Elämä on nyt ohi

Menin humalassa töihin. Olin elämäni unelmatyössä. Samalla työpaikalla oli muutama hyvä ystäväkin. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun menetän työpaikan juomisen takia, mutta tämä satuttaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Kerroin asiasta jo perheelleni. Käskivät hakea apua lääkäristä. Maanantaina menenkin sinne. Miehelleni en kuitenkaan kertonut. Tiedän, että hän varmasti jättää minut nyt. On seurannut minun alkoholismiani jo viiden vuoden ajan.

Yhdelle hyvälle ystävälle kerroin. Hän oli niin ystävällinen ja kannustava, että se tuntui pahalta. Pahalta siksi, että vihaan itseäni nyt niin paljon, että jokainen sekunti on tuskaa.

En ymmärrä, mistä voin saada asunnon ilman luottotietoja. Yksin en voi jäädä näin kalliiseen asuntoon.

Lapseni on jo aikuinen, mutta voi todella huonosti. Minun olisi pitänyt lopettaa juominen ajat sitten. Tietysti. Nyt putoan niin korkealta, etten tiedä, jaksanko enää jatkaa edemmäs.

En voi mennä AA:han omalla paikkakunnallani. Voikohan nettitapaaminen auttaa samalla tavalla kuin live? Viimeksi olen käynyt AA:ssa noin 10 vuotta sitten. Sen jälkeen olen teeskennellyt kohtuukäyttäjää. Mutta nyt romahti kaikki kerralla. Minulla on vakavasti sellainen olo, että kuoleminen olisi helpotus. Mutta lapseni tähden en sitä tee. Hänellä on siis myös erittäin paha alkoholiongelma. Olen pilannut hänenkin elämänsä.

Minä olen aina ajatellut jotenkin niin että kun kaikki menee pahasti pieleen ja vaikka menettäisi kaiken niin elämän voi aloittaa sillä hetkellä tavallaan alusta. Kuin reset nappia painaisi. Ei ole enää materian ja vanhojen asioiden vanki vaan saa aloittaa puhtaalta pöydältä. Vanhat asiat pitää toki käsitellä päässä mutta sitten katsoa eteenpäin ja jättää ne taakse.

Toki uusi alku vaatii päihteistä irti pääsyä ihan ensimmäisenä. Sen jälkeen on paljon helpompi huomata mahdollisuuksia.

Juuri nyt hengittäminenkin on vaikeaa. Häpeän tunne on niin suuri.

Huomenta apilanlehti!
Elämän lopettaminen on aivan se huonoin vaihtoehto. Se saattaa tuntua nyt nurkkaan ajettuna, itsensä häpäisseenä, pakokeinolta kaikesta pois. Mutta. Itsemurhalla pilaa takuuvarmasti lapsensa elämän lopullisesti ja myös muiden läheisten jotka jäävät miettimään miksi eivät osanneet auttaa ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Äiti on aina äiti.
Tilanteesi juomisen suhteen kuulostaa siltä, että oikea paikka aloittaa voisi olla sairaalan päivystys tai jos rahatilanne antaa myöden, meneminen suoraan laitoshoitoon. Itsellä ei niistä kokemusta mutta tunnen/tiedän muutaman Rehapissa (Naantali) raitistuneen, myös Kantamo (Kärkölä) antaa tietääkseni samanlaisen hoidon ja on niitä muitakin. Nyt et voi enää juoda, sen tiedät itsekin. Eli sekunti, minuutti, tunti ja päivä kerrallaan rakennat elämäsi uudelleen. Ota yhteyttä ystävääsi johon voit tukeutua, yksin on kovin vaikea selvitä. Häpeän voit laittaa taka-alalle, olethan sairas. Alkoholismi on sairaus. Voimia uuteen päivään!

Viinan ongelma on juuri se, ettei se anna mitään, mutta vie kyllä paljon ja kaiken.
Täällä palstoilla ja muuallakin on ihmisiä, jotka ovat nousseet tyhjästä ja toivottomuudesta.

Mikään ei kuitenkaan ole ohi, ennenkuin kaikki on ohi.
Jossain määrin kaiken on mentävä, että tulee uutta, josta ei vielä mitään tiedä.

Lenny Kravitz - It Ain’t Over Til It’s Over youtu.be/TmENMZFUU_0

Hei Apilanlehti.
Tänään olet totuuden edessä. Tänään Sinun on alettava raitistumaan. Tiedän ettei se ole helppoa. Itse join viimeisen kaljani samana päivänä kun sain lopputilin. Kolme vuosikymmentä samassa työpaikassa pyyhkiytyi hetkessä menneisyyteen. Minullakin jäi työyhteisön kaverit tuohon työpaikkaan.
Mietiskelin tuolloin vaihtoehtoja mitä elämälläni oli tarjottavana. Vuosikymmenten alkoholin käyttö veti voimalla mukaansa. Olin vapaa juomaan, mutta tiesin sen johtavan täydelliseen tuhoon.
Oli jätettävä alkoholi, sillon kun sitä kaikkein eniten tarvitsin.

Mitään apuja en sulkenut pois. En vaatinut vaan pyysin. Aloin tehdä kaikkeni selvitäkseni.

Moni meistä on ollut joskus krapulassa töissä, ellei jopa humalassakin. Kun kolhuja tulee, nekin voivat olla tarpeen sen oman pohjakosketuksen saamisessa, josta on suunta vain ylöspäin.

Oman paikkakunnan päihdeklinikalta voi löytyä apua, ja sellaiseen voi ehkä hakeutua matalalla kynnyksellä. Samoin vertaistukiryhmät voivat olla apuna.

Kuten edelläkin on sanottu, kaikki apukeinot voivat olla hyväksi. Toipuminen on usein monen osatekijän summa. Huominen voi olla parempi.