ei pakko olla erikoinen

Minun raittiuteeni kuuluu liikkuminen. Tavallinen kunnossapysyminen.
Mutta.
Ei minun tarvitse mennä punttisalille ei ajaa päätä kaljuksi ei tarvita maihinnousukenkiä .
Ei tarvitse idän uskontoja ja mantroja ei ohjelmia.

Vaatimaton elämä ei ole näyttävää mutta minulle tarpeeksi terveellistä. Raitista ja kohtuullista.

Mutta kukin tyylillään.

Hei Skorpioni. Elätkö siis tavallista ja raitista elämää ilman sen suurempia toitotuksia? Ei värivalojen loistetta sädekehä päänympärillä vilkkuen.
Normaalia elämää johon voi luottaa vielä huomennakin.
Siinäpä vasta jotain.
Mutta minä kyllä kiipeän tunturille. Koska minun täytyy.
Niin, kukin tyylillään. Toisiamme kunnioittaen.

:smiley:

Miten olet tullut tulokseen, että kuntoilu moista edellyttäisi ?

Olen käynyt salilla vuosikymmeniä mutta edelleen on tukka päässä eikä mitään muitakaan mainitsemiasi ilmiöitä

¨ Komppaan Davea.

Kuntosalilla käy kaikenlaisia ihmisiä; kaiken ikäisiä, kaiken kuntoisia miehiä ja naisia, tyttöjä ja poikia. Hyvin tavallisia ihmisiä.
Kuntosaleilla on myös ohjattua liikuntaa monelle tasolle: joogasta kahvakuulailuun, spinningistä eläkeläisten jumppaan.

Mukaan vaan rohkeasti laajentamaan liikuntavalikoimaa, ja pääsemään eroon muinaisista ennakkoluuloista. :slight_smile:

Ei ole minunkaan selvänoloni mitenkään katu-uskottavasta lihaksistosta kiinni.
Saattaa olla ihan päinvastoinkin.
Kun olen oppinut pitämään itseäni tällaisenaan ihan luonnollisena, niin ei sitten ainakaan sen takia tarvitse itsetuntoa millään aineilla paikailla.
Kuntosalilla kävin jonkin aikaa muutama vuosi sitten, niissä vekottimissa itseäni vääntelin ja veulasin, tarkoituksenakin oli vain ja ainoastaan palauttaa hiukan notkeutta ja liikkuvuutta.
Saattoi siellä olla silloin tällöin muutama muukin kaltaiseni vaatimattomampaan olemukseen tyytyväinen, mutta melkoiselle osalle näyttivät olevan kovin tärkeitä ne koko seinän kirkkaasti valaistut peilit joiden edessä pullistelun piti tapahtua.

Ehkä ne salit eivät ole minua varten, sittenkään.
Ehkä kysymys on sitten minun kohdallani “muinaisuudestani”, saattaa hyvinkin olla niin että nuorempien ikäluokkien elämässä tuo on kovin tärkeää hommaa. Ei kai minulla siihen sitten mitään sanomista ole.

Kännykkään kyllä latasin askelmittarin ihan uteliaisuudesta, kun en ymmärrä miten se voi siinä toimia.
Toimii se.
En aio senkään vehkeen orjaksi ryhtyä, kävelen jos huvittaa, jos ei niin ei.

^ “Katu-uskottavaa lihaksistoa” tavoittelevat on kyllä aika pieni osa kuntosalilla kävijöistä, enkä tiedä ovatko hekään keksineet tuollaista käsitettä harrastuksensa tavoitteeksi, kuin Metsänreunan sanaisesta arkusta löytyi.

Itselleni tarkoitus ainakin on pitää yllä kehon toimintakykyä, terveyttä ja sellaista olomuotoa, jossa on hyvä olla ja helppo liikkua. Luulempa, että sama motiivi on suurimmalla osalla kuntosalikävijöistä.

Kuntosalibisnes on aika iso bisnes, ja kaupallisten ketjujen välillä on kova kilpailu. Näin ei olisi, mikäli kyseessä olisi vain pienen eliittijoukon “katu-uskottavat lihakset” ja valaistujen peilien edessä pullistelu. Sellaisilla kävijöillä ei kovin montaa kuntasalia täyttäisi. Salit pytkivät kuitenkin haalimaan asiakkaikseen mahdollisimman laajan joukon erilaisia ihmisiä, missä ne myös aika hyvin onnistuvat. Tammikuu ja alkuvuosihan on varsin ruuhkaista sesonkia kaikissa kuntokeskuksissa.

Yksityisten ketjujen lisäksi kuntien liikuntatoimella on tietysti omat hieman askeettisemmat kuntosalinsa, joita on yhtä tiuhassa kuin muitakin julkisia liikuntaharrastuspaikkoja, ainakin pitäisi olla.

Lieneekö nuissa ennakkoluuloissa kuntosaliharrastajia kohtaan sitten kyse taas jonkinlaisesta muiden väheksymisestä, tarpeesta määrittää toisten elämäntapa vääränlaiseksi ja oma elämäntapa hienommaksi, jossa ei tarvitse missään “valaistujen peilien edessä laitteiden orjana” olla.
Kuitenkin Metsänreunan mieskin kertoo menneensä salille hankkimaan notkeutta ja liikkuvuutta, joten ilmeisesti täysin Belsebuupin pesäpaikka kyseessä ei ollut?

Kehostaan kannattaakin pitää huolta, sillä itse asiassa meillä ei ainoastaan ole kehoa, vaan itse asiassa me saatamme olla yhtä kuin kehomme, vaikka kuolemattomaan sieluun uskovat eivät tähän ajatukseen yhdykään.

Mitä muuten tulee ketjun aiheeseen, niin itse asiassahan lienee niin, että “erikoisuus” ei ole ainoastaan vältettävää, vaan peräti epäsopivaa.
Jos joku sanoisi haluavansa olla erikoinen, voisi saada osakseen aikamoista ihmettelyä tai jopa ylenkatsetta.

Kuitenkin jokainen meistä on omalla tavallaan erikoinen, sillä olemme kaikki ihan omanlaisiamme eikä toista täysin samanlaista ole.
Emme pääse eroon kaikesta erikoisuudestamme, vaikkka väkisin yrittäisimme: hankkisimme tavallisen vakituisen työn, omakotitalon, Audin, puolison ja 1,5 lasta, olisimme kaikin puolin ev.lut. sos.dem. suht.koht. Matti ja Maija Meikäläisiä.

Silti meissä on aina jotain erityistä tai erikoista, jota ei kenessään muussa ole.
Alkoholismikin on aikamoista erikoisuutta, vaikka se ei tuiki harvinainen erityispiirre olekaan. Vähemmistö silti sekin, muiden vähemmistöjen joukossa.

Saattaa olla niin että nykyään on tavallisempaa harrastaa peilien edessä kehonmuokkausta kuin olla harrastamatta.
Kauniiden ja rohkeiden maailmassa vallitsee tuossakin suhteessa oma hegemoniansa, eikä se sinänsä ole hyvä eikä paha asia, se vain on niin.

Nuorempana joskus olin pikkuisen kateellinenkin treenatuille ja voimaa uhkuville ikätovereille. Niille jotka osasivat hyödyntää voimavaransa nyrkkeilyn tai jo silloin suosiossa olleiden muiden taistelulajien merkeissä. He kun näyttivät purjehtivan rinta rottingilla heitellen tielleen tulevat harminkappaleet hymysuin seinille ja selvittivät ongelmansa muitta mutkitta hienoilla voiman ja tekniikan yhdistelmillään, saivat osakseen kunnioitusta ja ihailua, kaiken kaikkiaan siis kulkivat kadun aurinkoista puolta.

Jälkiviisaus on sitä mitä on, mutta silti, asiaa voi näin vuosikymmenten päästä katsella eri kantilta. Saattoi olla oma hyötynsä siitäkin että mielenkiintoni oli silloin eri asioissa. Kaikenlaisissa porukoissa liikuin, eikä ollut lainkaan harvinaista että ryypätessä ja koheltaessa nousi esiin konflikteja, ongelmia ja erimielisyyksiä joita sitten ratkottiin hyvinkin fyysisin ja teknisin menetelmin. No, aina kun tajusin että homma on menossa hulinaksi, tiesin myös että se ei ihan minun juttuni ole, enkä siinä tulisi menestyneimpien joukossa olemaan, ja usein sitten katsoinkin viisaammaksi vaihtaa ympäristöä vähän ennen kuin tilanteet alkoivat eskaloitumaan.

Oli myös opittava selviytymään tilanteista puhumalla ja neuvottelemalla -siihenkin oppi kun tiesi ettei muita järjellisiä vaihtoehtoja omalla kohdalla ollut.

Jälkikäteen ajateltuna ihan hyvä niin. Vähemmillä murheilla selvisin.

Suurimmalle osalle kuntosalilla kävijöistä lienee samantekevää, onko paikalla peilejä vai ei. Samat ihmisethän harrastavat liikuntaa myös ulkona; pyöräilevät, lenkkeilevät, hiihtävät, uivat, joiden harjoittaminen peilien edessä lienee melko mahdotonta. Selfieiden ottaminen toki on nykyaikana melko yleistä, ja jos ihminen ottaa selfieitä pyöräillessään tai hiihtäessään, on kyseessä kieltämättä jo jonkin sortin hölmöys.

Omasta liikkumiskyvystä ja kehosta huolehtiminen ei vaadi kauneutta eikä rohkeutta. Se vaatii vain himpun verran itsestään välittämistä.
Siitäkin voi tietysti olla kateellinen. Mistäpä ihminen ei pystyisi kateellinen olemaan, jos sellaiseen on taipumus. Vaatii omanlaisensa kiikarit nähdä ympäröivässä maailmassa kauniiden ja rohkeiden hegemoniaa, kuten varmasti uskonnollisten ihmisten näkemää sysimustaa syntisyyttäkin.

Jossain vaiheessa toki julkisuuteen tuli ihan oikeatkin fitness-addiktien ongelmat ja epäterveitä muotoja saanut kiinnostus omaan kehoon, jota voisi kehonmuokkaukseksikin sanoa. Se oireiee mm. anorektisina ja ortorektisina taipumuksina yhdistyneenä himotreenaamiseen. Heitä on kuitenkin hyvin pieni osa kuntosali- ja liikuntaharrastajista. Suuri enemmistö on tavallisia ihmisiä. joilla on terve suhde liikuntaan ja omaan kehoonsa.

Liikkumattomuudesta ja liiasta syömisestä johtuvat elintasosairaudet ovat suurimpia uhkia kansanterveydelle, päihteiden ja tupakan lisäksi. Juuri 50-vuotta täyttäneellä ystävälläni todettiin ihan äsken elämäntavoista johtuva 2. tyypin diabetes. Elopainoa kaverilla on 125 kiloa, eli hivenen verran liikaa 186 senttisellekin pitkälle miehelle, vyötärönympärys pitkälle toista metriä.
Diabetes on ikävä kumppani elontielle, vielä kun sen yhdistää muutenkin hankalaan oloon ylipainon vuoksi, sekä tukielin vaivoihin kuten polvi- ja selkäkipuihin.

Kyllähän immeinen voi harrastaa sellaista liikuntaa kuin itse haluaa sekä hyväksi tuntee. Olen minäkin joskus elämässäni käynyt kuntosalilla pariin otteeseen pidemmän aikaa ja totta vie, siellä saa hyviä tuloksia nopeasti aikaan ainakin vartalon muokkauksessa.

Mutta mä olen sellainen tyyppi joka en noiden vimputtimien kanssa oikein viihdy pidempää aikaa. Enkä mä tykkää mistään suurista porukoista yhdessä teljettynä johonkin ahtaaseen pimeään hienhajuiseen huoneiseen ähkimässä vimputtimissa.

Kyllähän kaupunkiympäristössä tuo kuntosalitouhu on sangen ymmärrettävääkin.

Onhan kuntosalillakin se oma porukka joille se on kertakaikkiaan kaikkein parasta mitä maailmankaikkeus voi heille tarjota. Säälittäviä tapauksia hormooneineen ja muine lisäaineineen.

Vaikka mä toisenlaisesta kuntoilusta pidänkin, niin ei se ole poissuljettu ettenkö vois kuntosalillakin käydä.

Artisti: Oasis
Albumi: Definitely Maybe
Julkaistu: 1994
Kpl - Supersonic

[i]I need to be myself
I can’t be no one else

You need to be yourself
You can’t be no one else[/i]

Vadelmamunkin kanssa keskustelimme joskus aiheesta standardi…

Erikoisuudenhan kunkin kohdalla määrittelee periaatteessa jokainen omassa mielessään…ainakin isolta osalta…

Käytän esimerkkinä vaikkapa omaa elämääni… monen mielestä minun elämäni on hyvin outoa ja erikoista, mutta itselleni ja vaimolleni täysin normaalia ja arkipäiväistä kun ollaan siihen totuttu…enkä toisaalta liiemmin osaa elämääni vertailla muiden elämään ja tekemisiin koska pyrin hyvin pitkälti olemaan omissa oloissani ja poissa ihmisten parista…

…mielestäni on hyvin normaalia tehdä aina töitä kun niitä on ja kun ei ole on normaalia tehdä kotona kaikkea… vaimoni ei tykkää puutarhatöistä…itse rakastan niitä…vaimoni ei tykkää marjastamisesta tms…itse rakastan sitä… mielestäni on aivan normaalia hengata lauantaisin mummojen ja vaarien kanssa vesijumpassa…moni ikäiseni ei voisi kuvitellakaan moista… rakastan punttien nostelua…mutta teen sen itsekseni omassa tallissa…monelle on tärkeää hoitaa sama sosiaalisessa ympäristössä tms…? … mielestäni on myös aivan normaalia kuskata omaan pihaan ja talliin ilman vaimon lupaa vanha ruma ja ruosteinen 60 luvun perintölentokone, jolla en ikinä tule tekemään yhtään mitään…monelle tuo olisi syy avioeroon… kuutisen vuotta sitten halusin kovasti ostaa kylpytynnyrin…vaimo kielsi jyrkästi…ostin salaa sen ja käytin vaimolta piilossa pari kuukautta navetan takana ennenkun jäin kiinni… :laughing: …monelle olisi tuostakin saatu ero aikaiseksi… meillä totuttu moiseen…

Eli kukin taaplaa tyylillään ja luulenpa ettei näihin elintapoihin löydy eikä pidäkään löytyä mitään standardia… mitä toki joissakin asioissa ja lakien noudattamisissa yms tarvitaan…

:laughing: oon muuten suuresti ihmetellyt ettei tuosta mun kylpytynnyriepisodista aikanaan tullut sen suurempaa aviokriisiä… jäin tuosta kiinni kun yhden kerran täytin sitä kännipäissäni kovalla pakkasella ja imasin vahingossa meidän vesikaivon ihan tyhjiin…tuon seurauksena jäätyi vesiputket ja vesipumppu hajos… oltiin ilman suihkuja ja juoksevaa vettä lopputalvi n.2kk… kantovesillä elettiin kaivosta nostaen…itsemme pesut hoidettiin ulkosaunassa jossa on vanhan mallin vesipata…tiskivesi lämmitettiin kattilalla ja pyykit vaimo pesi töissä… että se oli tyytyväinen muhun…oikein kaiholla muistelen… :wink:

…olen mä vaan aika epeli! :smiley:

Eikö vaimo kysellyt sen kahden kuukauden aikana missä sinä luuraat? Tulet navetan takaa punaisena nahka rypyssä eikä yhtään ihmettele?

Ei, koska navetalla on myös sauna ja mun harrastetila/paja/sohva/mikro ja jääkappi…mitäs sitä mies muuta tarvii…tuolla vietin hyvin usein öitäkin kun en talolle viittiny siinä kunnossa missä usein olin, aina mennä… :laughing: palju oli näppärästi vanhan lantalan kuilussa jossa ei vaimo koskaan aikaansa vietä… :sunglasses:

No jo on äijä ja äijämeininkii :laughing:

Nyt muistin, että mehän ollaan joskus siitä infrapunasaunastakin keskusteltu. :bulb: On mukavaa, että kylpeminen ja saunominen eri muodoissaan kiinnostaa. Saunahan on maailman parhaita asioita.

Kuntosalista tuli vielä mieleen, että minähän törmään salilla usein yhteen entiseen AA-toveriin 10 vuoden takaa. Hän käy siellä ryhmäliikunnoissa mm. kahvakuula-tunneilla. Ei ole kyllä habitukseltaan mikään Svartsenekkeri vaikka pitkänhuiskea keski-ikänen isäntä onkin, saati Tony Halmeen toisinto, jollaisia jotkut arvelevat kaikkien salilla käyvien olevan. Enempi sellainen kapeaharteinen ja hieman pömppövatsainen miekkonen silmälaseissa.

Meidän sali on kyllä aika valoisa, avara ja hyvin ilmastoitu, eli suunniteltu mahdollisimman viihtyisäksi kaikenlaisten kansalaisten kannalta. Ei ole mikään hikinen pimeä loukko, niinkuin jotkut halvimman budjetin askeettisemmat paikat.
Jos ei tykkää laitteista, niin vapaata rautaa löytyy kyllä meidänkin hi-fi mestasta moneen lähtöön ja montaa kokoa. On kahvakuulaa ja kuhvakaalaa, käsipainoa, levytankoja, ja ihan painonnosto-välineitä.

On myös nyrkkeilysäkki, joka tyhmentää ihmisiä. Minäkin kun olen sitä joskus mätkinyt ja monotellut, niin olen tullut niin tyhmäksi että hyvä jos osaan oman nimeni kirjottaa tikkukirjaimin.

Mäkin ihmettelen. Siis, ettei forester-metsien miestä hylätty skutsiin siel teidän landeböndellä, kun tommosia tekee. Niin ois lentänyt kuin leppäkeihäs ulkoruokintaan ja jäänyt sille tiellä monessa muussa perheessä ja
niissä kaikissa.

^ :unamused: …niinpä…kaiken se kestää…jne… :wink:

Sauna on maailman hienoimpia keksintöjä…Infrapunasauna on vadelma muute vielä testaamatta…aion kyllä kokeilla kun tulee mahdollisuus. :sunglasses:

^ Niin kestää, jos se on oikeaa rakkautta, jossa molemminpuolinen kemia toimii, kuten teillä nähtävästi kaikki nuo vuodet ja se on hienoa, jos mikä ja harvinaista ja erikoista näinä päivinä. On. siinä. pakko.olla. “jotain”. Hienoa.