Olin ajautumassa ongelmiin alkoholin kanssa, tai siis olin jo ajautunut.
Olen huomannut kuluvan kesän aikana, että minun on ollut vaikea olla juomatta viikkoakaan.Kylläpäs alkoholisoituminen tapahtuukin nopeasti.Juomatapani ovat myöskin muuttuneet humalahakuisiksi.
Juon, koska olen yksinäinen.Juodessa oma yksinäisyys unohtuu.
Aion kokeilla vähentämistä kerran.Jos ei onnistu, lopetan kokonaan.
Juon itsekin yksinäisyyteen ja tylsyyteen. Koska ei ole muutakaan tekemistä. Toisaalta, juon myös kaverien kanssa, sikäli mikäli jaksan tavata heitä. Aina en jaksa, vaan on helpompi kiskoa yksin kotona kännit. Joten olen miettinyt sitäkin, käytänkö yksinäisyyttä ja laiskuutta vain tekosyynä. Juonko siksi, että tekee mieli, joisinko silti vaikka mulla olisi perhe jne.
Hyvä kuitenkin että olet huomioinut asian. Jos alkoholinkäyttö häiritsee mieltä ja elämistä, niin kannattaa tietysti kokeilla jotain tehdä asian eteen.
Kiitti vastauksesta.
Mä olen laittanut viikottaiseksi annosrajaksi 1 annos, mikä sinänsä on naurettava.Jos se ylittyy, menen lekurille hakemaan apua että pääsen siitäkin ja lopetan.En aio pilata elämääni alkoholilla.Nyt oon ainakin huomannut, että lipsahdin tosi helposti tavallisesta viikonloppukaljoittelijasta enempään.
Tulevana viikonloppuna en aio ottaa mitään, mutta en siltikään aio nauttia tämän viikon annosta myöhemminkään.
Nyt alkaa sitten toinen viikko raittiina.
Oli ihan mukavaa käydä uimassakin päivittäin.Yleensä en mene uimaan, jos olen kaljoitellut.
Huomasin viikonvaihteen aikana selvästi taas, että olen juonut yksinäisyyteeni.Mies ei juo juuri lainkaan eikä piittaa juomisistani.Siksi varmaan pääasiassa lopetinkin - noin kusipäisen ihmisen vuoksi en aio alkoholisoitua.
Kun sanoin miehelleni pari viikkoa sitten, että saatan lopettaa, kysyi tuo miksi ihmeessä.Olin pudonnut humalassa sängystä lämmittimen päälle ja satutin selkäni pahasti.Tuo ei saa toistua!
Yritän olla seuraavan viikonkin ihan ilman.Tuntuu jotenkin reippaalta, vaikka kotiongelmat ahdistavat.
Vielä pitäisi keksiä, miten keski-ikäinen, ujo nainen pääsisi yksinäisyydestään.Ettei olisi niin riippuvainen miehestään.
Onnittelut hienosta raittiista startista 
Sun pitää löytää itsesi, siten voit itsenäistyä ja elää riippumattomana kumppanin kanssa. Itsellä tämä sama tilanne edessä. Itsenäistyminen ja itsensä löytäminen. Tähän asti olen elänyt erilaisten addiktioiden kautta (anoreksia, urheilu, shoppailu, läheisriippuvuus ja viimeisenä kuningas alkoholi). Juominen on tullut siihen pisteeseen että hakeuduin tukihenkilön kanssa AA-ryhmään ja luulen että sille tielle jään. Oli sen verran positiivinen kokemus. Ikää 34 vuotta.
Hei,
tuosta yksinäisyydestä. En ole koskaan käynyt missään AA-ryhmissä ja tuskin koskaan tulen käymäänkään, oma juominen näyttää ainakin toistaiseksi olevan taitettavissa ihan omin konstein ja suureksi avuksi tuntuu olleen myös tämä keskustelualue. Mutta tuli vain mieleeni, että voisitko sinä löytää uusia tuttavuuksia jonkun tuollaisen ryhmän kautta, esimerkiksi AA-ryhmän? Ainakin yksi tuttavani on muodostanut kokonaan uuden tuttavapiirin entisten juoppokaveriensa sijalle juuri AA:n kautta. Ja lisäksi hän kävi jonkun pitkän raitistumis"kurssin" (hän oli ensin katkolla ja pääsi sitten sellaiseen useamman kuukauden kestävälle “leirille” , hassua en yhtään tiedä virallisia nimiä…) ja myös sieltä hän näyttää saaneen hyviä uusia raittiita ihmissuhteita ja on kesällä tapainnut näitä uusia ihmisiä sen sijaan, että istuisi juopottelemassa. Ehkä tuollainen ihan uusia oma alue elämässä, johon mies ei millään tavoin kuulu, voisi vahvistaa tunnetta siitä, että saat luotua jotain itsekin, jotain omaa ja selviät.
Tsemppiä juomattomuuteen tai vähentämiseen, miten vain!
Kiitos vastauksista.
Olin kolme viikkoa juomatta.Viime viikonloppuna join litran keskiolutta.Nyt aion olla taas kaksi viikkoa ilman.Se ei ole paljon, ainoastaan enemmän kuin suunnittelin.
Joo, olen aivan liikaa kotona ja liian riippuvainen miehestäni.
En ihan tähän saumaan vielä lähtisi AA-kerhoon, koska juominen on tai oli niin uusi asia elämässäni.Jos saan pidettyä kohtuukäytössä, saatan hakeutua jonnekin hoitoon läheisriippuvuuteni takia.Vaikken olekaan alkoholisti, olen läheisriippuvainen tosi pahasti.Tähän tarvitsen apua aivan, kuten todettiikin itsenäistymisen olevan tarpeellista.
Vaikka tälläkin hetkellä tuntuu yksinäiseltä ja ottaa päähän, en aio juoda.Ei niinkään siksi, ettei tekisi mieli.Voisin huitaista kylmää olutta huiviini ilman vaiheita, jos en tulisi alkoholistiksi ja jos se ei olisi mulle muutenkaan haitaksi.
Tuohan kuulostaa jo todelliselta vähentämiseltä! Hienoa! Ja jos läheisriippuvuudenkin olet jo itsessäsi tunnistanut ja sitä pohtinut, tukeakin harkinnut, niin kuulostaa entistä paremmalta. Voimia jatkoon!