Elämä mallissaan...

Toista viikkoa olen lueskellut näitä tarinoita täällä ja tutulta kuulostaa! Olen reilu nelikymppinen äiti-ihminen, alakoululainen ja teini ovat lapset iältään. Minulla on hyvä puoliso ja lasten isäpuoli, hän juo ehkä kolme, neljä kertaa vuodessa niin, että humaltuu ja viikonloppuisin enintään sen saunakaljan. Ja mullahan se juominen on tietenkin mennyt liiallisuuksiin, koska nyt tänne kirjoitan. Ottaa todella karseesti päähän, kun en pysty olemaan viikonloppuja selvinpäin. Käyn siideriä lähikaupasta muutaman jääkaappiin ja toisen mokoman piiloon, ettei kukaan tajuaisi, miten paljon oikeasti juon. Viikonlopussa menee varmaan se 20 sidukkaa, en oikein uskalla laskeakaan. Haen siiderit monessa erässä, koska asun pienellä kylällä, jossa on vain pari kauppaa. Tähtään niin, että kaupassa olisi eri myyjät työvuorossa! Olen juonut kaiket viikonloput ainakin viisi vuotta, joskus enemmän, joskus vähemmän. Silloin, kun olin yksin lasten kanssa, en ihan näin paljon, koska piti kyetä olemaan kuskinakin, mutta nyt ei tartte edes sitä miettiä, kun puoliso voi kuljetella lapsia tarvittaessa. Olen tällä hetkellä työttömänä, joten saattaa menna sunnuntaikin pienissä loiventavissa ja muuten monesti perjantai-iltapäivästä alkaen ja koko lauantai aamusta alkaen pienessä sievässä. Perjantai-iltana usein sammun sohvaan puolilta öin. Siitä on monesti teinini mut herättänyt, että olen kuitenkin päässyt toikkaroimaan omaan sänkyyn nukkumaan.
Yök. Vihaan itseäni. Todella vihaan itseäni koko sydämestäni ja eniten tämän juomisen takia. Oikein pelottaa taas, kun viikonloppu on tulossa. Nyt kuitenkin yritän, etten ainakaan huomenna ottaisi mitään. En kylläkään luota itseeni ollenkaan. Mutta tosiaan yritän. Haluaisin niin kovin olla parempi äiti ja parempi puoliso: mun perheeni ansaitsisi sen. En halua olla tällainen juoppo ämmä, mikä olen :frowning:

Tervetuloa! Kiva kun tulit ja toivottavasti pysyt täällä.
On se vaan uskomatonta se piilottelu, kaupassakäynnin suunnittelu; mikä kauppa, ketä töissä, montako kehtaa ostaa, toivottavasti siellä ei oo muita, turhaa kiertelyä, ettei tarvi jonottaa kaljat käsissä naama punasena. Voi, kun sitä suunnittelis jotain muita juttuja yhtä tarkkaan!
Tuo sun viikonloppu on ihan samanlainen kuin mun oli. Mulla vaan oma rauha juoda niin paljon ku tykkäsin, kerran asun yksin. Tuli peruttua tapaamisia tai en luvannut lähteä mihinkään, kun halusin juoda kotona rauhassa. Voi elämä! Oon kuitenkin lähtöviivoilla, mutta sen sanon, että en oo katunu juomattomuutta ja joka päivä nautin siitä pienestä päätöksestä. Toivottavasti sinäkin tunnet kohta näin. Voin luvata sinulle, että jokainen selvä päivä sinä rakastat itseäsi, et vihaa, kuten nyt. Se on hieno tunne. Tsemppiä!

Kiitos vastauksesta ja tsemppaamisesta! Tuli vedet silmiin. Ihmeellistä, että joku ymmärtää, mistä todella on kyse: tuo salailu, häpeä ja piilottelu. Mulla oli hirveä tarve avautua tästä ongelmasta täällä, mutta samalla kamala pelko paljastumisesta. Jotenkin tuntui niin kuin olisin koko maailmalle ilmoittanut nimen ja kuvan kera, että olen JUOPPO.
Nyt tuntuu taas vaikealta ilmaista ajatuksiani. Haluaisin kertoa, miksi juon ja miksi haluan vähentää, mutta sanat eivät tunnu riittävän kertomaan :laughing: Kai se tää arjen ikävyys on helpottunut juomalla, mutta olen huomannut, että terveys ei ole enää kohdillaan: outoja mahakipuja yms. Haluaisin kuitenkin elää vielä muutaman vuoden ihan lasten takia, että he pääsisivät omilleen. En tiedä, onko viina ainakin osasyynä tähän pessimismiinikin, kun en oikein omaa tulevaisuutta osaa ajatella. On vain sellainen tunne, että kunhan viiskymppiseksi jaksaisi sinnitellä… Sitten mulla on myös sellainen ajatus, että ajatteleekohan lapset viikonlopuista, että äiti se taas on kännissä ja että hyvä, kun viikonloppu meni ja arki alkaa taas, kun äiti on sitten tavallinen (pinna kireellä oma itsensä).
Mies kerran pari vuotta sitten huomautti, että onko se pakko ihan joka viikonloppu juoda itsensä humalaan. Silloin suutuin hirveästi: no, kalikka tietenkin kalahti. Sen jälkeen hän ei ole asiasta huomautellut, vaikka tahti ei ole miksikään muuttunut. Hänkin ansaitsisi raittiimman puolison. Tavoite olisi mulla nyt, että kunpa pystyisin rajoittamaan juomisen niihin viikonloppuihin, kun lapset ovat isänsä luona eivätkä täällä näkemässä. Ja että pystyisin rajoittamaan juomisen silloin yhteen iltaan. Yritän. Mutta olen tuon asian päättänyt aikaisemminkin jo satoja kertoja, ja aina ne jalat on silti vieneet siiderihyllylle. Se on kuin jokin sisäinen pakko. Pelko, etten osaa olla mukava selvinpäin.
Kiitos, että saan olla täällä.

Moi
Olet juuri oikeassa paikassa :slight_smile: . Vähentämällä ja juomisen kontrolilla pääsee alkuun ja sieltä voi sitten jo hakea/harkita myös lopettamista. Mutta alkuun on hyvä päästä edes jollain tavalla oikeaan suuntaan :slight_smile:
T.T

Tuo on hyvä suunnitelma itsesi ja lasten kannalta. Saat enemmän irti yhdessäolosta ja lapset tykkää myös. Älä sinä pelkää, ettet oo mukava selvinpäin, silloinhan sinä olet oma itsesi ja usko pois, sitä energiaa muuten sitten riittää ja iloisuutta, kun olet tyytyväinen itseesi.
Minäkin join arjen tylsyyteen ja mun mielestä ei voi olla naurettavampaa syytä juoda (ei millään pahalla). Saatoin siis juoda viikonlopun, kun ei ollut muuta tekemistä, kun olin yksin. No nyt on ja on paljon kivempaa.
Pysyhän linjoilla ja tsemppiä!

Tuttua tarinaa mullekin… kahden pienen lapsen kanssa olin kotona, mies reissuhommissa. Kaljaa, siideriä ja viiniä kului, ja enne miehen kotiintuloa piti palautella tyhjiä pulloja ja tölkkejä, ja tietysti ostaa uusia tilalle, ettei käry käy. Tosi stressaavaa.

Olen tuonne Lopettajien puolelle kirjoitellut fiiliksiäni, kun noin puoltoista kuukautta sitten toteutin haaveeni ja hakeuduin lääkäriin. Tehtiin monia verikokeita, ja kaksi viikkoa sitten sain aloittaa Antabukset. En halua jättää lapsille itsestäni sellaista muistoa, että äiti haisi aina kaljalta ja kulki kaiken aikaa tölkki kourassa. Mutta sellainen minä olen ollut ja se hävettää ja kaduttaa mua niin paljon… Tavallaan mä ymmärrän, miten mä siihen ajauduin ja sittenhän kaikki menee vain hullummaksi, kun tarvii aina vain enemmän ja useammin sitä taikajuomaa. Siinä vaiheessa ei ole enää kivaa, kun sitä juomaa tarvii vain siksi, että tuntisi olonsa niinsanotusti normaaliksi.

Hyvä on suunnitelma, juu. Ei vaan taaskaan toiminut ihan niin kuin elokuvissa :frowning: Yksi siideri oli ollut koko viikon jääkaapissa avaamatta (no oho!), ja perjantai-iltapäivänä se oli PAKKO avata ja ryystää kertasiemaisulla. Sitten tulikin jotain kauppa-asioita tietenkin ja hain neljä isoa lisää. Ja kaapista otin “jemmaan” pienen vodkapullon (0,5). Eihän tätä ilkeäisi kirjoittaakaan… No, en nyt varsinaisesti kovin kännissä ollut, join illan mittaan puolet siitä vodkasta ja 3 siideriä. Lauantaina tissuttelin loput vodkasta ja hain 4 siideriä lisää. Naukkailin pitkin päivää salassa ja yhden saunasiiderin ihan näkyvillä reilusti. En mielestäni ollut lauantaina yhtään humalassa. Eilen en juonut mitään ja jaksoin touhuta pienemmän kanssa ihan enemmänkin.
Eli metsään meni heti alkumetreillä minun hyvät suunnitelmat. Ehkä sen verran positiivista voi sanoa, että hirveässä kännissä en ole ollut tai sammunut ja muistan kaiken. Mutta teini ainakin satavarmasti huomasi minun juoneen ja varmaan hänen kaverinsakin, jotka olivat meillä (tosi hävettävää lapsellekin). Nyt on taas ihan tavallinen olo, ei yhtään tee mieli juoda. Mikä hitto siinä perjantaissa on, että silloin se himo iskee? Pitäis varmaan pyytää jonkun sitomaan mut kiinni johonkin pe - la, etten pääsisi kaljakauppaan tai viinakaapille. Voi elämä! :frowning:
Tuntuu pahalta, kun tekin täällä tsemppaatte niin ihanasti ja minä petän :frowning: En meinannut kehdata enää tullakaan tänne, mutta kun tahto muutokseen mulla kuitenkin on, vaikka töpeksinkin näin heti.
Tätä tänä aamuna. Haluaisin minäkin antaa tukea teille muille, jotka kamppailette tämän ongelman kanssa, mutta ei minusta oikein ole siihen tässä vaiheessa ainakaan. Sanon vain, että ymmärrän niin hyvin…

Hei. Eli olet juonut noin kaksi pulloa viiniä päivässä, alkoholimäärältään. Tiedän kyllä miten helposti se menee lantringin kanssa. Joskus kauan sitten tuli juotua hupsheijaa lähes kokonainen litran pullo Bacardia kerralla, Russianin kanssa. Meni tosi helposti. Ihmetteli vain ylös noustessa kun jalat eivät oikein tahtoneet kantaa, ja vähän oksetti. Viiniä juodessa tarkkailee määrää enemmän. Kun ei osta pönttöjä.
Ei täällä kaikki nyt ihan karmeasti tsemppaa. Ei pidä yrittää liian isoja muutoksia kerralla, missään asiassa oikeastaan, jollei sitten ole hengenhätä. Itse olen ihan tyytyväinen, jos saisi tämän pullo-päivässä tahdin tiputettua pullo-joka-toinen-päivä tahtiin. Oltaisiin jo virallisen kohtuukäytön rajoissa. Se perjantai on vain päivä siinä missä muutkin, kun sitä ei odota eikä sitä varten varustaudu mitenkään erityisesti, niin ehkä parempi.

Huh,huh! Kyllä tuo määrä on järkyttävä: en ole edes halunnutkaan noin sitä laskea, koska kuulostaa tosi raa’alta. En ole mikään korstokaan, joten kyllä tuollainen määrä on naisihmiselle PALJON. Muutama vuosi sitten, ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni, join viikollakin 2 bisseä/ilta, joten olen edes siinä edistynyt, etten ota viikolla yhtään (voi että on hienoa! :unamused: ).
Tuokin aivan naulan kantaan, että perjantai on ihan samanlainen päivä kuin muutkin, etenkin näin työttömälle :laughing: Noista työttömyysjutuista olisikin paljon ajatuksia, mutta nyt ei oikein kerkee… Tiedän vain todella hyvin ja todella omakohtaisesti, että on mahdollista olla pitkäänkin työttömänä, vaikka kuinka itse haluaisi töihin ja vaikka olisi korkeasti koulutettu ja monipuolista työkokemusta jne… Kipeä asia :frowning:

On aika harvassa ne ihmiset, jotka on heti onnistunut. Se yleensä vaatii sen soutamisen ja huopaamisen, katso vaikka mun ketjun alku, olin menossa jo Me lisääjiin, kun sinne tunnuin kuuluvani. Itse tein myös sen virheen, että jätin tulematta tänne, kun join ja hävetti edes avata plinkki uudelleen (vaikka eihän kukaan edes nähnyt mun avaavan tätä). Pysy siis täällä ja tunnusta vaan ne juomiset reippaasti, saat varmasti palautetta kaikenlaista, mutta sitä varten täällä ollaan. Lue muiden juttuja ja välillä omatkin, niin muistutat itsellesi, miksi olet täällä ja mikä tavoite sulla on mielessä. Juu ja saa sitä muita tsempata ja auttaa, oli tilanne itsellä mikä tahansa. Tsemiä siis sulle, olehan jatkossakin arjet juomatta ja katso sitä perjantaita vasta perjantaina.

Heh! Just tuollainen olo oli mullakin! :laughing: No, tänään tuntuu olevan hyvä päivä: aamu meni mukavasti riitelemättä lasten kanssa, eivätkä he riidelleet keskenäänkään (harvinaista). Löysin mielenkiintoisen työpaikkailmoituksen, johon alan väsätä nyt hakemusta. Ja perjantaina en todellakaan aio ottaa, koska lauantaina lasten kevätjuhlat, enkä halua näyttää ja haista siellä puliakalta! Aurinkoista päivää kaikille! :slight_smile:

Tästä se lähtee! Heti ihan erilainen päivä, kyllä se jotain kertoo. Ja se perjantaikin on nyt erilainen, joten muutosta ilmassa, eikö? Tsemppiä sinulle.

Joo, vois olla. Ilman juomista. En edes kehtaa omaan topicciini kirjoittaa. Hain töiden jälkeen pullon viiniä. Siellä se on jääkaapissa. Huomenna onneksi töihin, joten järki sanoo ei.Töissä ihan helvetin huono päivä, ulkona ihana kesäsää. kaikki syyt korkata. Testing, testing…

Pitkästä aikaa kirjoitan. Olen jollain tapaa edistynyt, en enää juo lasten nähden. Olin tipattoman tammikuun ja nyt olen juonut vain silloin, kun lapset ovat isällään. Eilen marketissa ostin siideriä vappua varten ja tyttäreni tokaisi: “Et oo äiti tällä osastolla käyny ainakaan kolmeen kuukauteen.” Olin toisaalta iloinen, mutta toisaalta surullinen, koska tyttö niin tarkasti muistaa, kuinka pitkä aika juomieni ostamisesta on. Siis se on ollut hänelle merkittävää. Voi ei. No mutta. Juon siis edelleen, mutta harvemmin enkä lasten nähden. En tiedä, paras olisi tietysti lopettaa kokonaan, mutta en vain pysty.

Luin tarinasi. Miten tutulta kuullostaa. Oma lapsenikin käy nykyään katsastamassa jääkaapin" ohimennen" ja tiedän miksi…hävettää. Mutta ei auta. Se on kestettävä. Toivon että lapsi huomaa myös että vähennän. Toivon todellakin. Ja ennen kaikkea itseni ja hänen takia, tahdon onnistua. Juuri tuota minäkin tein ja teen. Haen ensin 2 …ja sitten jos vielä 2…tai 3. Eli 2 ei enää tuo mitään oloa. Mutta tarinani on tuolla omassa osiossa, voit lukaista sen. Kun on juonut liikaa, huomaa että se todellakin kääntyy itseään vastaan. Eli jos minäkin olen ottanut relaamiseen tai saadakseni sen olon…en saa sitä enää helpolla, ja palkaksi saan seuraavana päivänä kamalan ahdistuksen. Tylsyyteen olen juonut, relaamiseen, suruun…harvemmin sitten iloon- syitä löytyy. Nyt pakotan itseni toimimaan toisin. Vaikeaa se on. Mutta on pakko. Päivä kerrallaa. Tsemppiä sinulle kovasti ! Et ole sinäkään yksin ongelman kanssa.

Kiitos tsemppaamisesta, Dooriska, ja samaa sinulle ja kaikille muillekin, jotka yrittävät vähentää tai lopettaa! Vappuna tulikin otettua sitten kaksin käsin ja puolisokin oikeastaan ensimmäisen, tai ehkä toisen kerran, huomautti, ei kun todella suuttui, asiasta. Nyt olen päättänyt olla ottamatta yhtäkään ennen kuin 25.5., kun silloin on sen tyylinen meno tiedossa, että on “pakko” ottaa (pakkopa tietysti!). Mutta tänä aamuna esimerkiksi oli todella hyvä mieli, kun olin jo viiden aikaan kuskaamassa tytärtä ja hänen kavereitaan asemalle, kun he lähtivät retkelle junalla. Eipä ollut krapulaa! Joskus vuosi sitten olisi puoliso ilman muuta saanut hoitaa kuskaamisen, koska minä olisin perjantai-illan vetänyt sidukkaa.

Se on myös muuttunut vuodentakaisesta ajasta, että en enää luule tarvitsevani juoda, jotta olisin kiva ja rento ihminen ja kelpaisin. Olen ihan tavallinen, kun en juo, ja olen sitten mukava tai ikävä. Kuitenkin se olen minä ja tunnun kelpaavan aivan mainiosti perheelleni. Nyt kun vielä vain osaisin vähentää tuota juomista myös niinä viikonloppuina, kun lapset eivät ole kotona. Ja niinhän minä muuten teen! En halua mieheni kärsivän, hän on kuitenkin aina ollut minun tukenani ja on.

Iloista viikonloppua kaikille! :smiley: