eilen täyttyi mitta

3 päivän rajun rännin jälkeen tuli eilen iltana ns. pohjakosketus. Suunnatoman suuri tuska vaikka olin hyvässä kännissä. Akuutiksi asia tuli etenkin siksi kun oma poika halunnut enää tulla kotiin. Ollut siis äitinsä luona nyt viikon päivät (olemme eronneet). Syyksi poikani 15v kertoi isälleni sen että oon liki aina kännissä ja pahalla päällä. Tottahan tuo. Juopotteluni on pitkälti yksin kotona kännäämistä, baareissa käyn aina vain harvemmin. Pahanlaatuista erakoitumista on myös tapahtunut. Avioeron jälkeen (reilu vuosi aikaa) en ole käynyt juuri missään. Työ on hoitunut vielä joten kuten mutta usen pitää laskeskella montako kaljaa vielä kärsii ottaa että ehtii nippa nappa selvitä aamuksi. Yhä useammin viikollakin lipsahtanut överiksi ja sittenhän on täytynyt tekeytyä kipeäksi. Hirveän usein saikkupoissaoloja ei toistaiseksi ole ollut muttaa suunta on selvä ja varsin nopeasti paheneva. Hyvin alkoon menevä olen ollut koko täysikäisyyteni ajan. Mutta nyt mopo karannut ihan täysin lapasesta. Ikää mittarissa 47.

Poika lupasi kyllä tulla takaisin kotiin kun lupauduin hakemaan itselleni apua. Tuska pojalle aiheutetuista kärsimyksistä on liki kestämätön. Sama toki 18v tyttärelleni ei asu enää kotona vaan poikaystävän kanssa tuossa 40km päässä. Eilen kestämättömässä tuskassani soittelin muutamalle työkaverille ja myös pomolleni asiasta. Nyt on siten ainakin peli avattu. Jatkosta en tiedä vielä mutta syyllisyys on niin kovaa että tällä hetkellä tuntuu juominen ihan mahdottomalta ajatukselta. Lasteni hyvinvointia on pakko ajatella, vaikka kaikkea en pysty tietenkään koskaan korjaamaan tai hyvittämään. Mutta jos ajan saatossa edes jotain… Poika oireillut jo hyvän aikaa selvästi ja luuhailee kylillä arveluttavassa seurassa. Varmaan antabuksella voisi aloittaa ja jos saisi ainakin kokeeksi mennyksi AA:han. En oikein vielä tiedä. Isä kehotti kovasti Minnesota hoitoon mutta en oikein tunne olevani siihen valmis. Se pelottaa tietysti pirusti.

Tervetuloa palstalle!

Olet hyvässä alussa ja ilman muuta kannattaa hakeutua avun piiriin, muu kyllä seuraa sitten siitä. Tunnut olevan hyvin tietoinen eri mahdollisuuksista ja palstaltakin löytyy alan ammattilaisia, joten en ala niistä jauhamaan.

Sen kuitenkin sanon, että jos sinulla on mahdollisuus päästä minnesota- tai myllyhoitoon, niin mene ihmeessä! Ne ovat tutkitusti toimivia ja tehokkaita menetelmiä päihderiippuvuuksien hoidossa. Ja siis tosiaan, sinulla on riippuvuussairaus, jota voi hoitaa.

Nyt alkuun riittää kun pidät korkin kiinni ja keskityt itsellesi sopivan avun etsimiseen.

Tervetuloa mukaan “puppu”!
En tiedä onko itsellesi juuri tällä hetkellä selvää, miten monta mielettömän tärkeää askelta olet ottanut yhdellä kertaa? Jo siihen,että myöntää ongelman itselleen vaaditaan kanttia. Lisäksi avauduit työpaikallasi ja lähiympäristöllesi. Hatunnosto oikeisiin vetoihin.
Mielestäni sinulla ei ole mitään pelättävää, ota kaikki apu vastaan mitä on saatavilla. Jos sinulla on mahdollisuus ammattihoitoon mene ilman muuta. Isoja ja tärkeitä päätöksiä ei tehdä kovin useinkaan elämässä. Olet juuri tienhaarassa oikeaan suuntaan- älä epäröi hoitaa ensin itseäsi kuntoon. Muut asiat seuraavat ajallaan.
Tsemppiä - olet täällä oikeassa paikassa. :slight_smile:

Puppu!

Miksi et tunne olevasi valmis hoitoon? Mikä siinä pelottaa?

Ota kuitenkin antabus käyttöösi ja mene AA:han. Sulla on mahtavan hyvä tilanne, kun olet kertonut ongelmastasi työpaikalle. Sekin on hyvä, että ei ole suurta perhettä. Voit käydä vaikka joka ilta AA-palaverissa, koska poikasi on jo siinä iässä että voi olla pari tuntia kotona rauhassa, kun tietää isän olevan turvallisessa seurassa.

Sulla on hyvä alku, älä jää tiepuoleen.

Kiitosta R-R ja andante!

Juu ei sitä käsitä kuinka lujaan se otti ihan suoraan myöntää mikä tilanne on. Toki itse on jo hyvän aikaa nähnyt että ei tämä lapasessa pysy mutta salailun ja villaisella painamisen lopettaminen on kyllä uskomattoman kova paikka. Eipä tuota avautumista olisi ilman sitä suunnattoman pahanolontunnetta tullut varmaan ainakaan ihan hetkeen tehdyksi. Se pakotti. Pojan “lähtö” oli varmaan se viimeinen niitti jonka jotenkin kai otti paljon raskaammin kuin itsekään oikein käsittää. Toivottavasti tämä oli se lopullinen hereille ravistelu…

Kyllä tässä työstämistä piisaa.
Tietenkin edelleen pelottaa ettei se sama vanha kuvio kuitenkin toistu. Kun pahimmat kankkuset ja morkkikset kärsitty, ei muuta kun lisää alkoa. Sitä on aikalailla luotto itseen heikko kun on niin monet kerrat nähnyt ettei niillä päätöksillä ole ollut virkaa.

Kai tuon minnesotan “perusteellisuus” pelottaa. Ja varmaan häpeä. Tyyliin “Sitten koko kylä tietäisi että se juoppolalli on ollu katkolla tjsp”… En kyllä ole kovin varma omista ajatuksista ja tunteista tässä…

Eiköhän se koko kylä, perheesi lisäksi, katsele sinua mielummin raitistuneena kuin nykytilassasi? Toisaalta taas meitä alkoholisteja voi täysin ymmärtää vain vertainen, sen kanssa on vain elettävä.

Pelko, häpeä, itseinho, syyllisyydentunne, kaikki nämä ovat sairautesi oireita. Kysymys on kuitenkin sinun elämästäsi ja jos vanhastaan tiedät, mikä sinua odottaa pahimman kankkusen hälvettyä, eikö nyt kannattaisi tarttua rohkeasti kaikkeen tarjolla olevaan apuun?

Tsemppiä kovasti!!!

Joillakin paikkakunnilla Mylly-/Minnesotahoidon voi käydä avohoitona.
Silloin hoito on iltaisin ja päivisin voi käydä normaalisti töissä.
Kynnys avohoitoon lähtemiseen on monille helpompi, kun ei tarvitse häipyä maisemista kuukaudeksi.

Olet hyvällä tiellä!

En halua sulkea mitään vaihtoehtoja pois. Tämän hetken fiilis kuitenkin on että katsoisin alkuun päästäänkö esim antabus ja AA yhdistelmällä eteenpäin.

Konstit toki ovat monet ja kaikki ei sovi kaikille. Antabus ja AA ovat yhdistelmä, joka monelle menestyksekkäästi toimii. Olen itse melko tuore AAlainen ja kokemukset ovat erinomaisia tähän mennessä. Lääkärin pakeilla on mielestäni hyvä käydä joka tapauksessa. Toimiiko paikkakunnallasi A-klinikka?

Kyllä täältä a klinikka löytyy. Täytynee pirauttaa näin ensihätään.

Et ehkä ymmärrä, miksi onnittelen - mutta onnittelen silti, olet tullut perille! Olet aivan oikeassa, noin ei voi enää jatkua. Menee muuten elämä pilalle. Olet täällä, huomenna pirautat ehkä A-klinikalle, töidesi suuntaan olet jo ollut rehellinen, liittynyt meihin… olet jo valmis aivan kaikkeen, et sinä mitään Minnesotaakaan oikeasti pelkää. Pysy mukana, tästä se lähtee!

Puppu, onnittelut siitä että peli on avattu ja olet rehellisesti kertonut ongelmastasi ja tiedostat myös tilanteen ja haluat apua.

Lapsesi ovat epäilemättä kärsineet juomisestasi, mutta mitään tuskin on peruuttamattomasti pilalla ja välit läheisiin paranevat raittiuden myötä. Lapsesi varmasti rakastavat sinua yhä, mutta he varmaan haluaisivat mieluummin selvän isän.

Kuten edellä jo sanottukin, AA ja Antabus yhdessä ovat hyviä apukeinoja. Pirauta kuitenkin heti tänään myös A-klinikalle, jonne voit päästä sitten kartoittamaan tilannettasi ihan face to face päihdetyöntekijän kanssa.

Minnesota-hoitomalli (Suomessa myös Myllyhoidon nimellä) on monelle tehokas hoitotapa, eli jos olet valmis lääkkeettömään hoitoon ja saat maksupuolen sellaiseen järjestymään niin se hoito voisi olla jo kokemuksena arvokas. Mutta tietysti teet niinkuin itsellesi tunnet sopivan, eli mikään pakkohan mikään laitoshoito ei ole. : )

Mutta miksikäs olisi suurempi häpeä hakea apua juopotteluun kuin juopotella edelleen? Onhan laadukkaissa päihdehoidoissa käynyt hyvin menestyneitäkin ihmisiä, ihan julkkiksia ja poliitikkoja myöten. Sellasia käy AA:ssakin. :slight_smile:

Avantin mainitsemaa avohoitoa minnesota-mylly -saralla on ainakin Avominne. Avomyllyä puolestaan ei käsittääkseni enää ole, valitettavasti.

Kiitos kaikille tässä kohtaa! Ihan tulee liikuttunut olo kun tunnutaan välittävän. Vaikka tässä ei kunnolla toki nukutuksi vimeyönä saanut, on olo nyt tässä aamusella yllättävänkin ok. Duuniin nyt mennään ja katsotaan päivä kerraan asioita.

Tervetuloa joukkoon!

Kuten itsekin sanoit, peli on avattu. Hae vain reilusti apua, siinä ei ole mitään pelättävää tai hävettävää, kokemusta on. Ajattelemasi AA & Antabus kuulostaa oikein hyvältä yhdistelmältä.

Raittiudesta alkaa elämä.

Moikka puppu! Olen itsekin uusi käyttäjä täällä Päihdelinkissä ja aivan raittiuteni alussa. Taustani voit lukea “Minun tarinani”-viestiketjusta (en saa sitä nyt linkitettyä tähän, kun olen netissä kännykällä). Olin todella masentunut ja yksinäinen, kun ensimmäistä kertaa tänne kirjauduin, ja tapasi mukaan ollut erittäin liikuttunut ja yllättynyt lämpimästä vastaanotosta ja hyvistä neuvoista, joita olen täältä saanut. Sanon nyt sinulle saman, mikä minulle alussa sanottiin: tänään et ole yksin! Tuetaan yhdessä toisiamme tällä raittiuden tiellä :slight_smile:

Ihanaa että olet täällä !
Tästä kaikki hyvä alkaa! Ite en a- klinikallta saanut kuin vähän keskusteluapua. Kohtuukäyttöön kannustivat mutta ite tiiän että se ei mulle sovi. Voi olla että sinä saat apua. Kaikki apu kannattaa ottaa ilolla vastaan, minä olisin myös halunnut krapulapaniikeissani tehdä asiasta töissä julkisen mutta työterveyshoitaja toppuutteli että mieti kannattaako koska työkaverit saattavat alkaa ‘hoitamaan’ minua. En sitten kertonut eikä asiaa tietääkseni muutenkaan ollut huomattu. Toki on ihmettelyä juomattomuudesta tullut pikkujouluissa yms. Raskausepäilyjä tms. Nyt ovat tottuneet eikä mitään numeroa ole tehneet. Olen tätä prosessia käynyt läpi oikein todenteolla kolmisen vuotta. Takapakkia on tullut mutta nyt pahin on ohi. Niin uskon. Alkaa olla mieli tasapainossa ja työkaluja repullinen puskasta hyökkääviä viinanhimoja vastaan. Ja tämä ihana plinkki uutena ystävänä. Uskon että onnistun. Onnittelen sinua, sinäkin onnistut . Varmasti! Olet tukevasti oikealla tiellä. Olemme tukenasi. Minulla on myös lapsia joten ymmärrän täysin tunteesi ja sen olon että olet pettänyt lapsesi. Kaikki muuttuu vielä hyväksi. Näytä heille että olet luottamuksen arvoinen ja juttele avoimesti heidän kanssaan.

Hei ja tervetuloa minunkin puolestani!

Alkuasetelmasi vaikuttaa hyvältä, on vielä töitä joissa käydä, ja ihana teini-ikäinen lapsi, johon varmasti saat suhteesi korjattua kun pidät korkin kiinni! Lisäksi tunnut hyvin päättäväiseltä!

Ensimmäinen kuukausi oli minulle vaikein, ja silloin auttoi täältä plinkistä oppimani ajatus, että ei ajattele loppuelämäänsä selvänä, vaan ainostaan sitä käsillä olevaa hetkeä. Uudestaan ja uudestaan, aina kun tuntuu vaikealta ja mieleen hiipii ajatus että mitä hyötyä on kärvistellä nyt selvänä, ei tämä kuitenkaan onnistu lopun aikaa, niin muistat ajatella että sinun ei tarvitse olla kuin juuri tässä ja nyt selvinpäin…

Yht äkkiä huomaat että niitä ajatuksia tulee harvemmin ja harvemmin ja itsetuntosi kasvaa!
Tsemppiä!

Näin se kyllä on ja itselleni on alkanut viime aikoina valjeta uudestaan, mikä viisaus tuohon päivä kerrallaan-ajatteluun todella liittyy: se “pakottaa” nöyrästi katsomaan asioita, jotka ovat juuri nyt totta, asioita, joille voi jotain ja asioita, joille ei voi. Mä olen elänyt monella tasolla elämää, jota olen sanoittanut aina johonkin “sitten kun”-muotoon: olen elänyt paljossa tavalla, jossa mihinkään tässä ja nyt olevaan on ollut hirveän vaikeata tarttua, kun katse on ollut aina vähintäänkin puolen vuoden päässä. On asioita, joita joutuu tietysti suunnittelemaan vaikka parinkin vuoden päähän - esim. töissä - mutta kyllä se kaikki oleellinen tapahtuu vain tässä ja tasan NYT. Vain nyt voi tehdä ratkaisuja, jotka määräävät osaltaan sen, kuinka päivä päättyy. Ja mehän tiedämme sen, mitkä mahdollisesti NYT tehtävät epäedulliset valinnat määräävät paljolti sitäkin, millainen huomisesta tulee, jos sitten edullisetkin valinnat. Jokainen juotu tuoppi on lopulta oma valinta, mutta niin on juomatonkin. Mitä useamman tuopin jätän aktiivisesti juomatta, sitä keveämmäksi elämäni vain tulee.

Pitkähkö työpäivä takana. Ja tottahan se nyt normi väsyttävä oli tuolaistenkin rännien jälkeen. Ja totta helvetissä se nuutunut olemus ja punaiset silmät hävetti vähintään entiseen malliin. Mutta tässä kohtaa fiilis on edelleen varsin siedettävä. Työpaikan kautta tuli varattua lääkärille aika näin alkuun. Nyt ei akuutisi kun ole minkäänlaista hädäntunnettä niin A-klinalle jäi ainakin vielä ottamatta yhteyksiä. Poika tulossa kotosalle kun tuosta harrasteelta kotiutuu. Selvää notta tämä päivä selvä. Huomenna seuraava. En tosin kuvittele että kaikki tulevat päivät olisivat niin kovin auvoisia. Toisaalta kuin oikein miettii. Hyvin harvoin minulla on ollut ns. huonoja päiviä jos oon ollut selvä enkä edellisen juopottelun jälkeisessä huonossa olossa. Tosin niitä päiviä on ollut viimeaikoina vähän turhan hintsusti…