Ehkä olen turhan ankara itselleni. Omasta mielestäni olen täysi alkoholisti, vaikka se ei näykään vielä missään. Ainakaan kovin paljon, jos vähättelijät näkisivät sen annosmäärän joka menee kurkusta alas kotiseinien sisällä voisi mieli muuttua.
Itse en vähättele omaa alkoholin käyttöäni, sisäinen kirkuminen on raastavaa.
Minä en ole tämä ihminen joka on koukussa alkoholiin näin paljon. Silti, kyllä se olen minä ihan itse.
Kaikki aiempi toimeliaisuus on lähes kadonnut, kiinnostuksen kohteita ei juurikaan ole. Kaikki on menettänyt merkityksensä: syitä toki voi etsiä. Ehkä joku sysäys tälle luisulle on n.s. olemassa.
Jos sitten huomenna olisi täysin selvinpäin. Sitä haluan tällä hetkellä kaikkein eniten; MIKSEN pysty?!
Enimmän osan elämästäni olen pystynyt kuitenkin.
Tutulle kuulostaa. Olen ollut samassa jamassa jo kauan. Mitään varsinaista suurta romahdusta ei ole tullut ts. en ole kyntänyt vielä syvimpiä ojanpohjia, olen saanut olla työssä ja kulissit ovat enimmäkseen pystyssä. Mutta jatkuvaa hivuttavaa luisua se on täälläkin ollut; ja mikä pahinta, mikään ei juuri innosta (ei edes tänne plinkkiin kirjoittaminen, vaikka ajoittain täällä juttuja lueskelen). Tämän hetken kuivattelun taustalla on se, että havahduin viime juoppotelun jälkeen siihen, että keräilin illan annosta pienen kylän huoltoasemilta, kaupoista, kioskeista, tms., kun sielu ei antanut periksi leimautumisen pelossa ostaa sitä laatikollista yhdestä paikasta… voi helkkari sentään. Olisi siinä kierroksessa ollut aihetta vaikka piilokameraan.
Samaa vähättelyä olen saanut minäkin kuulla puolijuopoilta tuttaviltani… “ethän sinä, jne.” Omat määräni ovat viikkotasolla olleet 40 - 70 kaljaa per viikko ja tätä samaa rumbaa se on ollut viimeiset 10 - 15 vuotta. Lomilla tietenkin enemmän. Nyt alkaa paukkumaan taas paikat. Kylkiin sattuu ja selkäänkin pistää. Haima tai maksa siellä varmaan varoittelevat.
Itselläni on juuri tällä hetkellä kohtuu mukava olo mainittuja vaivoja lukuunottamatta, eikä kaljaa juurikaan haluta. Toivottavasti saat sinäkin päälle taas sen fiiliksen, että voit olla vähintään jonkun tovin juomatta ja voit puida ongelmaasi jonkun ajan krapulatta.
Juuri tuohon toimettomuuden, masennuksen ja apatian tilaan luisuin itsekin aina juodessani. Vapaa-ajat vietin sohvalla lojuen, enempää ei kiinostanut tehdä. Ja syy oli vain ja ainoastaan alkoholi. Lopulta ilo katoaa ja tilalle tulee vain negatiivisia tunteita.
Tietenkin pystyt kun päätät, että pystyt. Mutta jos tuntuu, että omat voimat eivät riitä, niin älä yritä yksin, hae apua. Voit aloittaa vaikkapa ottamalla yhteyttä A-klinikkaan.
Jokusen tovin olen ollut juomattakin. Mutta tutulta kuulostaa. Tällä hetkellä on pienenpieni notkahdus taas kerran. Mutta oikeastaan pidän siitä selvästä elämästä enemmän…Paljon enemmän. Koska se olen minä, silloin selvinpäin. Ja tykkään itsestäni silloin.
Eka viikko takana täysin selvinpäin 
, tänään oli paha paikka kun olisi voinut juoda. Vapaata edessä. Mielessä kävi kyllä: jos vain yhden ostaisi. Mutta ostin kaupasta vain mehua 
Tupakkilakkokin on pitänyt yhden illan repsahdusta lukuun ottamatta
Olen aika ylpeä. Vaikka vain viikko takana
CoolMirMir, kirjoitit keväällä yllä olevat lauseet. Kysymykseesi kirjoitit myös vastauksen eli alkoholismin.
Nyt sulla on erittäin hyvä tilanne, koska olet tänään selvinpäin. Muuta tapaa selviytymiseen ei ole. Olet hyvässä alussa, jatko on mahdollista myös päivä kerrallaan.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Korjasin tätä vastaustani. Aluksi kirjoittelin, että jos teet kuten neuvot, niin raitistut. Mutta luulen, että voisit ymmärtää viestin väärin.
Yritän tiivistää silti olennaisen: tärkeintä ei ole perustella itselleen millään järkisyillä, että nyt sitä halua lopettamiseen on. Sillä ei ole mitään merkitystä. On halua tai ei. Lopeta silti. Hae tosissaan apua, NÖYRRY!!! Älä jauha asioita, että sitten kun ja voi voi ei kai nyt sentään… Lopeta, nyt heti. Raittiuden saa lopettamalla sen seuraavan ryypyn miettimistä tai petaamista. Sitten pitää kuitenkin alkaa tehdä töitä, että selviäisi elämästä raittiina. Siinä onkin onneksi hommaa, niin ei tule aika pitkäksi.
Itselleen on helppo valehdella, jos sille tielle lähtee.
Tänään tuli kompastus raittiuden tiellä, ja ketään muuta en voi syyttää kuin itseäni.
Nöyrtyminen…eo vaan pysty 
Tai ehkä olen aina ollut nöyrä. En syytä muita enkä olosuhteita. Ei ole pakotietä omasta vastuusta. Katson itseäni paljaana, enkä syytä muita.
Kompasteluja sattuu, se on odotettavaa. Ollut paljon itselläni. Vuosia jopa.
Tsemppiä. Eteenpäin vain ja uutta raittiusmatoa koukkuun!