Ei helvata

Olis tarkoitus vähentää tuota etanolin määrää normi elämässä, mutta aina kun ottaa pari niin tukee hirveä himo ottaa lisää. Yhtäkkiä se on pari-kolmekymmentä :smiley: :smiley:

Ei oikeastaan naurata vaan itkettää enemmän. On tullu hölmöiltyä jo ihan riittävästi tuon aineen kanssa. Miten ihmeessä sen saisi esim 14/7 tasolle? eli 14 viikkoannosta ja 7 kerralla. Tuo on vielä hyväksyttävä määrä. Mutta tänäänkin on jo mennyt 30 annosta…

Auttakaa mua viisaammat.

Ole kuukausi holitta. Jos onnistuu pelkällä tahdonvoimalla suht. iisisti etkä heti kuukauden päästä vedä perseitä (tai myöhemminkään) niin ehkä se on mahdollista. Kuvailemillasi määrillä ja käyttötavoilla todennäköisempää kuitenkin imo suoraan sanottuna on, että tuskin onnistuu. Ainakaan ilman pidempää (3-6kk) raittiutta. Kokeilemallahan se selvinnee.

Kiitos gripille vastauksesta. Tässä tuli melkeen pari viikkoa otettua joka päivä jonkin verran ja joinakin päivinä reilummin. Kuukausi tuntuu tosi pitkältä ajalta ilman tuota ihmeainetta. No sen jokainen arvaa mitkä laskut oli tuon jälkeen. Hikoilua, vapinaa, morkkista, hirveää oloa, etäisyyden tunnetta, valoilmiöitä yms. Nyt ollaan taas selvänä ja yritetään päästä elämään kiinni. Pöhnässä kaikki on hyvin muttakun lopettaa on se sellanen Full Metal Jacket että oksat pois. Vähän aikaa kun nauttii elämästä selvänä alkaa taas aivot muistamaan pelkkiä positiivisia asioita tuosta myrkystä… On se ihmisen psyyke kummallinen kapistus.

Raskaaksi tuossa tekee sen, että teen suurta aivotyötä vaativaa työtä ja viinapöhnässä krapulassa suorituskyky on erittäin vaatimaton. Kun mieli taas kirkastuu alkaa ajatus juoksemaan ihan eri syvyyksissä. On se kumma miten oma psyyke pystyy perustelemaan tuon liikakäytön. Siinä ei ole mitään hyvää.

Mutta tuo kuukauden breikki on hyvä idea.

Kuukauden raittius on hyvä idea. Itse olen ollut nyt hiukan yli kuukauden raittiina. Enkä ajatellut ottaa vieläkään.
Alku oli itselläkin hankala. Koko ajan mieli yrittää keksiä verukkeita miksi pitäisi juoda (esim. vitutus, vaimo). Tämän jälkeen tulee seuraava vaihe, jossa mieli yrittää unohtaa kaikki huonot puolet juomisessa. Seuraava vaihe on että voinhan minä sen yhden aina ottaa. Seuraavaa vaihetta odottaen.
Aina kannattaa hakea ja ottaa apua, jos vaan on siihen valmis.
Raitista päivää sinullekin!

Tuttua tarinaa… Kuukauden tauko tuntuu aivan ylivoimaiselta, ei välttämättä viinanhimon takia (olen joskus jopa ollut kolme kuukautta ilman), mutta koska (seliseliseli) asun maassa jossa ns. iltaoluet/viini-illalliset/jne. “kuuluvat” elämään. Tietenkin voisin olla menemättä rientoihin, mutta sittenhän kaikki ihmettelisivät miksi en juo, minulla taitaa olla ongelma - niin kuin sitä ei jo jokainen tuttava tietäisi. Säälittävää, eikö? Tällainen fiksu koulutettu ihminen… Hah hah. Antakaas hiukan alkoholia niin sitten tämä akka vetää itsensä niin tuiteriin että suurin piirtein sammuu - ja tietenkin julkiselle paikalle eli baariin tms., mitä sitä kotona väliä.
Eli todellakin tuo RAJA on hukassa, sen kun tietäisi niin elämä voisi olla taas mukavaa. Ja toisaalta noita rientoja on joka viikko, työn puolesta ja ilman ja tapana on että porukalla kokoonnutaan lasilliselle. Kun se olisikin se yksi lasi… Alkuilta menee aina ok, mutta jossakin vaiheessa vääjäämättä tulee SE napsahdus - aiemmin uskoin mm. kun mieheni sanoi että nyt taukoa/vettä, joskus se vieläkin onnistuu - yleensä ei, ja sitten minusta tulee se karmaiseva känninen suomalainen ämmä jollaiselle olen itsekin joskus säälien naureskellut. Todella järkyttävää. Eli RAJA, RAJA ja RAJA. Mikä tehoaisi siinä vaiheessa kun se vielä auttaisi. Kuukauden tauko tosiaan tuntuu melkoisen epätoivoiselta, ja toisaalta tuon kolmen kuukauden tauon jälkeen palasin enempi tai vähempi ruodun viereen. Absolutismi olisi varmasti hyvä idea, mutta… Niinpä. Jos jollakulla on selviytymiskikkoja kohtuuden kadotuksesta selviämiseen niin kertokaahan!

Tuo naksahdus on hyvä ilmaisu. Tietyssä fiiliksessä, parin jälkeen naksahtaa juomavaihde silmään ja tuntuu erittäin hyvälle idealle kiskoa itsensä vihannekseksi (parsakaaliksi?).

^^Mun kokemukseni mukaan niitä, jotka eivät juo, löytyy kyllä jokaisesta maasta ja kulttuurista, eikä sitä juomattomuutta ihmetellä yhtään niin paljon kuin miten suomalainen (juoppo) tekee. Ihmisille, joilla ei ole alkoholiongelmaa se on ihan yksi lysti, juoko joku vai ei illallisen/illanvieton yhteydessä. Näin ainakin omissa sosiaalisissa piireissäni. Eikö niihin voi siis mennä juomatta, jos on ilmeisen helppoa pistää se korkki kiinni? :unamused:

Varmasti löytyykin. Täysi juomattomuus tuntuu vaan kaikkien rientojen ja iltaolusten äärellä aika mahdottomuudelta - vaikkei kulttuuri tai maa mikään syy ole, vaan oma kontrolli. Se kontrolli hukkuu minulla ja on se ongelma, oluet säilyvät kyllä viinin ohella jääkaapissa jos niin päätän. Kun vielä keksisin tavan jolla päättää ilta paremmassa kunnossa ja mokailematta. Ehkä opin, ehkä en. Jos ei muuten niin lopettamalla kokonaan - ja ajattelen jo nyt että olisipa se tylsää… Hoh hoijaa. Ei kylläkään niin tylsää kuin kontrollin kadotus.

Hei, minä luulen ja olen omalla kohdallani havainnut että se “napsahdus” tapahtuu noin yhdessä promillessa. Tämä on se raja, jossa impulssikontrolli alkaa tunnetusti heikentyä. Tämä lukee myös tämän sivuston oma-apu osioissa muistaakseni jossain, tai sitten luin sen jostain muualta, mutta pointti siis on, että se raja pitää itse laskea henk koht, koska se on kaikille eri. Itselläni se tarkoitti niinkin vähän kuin kahta annosta alkoholia, koska painoni on reilu 50 kg.

Koska en nää mitään syytä kärvistellä loppuelämääni juomalla kerralla vain max kaksi pientä olutta, lopetin kokonaan juomisen, mutta jos siis olisin jatkanut olisi kaksi annosta alkoholia ollut se raja jota yli en koskaan milloinkaan missään tilanteessa olisi saanut juoda, tai kännihäpeä olisi ollut lähes taattu.

Minullakin siis joskus ja jouluna onnistui aina nätisti juominen…

Minun juomattomuuttani ei ihmetelty niiden vuosien aikana, jotka olin raittiina. Vain yksi kommentti kantautui korviini siitä, ettei joku halunnut seuraansa ihmistä, joka ei juo lainkaan, ja koska kyse oli vain kissanristiäistason tuttavasta niin sillä ei paljon merkitystä ollut. Mutta enpä myöskään käynyt “ulkona” niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa aikaisemmin olin juonut. Vain yksi sellainen illanvietto muistuu mieleen ja silloinkin kyse oli ystävistä, joilla itsellään oli siinä vaiheessa aika pienet lapset ja ilta kutistui syömässä ja “parilla” käymiseksi.

Mutta itselläni loppui mielenkiinto käydä missään, koska voin sanoa suoraan, ettei minulla ole pubeissa saati yökerhoissa hauskaa selvinpäin. Ei ole kyse arkuudesta tai ujoudesta, kyllä vaikka karaoke sujuu, samoin tanssiminen ja ihmisten kanssa puhuminen. Kyse on vain siitä, että ilman nousuhumalaa se on t y l s ä ä.

En halua notkua baareissa selvinpäin mutta en halua myöskään tuntea olevani jumissa kotisohvalla, joten tällä hetkellä tavoitteeni on pikkuhiljaa päästä irti kalsarikänneistä mutta sosiaalista alkoholinkäyttöä en halua lopettaa. Tosin mitä kylmempää ja pimeämpää tulee niin sitä epätodennäköisempää on, että viitsisin mihinkään lähteä, mutta se on taas oma juttunsa…Kaamosmasennuksen hyvä puoli on, että se vie myös seksihalut joten yksinäisyyskin on ihan ok vaihtoehto taas muutaman kuukauden ajan.

Huono puoli on se, että pimeinä iltoina punaviini maistuisi ihan erityisen hyvälle.

Joo, en mäkään hirveästi missään käynyt keväällä kun olin pidemmän pätkän juomatta. Parilla keikalla ja klubbaamassa, mutta aika tylsäähän se loppujen lopuksi oli - tai lähinnä sitä vaan tajusi ettei sellainen ns. ihan jees -meno oo ees sitä jos ei turruta itseään millään :unamused: Omassa tuttavapiirissä ei oikeastaan oo kuin pari alkoholiongelmaista, joten selvinpäin olo muiden tyyppien kanssa oli lopulta aika luontevaakin, en vaan oo mikään social butterfly luonteeltani joten aika usein sitä tuli vaan jäätyä himaan. Jotain pitää tällä kertaa keksiä sen tilalle, sillä selvin päin olemisen tylsyyteen se omakin raittius viimeksi karahti… parissa kuukaudessa ehtii varsin tehokkaasti unohtaa sen perusnegatiivisen, kyynisen ja katkeran olotilan mihin alkoholinkäyttö mun kohdallani ennemmin tai myöhemmin johtaa :blush:

Tuo promilleraja oli hyvä idea (sitäkään en ole ennen tajunnut laskea), pitää kokeilla - etenkin valtaisaa tahdonvoimaa siinä vaiheessa kun sallittu määrä on ryystetty ja tahtoo lisää… :wink:

Joo, hienosti menee. Toissapäivänä 12 eilen 20 ja tänään 10 ja ilta on vielä nuori. On se uskomatonta miten mieli tekee alkoholia…

Kaunista ja herkkää:

youtube.com/watch?v=u7K72X4eo_s

Lady Gagan yksi parhaita videoita. Telephone (Tarantinon Kill Bill plagiointi)

youtube.com/watch?v=EVBsypHzF3U

Onneksi syksy toi kuivemmat ajat. Kävin asioita läpi omassa päässäni ja nykyään olen päättänyt 14/7 ohjelman mukaan elää, eli max 14 annosta viikossa ja 7 illassa. 6 poikkeusta vuodessa jolloin voi vetää niin paljon kuin janottaa, eli joka toinen kuukausi kerran. Mites muilla, oletteko tehnyt vastaavanlaisia “ohjelmia”?

Kaikki ohjelmat, joita olen viimeisen 10 vuoden aika kokeillut ovat olleet alusta asti tuhoontuomittuja. Ja niitä on paljon. “Vain viikonloppuisin”, “vain X annosta tunnissa/päivässä/viikossa/kuukaudessa”, “vain jossain tilaisuudessa”, “ei yksin, vain kavereiden kanssa”, “ei ikinä useampaa päivää peräkkäin”, “ei krapularyyppyä” … Lista on loputon, eikä ne ikinä toimi. Ikinä. Kun se taipumus on sisäänrakennettu, ei sitä voi hallita. Tai voi jonkun aikaa.

Kaikki ohjeet ja säännöt itselle on kuin dieettejä. Ei niitä kovin kauan pysty/jaksa noudattaa. Vain lopulliset muutokset ovat pysyviä - eikö ollut hienosti sanottu :slight_smile: Ok, kuulosti vähän mattinykäseltä, mutta niin se omalla kohdalla menee. Tsemppiä kuitenkin!