Heippa…
Mulla on 15 vuotta pelihistoriaa takana. Ensin kaikki alkoi tavallisista pelikoneista, niihin uppos parhaimmillaan viikossa kuukauden palkkaa. Helvetti pääsi valloilleen kun löysin netistä nettipokerin ja slotit, niihin uppos palkat samantien ja tottakai piti pikavippejä ja muuta lainaa ottaa, että pääsee pelaamaan. No ne tietenkin jäi maksamatta… Pelivelkoja olen maksanut jo 60 000 euroa takaisin, vielä olis reilut 25 000 e maksamatta. Nyt olen työtön, vaikea maksaa niitä pois.
Pelasin jopa perheeltä katon pään päältä eli saatiin häätö. Luulis, että siinä vaiheessa olis tajunnut lopettaa pelaamisen, mutta ei… Hetken aikaa olin pelaamattaa ja kävin a-klinikalla juttelessa pelaamisesta. Auttoi hetkellisesti…
Sitten taas aloin pelaamaan siinä toivossa, että kyllä sieltä iso voitto tulee ja elämä helpottaa. No ei tullut. Pelasin lasten joululahjarahat ja kaikki perheen säästöt…
Nyt olen sitten niin pohjalla tän pelaamisen suhteen, että olen alkanut huijamaan ihmisiltä rahaa, että saan pelattua. Myyn siis olematonta tavaraa, puhelimia, pelikonsoleita, haluttuja muumimukeja yms. 2 petossyytettä jo saanut, lisää tulossa. Olen monta kertaa sulkenut pelitilit, käynyt peli poikki-ohjelman, ei mikään auta. Aina löytyy uusi paikka minne voi avata tilin ja pelata kaikki rahat.
Mulla siis kaksi lasta ja mies. Kaiken pitäisi olla hyvin. Mä itse rakennan tässä itselleni maanpäällistä helvettiä, sitä on jo kestänyt 10 vuotta, en mä vaan pysty enkä kykene olla pelaamatta… Joskus erittäin paskoina päivinä on ollut erittäin hilkulla etten ole ajanut päin rekkaa ja päättänyt tän helvetin.
Tiedän, mitä pitäisi tehdä että tää helvetti loppuisi, mutta en vaan pysty lopettamaan pelaamista. Alkaa niin käymään tää kaksoiselämän eläminen pään päälle…
Aika lailla sanattomaksi vetää sinun tarina. Ja omat ongelmat vaikuttaa aika pieniltä sinuun verrattuna.
Neuvot aika vähissä. Sun täytyy kyllä kunnolla pysähtyä ja miettiä mitä sä elämältä haluat ja mitä olet tekemässä. Oletko tehnyt oikeasti kaiken että estäisit itseäsi pelaamasta? Vai oletko aina jättänyt itsellesi takaportin auki? Haluatko oikeasti lapsillesi tälläisen perinnön? Haluatko joutua vankilaan? Vaan pelien takia? Me kaikki peluurit ollaan maksettu aika kova hinta peleistä( ja ei vaan taloudellisesti) mutta sinä olet jo nyt uhrannut ihan liikaa.
Jos haluat muuttaa elämäsi suunnan, ainoa vaihtoehto on pelaamattomuus. Yrität sitä niin monta kertaa kunnes onnistut. Retkahduksia tulee, mutta tärkein on päämäärä. Ja retkahduksista voi oppia.
Kyllä sinulla on vielä mahdollisuus muutta asioita. Mutta se on ihan sinusta itsestä kiinni. Ja kyllä sinä pystyt siihen. Päätät niin ja alat ihan helvetisti tekemän töitä sen eteen. Kokeilet kaikkia mahdollisia ja mahdottomia keinoja. Estät itseltäsi pelaamisen kaikilla keinoilla. Pyytät apua.
Kirjoita tänne. Lue muiten tarinoita. Minua se on ainakin auttanut tosi paljon.
Voimia sinulle! Sinä pystyt tähään!
Sen verran vaan sanon taistelu on ihan oikeassa takaportteja ei kannata jättää (oma kokemus kertoo sen) kaikki keinot vaan käyttöön ,ettei kertakaikkiaan pääse noihin peleihin menemään.
Terveisin:taistelua tämä on
Miten menee, Rikkinäinen?
Ikävän kuuloinen tarina. Tunnelin päässä on jokaisella näkyvissä valoa, näin haluan uskoa. Itse aloitin peliurani n.8vuotiaana kolikkoautomaateilla ja jäin koukkuun välittömästi. 11vuotiaana lintasin jo koulusta ja vietin koko koulupäivän ajan kaupoissa pelaamassa ja katsomassa kun muut pelaa. Varastin vanhempien lompakosta tuhansia markkoja sekä pikkuveljen säästöpossusta kaivoin veitsellä 100markan setelit siististi pois ,että pääsisin pelaamaan, jäin kiinni jossain vaiheessa ja selkääni sain. Harrastin jalkapalloa lähiö joukkueessa samoihin aikoihin, me myytiin karkkia ovelta ovelle, että saisimme kerättyä rahaa joukkueen pelimatkoihin. Todistimme urheilijataustamme yksinkertaisella paperilapulla jossa oli valmentajamme nimikirjoitus, tämän jälkeen väärensin valmentajan nimi kirjoituksen ja keräsin rahaa ovelta ovelle tällä kertaa ilman nameja pelkän lapun kanssa omaan taskuun. Olin rosvo jo nuorena, oli vaan pakko päästä pelaamaan. Koulu menestykseni on jäänyt todella huonoksi ja peruskoulusta pääsin 5.3 arvosanalla pois. Alkoholi astui myös kuvioihin ylä-asteen loputtua kunnolla. Join ja pelasin kaikki rahat mitä sain vain käteeni, minulla ei ollut kohtuutta missään KAIKKI MENI!!! 18vuotiaana sain mahdollisuuden alkaa ottaa lainaa ja pikavipit astui kuvioihin, en edes tuolloin ajatellut maksaa lainoja takaisin halusin vain pelata ja kaikki muu oli turhaa. Luottotietoni menivät nopeasti tultuani täysi-ikäiseksi. Olin peliongelman vuoksi masentunut ja voimaton, join yhä enemmän ja itsemurha-ajatukset sekä raivokohtaukset olivat arkipäivää. Varastin työpaikalta ISOJA summia rahaa josta en ikinä jäänyt kiinni kaikki pelasin. Parikymppisenä tulivat jo huumeet kuvioihin, 8vuotiaasta eteenpäin olin mennyt pikkuhiljaa syöksykiitoa alaspäin. Kuljin pää alaspäin pipo silmillä eteenpäin ulkona ja mietin , että miksi minä? Ja että muut ovat parempia ihmisiä kuin minä. Pelasin ja Käytin huumeisiin kaikki rahani ja aikani, jos olisin uskaltanut olisin tappanut itseni, mutta joku pieni tunne sisälläni oli että on pakko olla jotain parempaakin kuin tämä loputon suo. Nyt olen ollut yli kaksi vuotta ilman päihteitä, ja elämäni on monelta osilta parantunut huomattavasti. Pelihimo on ongelma mikä tuntuu ettei laske otettaan irti millään, tänään olen ollut melkein neljäviikkoa pelaamatta ja ollut hirveät himot aukaista netti ja päästä omaan tuttuun helvettiin!! tuntuu etten pysty tekemään mitään kun vain pelaaminen pyörii mielessäni.
Et ole yksin ajatuksiesi ja ongelmiesi kanssa! Itse menen tänään vertaistuki ryhmään jonka olen kokenut toimivaksi omalle kohdalleni, siellä ihmiset ymmärtää mitä kieltä puhun. Ei tyttöystävä tai muut ymmärrä valitettavasti ellei heillä ole samaa ongelmaa.
Voimia paljon kaikille sitä tarvitseville!! Tänään en pelaa.
Aikamoinen tarina sinullakin t-linja! Mutta se että olet päässyt eroon huumeista ja olet muutenkin tehnyt elämänmuutoksen, on kunnioitettava asia! Kovin moni ei siihen pysty.
Jos pelit ovat olleet mukaana jo pienestä lapsesta asti, ne ovat varmaan vahvasti osa sinun identiteettiä ja siitä eroon pääseminen on vielä vaikeampa kun meillä aikuisiällä aloitaneilla. Mutta sinä olet jo todistanut että sinusta on siihen! Olet saanut jo tosi paljon aikaiseksi!
Tsemppiä sinulle! Ja kerro tänne kuulumisia!
Hieno t-linja, että olet päässyt kuiville. Tiedän myös mitä se huumehelvetti on, 3 vuotta mun elämästä meni niiden kanssa sekoiluun, jotenkin huumeista oli helpompi päästä eroon kuin tästä peliriippuuvuudesta ja pelihimoista. Ja totesin tossa kauhukseni, että halvemmaksi tulis olla narkkari.
Nyt siirsin kaikki mun rahat tulevaksi miehen tilille, siitä tuli jotenkin helpottunut fiilis. Mut nyt koko ajan päässä jäytää ajatus että mistä hitosta saan rahaa mun tilille, että pääsen pelaamaan. Petoksia en varmasti enää tee, ei mitään järkee siinä touhussa. Eletään nyt päivä kerrallaan näiden pelihimojen kanssa… Ei tässä muutakaan voi.
Rikkinäinen mitä tarkoitat sillä että “tiedän mitä pitäisi tehdä, että tää helvetti loppuis” ?
Teoriossa siis tiedän mitä pitää tehdä, että paska loppuu, mutta käytännössä se tuntuu olevan mahdotonta.
Lopettaa pelaaminen ja ottaa itseään niskasta kiinni ja saada sisältöä elämään.
Mitäs tänne… Eilen koin jonkun ahaa-elämyksen ja suljin joka ikisen pelitilin. Luojan kiitos, en omista voimassa olevia henkkareita niin en enää voi pelailla noille uusille kasinoille tai voin, mutta en voi kotiuttaa rahoja ennen kuin saan voimassa olevat henkkarit ja luojan kiitos olen niin peeaa, ettei ole varaa niitä hankkiakaan. 
Mutta joo, eiliseen saakka tein kaikkeni että sain pelattua. Pelasin toissspäivänä miehen tililtä salaa 80€. En vielä oo siitä jäänyt kii, ei hyvät heilu kun mies huomaa tililtä kadonneet rahat. 
Lisää rötöksiä en sentään ole tehnyt.
Tuli jotenkin vapauttava fiilis kun kun pelitilit sulki ja estot päällä. Ehkä se tästä sit pikku hiljaa. Babysteps, babysteps…
Tästä se lähtee, Rikkinäinen! Kun vielä pääkoppasi sisältä löytäisit sen kunnon tahtotilaan että haluat lopettaa. Mutta olet jo selvästi oikealla tiellä.
Tsemppiä!
