Mulla pitkä parisuhde takana ja nyt pitäisi jotenkin opetella elämään yksiössä omaa elämää. Tunteet tulee ja menee ja joskus on helvetin voimaton olo. Olen koittanut käydä vertaistukiryhmissä ja puhua myös ystävien kanssa iha niitä ja näitä, mutta joskus tulee niitä kammottavia hetkiä kun tuntuu että on niin pieni ja avuton että haluaisi vaan painua maan alle tai jotain. Mulla ei ole diagnosoitu koskaan masennusta, mutta tää johtuu varmasti näistä elämänmuutoksista ja niiden tuomista turvattomuuden tunteista. Koitan vähän tsempata itseäni myös omin avuin, mutta sekin joskus hankalaa. Onneksi en lamaannu, vaan koitan nähdä positiivisia asioita elämässäni jne. Haluaisin mm. kokea toipumisen yhteydessä paljon sitä fiilistä, etten tosiaan ole yksin ja että kaikesta voi ajan myötä selvitä. Aamut ovat viime aikoina olleet sitä hankalinta aikaa, nousen kyllä sängystä, sillä en vaa pysty jäädä makaamaan sänkyyn tekemättä mitään. Onneksi tulen sillai toimeen ihmisten kanssa, eikä ole sen kummempia sosiaalisia ongelmia. Vain se syyllisyys, yksinäisyys ja häpeä valtaa välillä tunteeni… Huoh.
No mut ihan kirjoittaminenkin auttaa juuri nyt ja tämä päihdelinkki. Tuntuu kyllä että en oikein jaksa panostaa niin hyvin kirjoittamiseen, mutta kai tästä jotain selvää saa.Minun pitäisi jaksaa ettii töitäkin, mutta jotenkin tuntuu että siihen ei juuri nyt riitä paljonkaan voimia. Valmistun pian opiskeluista ja on mulla yksi osa-aikainen työ joka takaa jonkinlaisen toimeentulon. Se on kyl rankkaa kohdata nää kaikki tunteet selvinpäin. Onneksi on tänään AA ryhmä 12 maissa ja näen vissiin myös kaverinkin myöhemmin. Viikonlopuksi on myös vähän railakkaampaa ohjelmaa kun on Flow festivaalit. Olen polttanut tosi paljon tupakkaa, tullut semmoinen fiilis että se rauhottaa mua juuri nyt, ei mikään paras vaihtoehto, mutta täytyy vaan välillä saada se tupakantäyteinen rentoutumishetki:D En polta yleensä juuri koskaan. Joskus aikoinaan kännissä ainoastaan. Kiva myös huomata miten ihmisiä on ympärilläni, ja miten niistä saa voimaa.
Ei mulla muuta. Älkää missään nimessä jääkö liikaa yksin jos on jo valmiiksi semmoinen avuton ja yksinäinen olo. Vaikka ei olisi paljon ystäviä ym läheisiä, niin käykää vaan rohkeasti maailmaan…yhdessä olemme paljon vahvempia. Alkoholisti on ihan yhtä arvokas kuin muutkin, näin loppupeleissä.
Kiitos tästä raittiista päivästä ja rohkeutta lopettamiseen, ei minulla muuta ! 