Ei vaan onnistu

dokaamisen lopettaminen. Aina on pyhä päätös että nyt tai huomenna lopetan, eikä päätös pidä. En vaan kestä itseäni selvin päin, niin paljon käsittelettömiä ongelmia menneisyydessä. Miten te olette pystyneet lopettamaan; vertaistuki, laitoskuntoutus, katko, pelkkä oma päätös? Haluan täysraittiiksi!

Hei Cinderella, kyllä se Sinultakin onnistuu.
Minulle tuli apu vertaistuesta, tarkasti sanoen AA-palaverista. Sain sieltä ensimmäisestä kerrasta lahjaksi raittiuden, kun avasin suuni ja sanoin olevani alkoholisti. Raittiutta on nyt sitten tullut päivä kerrallaan lisää.
Tänäänkin olen lähdössä kuuntelemaan toisia alkoholisteja ja kerron myös omaa kokemustani.
Oletko Sinä alkoholisti?

Siis AA-palavereissa jaetaan ikäänkuin raittius “SIMSALA-BIM” systeemillä… tämä on taas näitä oikein 100% AA-hörhöjuttuja… Eli puhutaan AA-tietoisuuteen tulosta. Henkisistä Valaistumisista…ym…

Kalevi-Kalsarille:
Cinderella pyysi kertomaan, miten palstalaiset ovat onnistuneet lopettamaan juomisensa. Kerroin sen tavan, millä lopetin ja olen säilyttänyt raittiuteni.
Sinäkin voit kertoa oman tapasi. Se kiinnostaa Cinderellaa, joka on tuskissaan omasta juomisestaan ja haluaa täysraittiiksi.
Mehän tiedämme, että raittiuteen on monia eri teitä. Oma tapani ei ole ainoa. Koska se on tehonnut minuun, se voi tehota muihinkin.

Cinderella, tervetuloa mukaan. Yritin löytää joitain vanhoja kirjoituksiasi saadaksesi paremman kuvan tilanteestasi. Jäi aika paljon auki, mutta ei väliä. Kysyn. Näytät kuitenkin saavuttaneen jonkinlaisenn kyllästymispisteen. Ja päätöksen lopettamisesta. Haluaisin puuttua yhteen seikkaan. Odota sellaista hetkeä jolloin pystyt rehellisesti sanomaan: NYT. Ei huomenna. Huomista ei tule koskaan.
Yritä pirstoa ongelmavyyhti pienemmiksi osa-alueiksi. Ja tärkein ensin: korkki kiinni. Muu ajallaan.
Itselleni ratkaisevaa oli yhteydenotto paikalliseen päihdeneuvontaan. Kävin niiden klinikkaterapiaan valmistavilla tapaamisilla 3 kuukautta vaadittujen kolmen viikon sijaan. Klinikkaterapia kesti v. 12/2008- 4/2009. Siitä aukottomasti päihdeneuvonnan jälkihoitoon. En edes muista kuinka kauan tämä kesti. Yksinkertaisesti siitä syystä, että minulla on tänä päivänäkin erittäin hyvä ja tärkeä suhde päihdeneuvojaani. Käyn noin kerran kuukaudessa juttelemassa. Täysin vapaamuotoisesti ja ilman mitään velvoitteita. Toiminut tähän asti hyvin.
Plinkki on päivittäinen juttu minulle ja myös erittäin tärkeä. Täältä löytyy hyviä ja rohkaisevia tarinoita. Selaa kaikessa rauhassa vanhojakin ketjuja. Vinkkejä löytyy aina.
Ryhmiä kävisin kokeilemassa- muodosta niistä oma mielipiteesi paikan päällä. Monia on auttanut ja saat varmasti hyviä kontaktivinkkejä oman paikkakuntasi olosuhteisiin.
Tee mitä teet, ole kuitenkin siinä tietoisuudessa ettet ole yksin matkallasi! :smiley:

Mulla raitistuminen lähti sellaisesta pohjakosketuksesta, josta oli pakko ponnistella vain ylöspäin. Keinoina tämä plinkki, joka oli silloin elintärkeä, ja on vieläkin. “Selviämistarinoita”-kirja oli myös ensimmäisinä viikkoina tosi tärkeä, siitä sai todella paljon voimaa, lohtua, uskoa.
Psykiatrisella päihdeklinikalla kävin myös, puolisen vuotta yhteensä, siitä mulle on vähän ristiriitaisia tunteita. Mutta ei siitä ainakaan haittaa ollut.
Antabus on mulle ollut tärkeä tuki myös, on vieläkin, kaksi kertaa viikossa, tarvittaessa useamminkin.
Retkahduksia on tullut, mutta tie jatkuu eteenpäin.
Alkuun oli kyllä ahdistusta, väsymystä, masennusta, itkuisuutta, häpeää, voimattomuutta. Olin sairauslomalla kuukauden ja kaksi ensimmäistä viikkoa makasin sohvalla ja katselin telkkaria ja luin plinkkiä. Siitä pikkuhiljaa ulos elämään.
En kannata PKV-lääkkeitä, mutta ihan alkuun ne voivat olla hyödyksi, pieninä määrinä ja suht. mietoina. Me holistit vaan jäädään niihin helposti koukkuun.
Mutta kuten täällä monet muutkin sanovat, väärää keinoa ei ole raitistua. Kaikkea voi kokeilla ja valita itselle sopivat keinot.
Ja muista, riittää, että nyt, tänään, et juo.
Lähetän täältä vähän voima-ajatuksia…

En todellakaan ole mikään suurvisiiri raittiuden saralla, sillä minulla on vasta kaksi viikkoa ja viisi päivää raittiutta takana - kuudes päivä on juuri alkanut raittiuteni polulla.

Itselleni päätöksen tekeminen vaati melkoista nöyryyttä ja sen tunnustamista, että en pysty yksin lopettamaan…valitsen sanani uudelleen…että en pysty yksin luopumaan alkoholista ja aloittamaan raitista elämään päivä kerrallaan. Omalla kohdallani se tarkoitti sitä, että jouduin testaamaan (mielestäni) sen itselleni viimeisen oljenkorren eli AA:n. Kynnys ensimmäiseen kokoukseen menemisen suhteen oli aivan järjettömän suuri: viimeiseen hetkeen yritin keksiä tekosyitä miksi minun ei tarvitse mennä sinne, mitä ihmisetkin ajattelisivat, entä jos joku näkee etc. Olin myös peloissani Jeesus, Jumala & hengellisyysaspektien suhteen - onnekseni ainakaan niissä kahdessa kokouksessa missä itse olen käynyt tuo ei todellakaan ole ollut ongelma. Se voi toki olla ongelma jossain muussa kokouksessa - en tiedä, eli en voi sanoa tuota ehdottomasti. AA ei tietenkään sovi kaikille enkä itsekään ole käynyt siellä siis kuin vasta kaksi kertaa eli kerran viikossa. Mielestäni AA:ssa voi ihan hyvin käydä sillä et menetä mitään sinne mennessäsi - saat vain mahdollisesti yhden työkalun lisää raittiuspyrkimyksissäsi. Näin tämän sitten itse loppupeleissä perustelin itselleni. Lisäksi tajusin sen, että minun pitää tehdä jotain eri tavalla kuin aiemmissa - valitettavasti - epäonnistuneissa raittiuslupauksissani / pyrkimyksissäni. Tähän kuuluu muun muassa se, että olen varannut ajan psykologille jotta voisin käsitellä pääkoppani sisällä olevia asioita jotka osaltaan ajavat minut juomaan, blogin kirjoittaminen ajatuksistani (tämä on auttanut minua paljon, sillä olen kuin tulivuori joka purkautuu hallitsemattomasti mikäli en saa purkaa ajatuksiani “jonnekin” tai jollekin) sekä tietenkin päivittäiset plinkki sessiot ovat avuksi. Tässä on erona edelliseen se, että kaikki paitsi plinkki on uutta edellisiin yrityksiini.

Itsetutkiskelu on myös auttanut minua. Olen yrittänyt ymmärtää syitä miksi olen juonut. Siis niitä oikeita syitä eikä niitä syitä joita normaalisti käytin eli join jos vtutti, join jos olin iloinen jostain asiasta ja join jos halusin jotain tapahtuvan kun muuten oli niin tylsää. Niitä aitoja syitä sitten on jokaisella ihan omansa eli en mene niihin sen tarkemmin.

Tärkeintä on se, että tekee sen päätöksen laittaa se korkki kiinni. Ensimmäisestä päivästä se kaikilla alkaa ja mielestäni jokainen alkoholisti joka pyrkii raittiuteen on aivan samalla viivalla joka aamu: se alkanut päivä on oltava ilman alkoholia ja tarpeen mukaan se 24h pitää purkaa vaikka minuutin jaksoihin jolloin on ilman. Kunhan on ilman. Jos joku on ollut ilman alkoholia vaikkapa 10-vuotta se päivä ilman alkoholia on myös hänelläkin edessä. Toki se on varmasti helpompaa olla ilman alkoholia mikäli on ollut vuosia raittiina kuin juuri raittiuden aloittaneella ihmisellä. Mutta raittius on alkanut heilläkin siitä ensimmäisestä päivästä.

Huomenta Joutsenlaulu. Ylläoleva on hyvä. Täydennän sen verran,että lisään raittiuteen pyrkimiseen siitä kiinni pitämisen toiveen. Itselleni pitempään raittiina olleena on ratkaisevaa, että elämän rakenne on ja pysyy mielekkäänä. Impulssimaiset juomahalut ovat onneksi kadonneet. Jos ärsyke hyppää sekunnin murto-osassa mieleen, havaitsen sen ja olen saanut sen tähän mennessä pidettyä kurissa.
Mutta alkoholiton päivä on minullekin ratkaisevan tärkeä - hyvä että nostit esiin. Ensimmäisestä päivästä todellakin on alkanut ja ensimmäiseen ryyppyyn kaatuu.