Hei
Toivottavasti teillä asiat vähän paremmin. Mitä tulee tuohon kaverin houkutteluun en oikein enää näe asiaa niin, monet vuodet syytin kavereita ja pidin omaa lastani uhrina. Totuus valkeni ajan myötä , huumeet olivat se heidän yhteinen herra ja pojat kaikki yhtä koukussa tekemään mitä vaan että saisi poltella. On vaikea tietysti tunnustaa että oma lapsi on vapaaehtoisesti valinnut elämän jossa huumeet ovat mukana. Äidin rakkaus on meilläkin valitettavasti mahdollistanut pojan kaman käytön ainakin osittain. Tuota edellistä lausetta on niin vaikea selventää jos ei ole kokenut tätä kaikkea ja sitten valaistunut näkemään pintaa syvemmälle. Äidinrakkautta on myös osata lopettaa paapominen ja itsensä huijaaminen. Minulle oli vaikeinta tajuta oma osuuteni tässä kupletissa ja on edelleen, aina silloin tällöin se vanha mamma tulee kaapista paapomaan ja uskomaan unelmaan paremmasta huomisesta. Meillä asiat kääntyivät raittiuden haluun kun mamma köysi katkaistiin ja poika putosi syvälle ja kapusi itse takaisin. En osaa sanoa mikä toimii kenelläkin ja miksi joku raitistuu ja toinen ei. Kannabiksen vaarallisuus on vaan niin salakavalaa ettei itse käyttäjäkään huomaa mikä iski ja milloin. Poikani kohdalla kannabiksen vaarallisuus ja sen aiheuttamat ongelmat alkoivat näkyä melko varhaisessa vaiheessa, ja tämä neljä vuotta on taisteltu irti kannabiksesta ja nyt se 100 päivää raittiina on täynnä. Ongelmia on edelleen masennus jäi ja sellainen levottomuus sekä kyky hoitaa omia asioitaan puuttuu. Täällä toivottomien äitien kerhossa on monenlaisia tarinoita ja moni niistä päättyy surulliseen loppuun, toivon sydämestäni että meidän tarinamme saisi toisenlaisen päätöksen. Voimia sinulle ja muista ettet ole yksin meitä onnettomia äiti raasuja on täällä läjäpäin ja lisää tulee joka päivä.
Hei kaikille pitkästä aikaa!
Paljon on tapahtunut lapseni elämässä näinä kuukausina samoin näiden hänen kannabis kavereiden elämässä.
Lapseni elämässä on tapahtunut todellinen muutos. Kaikki odottaa että minne päin?
Ilokseni voin ilmoittaa että kaikki se kauhu, pelko, ahdistus on nyt poissa. Poikani on lopettanut kannabiksen käytön.
Hänelle teki hyvää tuo laitosjakso jossa sai miettiä asioitaan kunnolla ja tapahtui sellaistakin että minulla, äidillä ja pojalla meinasi katketa välit kokonaan ja se sai hänet ajattelemaan asioita uudelta kantilta. Olin valmis lopettamaan kaiken yhteydenpidon.
Kaverien elämät joillakin on mennyt vain kamalampaan suuntaan ja sekin sai avaamaan poikani silmät. Hän ymmärsi että jos nyt ei lopeta, on hän kohta samassa pisteessä.
Mutta jotkut hänen kaverinsa ovat myöskin lopettaneet ja heillä on elämässä nyt toinen suunta. Koulu, opiskelu joskus vielä perhe. Niitä terveitä ajatteluja elämässä.
En hihku vielä ihan täysin rinnoin sillä kohta on kesä ja se tuo vielä oman haasteensa tähän mutta poikani tietää että kyse on luottamuksesta ja sen hän pyrkii lunastamaan.
Laitos aika oli hänelle henkisesti todella kovaa aikaa ja sanoi ettei ikinä enään sellaista.
Mutta nyt kohti kesää ja katsotaan miten poika sen taittaa.
Tulen välillä ainakin kurkkimaan tänne jos meillä ei ole täältä kerrottavaa 
Hei äidinsydän.
Luin tekstisi ja haluaisin kysyä miten teillä mennyt viime puoli vuotta?
Täällä kun on tilanne ns. päällä niin kiinnostaa kovasti nämä kokemukset.