirjoittelet vähentäjien puolelle. Kokeillahan toki voi. Vasta sieltä minä avun sain.

Valitettavasti monelle se lopettamisajatus tulee vasta kun on mennyt kaikki, ihmissuhteet, työt, luottotiedot ja terveys.

7

Valitettavasti monelle se lopettamisajatus tulee vasta kun on mennyt kaikki, ihmissuhteet, työt, luottotiedot ja terveys

Tuosta sen verta että aina edes nuo ei riitä lopetukseen. Jos ihminen alkoholisoituu täysin niin en usko enää siinä vaiheessa paljon piittaavan noista seikoista. Mutta toivottavasti kukaan meistä “alkoholia” käyttävistä ei ihan noin ole mennyt itellä toki mennyt (luottotiedot,työt pariin kertaan,terveys (tullut alkoholiepilepsia) mutta ihmis-suhteet olen saanut pidettyä läjässä tavalla tai toisella.

8

Tervehdys, pienen tauon jälkeen. Tähän taukoon sisältyy myös repsahtamisia ja jo ajattelin että kehtaanko tänne enää kirjoittaa. Repsumiset liittyvät erinäisiin tilanteisiin ja jos jonkinlaisiin kissanristiäisiin. -Toisinsanoen, maanantaina täytyi tehdä uusi päätös. On varmasti muitakin joilla alku takkuaa.

Tottahan se on mitä Dave sanoo. Olenhan itsekin joutunut sivusta seuraamaan, miten muutama tuttu on onnistunut pilaamaan kaiken tuon edellämainitun ja kolmella heistä elimistö lopulta petti. Itselläni on kaikki vielä pelastettavissa, ehkä se parisuhdekin…?

Sen verran jääräpäinen olen, että haluan yrittää vähentää (lopettaa…?) alkon käytön omin avuin. Ainakin haluan ensin yrittää. Ryhmässä puhuminen, tai ventovieraalle -olkoonkin sitten terveysalan ammattilainen, ei houkuttele. Jännitän liikaa tuollaisia tilanteita ja pikkupaikkakunnalla en välttämättä haluaisi tulla nähdyksi avaamassa A-klinikan ovea. En sano etteikö koskaan, mutta ehkä vasta sitten jos huomaan etten itsekseni pysty.

Melkoista itsekuria vaatii laihduttaminenkin ja tupakoinnin lopettaminen. Aikoinaan laihdutin 27 kg ilman ryhmätukea ja olin itsestäni suunnattoman ylpeä. No, myöhemmin tuli joku kilo takaisin :slight_smile: Tupakasta sen sijaan en ainakaan nyt pysty luopumaan. Ehkä sen aika tulee myöhemmin.

Mutta nyt siis uutta yritystä :slight_smile: Tänään on perjantai, edessä selvä vapaaviikonloppu. Yritän pitää siitä kiinni:)