"Eihän sulla nyt mitään ongelmaa.."

Uusi jäsen esittäytyy. Alle 40-v nainen, hyvässä työpaikassa, juomishistoriaa 12-vuotiaasta alkaen. Kuulun ryhmään, joka yhä muistaa ensimmäisen kännin - monta sitä parempaa kokemusta elämässäni ei ole ollut. En koskaan ole juonut kovin pitkiä aikoja (max 1-3 pvä), mutta määrät ovat aina olleet päätä huimaavia. Juon kenet tahansa pöydän alle. Valitettavasti.

Asiat oli jokseenkin hallinnassa avioeroon saakka. Olen aina hoitanut opiskelut, työt ym. Työpaikkalääkärini ei kenties siitä syystä ottanut vakavasti, kun varovaisesti yritin hänelle vihjaista, ettei alkon käyttöni pysy hanskassa. Ulkoisesti minusta ei ikinä arvaisi, miten paljon juon. Maksa-arvoni ovat jostain ihmeen syystä kuin ihmisellä, joka ei käytä ollenkaan alkoa. Urheilen paljon ja muutenkin elän terveellisesti. Mutta joka toinen vkl, kun lapseni ovat exällä, mopo karkaa. Tai näin työmatkalla, “vapaalla”.

Nyt olen työmatkalla, hoidin taas hommani hyvin hillittömästä krapulasta (=jurrista?) huolimatta. Jätän hotelliin eilen ostamani juomat toivoen, että ne ovat viimeiseni. Toivoen siitä syystä, etten ole ensimmäistä kertaa tässä tilanteessa. Tekstejänne olen lukenut tammikuusta alkaen. Nyt kirjoitan itsekin. Olen TODELLA väsynyt itseeni ja juomiseeni. Ja siihen, ettei kenenkään muun mielestä minulla ole ongelmaa… Pystyin olemaan vuosiakin juomatta, joten en tiedä, millaista apua kaipaan. Jos muuta ylipäänsä, kuin vertaistukea. kaikki mielipiteet otetaan lämmöllä ja kiitollisena vastaan.

Hyvä päätös, tervetuloa joukkoon. Kaltaisiasi on täälläkin paljon ja suurin osa alkoholisteista onkin työssä käyviä ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista. Se on kumma miten silloin tällöinkin tapahtuva holtiton juominen voi pilata elämän, mutta siinäkin tapauksessa alkoholi on se mikä vie, ja ihminen yrittää vain hallita epätoivoisesti seurauksia.

Mainiota kertakaikkiaan, että tartut asiaan :slight_smile:

Tuo on tutun kuuloista kauraa tuo, että eihän sulla mitään ongemaa ole ja kaikkihan sitä nyt joskus vetää överit, tai ethän sä nyt niin usein ota. Minulle on lukuisat ihmiset sanonut juuri noin ja ompa yksi “ammatti auttajakin” tokaissut siihen kun kerroin haluavani lopettaa kokonaan, että eihän sitä nyt kokonaan kannata lopettaa ja pitäähän sitä nyt joskus vähän ottaa. Itsellänikään ei ongelmana ole putki juominen, vaan nimen omaan kertajuominen ja toden totta sekin voi olla suuri ongelma, kuten meillä näyttää olevan tai ON. Tässä juomatavassa on vain vielä helpompi itse huijata tai antaa muitten huijata, ettei mitään ongelmaa olekkaan kun aikaa kuluu ilman alkoholia ja “tauti” taas näyttää kyntensä juomis halun muodossa. Kynnys hoitoon hakeutumisessakin on suuri, kun ei kuitenkaan joka päivä istu pullo kourassa rapa ojassa, vaan on talo, autot, mökki, ym muuta maallista paskaa, lisäksi on ehyt perhe jne.

Alkoholi vain on perseestä, vai mitä.

T. Rosentti

Tervetuloa minunkin puolestani. :smiley:

Mä olin ‘katkon prinsessa’ :slight_smile: Muut katkon asiakkaat luulivat minua hoitajaksi, kunnes tuli ensimmäinen ryhmäistunto ja istuin siellä muiden joukossa. Pahankin putken jälkeen pöhötys laski päivässä, joten aineenvaihduntakin toimi. Ei se paljon lämmittänyt, kun pään sisus oli aivan romuna… Katkoihin ja hoitolaitoksiin meni parin vuoden vuosilomat, ennekuin tauti ‘hellitti’.

Jos sinulla ei ole hyvä olla oman juomisesi kanssa, on se jo valtavan hyvä syy lopettaa. Miksi odottaa sitä, että tapahtuu jotain, jota ei enää voikaan korjata muutaman päivän ottamattomuudella? Ennemmin tai myöhemmin viina ottaa niska-persotteen, josta on ainoastaan ‘mahdollisuus’ päästä. Varmaa se ei ole, eivätkä kaikki siitä pääse.

Tervetuloa mukaan!

Katkon prinsessa :wink: toi oli aika paha. Itselläni ei ole koskaan ehtinyt edes tulla “pöhöä”, kun olen aina juonut niin lyhyitä putkia. Se onkin niin käsittämätöntä, että jopa terveydenhuollon ammattilainen vähättelee asiakkaan itsensä esiin tuomaa ongelmaa, jos juo “niin harvoin”. Eihän mullakaan mitään ongelmaa voi olla, kun juon 2 kertaa kuussa. Vaikka niinä kahtena kertana jois enemmän kuin useimmat koko kuukauden aikana.

Ainoa mikä kyllä surettaa, on tuleva erakkoelämä. Kaikki ystäväni käyttävät runsaasti alkoholia. Meitä on iso ryhmä vanhoja frendejä, jotka kaikki on eronnut. Ollaan porukalla tavattu joka toinen vkl, ja meno on kyllä jokaisella tosi huolestuttavaa. Perjantai-illasta sunnuntaiaamuun, enemmän tai vähemmän kännissä. Tuntuu, että baaritkin on nykyään täynnä holtittomia eronneita isejä ja äitejä, joilla ei pysy mopo käsissä. Ihan kauheeta katottavaa. Olen jo kerran aikaisemmin “lopettanut” juomisen ja erehdyin näkemään ystäviäni. Ei siinä kauan selvin päin voinut olla. Ja voi sitä tuputtamisen määrää :imp: Tuli olo, että juomattomuuteni oli muille jotenkin uhka.

Mutta ei voi mitään, tärkeintä on nyt olla juomatta. Kun se ilokin siitä puuhasta on jo kauan sitten kadonnut. Ja ehkä joku päivä joku ystävistänikin kyllästyy samalla tavalla juopotteluun. Ja onneksi on ihanat lapset, kesä ja kuntoilusta saatava “korvikepöhnä”!

Tuosta ei ole syytä kantaa huolta. Kun maailmaa katselee selvinpäin, huomaa kahviloissa käyvän enemmän ihmisiä kuin baareissa. Itse en raitistumisen myötä ole ystäviä menettänyt - päinvastoin. Hauskana yksityiskohtana - biljardikaverini päätti lopettaa juomisen itsekin, kun ei enää kuuden oluen jälkeen pärjännyt minulle. :smiley: Varsinaisesti en hänen juomistaan toppuutellut, päinvastoin tarjosin lisää olutta, kun meinasin ruveta häviämään. :smiley:

En taida saada ketään kavereistani kahvilaan, enkä vielä kykene lähtemään paikkoihin, joissa juodaan. Eikä mulla ole biliskavereitakaan, valitettavasti. (se on niille vain tekosyy ottaa huikkaa) Mutta kyllä multa pari tuttua löytyy urheiluharrastusteni kautta, ehkäpä mä siis yritän tutustua heihin ja muutenkin löytää jostain uusia kavereita. Meidän eronneiden piirissä jotenkin oikein odotetaan “vapaita viikonloppuja”, muka ansaitaan sellainen nollaussessio. Itse olen päinvastoin dokannut unohtaakseni sen järkyttävän ikävän lapsiani kohtaan, joka mut niinä viikonloppuina valtaa. Taitaa kyllä olla niin, että sen ikävänkin kestää paremmin selvin päin.