Ei syitä vaan seurauksia

Tuohon Romukasan ketjuun jo hieman kerroin tilanteestani mutta tarkempi päänpurku ehkä Tässä:

Olen siis alkoholisti, sen tunnustan. Addiktoidun todella helposti mielihyvää tuottaviin asioihin; nyt se on alkoholi. Ja nikotiini ja kofeiini. Aiemmin ollut seksi ja pelit. Mikään noista ei kuulosta järin hyvälle :open_mouth:

Niinkuin kerroin, olen ollut hyvinkin kohtuukäyttäjä koko ikäni tähän saakka. Vuosia ollut myös välissä etten ole juonut pisaraakaan. Viimeiset kolme vuotta ovat olleet enemmän tai vähemmän kosteita. Näihin vuosiin on mahtunut irtisanomisia töistä (ei alkoholin takia), avioero, ulkopuolisia suhteita, työuupumusta, masennusta, rahaongelmia, sairastumisia. Siis liki kaikkea mahdollista mitä arkielämä voi p*****illaan tuoda tullessaan. Välillä on tuntunut että seison täysin tyhjän päällä ja mitä tahansa mitä yritän, valuu hiekkana sormien välistä. Se minkä Koen itse hävittäneeni on oman elämänhallinta. Siksi ehkä Juon.Ja monesta muusta syystä. Mutta en halua etsiä syitä koska ne eivät vie minua eteenpäin vaan haluan keskittyä seurauksiin. Sen lisäksi että juon, niin olen menettänyt mielenkiinnon itseeni ja unelmiin. Koen että ei minulla ole enää mahdollisuutta saada mitään joten en uskalla haaveilla. Ja ei, en ole juonut rahoja vaan yritykseni teki konkurssin 10 vuotta sitten. Ikuisessa velkahelvetissä olen varsinkin jos en saa muita kuin pätkähommia. Pitäisi olla vakipaikka jos meinasin päästä velkajärjestelyyn. Mutta se on toinen murhe.
En ole ollut päivääkään pois töistä viinan takia. Onneksi. Jos viikolla olen juonut, niin olen juonut niin että aamulla selviän autonrattiin. Nyt olen vakaasti päättänyt että viikolla ei. Enkä ole tällä viikolla juonutkaan (johan se onkin tiistai :laughing: ) ja viikolla pystyn kyllä olemaan selvinpäin kun päätän; viikonloput on eri asia.
Pitäisi keksiä mielenkiintoista tekemistä, mutta mistä aloittaa?

Moi Jannakke!

Hyvä että tunnustat ongelmasi itsellesi. Konkurssi, avioero etc. ovat kovia paloja niin raittiille kuin juomareillekin. Upeeta ettet ole ollut päivääkään pois töistä viinan takia toisin kuin esim. minä ja moni muu! Hienoa myös että olet päättänyt olla viikot tipattomalla! Yritä myös vähentää viikonloput minimiin! En osaa neuvoa mitään korvaavaa tekemistä. Itse teen koiran kanssa lenkkejä ja katselen telkkaria. En ole koskaan ollut mikään kirjojen lukija. Kyllä se siitä lähtee! Paljon tsemppiä!

t. Juhani

Kiitos Juhani! Tiedoston itse ongelman eli kyse on siitä että AD/HD- aivojeni on vain saatava tarpeeksi dopamiinipurskauksia. Olen saanut alustava ADD-diagnoosin aikoinani mutta siihenkään en ole apua sen kummemmin saanut. Korvaan siis helposti yhden riippuvuuden toisella riippuvuudesta. Esim jos nyt rakastuisin ( tai ihastuisin) niin korvaisin sillä dopamiini- ja endorfiinihuumalla alkoholin. Toisaalta sitä toivoisinkin :smiley: Mutta sen olisi parempi olla vuosisadan rakkaustarina :laughing:
Tämä jännityksenhaku elämään on aika kauheeta. Mä Oon joskus miettinyt että miksi mun aivoille ei riitä vaikka ässäarpa. Tai no. En uskalla niitä ostaa kuten en pelata mitään enää että ehkä siksi.

Isoja asioita sulle on tapahtunut, mutta hienoa kun teet asialla jotakin.
Jokaisella meillä on omat keinomme tähän vähentelyyn ja joskus se on vaan hankalempaa ja joskus helpompaa. Tuo on hyvä selkeä tavoite olla viikot juomatta ja jossain välissä sitten voi niitten viikonloppujen kimppuun käydä jos ei heti.
Moni täällä on aloittanut tipattomalla kaudella ja toiset vähentää toisella tavalla.
Kauheeta sanojen pyörittelyä aina kun ei ole olemassa sitä yhtä kaavaa tähän. Jos lopettaa niin sehän on “helpompaa” kun pistää pullon vaan kiinni vaikka eihän se ole kuitenkaan sekään noin mustavalkoista.
Plinkkiin kirjoittaminen on meille suurimmalle osalle ollut se suurin apu!

Jostain olen raukka vielä saanut maksan joka polttaa tolkuttoman nopeasti. Akka- porukassa aikoinaan minä Olin aina se, joka hoiti kaikki kotiin koska Olin aina selväpäisin. Vaikka tosiaan saman verran juotiin. Parikin kertaa olen ison tuopin jälkeen puhaltanut nollat. Koko ikäni. Että jos joku hämmästeli noita määriä. Sukuvika. Veljet on samanlaisia. Ehkä se että Mulla on lihasmassa kohtuullinen, tiedä häntä. Siis lihasmassa, ei massa muutoin. Muuten olen melkoisen Kirppu. Eli jos mun kokoinen nainen tuntee päässään viinipullon jälkeen että oops olen humalassa, nii mulla vasta pikkusen kihisee. Ja ei. Tämä ei ole siunaus. Enkä myöskään krapuloi mitenkään, joten siksikin Tämä alkottomuus on mulle hiukka haastavaa. Kun olisi edes tappokrapulat tai olisi sellainen pää että ei Alkoa kestä. Mutta ei. Höh. Ihan vaan avauduin…

Hei

Tervetuloa minunkin puolestani. Hienoa, että olet ruvennut tuumasta toimeen. Kuten jo sanottua niin kaikilla meillä on omat keinomme tähän. ITse olen havainnut että vähentäminen onnistuu parhaiten… no, vähentämällä :slight_smile: Se tosiaan menee niin. Eli kun vaan on enemmän ja enemmän juomatta niin sitä enemmän ja enemmän on juomatta.

Tuo “hyvä viinapää” ja krapulattomuus ei varmastikaan motivoi juomattomuuteen. Minä ainakin myönnän, että mielestäni viinin juominen on kivaa . Jos en kärsisi uskomattomista henkisistä ja fyysisistä krapuloista niin vähentäminen ei ehkä olisi ollenkaan niin agendalla kuin nyt on ollut.

Hyvää loppuviikkoa sinulle.

Moi vaan!

Toivottavasti tipattomat arkipäivät ovat pitäneet. Kirjoitit että et kärsi krapuloista ja maksasi polttaa tehokkaasti alkoholia!

En haluaisi leikkiä mitään lääkärisetää, mutta entä jos maksa - arvosi ovat sittenkin koholla? Kannattaisi tarkastuttaa vaikka terkkarissa ainakin Gamma GT joka reagoi alkoholin suurkulutukseen!

Itse olen tarkastuttanut arvoni kerran vuodessa ja " kop " " kop ", viitearvoissa ovat pysyneet! Oikein mukavaa ja maltillista viikonloppua! Mulla se on tälläkertaa raitis!

t. Juhani

Kaikki arvot on mitattu keväällä eivätkä olleet lähelläkään ylärajoja. Gamma gt myös kuten myös se toinen suurkulutusta mittaava olivat alle keskitason. Mitä itsekin hämmästelin :laughing:

Onnittelut hyvistä arvoista! Nyt vain maltillista viikonloppua ja sitten taas tipatonta. Taisinkin jo mainita että mulla tää on raitis viikonloppu! Kyllä me pystytään!

No eilen Ostin viiniä. Tämä on ehkä älyn huono paikka hehkuttaa, mutta vedin pojan kans tanssibattlen. Se pesi mut 6-0! Niin toki pitikin mutta valitettavasti en selvinpäin Ois tuohonkaan alkanut. Oon vaan oikeesti niin takakiree selvinpäin. Pojalla oli taas kivaa. Se tietää että hänestä huolehditaan, oli tilanne mikä tahansa. Että antakaa mulle nyt niitä syitä etten joisi? Ei ole ei

Ja niin. Mä Katsoin äitiäni, joka joi 40 vuotta. Vasta viimeinen haimatulehdus lopetti juomisen. Mutta siihen meni oikeasti 40 vuotta. Äiti hävis ties mihin aina viinan perässä. Jäätäviä muistoja. Ei ollu mulle koskaan äiti ja siksi Oon pitänytkin itse sen että mä olen lapsilleni äiti. Olen paikalla jos tarvitsee.
Mä Toisaalta Mietin että onko mulla oikeesti ongelmaa kuitenkaan. Jos verrataan esim nikotiini vs alkoholi niin ostan ne tupakit. Se miksi tänne liittyen oli että…En ees tiiä.

edit. oltiin kirjoiteltu yhtä aikaa, luen tuon sun uuden tekstin myöhemmin.

syitä on, Jannakke. esim se ettet halua tuntea katumusta, morkkista etkä varmasti sitäkään, kun tuntee olevansa alkoholin talutushihnassa.
on suuri syy olettaa, että tuntemasi takakireys helpottuu kun vähennät kertajuomisiakin rutkasti. siitä onnistumisesta tulee niin suuri ilo ja riemu. tavallaan on helppoa olla juomatta silloin kun ei juotatata - vau mikä lause :laughing: - mutta kun pystyy selättämään mielitekonsa sellaisina päivinä tai tapahtumissa kun olisi “niin kiva juoda”, eikä vaan juo; siitä syntyy se ilo ja se on askel kohti seuraavaakin erävoittoa.
kun aloitin täällä Plinkissä, aloin keräillä nollapäiviä, ja jokaikinen nollapäivä-merkintä kalenterissa oli megatason ilo silmille.
sekin auttoi mua kun ajattelin, että pidänpä tässä vähän lomaa alkoholista. tai että harrastus tämäkin on, nollapäivien keräily.
mitä enemmän niitä kertyi, sitä intensiivisemmin keskityin tähän upouuteen harrastukseeni.
turha varmaan edes sanoa, mutta arvaat varmasti kuinka monta kertaa lintsasin eli retkahdin. join, vaikka tiesin että nyt teen omaa tahtoani vastaan. vitutti. kunnes taas rämmin pinnalle ja jatkoin harrastustani.
silloin täällä Plinkissä oli muuten semmoinen Jeppe-systeemi, eli sai pitää ihan vain itselleen päiväkirjaa ja siinä oli kalenteri. kun merkitsi sen nollan sinne, ja kun viikko tuli täyteen, se älyvapaa Jeppe alkoi heiluttaa häntäänsä.
tai ei Jeppe mikään “älyvapaa” ollut, päinvastoin repesin aina kun se häntä alkoi hullunkurisesti heilua.
vai oonko mä nyt aivan väärässä? meinaan että onko se Jeppe-palsta täällä edelleenkin? no, se selviää kun tutkii sivustoa tarkemmin.

Jannakke, kyllä sä pystyt vähentämään, täällä on monia, monia jotka ovat tehneet sen jo. joten mikset muka sinäkin?
sulla on kulissit kasassa, mikä on erinomainen juttu. siten on helpompi lähteä rakentamaan uutta elämäntapaa.
itse en luultavasti olisi pystynyt muuttamaan mitään ilman tämän Plinkin apua. toisaalta sitä en saa koskaan tietää. en ollut minäkään mikään rapajuoppo, mutta oli se aikamoista just alkoholin talutushihnassa haahuilua. joka päivä olut - lempparijuomani - oli mielessä.
ruokakaupassa käynti oli vaikeaa kun piti ohittaa olut- ja siiderihyllyköt. mietteissä pyöri koska seuraavaksi irtoaa lupalappu juoda, eli “vain” perjantaisin. se oli sitä riippuvuutta, voimakasta sellaista.
mutta siitä voi päästä eroon.
huom. ei siis pelkästään juomisesta toimintana, vaan myös psyykkisesti.
tavataan sanoa, että jos olet riippuvainen jostakin, olet sitä loppuelämäsi. se on se ikivanha hokema. ja joillekin yksilöille esim alkoholin vähentäminen onkin mahdotonta, eikä siinä mitään pahaa ole. alkoholismi on sairaus. minusta se on totta.

mutta kun ajattelee asiaa/asioita myös tämän faktan kautta, että alkoholinkäyttö on räjähtänyt mittavammaksi kuin koskaan aikaisemmin, niin on toki vesiselvää että niin isoon käyttäjäkuntaan mahtuu valtava määrä erilaisia alkoholinkäyttäjiä eikä tuo vanha hokema - juomari on aina juomari - pidä enää kutiaan.
itse välillä vihaan alkoholia, siis aidosti vihaan, sillä mulla on läheinen ystävätär jolle vähentäminen ei ole enää mahdollista. se juna meni jo. hän on siis alkoholisti ja hänellä on sen mukainen elämä. mistä rahat seuraavaan olutlastiin? pystynkö olemaan edes päivän juomatta? no, kaikki tietää mitä se voi olla.
ja kaikki tietää tämänkin tosiasian, että mitä aikaisemmin havahtuu ongelmaansa, ja myös tekee sen eteen hommia, niin aina parempi.
hommilla tarkoitan sitä kuuluisaa itsetutkiskelua. ja juuri tähän - itsetutkiskeluun - olen saanut pontta täältä Plinkistä.

kivaa lauantaipäivää sulle, Jannakke. palataan taas.

Eräänkin kerran olen ihmetellyt, että mitä hittoa minä täällä plinkissä teen. Tai no en nyt enää viime aikoina, mutta kun eka puoli vuotta oli mennyt niin olinkin täältä useamman kuukauden pois, mutta takasin palasin. En mä tiennyt kun tänne kirjauduin, että se yks tipaton tammikuu hampaita kiristellen johtas johonkin muutokseen. Se kait se sana on.
Kulissit oli kunnossa ja töistä en ole alkoholin takia ollut pois. Mutta elin kuitenkin kalenteria sillä silmällä tuijottaen ja vapaat meni kaiken maailman tekosyillä sitä viinilasia kilistäen. Ja pikkuhiljaa se homma muuttui sohvalla tursottamiseksi (Sylvia siellä repeää aina tästä sanasta… ). Ne prkln viinipöntöt hallitsi mun elämää. En ole koskaan mitään krapularyyppyjä aamulla ottanut, mutta paniikissa olen laskeskellut milloin uskallan auton rattiin ja iltasin puhelin on ollut äänettömällä ettei tarvi kenenkään kanssa puhua.
Mulla on hyvä mies ja meillä on hyvä parisuhde, mutta kyllä mä krapuloissani olen aika ärsyttävä akka ollut kuitenkin. Ei se koskaan ole mitään sanonut vaikka kyllä mies varmasti on nähnyt kuinka paljon mä tissuttelen sitä viiniä.

No oho nyt vähän tuli tilitystä mun elämästä. Mutta plinkin avulla mä olen saanut uuden vaihteen elämään. Mä olen eräänkin kerran istunut tässä tietokoneella ja tuijotellut noita puitten latvoja ja miettinyt asioita.
Jokaisella meillä on se oma tarinamme, mutta viinapirun talutushihnassa me ollaan kaikki. Toinen enemmän ja toinen vähemmän.

Se miksi tänne liittyen oli että…En ees tiiä. Toivon, että löydät tuohon vastauksen. Minä olen niitä vastauksia saanut paljon lukemalla muitten juttuja. Ja semmosia ajatuksia herättäviä tilanteita on tullut paljon tän plinkin myötä.

Ja se yks mikä täällä plinkissä on se ihana juttu niin on tietysti muut kirjoittelijat :smiley: nimimerkeistä on kasvanut vähitellen tärkeitä ja rakkaita ihmisiä.

[quote=“Jannakke”]
No eilen Ostin viiniä. Tämä on ehkä älyn huono paikka hehkuttaa, mutta vedin pojan kans tanssibattlen. Se pesi mut 6-0! Niin toki pitikin mutta valitettavasti en selvinpäin Ois tuohonkaan alkanut. Oon vaan oikeesti niin takakiree selvinpäin. Pojalla oli taas kivaa. Se tietää että hänestä huolehditaan, oli tilanne mikä tahansa. Että antakaa mulle nyt niitä syitä etten joisi? Ei ole ei[/quote

Ketjusi otsikko on Ei syitä vaan seurauksia. Jos etsit syitä miksi et joisi niin poikasi nauttisi varmasti vielä enemmän seurastasi, jos sinulla ei olisi promilleja. Sinulla itselläsi on ehkä rento ja hauska olo, mutta lapsesi kuitenkin tietää ja huomaa sinun olevan päihtynyt. Vaikka mitään turvatonta ei tapahtuisikaan, niin ette kuitenkaan ole ns samalla aaltopituudella. Voit esimerkiksi miettiä ihan itseäsi kuinka hauskaa sinulla on seurassa, jossa olet ainoana selvin päin. Voi ollakin ihan hauskaa, mutta pieni jännite siihen aina liittyy. Itsekin selittelin samaan tapaan alkoholin käyttöäni lasten seurassa, että heistä aina pidettiin huolta ja tunnelma oli kiva ja rento, ei riitoja eikä tappeluja. En toimisi enää samoin. Häpeän aikaisempaa käytöstäni.

Ehkä. Poika on jo teini. Olen häneltä kysynyt monestikin että mitä hän on mieltä. Sanonut että ihan mukavaa kun olet välillä höperö. Mutta ehkä haluaisin avata keskustelua sille joka mua nyt vähän hämmentää. Käsi ylös ihmiset, joilla ei ole mielihaluja kun kaupassa kävelee? Tai jo työpäivän aikana ts kunhan pääsen töistä niin ostan suklaata? Lähinnä Mietin että kun mä Koen oman viinanhimoni rinnastettavaksi suklaanhimoon eli kävelen pois jos niin päätän, niin mikä siitä tekee pahempaa? Jos tupakit on loppu niin ohi en kävele. Ostan varmasti. Tai kahvi. Että miten Te kuvailisitte omaa riippuvuuttanne?

Sylvia, kiitos. Sinulle rutkasti voimia. Itse elin syöpäepäilyn kanssa viime kevään ja pääsin vähällä, vain paikallinen kasvain. Mutta olen myös hoitanut esim Äitini hautaan; hänellä oli keuhkosyöpä. Että oikeesti kaikki rakkaus sinulle.
Mä oisin voinut tehdä alkoholista vihamieheni. Kaikki suvussa ovat juoneet. Mua on hukutettu kylpyyn, kuristettu tainnoksiin, olen katsonut puukonterään ja haulikonpiippuun. Siis lapsena. Silti alkoholi ei ole se syy. Syy on ihmisessä itsessään. Alkoholi vain lietsoi noihin asioihin. Miksi tuonkin kerroin, enpä tiedä.
Kaikki mun ympärillä olevat kuvittelee että olen kultalusikka suussa syntynyt. Kun eivät tiedä. Mä Tiedän. Ja se tieto on pirun raskas kannettavaksi. Tässä osa. Ehkä Seuraavassa hyväksikäytöstä. Jos jaksan.

Ja niin se takakireys. Oon sitä ollu aina. Ei siis johdu alkoholista sekään. En koskaan Oo höpsötelly lasten kans. Toki leikkinyt olen, mutta sellaista höpsöttelyhöpsöttelyä en vaan Oo tehny. Olen ollut aina vahva auktoriteetti lapsillekin. Mikä on hyvä, mun mielestä. Ja jo aikuiset lapset sitä ei nyt kiittele (jännä) mutta arvostavat tavallaan. Keskimmäinen sanoikin että multa on kaikki opit tulleet. Aina. Ja Halas. Mitäpä äiti siihen sanoo…

Hei Jannakke, mietit miksi tänne tulit ja onko sinulla edes ongelmaa. Uskon, että et varsinaisesti meiltä muilta vastausta etsi, mutta vastaan silti. Omilla sanoillasi. Näin olet kirjoittanut:

  • Olen siis alkoholisti, sen tunnustan.
  • Addiktoidun todella helposti mielihyvää tuottaviin asioihin; nyt se on alkoholi.
  • Mä Katsoin äitiäni, joka joi 40 vuotta.
  • Jostain olen raukka vielä saanut maksan joka polttaa tolkuttoman nopeasti.
  • viimeisen viikon annosmäärä on varmaan lähellä 60 annosta ellei ylikin, niinkuin monen muunkin viikon.

Nuo kaikki ovat poimintoja omista teksteistäsi. Kaikki ne viittaavat siihen, että kyllä sinulla on ongelma, tai ainakin kehittymässä sellainen. Ja sehän on oikein hyvä syy pysyä täällä ja tehdä asialle jotain. Vai mitä? Kun elämäsi on selvästi ollut vielä paikoin todella rankkaa on sinulla oikein hyvät mahdollisuudet seurata äitisi jalan jälkiä. Vaikka poikasi nyt ei ole moksiskaan juomisesta niin kyllä hänkin on sitten kun sinulla alkaa mennä elämä samaan suuntaan kuin äidilläsi aikanaan.

Olen pahoillani jos tuo kuulosti rankalta, mutta haluaisin pikkaisen herätellä sinua. Selvästi olet jo havahtunut siihen, että juomisesi ei ole sellaista kun haluaisit sen olevan, mutta viimeisissä päivityksissä tunnut vähän vetäytyvän vähentämisen hankkeesta. Älä tee sitä vaan oikeasti jää tänne joukkoomme ja korjaa tilanne nyt kun vielä voit sen suht koht helposti tehdä.

Kysyit miten me muut reagoimme esim kaupassa. Itse en ole koskaan juonut kauheasti mitään mitä ruokakaupasta saa, joten se ei ole ongelma. Mutta ruokakaupan viereinen Alko on monesti herättänyt sen tunteen, että “olisipa kiva tänä iltana ottaa muutama drinksu”. Ja turhan usein se johti toimintaan ennen kuin aloin asiaa korjaamaan. Itse aloitin tämän vähentämisen siitä, että en juo mitään arkisin. En sitä ollut kauhean kauaa enkä säännöllisesti vielä ehtinyt harrastamaan, mutta oli parin vuoden aikana alkanut lisääntymään huomattavasti. Kesti varmaan sellaisen puolisen vuotta ennen kuin siitä tuli taas tapa eikä Alko houkutellut kuin ihan silloin tällöin. Totta kai aina joskus on tullut vieläkin sorruttua, mutta ehkä noin kerran 6 kuukaudessa. Yleensä Alko eikä mikään baari tai muukaan arkisin houkuttele. Viikonloput ja lomat on sitten toinen tarina ja siksi edelleen täällä jatkan tämän asian parissa.

Tsemppiä sinulle!

Tiedän toki Nämä mitä sanotkin; se on totuus. En halua kulkea Äitini jalanjäljissä. Se olisi kauheinta mitä voisin kuvitella. Teen muka itse kaiken paremmin. Pöh.
Kirjoitan monesti vaan ajatustenvirtaa. Mutta kun aina vaan vertaan omaa juomistani äitiini. Joka joi siis koko ikänsä. Ja ei ollut hänkään mikä rappioholisti ikinä. Oli koti jne. Niin ehkä vain olen saanut vääränlaisen kasvatuksen. En tiedä. Siksi ehkä vähättelemään ongelmaa. Vai onko se edes ongelma? Kun pystyn olemaan ilman jos tarve vaatii ja kaupassakaan en edes ajattele.
Poltan siis. Ja se on addiktio. Samoin kahvi. Vertaan näitä monesti siihen että mitä haluan. Ja se jos mikä paljastaa addiktion. Mutta silti Koen olevani alkoholisti. Niinkuin myös niitä muita mitä mainitsin. Kaikkiin on epäterve suhde

Ja anteeksi nyt ehkä, mutta osaltaan olen saanut näistä keskusteluista kuvan että vaan halutaan itselle ongelma. Oikeasti aidon alkoholistin kanssa eläneenä en voi kuin ihmetellä sitä että perheenäiti himoaa viiniä kerran viikossa? Edelleen, himoaa se suklaatakin. Mitä helvettiä? Asioista ei saa tehdä ongelmaa, eihän?