Eikö tämä lopu koskaan

Heippa, olen silmäillyt tekstejä ja tarinoita. Ja ahdistuksessa tuli tarve kirjoittaa.
Itselläni on pitkä peliriippuvuus takana. Tavallaan olen sen kahdesti selättänyt ja nähnyt jopa toivoa tulevassa.
Mutta taas sitä mennään.
Olen käynyt niin paljon vuosien varrella keskustelemassa, että minun pitäisi jo tietää paremmin.
Laukaisevana tekijänä ovat aina menneisyyden haasteet. Joista en vain tunnu pääsevän eroon. En tiedä kumpi oli ensin, masennus vai peliriippuvuus. Nyt ne kuitenkin kulkevat käsi kädessä.
Olen ollut aikanaan takki auki, käynyt kuntoutuksen, kertonut ihmisille, ottanut vastaan häpeän ja syytökset. Rakentanut elämää uudestaan.
Tällä kertaa en pysty enää samaan. Läheiseni eivät hyväksyneet tekoani aikanaan, eivät ymmärtäneet, pitivät ainoastaan tyhmänä. Ja siihen heillä toki oli oikeus, niin pidän minäkin. Mutta hoidot läpi käyneenä, en enää allekirjoita sitä, että oma riippuvuus pitäisi kertoa koko lähipiirille.
Kerron sen auttaville tahoille ja olen siellä rehellinen.
Tilanteeni nyt. Sorruin kesän lopulla pelaamaan. Jatkuvat rahahuolet ja elämisestä selviytyminen kävivät pään sisällä ahdistaviksi. Viimeinen niitti oli menneisyyteen liittyvä iso lasku. Se tuli puskista ja luulin menneisyyden olevan jo selätetty. Seurasi romahdus. Järkiajattelu katosi. Näin jälkeenpäin ajateltuna, olisin tietenkin selvinnyt. Mutta valitsin pelaamisen. Päässä napsahti ja ajattelin kuitata laskun pelaamalla. Tilttasin. Seurasin, kun raha vaan valui nettikasinolle. Ja käteen ei jäänyt mitään. Pistin estot kasinoille ja ajattelin, että hitto, hoidan ja ryhdistäydyn. Mutta ei mennyt niin. Löysin kasinon, jossa estoa ei ollut ja sinne olen tiltannut kaiken.
Tällä hetkellä on kaksi vuokraa maksamatta ja uusi erääntyi. Olen yrittänyt sopia maksuista, mutta onnistumatta.
Olen valvonut ja päässä pyörinyt ajatuksia itsetuhoisuudesta petoksiin. Kumpaakaan toteuttamatta . Tein hakemuksen peli poikki-ohjelmaan ja huomenna on mentävä sosiaalityöntekijän juttusille. Jos jokin ratkaisu löytyisi vielä tilanteeseeni. Olen vuosia sitten saanut apua saman tilanteen vuoksi, niin pelkään, ettei uutta mahdollisuutta enää anneta. Omaa mieltä ei ainakaan yhtään lohduta, että riippuvuus on sairaus tai, että retkahdus voi käydä kenelle vaan. Tyhmä minä.
Minulla on myös kaksi alakouluikäistä lasta, joten tunnen pettäneeni myös heidät.
Ehkä tästä on vaan taas mentävä päivä kerrallaan. Pohjan kautta.
Jos joku haluaisi vaihtaa vaikka ajatuksia. Vaikka tuosta totaalisesta tilttaamisesta. Tai selviytymisestä. Jaksamisesta. Mistä vaan. Ja vaikka laskea mun kanssa pelaamattomuus-päiviä. Se on ainoa konkreettinen asia, jonka nyt teen. En pelaa. Yhtään! Ja siihen tarvitsen voimia ja aivojen vika-asetuksen kääntämistä ympäri.
Kaikkea hyvää muille asioiden kanssa kamppaileville.

Neljäs päivä totaaliromahduksesta.
Pelkkä ajatuskin peleistä oksettaa. Ei varmasti pysyvä olotila, mutta otan siitä kaiken irti.
Apua yrittänyt hakea joka suunnasta. Mikään numero ei vastaa. Surullinen fakta, että avuntarvitsijoita on aika hiton paljon ?
Taloudellista apua tärkeämpi olisi nyt henkinen apu. Päästä puhumaan.
Olen ottanut käyttöön kaikki vanhat kikat ja keinot mielen kasassa pysymiseen. Häpeän kestämiseen. Kaiken kohtaamiseen, jälleen kerran. Miksi ihminen on niin hiton erehtyväinen? Vieläkö saan ja jaksan uuden mahdollisuuden.
Näillä mietteillä tähän päivään.

Moikka, ajatuksia herättäviä kirjoituksia :slight_smile:

Tässä ollaan asian ytimessä. En väitä, ettetkö varmasti olisi peliriippuvuutta käsitellyt moneen kertaan, mutta tämä pätkä omasta mielestäni viittaa suuresti juurikin haluun paikata taloudellista tilannetta pelaamalla. Oletko joskus onnistunut parantamaan tilannetta näin? Järkeily on tavallaan hassua, kun vain päättämällä, että “minähän olen pelaamatta”, niin ei mitään riippuvuuksia olisi olemassakaan.

Rahan arvo vääristyy pelatessa ja varsinkin peliongelmaisella. Mikään määrä talletuksia ei ole ongelma ennen kuin rahat loppuvat ja todellisuuden iskiessä pienikin kustannus tuntuu hirvittävän kalliilta :smiley:

Tilttaamis-termiä olen itsekin käyttänyt ja kuvaa erittäin hyvin fiiliksiä. Looginen ajattelu on kytketty pois päältä ja olet vain impulssien vietävänä. Itse jollain kierolla tavalla jopa “nautin” semmoisesta aivan apinatiltistä, jolloin päästä nousee savua ja rahat siirtyy ennennäkemätöntä vauhtia Maltan kitaan. Krapula tosin tästä touhusta on niin raju, että kyllä sen muistaa seuraavalla kerralla, mutta ei muistot pelkästään riitä yleensä voittamaan koko riippuvuutta ja olet samassa oravanpyörässä uudestaan :neutral_face:

Selviät aivan varmasti, vaikka ymmärrän, että olo sekä ajatukset nyt ovat aivan pohjamudissa ja mainitsemani darra on voimakkaimmillaan. Huolehdi kaikesta huolimatta yleisestä jaksamisestasi: hyvä ruoka, tarpeeksi unta. Kaikkea näitä asioita, mistä paasattiin koulussa terveystiedon tunnilla. Seuraavaksi ehdottomasti tärkein olisi tuo vuokra-asia saada jotenkin ratkaistua. Täysi avoimuus ja rehellisyys asiassa, niin paljon on pelastettavissa. Huonoin ratkaisu on jäädä sinne kuuluisaan tuleen makaamaan ja lamaantua täysin.

Onneksi Valtti on vielä olemassa. Vaikka palsta on hiljentynyt keskustelun pirstaloituessa moneen eri kanavaan, niin täällä on kuitenkin aina se ymmärtävin porukka lukemassa ja tarvittaessa keskustelemassa. Kukaan ei laske “mahdollisuuksien” lukumäärää. Kirjoitusten perusteella sanoisin, että nyt ruoskit itseäsi turhan ankarasti. Kaikki aivan mitättömiltä tuntuvat askeleet parempaan päin ovat kaikki pelkkää plussaa. Vaikka tie on karikkoinen, usko jaksamisesta täytyy säilyttää, niin tie pysyy auki :slight_smile:

Tuossa on hyvä video ja selitetään juurta jaksaen, miksi slottiin häviää melkein aina kaikki rahat youtube.com/watch?v=FC10aG803ls palautusprossat - odotusarvo vääristyy kovasti kun arvot kovin erikokoisia.

Kiitos kirjoituksesta. Se on juurikin noin.
Ja mikään muu, kuin täysi rehellisyys ei vie eteenpäin. Olen jokaisella kerralla ollut rehellinen, takki auki.
Siksi ehkä uusi sortuminen on askeleen verran musertavampaa. Että mitäänkö en ole oppinut.
Ja ei, en ole pelaamalla velkoja maksellut ? harva kai on. Joku voitto joskus ja nehän sitä pelihimoa sitten vasta ruokkivatkin. Ja pelihimon ollessa äärimmillään, raha menettää merkityksensä. Se on eräänlaista maniaa.
Ja se darra ja itsensä ruoskiminen on todellakin käynnissä. Yritän työntää ajatukset pois. Väkisin. Ja pitää itseni liikkeellä. Tiedän, että jos jää makaamaan, niin sinne jää.
Vuokra-asia on katastrofi. Yritän huomenna taas soitella eri paikkoihin. Jos voisin saada vaikka järjestelylainaa siihen. Toki tuntuu, että aika valuu käsistä. Ja sitten on otettava mitä eteen tulee. Kestettävä seuraukset, olivat ne mitä tahansa. En ole vielä valmis luovuttamaan, vaikka aamuyön tunteina siltä tuntuukin.

Sun kirjoitukset oli aivan kun omasta päästäni ja omista kokemuksista. Kaikki hoidot ja terapiat käyty, mutta ei vaan paska lopu. Missä sit on vika. Tästä nyt ei oo montaa päivää kun viimeinenkin euro valui kasinoille. Puoliso aivan paskana ja raivona. No ansaitsen sen.

Ei tässä auta mennä kuin tunti kerrallaan eteenpäin. Ja taas koittaa nousta ylös suosta.

Ja mitä sossuun tulee, he kyllä auttaa varsinkin kun lapsia. Maksoivat meidän vuokrarästit pois, ettei lapsilta koti lähde.

Voimia sulle, toivottavasti asiat järjestyy :heart:

Miten teillä menee nyt?

Oma retkahdus liian tuore analysointeihin, mutta olo on niin huono etten halua enää ikinä oikea vastaavaa. Pakko koota itsensä ja saada itsensä kuosiin. Aikaa se taas vie, mutta mun on pakko onnistua. Lopullisesti. Pelissä on liikaa. Muutakin kuin raha. En halua menettää puolisoani enkä alkaa taas salailemaan asioita. Sitä ei pää kestä.