Eikö humalainen itse tajua?

Meillä oli eilen vieraita. Mieheni oli ainoa joka oli selvästi humalassa. Ja luulin, että on itsestään selvää että ihminen tajuaa että humalaisen jutut ovat tyhmiä ja selvien ihmisten keskellä, humalainen on melkoisen rasittava.

Mutta tänään miehen kanssa keskustellessamme, emme saavuttaneet minkäänlaista yhteisymmärrystä.

Kysymykseni kuuluukin, että eikö juoppo oikeasti tajua miltä yksi humalainen selvien keskellä vaikuttaa? Vai johtuuko aiheesta hermostuminen ja vastaanväittäminen siitä, että tajuaa mutta se harmittaa itseäänkin?

Jotenkin käsittämätöntä ettei tajuais. Tosin käsittämätöntä sekin, että jos tajuaa eikä sitä silti voi myöntää.

Kyllä mä tiedän olevani kännissä ääliö. Voin sen myös myöntää.

Jäin todella miettimään, että voiko joku olla niin sekaisin etteikö tajuaisi asiaa itse? Että oikeasti pitää sitä niin hienona ja on ylpeä siitä, että juo kuin “mies” vaikka muut ovat “yhden lasin taktiikalla”.

Jos juopot päissään jotain tajuaisi, niin ei tätäkään palstaa varmaan tarvittaisi.

Suosittelen Kallen kirjaa, sieltä selviää että juopon omakuva on kovin häilyvä.

Sen ymmärrän, etteivät humalassa ymmärrä. Mutta ovatko sitten selvinpäinkin niin vinksahtaneita etteivät tajua asiaa silloinkaan? Lyylevatko siis oikeasti selvänä ollessaan, että ovat humalassa viehättäviä ja järkeviä?

Eikö juoppo pidä muiden juoppojen köytöstä koskaan hävettävänä? Eli ihannoiko juoppo selvänäkin humalaisia ihmisiä?

Alkoholisti ei lopulta välitä muista ja muiden ajatuksista - humala on jumala, ja muulla ei ole väliä. Ja katsos ne muut juopot ovat niitä alkoholisteja, ei hän. Näin se ajattelu useimmilla juopoilla menee, kun ns. arki vielä jotenkin rullaa.

Häpeä, joka päihderiippuvuudesta tulee, jää alkoholistin pakonomaisen käyttäytymisen jalkoihin eli juominen voittaa kyllä kaikki esteet. Syy on aina muissa, tietysti.

Kyllä varmasti monet alkoholistit kärsivät myös jälkeen päin “morkkiksista” joissa kelailevat pätkivien muistikuvien filminauhaa miettien mitä tuli humalassa sanottua ja tehtyä, ja miettivät että “Pitiks mun taas…?”. Mutta jotkut yrittävät parantaa käytöstään tai juoda eri tavalla, mutta koska alkoholismi niin he mokaavat aina uudelleen ja uudelleen.
Vasta kun jättää alkoholin kokonaan pois, niin morkkikset loppuvat. Mutta alkoholi on niin rakas juoma, että he varmasti yrittävät kaikin voimin ensin tulla yhä paremmiksi juojiksi, jottei tarvisi lopettaa kokonaan. Juominen lisää juomista, ja juomista harjoitellaan. Erehdytään aina uudelleen.

Vaikeaa on yhdistää kaksi maailmaa, normaalisti juova ei viihdy juoppokööreissä ja juoppoa ei kehtaa viedä esim. tavallisille sukulaisvierailuille. Jos juopolla on vielä taipumusta saada raivokohtauksia ja rikkoa paikkoja niin aika vähiin käy ne paikat missä käydä yhdessä.

Niinpä niin, meilläkin mies ennen lähti vastahakoisesti mukaan sukulaisiin ja sukukokouksiin. Virallisessa sukukokouksessakin, missä osa porukasta oli aika vierasta, liukeni kesken ohjelman nurkan taakse naukkailemaan. Eipä tuo mukavaa ollut, mutta jotenkin sitä ennen kuvitteli, että olisi noloa mennä yksin… Nyt muutamaan vuoteen mies ei ole suostunut lähtemään mukaan - enkä minä ole houkutellutkaan. Voi että on vapautunutta ja mukavaa, kun ei tarvitse jännittää, miten toinen käyttäytyy! Voi miten on rentouttavaa ajella yksin laulellen, ilman miehen jatkuvia kusitaukoja.

Vanhempieni vielä eläessä mies ei meillä kotona juonut. Mutta selvin päin hän on mykkä! Hän istui pukahtamatta tuolissa ja luki lehteä; ei osallistunut keskusteluun. Ei vaivautunut mitenkään käyttäytymään ja seurustelemaan.

Kun meille tuli vieraita, hän oli olevinaan vieraanvarainen isäntä. Riippumatta siitä, olivatko vieraat nuoria vai vanhoja; käyttivätkö alkoholia vai olivatko raittiita - miehen vieraanvaraisuuteen kuului se, että hän varasi paljon juotavaa. Ja siihen kuului sitten sivujuonteena se, että vieraiden tuloajan lähestyessä, melkein kaikki juomat oli jo juotu, joten lisää piti hakea. Valitettavasti joidenkin vieraidenkin kohteliaisuuteen kuului, että tuliaisiksi piti tuoda viinaa. - Nykyään meillä ei juuri käy vieraita :astonished: En halua kutsua itselleni tärkeitä ihmisiä, jotka eivät välttämättä hirveästi nauti miehen örvellyksen katselemisesta. Hän ei tietenkään pysyttele sivussa, vaan on koko ajan äänessä, koska luulee olevansa kovasti HAUSKA. Pah, säälittävä! En kutsu miehen veljeä vaimoineen, koska veljekset ovat kuin kaksoisolennot keskenään - ja vaimo ympäripäissään ällöttävä sössöttäjä joka vokottelee toisten miehiä :unamused:

Summa summarum, humalaisen maailma pyörii hänen oman napansa ympärillä. Humalainen ei ota muita huomioon; korkeintaan käyttää muita yhtenä monista tekosyistä hankkia lisää viinaa.

Voi perhana, tämän kun kirjoitin, en voi ymmärtää, miten tuollaista käytöstä on suostunut katselemaan. Yhdessä olemme edelleen, mutta hyvin harvoin yhdessä menemme minnekään. Ja tosi hyvä niin. Vastaus tähän ei ole eristäytyminen. Vastaus on tehdä ja kulkea yksin, omin päin, itsenäisesti.

Kusitauot juu, jossain vaiheessa aloin ottamaan niistä valokuvia niin sai niihinkin hauskuutta mukaan eikä itseäni ketuttanut niin paljon.

Selvinpäin mykkä jurottaja ja kun sitten sai taas korkata niin raivokohtaus oli selviö, tottahan siinä kärvistellessä kertyi paineita ja pitihän ne nyt jollain tapaa purkaa, akan takia prkl piti olla selvinpäin. No niitä raivokohtauksia tuli kyllä muutenkin päivittäin putkienkin aikana milloin mistäkin syystä. Miten oikein kestin katsella ja kuunnella niitä? Ei voi kuin ihmetellä.