Tiedän, että minulla on ongelma, mutta pelkään että jos uskaltaudun hakemaan virallisesti apua ja lopetan ongelman piilottelemisen niin se vain lisää ongelmia. Tuntuu aina vain helpommalta piilotella ongelmaa muilta kuin myöntää se. Pelkään jälkiseurauksia.
Hei,
Listaapa paperille ne pelkäämäsi negatiiviset seuraukset avun hakemisesta. Tee siihen rinnalle lista juomisen jatkamisen negatiivisista seurauksista.
Jos ei viittä vaille nelikymppinen ihminen kehtaa hakea apua, niin kannattaa hakea se viinapullo ennemmin:
for (hae_apua)
if not (kehtaa)
then (hae_viinapullo_kaupasta)
goto start ;palaa alkuun
if (kehtaa)
end (juominen)
Noh en nyt ihan -76 syntynyttä vielä sanoisi viittä vaille nelikymppiseksi.
Mitäs Alkoholi+ pelit sun addiktiosi jaksaa?
Itsehän olen kulutellut viimeiset 12 iltaa suhteessa 9/3. Viimeiset 3 kuitenkin onneksi ihan taas vesilinjalla toivottavasti aattoon saakka.
Oho.
Kovasti tuntuu olevan varaa vittuilla muille. Ootko sä jo kerennyt “tekemään hyvää ihmisille” kuten vielä pari vuotta sitten toivoit? Aloititko lapsestasi hyväntekemisen? Haitko itse apua?
Haluaisin tehdä ihmisille hyvää, en vain tiedä mistä tai kenestä aloittaa - no yritän antaa edes lapselleni aikaa kaiken minkä voin - ja pitää hänet ikuisesti erossa kaikista rahapeleistä. Mielelläni heittäytyisin vaikka luodin eteen pelastaakseni jonkun toisen hengen, ei minusta niin väliä.
Tiedän, että minulla on ongelma, mutta pelkään että jos uskaltaudun hakemaan virallisesti apua ja lopetan ongelman piilottelemisen niin se vain lisää ongelmia. Tuntuu aina vain helpommalta piilotella ongelmaa muilta kuin myöntää se. Pelkään jälkiseurauksia.
Moikka vaan. Tervetuloa minun puolestani foorumille. Ymmärrän avun hakemisen vaikeuden. Itsellä on omanlaiseni ajatukset auttamisesta. Minulla oli myös samanlaisia pelkoja kun kävin ekan kerran a- kilinkalla. Pelkäsin että ongelman “virallinen” myöntäminen sekä itselle että jollekin toiselle vain ruokkii ongelmaa. Itse en ole vieläkään varma pitääkö tuo paikkansa omalla kohdallani. Mutta jos et ole koskaan hakenut apua mistään kannattaa lähteä vaikka a- klinikalta liikkeelle, ja tunnustella mikä itselle sopii vai sopiiko mikään. Siel osataan ainakin antaa erilaisista tahoista tietoa etiäppäin. Ei se ota jos ei annakaan.
Ei kande säikähtää jos tulee heti ensimmäiseen varovasti kirjoitettuun viestiin sontaa niskaan. On tääl ihan fiksujakin kirjoittajia. Ainakin toisinaan. Kai.
Minulla on peliongelma. Ymmärsin sen taas kerran. Miksi tämä foorumi on näin hiljainen?
Erityispiirre on lisäksi se, että juon alkoholia, joka laukaisee pelaamiseni. Olen elämässäni hävinnyt varmaan 100ke vuosien saatossa. Töissä käyn, akateemisesti koulutettu ja palkan pitäisi riittää muuhunkin, kuin vuokrayksiöön ja vanhaan pieneen autoon.
Itsemurha on joskus käynyt mielessä, mutta pienen lapseni vuoksi en sitä toki aio suorittaa. Lähinnä joskus toivon, että sairastuisin ja kuolisin “kunniallisesti”. Itsetuhoisuutta tämä kai on. Haluaisin tehdä ihmisille hyvää, en vain tiedä mistä tai kenestä aloittaa - no yritän antaa edes lapselleni aikaa kaiken minkä voin - ja pitää hänet ikuisesti erossa kaikista rahapeleistä. Mielelläni heittäytyisin vaikka luodin eteen pelastaakseni jonkun toisen hengen, ei minusta niin väliä.
Maailma romahti Joulun alla, kun kossupäissäni pelasin netissä koko jälkellä olevan tilin 1600e. Olipa siinä sitten kiva alkaa ostella joululahjoja, kun kädessä on velkainen luottokortti, joka sekin varmaan sulkeutuu lähipäivinä. Lisäksi kulutusluottohakemus oli hylätty. Syytä en tiedä, kun kännissä tuhosin viestin. Ilmeisesti olin unohtanut maksaa edellisen lyhennyksen, huolimaton kun olen. Nyt pitäisi hakea jostain uusi laina, jotta saan maksettua luottokorttilaskut ja vuokran sekä elatusmaksun. Voi helvetti! Sen saaminen kestää niin kauan, että en pääse pälkähästä mitenkään. Joudun tunnustamaan ongelmani läheisilleni. He toki tietävätkin, jo mutta olen uskotellut olevani parantumaan päin. Mitä hulluja, päinvastoin. Nyt joudun tunnustamaan ongelmani edelleen olemassaolon ainakin lapseni äidille ja vanhemmalleni, jonka asunnossa asun vuokralla, voi helvetti.
Tiedän kyllä, että pelaaminen pitää täysin lopettaa. Tuntuu, ettei voimia vain siihen ole. Olen kuin painajaisunessa, joka vain jatkuu ja jatkuu. Nukkuminen on mieliharrastukseni, kun edes hetkeksi pääsen pois tästä maailmasta unien maailmaan.
Kun saan rahaa, ostan viinaa ja naps, pelaan nekin rahat pois. Ilmeisesti tarvitsisin antabuslääkitystä tai jotain. Eilen hävisin 40e ravintolan Blackjackiin, kun enempää rahaa ei ollut mukana. Onneksi. Velkaisella luottokortilla sitten pizzerian kautta taksilla kotiin. Nyt sitten tietenkin pelkään tulevaa, enkä jaksa tai uskalla tehdä mitään.
Mikäli nostaisin tilini tyhjäksi palkkapäivänä ja veisin rahat selvänä ollessani lapseni äidille, ehkä se auttaisin tilannetta hiukan. Lisäksi pitäisi luottokortit hävittää, jotta en voisi nostaa niillä rahaa humalapäissäni. Toisaalta tarvitsen luottokortteja työmatkoilla, mutta rahannostoa kotimaassa en tarvitse. Voisikohan luottokorttiin lisätä kiellon rahannostosta vain kotimaassa? Kortit ovat onneksi sellaisia, jotka eivät toimi nettikasinoissa, eli sellainen rajoitus ainakin on olemassa.
Olen ollut peliongelmainen jo pienestä pojasta saakka, mutta nyt vasta ymmärrän kaiken ja asioiden riippuvuudet. Jo yläasteiässä pelasin peliautomaattia ja vakiota. Sitten tuli pitkävedot ja nyt viimeisimpänä 2000-luvulla nettikasinot ja -pokeri. Varsinkin nettipokeri on helvetillistä, kun siinä aina kuvittelee voittavansa ja elättelee haavekuvia. Kunnes kaikki taas romahtaa ja aamulla herää krapulassa siihen, kun koko tili on tyhjennetty nettiin. Ymmärrän myös todennäköisyydet ja muut, minkä mukaan peleissä aina talolla on etu, mutta humalassa pelaan vain jännityksen vuoksi. Tuskin edes mikään rahasumma minua saisi lopettamaankaan. Olen varmasti myös masentunut, kun en tunnu saavan iloa muusta kuin lapsestani, liikunnasta, viinasta ja pelaamisesta. Ja mieluiten juuri tuossa järjestyksessä.
Ihan vain muistutukseksi kuka puhuu.
Alkoholi+pelit:Minulla on peliongelma. Ymmärsin sen taas kerran. Miksi tämä foorumi on näin hiljainen?
Erityispiirre on lisäksi se, että juon alkoholia, joka laukaisee pelaamiseni. Olen elämässäni hävinnyt varmaan 100ke vuosien saatossa. Töissä käyn, akateemisesti koulutettu ja palkan pitäisi riittää muuhunkin, kuin vuokrayksiöön ja vanhaan pieneen autoon.
Itsemurha on joskus käynyt mielessä, mutta pienen lapseni vuoksi en sitä toki aio suorittaa. Lähinnä joskus toivon, että sairastuisin ja kuolisin “kunniallisesti”. Itsetuhoisuutta tämä kai on. Haluaisin tehdä ihmisille hyvää, en vain tiedä mistä tai kenestä aloittaa - no yritän antaa edes lapselleni aikaa kaiken minkä voin - ja pitää hänet ikuisesti erossa kaikista rahapeleistä. Mielelläni heittäytyisin vaikka luodin eteen pelastaakseni jonkun toisen hengen, ei minusta niin väliä.
Maailma romahti Joulun alla, kun kossupäissäni pelasin netissä koko jälkellä olevan tilin 1600e. Olipa siinä sitten kiva alkaa ostella joululahjoja, kun kädessä on velkainen luottokortti, joka sekin varmaan sulkeutuu lähipäivinä. Lisäksi kulutusluottohakemus oli hylätty. Syytä en tiedä, kun kännissä tuhosin viestin. Ilmeisesti olin unohtanut maksaa edellisen lyhennyksen, huolimaton kun olen. Nyt pitäisi hakea jostain uusi laina, jotta saan maksettua luottokorttilaskut ja vuokran sekä elatusmaksun. Voi helvetti! Sen saaminen kestää niin kauan, että en pääse pälkähästä mitenkään. Joudun tunnustamaan ongelmani läheisilleni. He toki tietävätkin, jo mutta olen uskotellut olevani parantumaan päin. Mitä hulluja, päinvastoin. Nyt joudun tunnustamaan ongelmani edelleen olemassaolon ainakin lapseni äidille ja vanhemmalleni, jonka asunnossa asun vuokralla, voi helvetti.
Tiedän kyllä, että pelaaminen pitää täysin lopettaa. Tuntuu, ettei voimia vain siihen ole. Olen kuin painajaisunessa, joka vain jatkuu ja jatkuu. Nukkuminen on mieliharrastukseni, kun edes hetkeksi pääsen pois tästä maailmasta unien maailmaan.
Kun saan rahaa, ostan viinaa ja naps, pelaan nekin rahat pois. Ilmeisesti tarvitsisin antabuslääkitystä tai jotain. Eilen hävisin 40e ravintolan Blackjackiin, kun enempää rahaa ei ollut mukana. Onneksi. Velkaisella luottokortilla sitten pizzerian kautta taksilla kotiin. Nyt sitten tietenkin pelkään tulevaa, enkä jaksa tai uskalla tehdä mitään.
Mikäli nostaisin tilini tyhjäksi palkkapäivänä ja veisin rahat selvänä ollessani lapseni äidille, ehkä se auttaisin tilannetta hiukan. Lisäksi pitäisi luottokortit hävittää, jotta en voisi nostaa niillä rahaa humalapäissäni. Toisaalta tarvitsen luottokortteja työmatkoilla, mutta rahannostoa kotimaassa en tarvitse. Voisikohan luottokorttiin lisätä kiellon rahannostosta vain kotimaassa? Kortit ovat onneksi sellaisia, jotka eivät toimi nettikasinoissa, eli sellainen rajoitus ainakin on olemassa.
Olen ollut peliongelmainen jo pienestä pojasta saakka, mutta nyt vasta ymmärrän kaiken ja asioiden riippuvuudet. Jo yläasteiässä pelasin peliautomaattia ja vakiota. Sitten tuli pitkävedot ja nyt viimeisimpänä 2000-luvulla nettikasinot ja -pokeri. Varsinkin nettipokeri on helvetillistä, kun siinä aina kuvittelee voittavansa ja elättelee haavekuvia. Kunnes kaikki taas romahtaa ja aamulla herää krapulassa siihen, kun koko tili on tyhjennetty nettiin. Ymmärrän myös todennäköisyydet ja muut, minkä mukaan peleissä aina talolla on etu, mutta humalassa pelaan vain jännityksen vuoksi. Tuskin edes mikään rahasumma minua saisi lopettamaankaan. Olen varmasti myös masentunut, kun en tunnu saavan iloa muusta kuin lapsestani, liikunnasta, viinasta ja pelaamisesta. Ja mieluiten juuri tuossa järjestyksessä.
Ihan vain muistutukseksi kuka puhuu.
Juu, ihan näin. Olen oikeastaan mennyt vieläkin alemmas ja huomannut mikä elämässä on tärkeää: Elämä itse ja anteeksianto, rakkaus ja inhimillisyys.
Ei raha, eikä himo. Mutta matka on pitkä ja olen seesteinen. Omalla tavallani.
Kiitosta vaan fernetille minun huomioimisesta. Ihan oikeasti. Reissaan hetken ja palaan taas plinkkiin kiusaamaan muita ongelmaisia - myös Fernet Branca:a (tämän foorumin ei muuten ymmärtääkseni pitäisi olla mikään henkilökohtainen hiekkalaatikko/nokitteluareena/treffipalsta). Juu, en ajattele auttavani ketään holistia hakemaan uutta pulloa, jos nilkka on murtunut. Toisaalta - hyvä kysymys…mistä löytyisi autettava, joka ei olisi jotenkin osallinen omaan tilaansa. Eipä ainakaan tältä sohvalta.
Ja kerran kun hyväntekeväisyystyötä Ullanlinnassa tein vanhuksille, niin kiitos oli hitonmoinen tupakansavu vaatteissa (hienostotalossa Huvilakadulla oli sankkaakin sankempi tupakansavu), valitusta liikenneministerin päätöksistä ja lopulta veltto kiitos. Että lopussa kiitos seisoo - mutta ei ulliksessa tällä kertaa.