Ei löydy sanoja

8-vuotias tyttö kuoli toukokuussa Helsingissä isänsä ja tämän naisystävän pitkään kestäneen kidutuksen seurauksena. Tyttö tukehtui kuoliaaksi ja se kesti 4-6 tuntia viranomaisten mukaan. Pitkä ja järkyttävä kuolema.

Vittu tätä sairasta maailmaa. Tääkin lapsi oli huostaanotossa voinut hyvin ja ollut onnellinen mutta itkenyt vuolaasti kun oli tullut paluu kotiin isän luo. Miten tällaista voi tapahtua?? Miksi?? Miksei kukaan saatana tee mitään? Miksi ne lapset palautetaan vanhemmilleen vaikka ne ei halua takaisin??? Vittu saatana että tää on sairasta menoa. Sekin lapsi voisi vielä elää jos siitä olis tosissaan edes yhteiskunnan osalta pidetty huolta. Mä vihaan tätä kaikkea paskaa!

Eikö kellään ole mitään sanottavaa?

Ei löydy sanoja.

Sanattomaksi vetää.

Puhuminen on muutenkin yliarvostettua. Mitä sinä teet, että maailmalla tämän jälkeenkin olisi toivoa ja elämällä merkitystä?

Tiedän, oli pientä, mutta otin omat kullanmurut kainaloon ja vielä kerran vannotin, että kotiin saa aina tulla. Että kasvakaa ihmisiksi ja tehkää niinkuin hyvä on, ja jättäkää paha tekemättä.

Ehkä otan myös ne pari pihan aikuisennälkäistä riiviötä huomioon. Ehkä joku ymmärtää tämän jälkeen paremmin sen, miksi itse vihaan yli kaiken päihteitä. Varsinkin yhdistettynä horjuvaan mielenterveyteen tai lapsiin.

Mitä taivastelulla tai syyllisen hakemisella voittaa itselleen? Silläkö se maailma on parempi, että saamme kauhistella sen tilaa?

Olipas hyvä kirjoitus enpäs kirjaudu nimimerkillä. Ninhän se on,että aina on helpompi päivitellä,taivastella ja syyttää vaikka sitten yhteiskuntaa, kuin toimia itse paremman tämän päivän edestä. Kunpa itse kukin (itseni mukaan lukien) jaksaisimme huomata omat läheiset ja lähimmäiset ja ne naapurin riiviötkin emmekä vain linnottautuisi omaan turvalliseenlinnunpesäämme.

Joo-o. Kyllä ihmisillä on oikeus purkautua kun pahalta tuntuu oli se sitten kenen vika tahansa. Maailma on paha mutta me voidaan kaikki yrittää olla hyviä jotka sen tiedostaa. Juu, itkin tämän jutun luettuani ja otin itsekin omat pienet lapseni syleilyyni. Miehen kanssa puhuttiin asiasta pitkään ja hartaasti. Hän lohdutti ja sanoi että me voidaan omalta osaltamme levittää hyvää ympärillemme kun huolehditaan omista lapsista ja ollaan auttavaisia ja ystävällisiä muillekin. Itse oon oppinut omien lapsieni myötä rakastamaan muitakin lapsia. Siksi kaikki tuollainen pahuus tuntuu niin kamalalta. Oikeus kait mullakin tunteisiini on ja mikäs sen parempi paikka kuin tämä plinkki missä niitä voi purkaa anonyymisti.