Ei se kodeiinikaan ongelmaton ole...

Kuivaushuone
1

Terve! Uusi käyttäjä imoittautuu. Olen käyttänyt kodeiinia nyt yli vuoden lähes päivittäin, välillä vähän säästellen saadakseni paremmat olot sitten myöhemmin. Saan kodeiinia Ardinexin muodossa reseptillä (alun perin ihan todelliseen kipuun, tosin se on kadonnut jo kauan sitten). Nyt tavoitteena lopettaa kokonaan. Olen yrittänyt aiemmin jo useasti, mutta onnistuminen ei ole ollut edes lähellä. Tähän astinen ennätykseni on 6 päivää (vau).

Kirjoitan tänne siksi, että kokisin edes “jonkun” tietävän taistelevani ongelmaa vastaan. Terveydenhuollossa en voi puhua, koska pienestä paikkakunnasta johtuen maineen ja työpaikan menetys uhkaavat .

Toivoisin eniten kannustusta ja tukea. Toki jos muuta ei ole antaa kuin että “sä et tiedä opiaateista mitään” tai “opiaateista ei pääse ikinä irti”, niin minkäs teet :frowning: .

Mutta, tänään on päivä yksi. Eilen meni vielä maksimiannos joten ei ongelmia. Iltapäivällä iskee pahantuulisuus ja levottomuus ja himo. Huomenna ripuli ja vielä pahempi himo. Kolmantena päivänä pahantuulisuus ja ripuli huipussaan. Neljäntenä pahantuulisuus kääntyy alakuloksi ja melankoliaksi. Ripuli loppuu. Himo pahenee. Sellaisena olo pysyi viimeksi kuudenteen päivään asti. Nyt nähdään, mitä seuraa sen jälkeen.

En pysty kirjoittamaan joka päivä, vaikka haluaisinkin purkaa tuntojani. Pitäkää siis peukkuja, kuullaan

2

Ei lähtenyt hyvin liikkeelle… Himo on jo kauhea. Ja kello 10.30 ekana päivänä!

3

Tervetuloa ryhmäämme! Tuolta ketjusta nyt loppu. voit lukea terveiseni.

4

Terve Desperate,

Ei ole Kodeiini ongelmatonta, ihan yhtä ongelmallista se on kuin kaikki muutkin - varsinkin silloin kun yrittää irti päästä. Eli en missään nimessä vähättele tuosta irtipääsyä. Ja ainakaan tällä puolella ei ole käsittääkseni ketään narkkigangstaa, jolla olisi asenne “äää, mitkään kodeiinireflat mitään oo, kokeile ensin xxx:ää ja tuu sitten vasta puhumaan…”. Eli kyllä kun ihmisten irtipääsytaisteluja on seurannut, niin samaa taistelua ja tuskaa se on kodeiinin kun muidenkin roippeiden kanssa.

Itsellä on kodeiinista kokemusta vain muiden jarrujen seuralaisena, joten ihan suoraan en osaa sanoa tuon tiputtelusta ja vieroittumisesta. Mutta ainakin Tipiltä löytyy tuolta Saunan puolelta hyviä kokemuksia kuinka hän on lopettanut kodeiinin käytön.

Tuossa voin kyllä samaistua sinuun, että omat lopetusyritykseni kariutuivat aina tuohon samaan 7. päivään (joka on omituista koska 4. pitäisi olla pahin). Noin kävi siis joka kerran kun yritin omin voimineni lopettaa. En sano että se olisi mahdotonta, mutta itse en ainakaan omin avuin onnistunut. Oman sekakäyttöni lopetus lähti onnistumaan vasta kun otin yhteyttä a-klinikkaan ja lähdin pikkuhiljaa tiputtelemaan ohjelman mukaisesti - mukana oli tietenkin apteekkisopimus, tukilääkitys, vertaistukea (eriittäin paljon täältä), tietystä tuttavapiiristä irroittutuminen sekä ikävä kyllä myös retkahduksia. Mutta tuon kaiken myötä oppi matkan varrella inhomaan kaikkia aineita täysin aidosti. Ja tuon inhon myötä sekä tasaisen ja valvotun tiputtelun myötä oli muutama viikko sitten suht helppokin astua viimeinenkin pikku askel nollille. Fyysisesti juttu ei tehnyt edes kipeääkään - henkisen puolen kanssa on vielä vääntämistä odotellessa, että aivokemiat palautuisivat. Ihan siedettävää kuitenkin ja paluuta vanhaan ei ole vaikka mikä tulisi.

Joten opioideista ja kaikesta muustakin pääsee irti, siitä voi monikin kertoa. Mutta matkalla tarvitset todennäköisesti apua (eli etkö pystyisi mistään löytämään lääkäriä, jonka kanssa kävisit rehellisesti läpi ongelmasi), sisua ja ennen kaikkea sitä paljon kuulutettua kärsivällisyyttä. Mutta irtipääsy on kaiken vaivan ja tuskankin arvoista - pitää vain muistaa, että vetäminen on helppoa ja on helppoa puhua lopettamisesta kun on nousut päällä. Taistelu alkaa vasta sitten kun lopettaminen muuttuu tosiasiaksi elämässäsi.

Nyt vain taistelumieltä matkaan, koita miettiä mistä saisit apua ja selaile Saunalta esimerkiksi juuri Tipin kirjoituksia - ja ennen kaikkea; opettele muistamaan miten paska tunne on olla koukussa ja opettele vihaamaan kodeiinia, se ei ole ystäväsi vaan vihollisesi!

5

Mä oon myös lopettanu kodeiinin. Riippuu itestää tahtooko lopettaa seinään vai vähentää… Söin sellaset 1½-2v alkaen annoksesta 6tabua/pv ja lopuks oli puolikas. Pudotin kerrallaan puolikkaan tai aluks kokonaisen ja se meni ihan jees. Se loppu-pudotus oli vaikein, 3 pv meinasin oksentaa ja 5pv vatsa aivan sekaisin; sit alko helpottamaan… Et tuo kodeiinissa on hyvä et se on niin lyhyt opiaatti et sen viekkarit (fyysiset) ei kestä kovin pitkään, psyykkiset ehkä pidempään. Ite täs toivois et ois päässy oppareist eroo noilla tramboil tai artuil; tosi vittumaist ku 6vkoa palellu ja nytkin sormet niin kylmät ku olla ja voi ku bubrea pudotan… Kodeiinin viekkarit on aivan samanlaiset ku muis oppareis eli vatsa sekasin, särkee joka paikkaan, etoo ja kylmä/kuuma puskee päälle. Yöllä herää kylmään hikeen. Se hyvä puoli siinä tosiaan on et pahimmat viekkarit tulee siinä 4-5pv mul ainakin ja siit helpottaa. Tuntuu et täs bubres viekkarit kestää usein useamman kk:den ennen ku täysin kuivilla Tsemppiä, kannattaa tsemppaa täysil ja miettiä kestääkö isot viekkarit vai pienempiä muutamat ja mikä on tavoiteaika… Tsemppiä!

6

Moi! Kiitos kannustuksesta! Onpa mukava lukea irti päässeiden juttuja! Täytyy vilkaista tuo saunan puoli, kunhan kerkiän.

Mutta, nyt hävettää (joka on pelkästään hyvä puoli, tätä oikeastaan osin toivoinkin tästä kirjoittelusta). Hajosin heti ekana päivänä. Tiesin olevani heikko, mutta en ihan noin surkea. Lienee olisi tosissaan aika hakeutua jonnekin lääkärille, yksityiselle puolelle ja toiselle paikkakunnalle koska täällä juttu leviäisi taatusti.

Siltikin, pakko yrittää ennen sitä myös yksin. Tämä on siis uusi päivä 1. Pitää kaivaa kaikki kikat esiin, joilla aiemmin pärjäsin edes sen 6 päivää (muutaman minuutin meditaatio pahimman himon iskiessä, Sentencedin kuuntelu, urheilu ja etenkin, töissä töihin keskittyminen eikä kuunnella työkavereiden -ttuilua). Ja luulen, että mun on pakko lopettaa seinään ja kärsiä fyysiset oireet, ainakin jos yksin lopetan. Tapana kun oli sitten heittää isompi satsi seuraavana päivänä naamaan, jos edellisenä päivänä vähennys oli onnistunut.

Älkää menettäkö vielä toivoa minun suhteeni, pakko päästä kuiville, niin paljon olisi muuta mukavaa tekemistä.

7

Todellakaan ei kukaan menetä uskoaan ja toivoaan sinun kohdallasi, vaikka nyt ei heti onnistunutkaan täydellisesti!! Muidenkin juttuja selaillessa täällä huomaat varmasti, että retkahduksia on sattunut itse kullekin, eikä se lopettaminen oikeasti ole kovinkaan helppoa. Toki helppoja päiviäkin tulee, sitä varmemmin ja enemmän, mitä kauemmin viimeisestä kerrasta on! Sekin kannattaa pitää mielessä, ja ottaa huomioon toisten jutuista.
Todella paljon tsemppiä ja voimia sulle desperatehouseman (nyt vasta luin nikkis kunnolla, jotenkin heti oletin et oot nainen) lopettamiseen ja irti pysyttelyyn!!! Ja tervetuloa tänne kirjottelemaan, toivottavasti saat edes vähän tukea ja apua täältä (, totta se on että yksin on aina vaikeampaa).

8

Heh, en ole itsekään aina kovin varma sukupuolestani, Lois. Ja olen saanut jo nyt tukea! Jatkossa varmasti enemmän.

Päivä 1 on nyt mennyt tähän asti aika hyvin ja uskon selviäväni jo sen loppuun. Kiukkuinen ja ahdistunut olen ollut, mutta odotettavissa oli.

9

Päivä kerrallaan! Eikös niin! Tänään olet ollut ilman, joten hyvä alku. Malibu ja muut vastasivatkin sinulle noista viekkareista. Kuten ilmeni, fyysiset menee suht. nopeasti ohi, tämän jälkeen ne psyykkiset. Niiden kanssa pärjää, kun suunta on selvillä ja tekee itsensä kanssa töitä!

10

desperatehouseman: Mulla on paljon kokemusta just kodeiinin (+lisäksi muiden opioidien ja bentsojen) lopettamisesta sekä seinään et vähitellen. Ei oikeastaan oo oikeaa tai väärää tapaa lopettaa, sun pitää vaan löytää sulle toimiva ratkaisu ja sit miettiä, miten sit pysyt kuivilla reflojen loppumisen jälkeen.

En tänne enää oikeastaan kirjoita, oon siirtynyt toiselle keskustelupalstalle, jossa ilmapiiri on parempi ja siellä jengi oikeesti tsemppaa toisiaan. Ja jos tekee siellä ketjun just vaikka kodeiinirefloista, ihmiset kirjoittaa vastauksensa just niistä kodeiinirefloista eikä ala selittää omia juttujaan vaikka bentsorefloista. Eli arvostetaan sitä ihmistä + sen kokemuksia ja tilannetta niin paljon, et pysytään just siinä aiheessa. Ja jos sit on jotain omia asioita aiheen vierestä, niin ne kirjoitetaan sit muualle. Se on mun mielestä sellaista toisen ihmisen huomioimista, mikä plinkistä puuttuu. Suosittelen tipilään tutustumista, jos et jo oo käynyt! Se kun on Googlelta piilossa ja kaikki viestit rekkautumisen takana, joten on yksityisempää. Niin ja on muitakin keskustelupalstoja, eli kandee kaikkiin käydä tutustumassa, niin löytyy itselle se sopivin!

Mut tossa mun allekirjoituksessa on mailiosoite, johon voit laittaa mailia, jos haluut tukea lopettamiseen sitä kautta! Mailitse (parin tyypin kanssa mesessä + muita kanavia pitkin) oon joitain ihmisiä tsempannut, kun ne on yrittäneet lopettaa käyttöä ja pysyä kuivilla + muissakin jutuissa. Oon vaan iloinen, jos pystyn jotenkin jeesaamaan muita, joilla on haastava tilanne meneillään!

Eikä muuten niissä mailikeskusteluissa tarvi pelätä henkilöllisyydenkään suhteen, kun käyttää vaan sellaisia asetuksia mailissa, ettei näy oikea nimi lähettäjänä ja mailiosoitekin on joku nicki vaan. Niin ja kun tänne kirjoitetut viestithän löytyy Googlenkin kautta, joten kuka tahansa voi lukea niitä ja pitää varoa tunnistamisen mahdollisuutta, mitä mailissa ei oo samalla tavalla.

Tsemppiä sulle joka tapauksessa ja tosissaan laita mailia, jos kaipaat tukea tai neuvoja!

11

Mun mielestä sun kannattais ehdottomast lopetella vähentämällä, niin mä tein… Siinä pudotetaan n. 1/6 osa annoksesta ja tulee lievät viekkarit (palelua, voi olla hiukan maha sekasin yms.), mut ei oksentelua tai mitään niin pahaa ku mitä jos seinään lopetat. Mikäli uskallat/tahdot/kehtaat tukea hakea ni paikallinen a-klinikka tukee noita pudotuksia. Se tehdään omaan tahtiin ja jos tuntuu ettei pysty pudottamaan jatkuvasti, niin taukoja saa pitää. Tosin paikkakunnasta riippuen a-klinikat ovat toisaalla parempia (meillä aivan huippu), toisaalla huonompia…

Mut tuossa pudotuksessa pointtina on, et annos pysyy aina pienempänä. Tuossa pudotetussa annoksessa pysytään sellaset 2-4vkoa, ne lievät viekkarit menee vajaassa viikossa ohi, mut on tärkeää et pysyy henkisesti siinä kunnossa et pystyy vähentämään. Mä vähensin ensin 1 tabletin/pv vaikka puolittamalla aamulla ja illalla otettavasta tabusta ja sit ku alko annos olla 3tbl:ttia/pv ni sit vähennettiin puolikas, myöhemmin ihan murunen…

Ei tuo nopea toimenpide ole, mut siinä elimistö sopeutuu aina pienempään annokseen ja ei tarvi kärsiä niin paljon kuin seinään lopettamalla. Muutenkin tuo seinään lopetus vaatii niin kovaa henkistä kanttia et monet sortuvat jossain vaiheessa. Tuo pudotus on siitä hyvä tosiaan et ku viekkarit on tosi lieviä etenkin aluksi ja sit pidetään se 1-3vkon tauko et elimistö on tottunu annoksee ja viekkareita ei ole, ni sit taas pystyy varautumaan seuraavaan pudotukseen.

Mä oon kaikille suositellu heti alkuun et ottaa sellaisen annoksen jolla pysyy terveenä eli jos käyttää vaikka 5-7 tabua/pv ni ottaa sen 6 tabua, jolloin annos ei vaihtele elimistössä. Siitä on sit helpompi lähteä annosta myös putottamaan ku on “virallinen” annos. Tuossa pudotuksessa tärkein asia on vain se, että pudotettavan annoksen määrän on oltava niin pieni, että annosta ei tule nostettua sen takia että kärsii kohtuuttomia viekkareita.

Tsemppiä, kyllä sä tulet onnistumaan tuossa lopetuksessa; hitaasti mutta varmasti! Et ole todellakaan ainoa joka on jäänyt koukkuun ihan lääkärin määräämiin lääkkeisiin, se on valitettavan yleistä! Sit jos asiasta jää lääkärille kiinni, niin sit laitetaan klinikalle lopetukseen. Yhdessä ohjelmassa katsoin kun haastateltiin klinikan lääkäriä, ni hän kutsui itseään “viemäri-lääkäriksi”, koska kun lääkäri tekee virheen ja määrää liian helposti, liian pitkään, liikaa tms. riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä, niin klinikan lääkäri on se, joka asian joutuu ratkaisemaan. Mut siks jos sul tuntuu liian raskaalta lopettaa yksin ni suosittelisin vaikka soittamaan klinikalle nimettömänä; siellä todellakin tuetaan eikä syyllistetä! Voimia pudotukseen ja vaikka täl hetkel varmast tuntuu että et pysty lopettamaan, ni kun alat vähentämään lääkettä ja huomaat että pärjäät, ni huomaat et sä tuut onnistumaan kyllä! :slight_smile: Kirjottele kuulumisia ja oo armollinen itelles!