Ei voi jäädä tuleen makaamaan

Putki taas takana. Sekoilua kylillä. Alkoholia, pillereitä, kannabista, uhkapelaamista.
Hikiset patjat, vaatteet kusessa ja oksennuksessa. Telkkari kaatunut lattialle. Yritän miettiä missä kaikkialla olen ollut.
Krapulassa nukkumista. Painajaisia jostain isosta mätäpaiseesta josta tulee jatkuvasti mätää ja joka muuttuu isoksi kivespussiksi ja ihmisistä jotka nauravat minulle…Lisää unta. Pystyn jo syömään. Vissyä, makkaraa väkisin naamariin, suihkuun, takas sänkyyn, suihkuun, vaatteet pesukoneeseen, lattioiden pesemistä, tv-seiskaa, raamattua, isoakirjaa, nettipornoa, polvillaan rukoilua, röökiä, takas nukkumaan. Illalla vielä pienet savut ja televisiosta Avaruusboltsit. Hetken oli vähän hyvä olo. Pelottaa liikaa. Peiton alla turvassa televisiota katsellen. Vielä yksi kalja ja pilveä löytyy. Heitän ne kuitenkin suoraan vessanpönttöön.

Nyt kolmas selvä päivä. Synnit rukoiltu anteeksi. Käynyt jo ihmisten ilmoilla. Kassa hymyili jotenkin epäilyttävästi. Soittanut ystäville. Käynyt moneen kertaa läpi mitä on tapahtunut. Selitellyt itselleni asioita “puhtaaksi” En menetäkään asuntoa. En tehnyt mitään laitonta.
Ja nyt jo tuli illalla ensimmäinen ajatus käydä “vain parilla” kun katselin kuuta, join limua ja joku mystinen voima veti yöhön.

Jäin kuitenkin jumiin tähän sohvalle. Päätin luoda profiilin koska olen seuraillut näitä keskusteluja välillä. Olo on rauhallinen. En halua juoda. Haluan olla raitis. Pelottaa vain koska en voi ennustaa “kuka” puhuu pääni sisällä 10min päästä.
Puhuuko siellä järki, Jumala vai humala, viha, rakkaus vai mielenrauha?

Antabukset, a-klinikka, psykiatrit, seurakunnat, hoitolaitokset, ryhmät, kaikki on kokeiltu. Kestävää raittiutta en ole mistään saanut, sen sijaan varsinkin hengellisistä hoitomuodoista vain saanut lisää sekavuutta kun jatkuvan alkoholismista puhumisen lisäksi pitää vielä miettiä hengellisiä asioita, käsitellä tunteitaan ja kuunnella muiden hulluja juttuja. Omassa hulluudessa on jo riittävästi kestämistä.

Jos vain jättäisi liiat henkimaailman jutut ja asioiden vatvomiset, pistäisin korkin kiinni ja yksinkertaisesti keksisin elämälleni jotain mielekästä uutta sisältöä ja tekemistä? Omalla päätöksellä raitistumista ja omalla tyylillä elämistä en ole uskaltanut kokeilla koska aina varoiteltu “Kohta joudut juomaan”

No jonkinlaista vertaistukeahan minä kai tarvitsen kuitenkin ja sitä täältäkin haen, mutta ainakin tällä hetkellä pää on niin herkkä että en kestä yhtään negatiivista sanaa tai edes kovaäänistä puhetta koska se kuulostaa aggressiiviselta. Seurakunnissa on toki onnellisen näköisiä ihmisiä mutta se kaatuili, huutaminen ja muka kuolleiden herättäminen rukoilemalla tuntuu aika oudolta ja pelottavalta. Jopa vertaisryhmissä koen joskus samanlaisia tunteita kun on oikein “fanaattisia” puhujia. Vähän kuin olisi lahkossa. Aika pelottavaa.

Onko siis suosituksia tai omia kokemuksia millä olette onnistuneet säilyttämään raittiiden?

Huomenna ajattelin kuitenkin olla 24h selvinpäin ja käydä ystävän kanssa kalassa ilman että kumpikaan nauttii päihdyttäviä virvokkeita.

Huomenta puu-ukko!

Mielestäni kirjoituksesi viimeiseen lauseeseen;

…]Huomenna ajattelin kuitenkin olla 24h selvinpäin ja käydä ystävän kanssa kalassa ilman että kumpikaan nauttii päihdyttäviä virvokkeita…kiteytyy pitkälti raittiin elämän perusteet…mielekästä tekemistä esim kaverin kanssa ja muuta ajateltavaa kuin alkoholi…

JOTKUT alkoholistit onnistuvat raittiin elämän tavoittelussa vain oman pohjan löydettyään, jolloin saattaa se tärkein tarvittava raittiuden lääke, eli syvältä itsestä lähtevä halu muutokseen syntyä. …omasta mielestäni raitis elämä ei ole mahdollista ellei sitä todellista omaa tahtotilaa löydy…muut keinot on vain apuja ja lisätukea sen oman tahdon tueksi…

…on toki niitäkin ihmisiä, jotka eivät omaa pohjaansa löydä koskaan, eikä välttämättä tarvi tai pidäkään löytää… tai sitten niiden pohjakosketus löytyy niin syvältä, ettei siihen yksi ihmiselämä riitä… pääasia kuitenkin on,että oma tahtotila muutokseen ja toisenlaiseen elämään löytyy…

…pahimman raitistumisen ja elämänmuutoksen vastustajan ja haasteen löydät katsomalla peiliin… sen kanssa kun pääsee kompromissiin, on jo pitkällä!

Hyvää kalareissua ja Tsemppiä!

Tervetuloa palstalle, Puu-Ukko. Kirjoituksesi puhutteli minua hyvällä ja selkeällä tyylillään. Sinulla on kyky esittää asiat mutkattomasti.
Pyydät suosituksia ja vinkkejä. Melkoisella varmuudella tulet niitä täältä saamaankin. Olisin kiinnostunut parista taustatiedosta. Mainitsit olevasi sekakäyttäjä ja käyneen jo melko monen aputahon ja tukipisteen läpi.
Jäin kaipaamaan luettelosta paikkakuntasi päihdeneuvojaa jos sellaista löytyykään. Itselleni täkäläinen Caritaksen (Diakoniaa vastaava katolilainen organisaatio) oli ensiarvoisen tärkeä luottamushenkilö aloittaessani raitistumisyrityksiäni yli kymmenen vuotta sitten. On saattanut askeliani tähän päivään asti ja on vieläkin tietynlaisena tukena vaikkei mitään akuuttia tarvetta ole vuosiin ollut. Olisiko tämmöinen luottamushenkilö oikea ratkaisu?
Sain hieman kummallisen kuvan “seurakunnastasi”. Viittaa johonkin lahkoon? Ei olisi minunkaan juttuni - ryhmätkin vain varauksella. Sensijaan “normaali” seurakuntatoiminta auttoi minua varsinkin alkuvaiheissa kovastikin viikon rytmityksessä. Ilman tarvetta käydä sunnuntaisin kiillottamassa kilpeäni kirkossa.
Tässä hieman avausta minun osaltani, olisi kiva “kuulla” sinusta hieman enemmän. Esimerkiksi pari faktaa päihdehistoriikistasi kun kerran mainitset olleesi 33 vuotta kuivilla.
Lopuksi ehkä seikka jota itse pidän huipputärkeänä. En näe mitään syytä etsiä pohjakosketusta jos on noinkin tietoinen tilanteestaan kuin sinä ja haluaa muutosta. Se pohja tulee kyllä aivan itsestäänkin käyttöä jatkaessa vastaan ennemmin tai myöhemmin ja pohjankin läpi voi pudota. Olet hyvällä reitillä juuri nyt, jatka sitä ja pidä linjasi.
Tsemppiä.

Kyllähän se noinkin on.

Ellei odotuksista ja kokeiluista huolimatta mikään luettelemistasi itsesi ulkopuolella olevista tahoista ole alkoholiongelmaasi parantanut, niin varmasti kannattaa kokeilla sitäkin että jos vaikka tekisi itse jotain asian eteen.
Vaikka ensimmäisenä sen päätöksen että nyt sitten ollaan ilman ryyppyä.

Oma päätös ja omatoimisuus on muuttanut monta elämää -toki on paljon kevyempää jos voi ulkoistaa ongelmansa jonkun ryhmän, uskon, teorian, ohjelman tai muun mukavasti omia voimia rasittamattoman tahon hoidettavaksi. Mutta kun se ei aina onnistu.

Esiin nousi taas se pohjalle itsensä juominen.
Sillä lailla, juu.

Väitän taas kerran, että täällä elävässä elämässä olen havainnut lopettamisen onnistuneen helpommin niillä jotka ovat joko lopettaneet tai rajoittaneet alkoholinkäyttöään varhaisemmassa vaiheessa, ennenkuin köli on alkanut pohjaa raapimaan.

Väitän että sitä helpompaa mitä varhaisemmassa vaiheessa ihminen alkaa ihan itse puuttumaan omaan päihteidenkäyttöönsä.

Ehkäpä minunkin tällä hetkellä kovin mukavan elämäni taustalla on just se, että pikkuisen ennen pohjamutiin rypemään vajoamista jätin sikseen.

Sinulla on kyllä niin realistinen kuva omasta tilanteestasi ja ymmärrystä ihan tarpeeksi, en näe mitään syytä sille ettetkö selviytyisi. Ei muuta kuin eteenpäin!

Sen oman halun syntyminen varmaankin on se ydinasia! Sen oman halun kipinän voimistaminen tahdon liekiksi, suorastaan hirveäksi roihuksi, jota voi ruokkia kaatamalla alkoholit sinne sekaan sekä muut oheissekoittajat. Lukemalla toipumiskertomuksia voi saada ensimmäisen positiivisen fiiliksen poikasen siitä, että kenties tästä voisin minäkin toipua. Mielialaa varmasti täytyy alkaa petraamaan ja vaalimaan ettei niin helposti lankea hakemaan lohdutusta tajuttomuuden syövereistä. Nyt etsimään parempaa mielialaa kun on kesä, kalaan, uimaan, saunomaan, päivää paistattelemaan, herkkuja syömään mahdollisuuksien mukaan.

Ollaan hengessä mukana vahvasti, vaikka itsellä näin raittiuden saatossa on mielenrauha löytynyt, sillä sinäkin voit saavuttaa vielä samanlaisen rauhan.

Olet tainnut maistaa maljasta syvemmältä kuin minä, joten ajatukseni saattavat sinulle olla pinnallisia. Juttelen nyt kuitenkin, seuran vuoksi vaikka, kun tunnut olevan varttuneempaa ikäpolvea sinäkin.

“Seurakuntasi” vaikuttaa kummalliselta, kuten veli/sisko etyylissä, andante, tuossa edellä totesi; kiihkoileva lahko. Ehkä kannattaisi kokeilla tavallista evl-kirkkoa, tai jos paikkakunnallasi toimii SLEY, niin sen palveluja.

Kriittisessä raitistumisen vaiheessa ei mielestäni kannata etsiä kovin stressaavia korvaavia toimintamuotoja, eikä ainakaan itseään pakottaen, vaan keskittyä pidemmäksikin aikaa vain itseensä ja siihen ilman alkoa olemiseen; siinä on kyllä psyykelle painetta enemmänkin kuin tarpeeksi. Aikanaan sieltä sitten alkaa itää toimintaa kuin itsestään, luonnollisesti. Raitistumisen prosessi on pitkä eikä oikopolkuja juurikaan ole.

Puu-ukko kirjoitti

Varauksellisena suosituksena voin antaa, ja kokemuksenani pysyvästä raittiudesta voin kertoa olevani AA:n jäsen. Sieltä olen saanut tukea elää päivän kerrallaan raittiina. Mukaan pääsee kuka tahansa, kenellä on halu lopettaa juominen, ja olkoon jokaisen oma pohja millainen tahansa.

Ryhmässä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme,

Turha välijaarittelu, mutta miellän henkilökohtaisen pohjan tasoksi/elämäntilanteeksi, josta ei halua alemmas vajota. Eli “köli raapii pohjaa” monen kohdalla vasta paljon myöhemmin, jos jatkaa samaa elämänmenoa, eikä tee muutoksia. Konkreetisesti ajateltuna pohja ei siis oikein kuvaa hyvin tuota tasoa, mutta kuvainnollisesti se sopii tuohon sanaksi.

Oma pohjani oli muuttumaton elämäntilanne. Elämä oli samaa kiertoa (pa**aa) päivästä ja vuodesta toiseen, vaikka näennäisesti siihen olin siihen opiskelun kautta koittanut vaikuttaa. Opiskelut ei vaan edenneet, koska juominen oli ykkösasia ja opiskelusta ei suoraa palkkaa saa. Niinpä kävin töissä. Ja join. Kuitenkin oman pohjani tasolla minulla oli vielä vakituinen työ ilman varoituksia, ajokortti, auto, asunto etc. Alemmas olisi siis riittänyt vaikka mitä menetyksiä koettavaksi. Havahduin kuitenkin sillä lailla sopivaan aikaan. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut kiva havahtua jo aiemmin, mutta menneet on menneitä. Nyt pyrin elämään niin, että voin ainakin suurimmaksi osaksi olla tyytyväinen valintoihini.

I

Kun vene kallistuu ja vettä jo hörppää, kerran toisen ja kolmannen.
Nilkat jo kastuu ja kelluvat pilssissä eväät.
Ota äyskäri käteen, käteesi omaan.

Pohjaanko ensin, ja sitten vasta?
Järki hoi!

Jättäkää ystävät kalliit ne pohjapuheet, vaikkapa leikkinä puhutut.

mies metsänreunasta kirjoitti

Olet toiminut juuri niin kuin useimmat raitistuneet alkoholistit ovat tehneet. Olit itse löytänyt oman, henkilökohtaisen pohjasi.
Juovan alkoholistin ei tarvitse joutua äärimmäisiin vaikeuksiin, vaan tunnustamalla tosiasiat omasta alkoholinkäytöstään saattaa syntyä halu lopettaa juominen. Kaikki meistä eivät kuitenkaan omin voimin pysty lopettamaan, siksi täälläkin toimiva vertaistuki on eräs tapa auttaa toinen toistamme ratkaisemaan yhteinen ongelmamme ja pitämään jo alkanut raittius.

Päivä kerrallaan

Kiitos kaikille asiallisista ja kannustavista viesteistä :slight_smile:

On tosiaan ollut aikamoinen viikko, tunteet ja ajatukset ovat menneet laidasta toiseen. Välillä helpotusta mutta välillä myös katkeruutta. Häpeä nyt on ehkä se päälimmäisin tunne. Kai se on merkki jostain hyvästä kun osaa edes hävetä vielä huonoa käytöstään.

Tällä hetkellä olo on jo hyvä. Unet ovat vielä aika sekavia ja “alkoholismin todellisuus” sekä krapulakauhut kummittelevat välillä taustalla.
Toisaalta olen kiitollinen että ne kauhut ovat kirkkaana mielessä, mutta on ollut mukava ottaa vähän etäisyyttä kaikkeen. Pari kertaa käynyt kalja mielessä, mutta kauhu onneksi estää. Yksi kalja voi johtaa viikon putkeen, niin se vain on. Se ajatus on onneksi tällä hetkellä selkeä.
Junan ravintolavaunussa näytti ihmisillä olevan kivaa kaljaa juoden kun kävin kahvilla. Itsellä edellinen pari tuoppia ravintolavaunussa johti parin päivän muistinmenetyskänneihin.
Jopa kädet ovat menneet ristiin kiitollisuudesta illalla.
Aion kyllä pysyä hengellisyydessä, mutta liian karismaattiset seurakunnat aion nyt jättää.
Johonkin ryhmään aion myös mennä. Voisi käydä jossain aivan uudessa ryhmässä ja mielellään sellaisessa missä on vähän ihmisiä.
Liika ihmispaljous on asia mikä ahdistaa.
Luulenpa että hamstraan välillä liikaakin kaikkea vertaistukea ja muuta apua. Yritän pitää elämäni rauhallisena ja yksinkertaisena. Se on aikaisemmillakin raittiuksilla sopinut minulle. Ja vaikka olenkin alkoholisti, olen myös ihminen jonla elämässä on muutakin kuin alkoholismi.
Humalassa alkoholi kuitenkin ohjaa 100%, se on vain pakko pitää mielessä jos aion pysyä raittiina.

Oli hyvä kalareissu. Koko yö 8h kalassa. Ehkä 1h varsinaista kalastusta. Ei saatu kalaa mutta tulipa keskusteltua ystävän kanssa kaikenlaista. Kummasti sitä alkaa avautumaan yön pimeydessä ystävälle. Hieno kokemus. Arjen hälinässä tuntuu vaikealta puhua ihmisten kanssa. Pää on täynnä kaikenlaista muuta hälinää.

Olo on nyt toiveikas ja hyvä, mutta liian pitkälle ei kannata ajatella.
Maalla nyt turvallisessa seurassa mutta paluumatkalla ja varsinkin kun palaan kotiin täytyy olla taas tarkkana.
Terve pelko perseessä.