Joo meijän isukin maailma meni rikki ku lääkäri ei uusinut reseptiä. nyt on sit oikeus olla inhottava ja vetää kamaa.
Pari kuukautta meni ok. Nyt taas muistan miltä tuntuu olla narkkarin pelle. vaimo ja lastenäiti halusin olla.
tänään vietettiin oikein kaksin aikaa. lastenhoitaja hankittiin. tää nuokkuu kiinalaisen ravintolan pöydässä ja pöllii prismasta.mua hävettää ton puolesta ja itseni puolesta, lasteni puolesta.
ainiin , kiva ehdotus ku kerrankin ollaan kaksin et lähdetäänkö pesee autoo painepesurilla sen kaverille. no illan hyvä puoli et ei menty
joopa joo. erottiin pari vuotta sitten ja näin se yhteenpaluu sitten sujuu.
se oli semmonen vappu se. tossa toi ryökäle nukkuu. parempi ku olis jäänyt sinne mistä lienee tulikin
annoin ehdot. menee lääkäriin tai jos ei niin saa lähteä.
me ollaan lapsien kanssa muutettu jo liian monta kertaa. lupasi huomenna mennä
mä oon vaa nii loppu tohon tohon ihmiseen ku energiat menee siihen. mä oon siinä pisteessä etten toivo et toi muuttuu. toivon että joutuu linnaan tai ajaa vaikka ojaan. menis katkolle tai jäis vaikka radalle. mä haluun olla rauhassa.
toi ukko on mulle murheenkryyni aina kun se alkaa vetää. omasta mielestään on hyvässä kunnossa. mä oon vaa kuulemma nii kauheen nipo.
no eihän siitä mitään tullut koko suhteesta enää. kun toinen on suhteessa päihteisiin. mä oon nii pettynyt. taas saa aloittaa alusta oman elämän. taas. hitto mä yritin ymmärtää ja olla tukena. mä jopa maksoin että saa lääkettä kaverilta. mitä sain palkaksi. sil alko menee vaa kovempaa ja samaa tahtia huonompaa välinpitämättömämpää käytöstä mua kohtaan. en merkannu mitään ihmeempää.en haluu nähä sitä enää ikinä.
se oli sen pituinen se taas tällä erää. sinne meni autokin joka puoliksi ostettu. raahaan lapsia rattaissa sitten. helvetti.mitä mä oikein luulin, luulin et se muuttuu. alussa oli niin kivaa. ei oo enää. tai oikeestaan tästähän se kiva vasta alkaa, omaksi elämäksikin kutsutaan
exä haki eilen tavarat. nippa nappa sain riittävästi unta yöllä. muksut heräs seiskalta, yrittänyt puuhata niitten kanssa koko päivän. vanhempi kyselee iskästä, yritän niellä itseni ja selittää neutraalisti. vaikka onhan se kuullut miten mä oon puhelimessa haukkunut sitä. paskaäiti fiilis. vaikka helvetti hyvin mä tän perhejutun vedän yksin. oon aina reipas ja on tarkat rutiinit, kivaakin. ehkä se oonki minä joka ne säännölliset rytmit tarvitsee.
hävettää taas kertoa kavereille miten perheidyllin kävi. ehkä en edes kerro. ei oo enää ees puhuttavaa kun ne murheet on nii monesti kerrottu. tuttu kaava. mä jopa VARAUDUIN tähä. silti sattuu ja oon paskana. samaan aikaan tää saa mut pyrkii eteenpäin. haluun päästä eteenpäin. vai haluanko vain lesota vähän kuinka pärjään ilman sitä miestä.
on yksinäinen ilta . mul on ikävä sitä. mä vihaan et se ei haluu olla munkaa. sil on muuta. arvoton olo. vaik se täs se arvoton on.
Se soitti. Haluais jatkaa. Hitto emmä tiedä. Emmä sitä kirjoille ainakaan ota. Oli vaa ihan toinen ääni kellossa. Ihan ku eri persoona. Taas samaan pyörremyrskyyn lähös.
Tykkääköhän se oikeesti musta ja perhe elämästä
vai kyllästyttääkö radalla oleminen… onko rahat loppu. vittu
Moi!
Sinä olet tehnyt oikein! Hyvä, uskalsit repäistä itsesi irti.
Älä nyt mene uudestaan lankaan! Päihderiippuvaisen kanssa kyse ei ole siitä kuka rakastaa ja ketä. Rakkautta voi olla vaikka kuinka. Kyse on siitä, pystyykö päihderiippuvainen elämään täysin ilman aineita. Siihen tarvitaan paljon enemmän näyttöä kuin kivat tai anelevat puhelinsoitot tai muutama kiva kuukausi yhdessä. Nyt on oikeiden tekojen paikka, niin sinulla kuin exälläsi!
Mikäs tilanne teillä nyt, kun jokunen päivä mennyt. Mulla elämä samanlaista kun sullakin. Ukko liesuaa nyt…viikon jo mennyt ja mikään ei tunnu merkkaavan taas mitään. Kyllä on raskasta olla itsekkin näin aivoton, ettei saa miestä pois kuvioista. Ihan kuin elämä päättyisi siihen, jos se narkkaava, välinpitämätön ryökäle poistuu elämästä.
no täällä tragikomedian keskellä olen paskoissa tunnelmissa. mulle tuli keskenmeno (raskaus puolivälissä) ja jouduin sairaalaan. isäntä oli onneksi ollut kotona selviämässä vuorokauden ja hieromassa sovintoa niin sain tukea. pääsi helpolla takasin kotiin tällä kertaa. mutta avaimia en anna.
Voi ei Olen pahoillani keskenmenon takia. Se lisää tuskaa entisestään. No meillä on nyt se tilanne, että mies päätti erota kuulemma lopullisesti. Ei kestä enää minua Melko koomista on sekin juu. Minä olen saanu kestää juuri vuodesta toiseen hänen sekoilujaan ym ym, mutta nyt hän ei kestä minua…melko naurettavaa, mutta olkoon näin sitten. Narkatkoon miten lystää nyt sitten
…kai siihenkin touhuun joku pohja vastaan joskus tulee.Luulisi ainakin Olen surullinen ja pää sekaisin tunteista, mutta ei auta. Nyt pitää vaan koittaa itse jaksaa päivä kerrallaan rakkaasta narkomaanista huolimatta. Kirjoittelehan kuulumisia miten teillä alkaa asiat menemään…
tuttua kaavaa täs kierretään. hetken se käyttäytyy niinkuin mä siedän. sit ero. välirikko.
nyt ollaan siedän-osiossa.
mä vitsailinkin raskaana ollessani tolle retaleelle et mul on nii kova stressi et koht poksahtaa kohtu. mä oon tottunut miltä kriisi tuntuu ja miten siitä selvitään. millehän normaali parisuhde tuntuu
Sepä tässä onkin, kun ei enää muista miltä normaali parisuhde tuntuu Ehkä sitä osaisi kaivata niin kovin, että olisi itse valmis muutokseen, jos uskoisi edes normaalin parisuhteen olevan mahdollista. Me ollaan kans erottu ja siedetty niin monta kertaa, että hyvä ku itse tiedän millon ollaan yhdessä ja millon ei…on tää vaan rankkaa. Silti poraan nytkin sen narkkarin perään niinku lapsi karkkikaupassa, vaikka tiedän et mikään ei muutu …huoh! Mä tässä taidan enemmän olla hoidon tarpeessa
mä olin teinityttö kun toi iski silmänsä muhun. koko aikuisiän siis elänyt järjettömässä suhteessa. säännöllisesti yritän pyristellä eroon. pisin aika puoltoista vuotta erossa. joku siinä silti vetää puoleensa. mä sitä rakastan. rakastan itteni sairaaksi.
oma mieli on varmaan häiriintynyt kamanvedosta. sen toisen kamanvedosta. mulle tää on kuitenkin arkea mitä oon aina elänyt ja uudelleen aina valinnut. muutakaan en osaa.
mun unelma on vaan se tavallinen perhe elämä. päihteetön. kerran jopa yritin yhden toisen miehen kanssa sellaista, mutta enhän mä osannut sen kanssa seurustella. osaa ne tavallisetkin miehet loukata. ei se vaihtamalla parane. ja on minussakin vikaa. todellakin. vikaa päässä. vähemmästäkin, ei ton ukon seura terveeksi tee ketään.
välillä meil on nii ihanaa yhdessä. vietetään elämän parasta aikaa. sit se muuttuu siihen että huudan mielessäni et voisko joku viedä ton johonki pois! sairaalasta kun on soitettu, olen toivonut sitäkin että kuolee. mä oon tarjoutunut ostaa menolippua johonkin todella pitkälle. ollu niin loppu.
monesti muuttanut, vaihtanut numeroni, eikä oo ikinä enää pitäny olla missään tekemisissä. kunnes aika kuultaa muistot. tai tulee joku juttu missä huomaan että se on ainut joka mua ymmärtää ja voi auttaa, pitää mun puolia.linnatuomio sille tuli eikä oltu missään tekemisissä, kunnes siviili koitti ja rakkaus (hulluus) voitti.
että se oli se linna se puolentoistavuoden eron syy. mä ehin jo päästä yli. kunnes se tuli vaa takasin ja huomasin että asutaan yhdessä.ja mä annoin sen tapahtua.
vapaaehtoisesti ollaan oltu erossa paria kuukautta…ja se tekee tiukkaa kummallekkin . yhdessäkään ei suju kun sen muutaman kuukauden kerrallaan. mites teillä?
Meillä ollaan aina vähän aikaan välirikon jälkeen yltiöonnellisia…ehkä kaks viikkoo Sen jälkeen alkaa mun kontrollointi ja kyttäys, luottamuspula, valehtelu ukon osalta ja lopulta riita jonka johdosta ukko taas häipyy omille teilleen eroa ottamaan. Aina sä kiljuu ku en luota ja mitään en oo ottanu on kuulunu miljoona kertaa täs huushollissa, mutta joka kerta välirikon jälkeen herkkänä hetkenään kertoo et olikin kamoissa koko ajan. Välillä olen oikeesti ajatellu olevani vaan vainoharhanen, mut joka kerta ne epäilyt on sit kuitenkin pitäneet paikkansa. Taas ollaan siis erossa ja nyt mies ilmottaa jälleen kerran ettei aio kamalla elämäänsä pilata vaan tulee kyllä pärjäämään. Just joo…se on pilannu kamalla jo elämänsä. Jatkuva vanha virsi Olenki kysyny siltä et miten ihmeessä se nyt aikoo taas kerran laittaa elämänsä muka kuntoon ku yksin jää…miksei sitä voi tehdä täällä kotona perheensä kanssa. Uskottelee raukka mulle et hän voi taas kerran loistavasti erosta huolimatta ja yrittää sillä varmaan saada mulle jotenki huonon fiiliksen. On se melkonen epeli
ylämäki alamäki. on off suhteen off päällä halleluja. olen helpottunut taas ja ihmettelen miks oon ylittänyt omaa sietokykyä olevaa rajaa nii monesti. ny on hyvä, ilman sitä miestä. hitto se söi mun bentsot mitä sain keskenmenosta tulleeseen ahdistukseen . iha hyvä . huomasin opamoxeja syödessä et ei mua kiinnostanut kenenkään tunteet, ei vaa tunnu miltään mikään. pikkuhuumeita ne on vaikka kyllä ne voi auttaa. ite omalla kohdalla ajattelen että tunteet on luotu syystä ihmiseen ja et huonotki tunteet tekee hyvää. ei mun koko elämä surua oo kuitenkaan. paska fiilis menee aina ohi. ja hyvä olla näin ettei kukaan oo kuormittamassa <3
erossa vieläkin… ja mun pää elää omaa elämää. jotenkin oon kuin parisuhteessa vaikka ei olla. oon mustasukkainen kun ei äijästä kuulu. missä lie juhannuskekkaloissa pimujen kanssa. todellisuudessa varmaan muiden syrjäytyneiden hörhö miesten kanssa juovat varastettua kaljaa,päällä samat vaatteet. en tiedä. eikä pitäs kuulua mulle. mä oon nii loukattu taas. kumpa en kuulisi siitä rontista enää koskaan. kumpa en ottais sitä ikinä takaisin. mun on nieltävä ikävä. tukahdutettava tunteet häneen. nyt on pakko jatkaa ilman sitä miestä. vaikka tuntuis miltä ni en saa ottaa sitä takas. muuten mun loppuelämä on tätä.poistin numerot etten soita. eteenpäin vaikka väkisin !!!
Olen pahoillani keskenmenon takia. Se lisää tuskaa entisestään. No meillä on nyt se tilanne, että mies päätti erota kuulemma lopullisesti. Ei kestä enää minua 
Meillä mies nyt ollu hoidossa pari viikkoa…toivon parasta, mutta valitettavasti myös pelkään pahinta… katsotaan