Ei ole helppoa ratkaisua

Jos annat periksi halulle, se kostautuu myöhemmin.

Jos et ota, kärsit nyt, mutta myöhemmin on parempi.

Ei ole mitään pikaratkaisua. Jos haluat kärsimyksestä eroon, on sinun sitouduttava parantamaan tulevaa oloasi. Jos ajattelet itseäsi vieroitusoireiden uhrina ja olet katkera siitä, ettet saa ottaa sitä ainetta, kiusaat vain itseäsi. Varmasti tulee retkahdus ja kaikki alkaa alusta, jolloin koko projektin merkitys hämärtyy.

Sinä olet itse valinnut tiesi riippuvuuteen. Plinkin etusivulla oli joskus joku otsikko tyyliin “päihteet ovat epätarkoituksenmukaista oppimista”. Kyllä minun päihteiden käytölläni on ollut tarkoitus. Oppia.

Useimmat ihmiset tulevat toimeen ilman päihteiden liikakäyttöä. Myös sinä voit tulla ja olla jopa onnellinen.

Musta ei tule onnellista vaikka päihteet lopettaisinkin. On sellainen putki ja elämä takana että se on jättänyt syvät arvet psyykeen, aivotoimintaan ja kaikkeen minussa. En ole enää sama ihminen kuin 20 vuotta sitten. Olen kylmettynyt ja jähmettynyt.

Mä oon samaa mieltä kuin maago.
Mä oon menny huonoon kuntoon viimesen vuuven aikana,tai ainakin tuntuu niin,ei pysty toimimaan muuta kuin aineiden vaikutuksen alaisena,saatanan kipu se tappaa kaiken muun.

Oon 50v äijä,pitäs vielä jaksaa,pystyä,mies parhaassa iässä.Mutta äijä on raakki…

Aamulla sängystä päästäksesi tarvii aineita,ei olis vielä joku aikaa sitten uskonu että äijä on riipuvainen aineista.
Toi riipuvuus tuntuu pahalta,hävettää.

Sama vika Rahikaisella :frowning: .

Kyllä mä tässä asiassa komppaan Maagoa ja seläskiä. Tuo aloittajan ratkaisu nimenomaan kuulosti sellaiselta helpolta ratkaisulta. Se ei vain mene niin, kun on itsensä kunnolla koukkuun ajanut. Onko aloittaja ollut itse esim. kunnon benzokoukussa koskaan? Tiedän, että siitäkin on mahdollista päästä, koska on ihmisiä, jotka ovat sen tehneet ja heille nostan hattua, mutta se vaatii pitkän, raskaan ja hyvin toteutetun vieroituksen, joka saattaa kestää jopa vuosia. Siinä ei riitä pelkkä tahdonvoima, vaikka se onkin toki tärkeä juttu. Niitä lääkkeitä ei vain yksinkertaisesti jätetä ottamatta sillä päätöksellä, että tänään tämä loppui. Se on nimittäin hengenvaarallista, joko aivan suoraan tai sitten välillisesti. Siinä vaiheessa, kun on jo todella pahassa koukussa, ei lohduta, eikä auta millään tavalla ajatus, että itse olen tämän itselleni alunperin aiheuttanut, vaikka se totta olisikin.

Kyllä Turska puhuu osittain asiaa.

"[i]Jos annat periksi halulle, se kostautuu myöhemmin.

Jos et ota, kärsit nyt, mutta myöhemmin on parempi.

Ei ole mitään pikaratkaisua. Jos haluat kärsimyksestä eroon, on sinun sitouduttava parantamaan tulevaa oloasi. Jos ajattelet itseäsi vieroitusoireiden uhrina ja olet katkera siitä, ettet saa ottaa sitä ainetta, kiusaat vain itseäsi. Varmasti tulee retkahdus ja kaikki alkaa alusta, jolloin koko projektin merkitys hämärtyy.[/i]

Tuo osa on totta ja sen olen itsekin kokenut useita kertoja. Tosin tuolloin en ollut valmis lopettamaan vaikka toivoin niin… :unamused:

Itse ole lopettanut eri aineita sen lähemmäs 8v, kerralla tai pudottamalla annosta. Kaikkea tuskin voin lopettaa, mutta helpompaa olisi ollut jatkaa käyttöä tai tehdä se im. Kuitenkaan en ole koskaan oppinut pitämään itsestäni huolta tai välittämään itsestäni; miksi nyt?

Ennen lopettamista mietin ja harkitsin lopettamista monta kertaa, mutta… Kun saa tarpeekseen, saa tarpeekseen… Eipä se helppoa ole, mahdollista kyllä. Itse en esim. essoja tai piriä vedä, koska jos saan muutaman tunnin korkeintaan hyvän fiiliksen, kärsin 3pv. Yleensä olen jo valmiiksi psyykannut itseni, että vihaan niitä aineita joita en ole pystynyt kontrolloimaan…

Jos 5/6 naispuolisesta käyttäjä-tutuistani (vuosien aikana) on äiti ja lapsi on muualla (+ elämä jatkunut lähes jokaisella entisellä tutulla samaa rataa sen muutaman vuoden itseäni pidempään, en syönyt santtuja respalla kuin 7v tai narkkasin vain sen n.10v) sekä sh:t, viiltelyt, im-yritykset, sekakäyttö (ei riippuvuutta) tuosta vuosia aiemmin… En ole koskaan elänyt itsekään sitä tyytyväistä normi-elämää… Osa ihmisistä on elänyt parempaa aikaa ja tullut samaa vauhtia alas kuin mitä eivät “koskaan ajatelleet”; osa lopetti leikkimisen kun itse kunnolla aloitin jne. En vain voi valehdella itselleni, että vika on geeneissä tms…

Aikaa kuluu ja elämänmuutos on aina vaikeaa, mutta itse ennemmin yritän… niin kauan kuin jaksan. En aio palata käyttämiseen, en koskaan! Eli jäljelle jää 2 vaihtoehtoa… Turha leikkiä aineilla, jotka vievät itseä etkä sinä niitä… Muutama vuosi meni opetellessa, että lääkkeet syön ilman että tarvitsen muualta lisää; silti osaan asian nyt…

Mikäli ei vain saa mitään irti käytöstä, miksi turhaan rankaisee itseään käyttämällä? On muitakin keinoja… jotka monelle täällä ovat tuttuja myös…

En usko että aloittaja tarkoitti lääkkeitä… Esim. piri tai essot, kertalopetus on paras, vaikka kyseessä olisi 2000 lopetuskerta… Itse tulen kuitenkin elämään kuin alkoholisti viinan kanssa lopun ikää, pitää tutkia että ei tule otettua mitään addiktoivaa; ainakin oppariviekkarit ovat pahentuneet vuosi vuodelta. Bentsoissa sama… Muistijälki aivoissa varmasti melko selkeä…