Edistystä

Mitä edistyksen merkkejä ootte huomannu teiän addiktiokäyttäytymisen suhteen? Tää muistuttanee jonkin verran “positiivista tänään?”-topicia mutta ei nyt aivan identtinen, käsitellään vain tota edellämainittua.

Mä olen saanut aktivoitua itteäni jonkinverran, alkanut duunailemaan vihdoin asioita joita vielä nuorempana tein, ennenku aloin sekoilemaan huumehien kanssa. Mä sain ihan kotioloissa lopetettua yli 2vuoden bentsojen syönnin. Tiputtelin oman muistin mukaan yli puoli vuotta alkudosen ollessa 2mg/vrk(klonatsepaami) ja lopetin syödessäni 10mg/vrk(diatsepaami). Mä valitettavasti olen vielä buprekoukussa. Sen suhteen onneksi myös hiukan edistynyt. Olen onnistunut tekemään niin että käytän 2x päivässä(aamu ja ilta/yö), ennen vedin keskimäärin 4x vedot päivässä. Annoksen olen tiputtanut ~4-5mg/vrk, oli vielä muutama kuukausi sitten ~8mg/vrk. Seuraavaksi ois vuorossa se että liuottaisin päivittäin annokseni kielen alle, sitten maltillista pudotusta, lopuksi kokonaan vekka.

Mulla on pirun kova motivaatio oikeasti kokonaan lopettaa, valaistunut(en oo tullu uskoon tai mitenkään hörhähtäneellä tavalla) :smiley: ja kokenut suurta edistystä asenteissa yms. Mä uskon että saan bupren myös lopetettua kokonaan. Sitä kerennyt sen 4v käyttämään(ekat 2v niin vedin vaan nokkaan joku 0.5mg/vrk, annoskoot nousi räjähdysmäisesti kun IV alkoi.)

<3

Paljonkin oon edistyny. Vaikka oon kuntouttavassa korvaushoidossa ollu 1 v 4 kk (metadonia 85 mg). Mitään muuta ei mene enää, vaikka syksystä kevääseen oli bentsojen kanssa ongelmia.

Yleensäkin mä olen kokenut mun masennuksen suurimpana ongelmana. Että aloitekyky on surkea, työkokemus viime vuosilta nolla. Mä tiedän, että mä pystyn vaikka mihin, ja tavallaan tiedän, että kun vaan menen johonkin, saan kyllä töitä ja pärjään. Mut se on tätä masennuksen järjettömyyttä, että siirtää asioita eteenpäin, unohtelee niitä koska ei halua muistaa, tavallaan pelkää sitä työelämään siirtymistä. Mut se on tehtävä. Ei se puhuminen niin paljoa auta, koska oon kuitenkin jo ollu monissa kuntouttavissa hoidoissa itteäni tutkimassa.

Hmm. Alkoholin kanssa oon käynyt juupas-eipäs -dialogia viimeiset pari vuotta, ja kuluneen puolen vuoden aikana käyttö onkin vähentynyt yli 50% siitä, mitä se joskus oli - ei enää (tai no, ainakaan nyt) huvita dokaa eikä koko hommassa oikein ole mitään hohtoa jäljellä joten luulen, että saan sen kokonaan veks tän vuoden aikana. Tai ainakin toivon niin. Nukahtamislääkkeet ja bentsot feidasin myös asteittain viime kevään aikana, ja panacoditkin lopetin 1,5 kk sitten, ei napannut niidenkään syönti enää vaikka kipuja välillä vielä onkin. Ei kuitenkaan toistaiseksi mitään sellaisia, joista ei buranalla selviäisi :slight_smile: All in all, näyttää ja tuntuu pitkästä aikaa aika hyvältä ja skarpilta vaikkei holittomuutta olekaan takana kuin vasta viikko edellisten hölmöilyjen jälkeen. Fiilis on kuitenkin aika erilainen kuin keväällä kun viimeksi laitoin korkin kiinni - tuntuu enemmän omalta valinnalta nyt kuin pakon sanelemalta päätökseltä, which is nice :sunglasses:

13v-25v välillä join etenevissä määrin alkoholia. Kunnes alkoi olla 3-5kk putkia kirkkaalla viinalla ja huomattiin, että oltiin todella kusessa! Putkaa, katkoja, mielisairaalan suljettua, rajua itsetuhoisuutta, pahoja muistiongelmia ja pelkoa, pelkoa siitä, että mähän oikeasti saatan kuolla kohta tähän myrkkyyn. No ei siinä, lekurilta bentsoja, lyricaa, kodeiinia ja tramalia sekä näitä perus ssri/neurolepti paskaa. Ensin jonkin aikaa perus ryynikänni kuosausta kunnes huomattiin, että oltiin joka ikinen kerta tällä combolla putkassa, täten viimein viinan juonti vaihtui täysin pillerihumalaan.
Luonnollisesti myös pelkästä pillerikuosaamisesta tulee jossain vaiheessa todella paha olo ja itse päätin tässä tilanteessa lopettaa kaikki päihdyttävät aineet. N.20vuotiaasta saakka mukana on myös kulkenut kannabiksen satunnaiskäyttö jonka määrä kasvoi merkittävästi kun keksin hoitaa vuorokauden sisäisiä bentsoreflojani kannabiksella… Lopetin pillerit kuitenkin ilman mitään “laskuvarjoja” (toipuminen tosin kesti yli vuoden jos laskee ensimmäisestä päivästä päihdekuntoutuspaikassa.)
Lopetin myös vuosia kestäneen tupakoinnin kohtuullisen mietoa hampunlehtirouhetta polttamalla. Poltin tosin ketjussa… Kahvin vaihdoin täysin teehen ja mielialanvaihtelut vähenivät pienemmän kofeiini määrän vuoksi.

Nyt kaipaan mielestäni hyvin vähän mitään muuta päihdyttävää kuin satunnaisen iltapainotteisen pajauttelun.
Viimeksi olen voinut näin hyvin henkisesti varmaan 12vuotiaana, jos silloinkaan…

Kovaa on ollut kumppanin kanssa vääntäminen siitä kysymyksestä, että “miksei niitä kaikkia päihteitä voi vaan lopettaa?!”
Mut hei camoon, eiks kuitenkin se et hiisaa satunnaisesti enemmän tai vähemmän eikä käytä mitään muita päihdyttäviä aineita oo aika pienehkö synti muutama vuosi sitten olleen tilanteen rinnalla? :unamused:

Juu ja kylhän hampukkin ne negatiiviset puolensatkin omaa… Tosin pystyn vallan hyvin hyväksymään ne :mrgreen: Tosin saatan vain olla paha kannabisti-riippuvainen ja en tajua oman sairauteni luonnetta. Sitä kuinka yritän vain itselleni perustella ja antaa luvan edes jonkin aineen päihdekäyttöön.
Voiko tästä kasvista juuri itselleni havaitut merkittävät hyödyt olla vain oman addiktiivisen mieleni luomaa harhaa?

Koen tässä nyt 26-29ikävuoden kohdilla tehneeni yhdet ehdottomasti ratkaisevimmat päätökset päihteiden suhteen. Mul on sellainen paha kutina, että en olis enään elossa ilman suunnan muutosta, eikä lapsellani olisi enään isää.
On sen oltava edistystä :sunglasses:

Kovat jarrut ovat kohdallani jääneet historiaan, eli en juurikaan kaipaa mitään hirveää nuokkumista, vaan haen oppareista nykyään lähinnä kevyttä, mielialaa parantavaa ja piristävää euforiaa. Mihinkään buprenorfiinia vahvempaan en siis tunne vetoa, mutta tiedä sitten onko tuo mitään kovin kummoista edistystä :confused: . Kaipa se melko yhdentekevää on, millaisia oloja oppareista hakee, jos riippuvuus kuitenkin hallitsee. En myöskään mene vannomaan, etten enää koskaan tulisi sekaantumaan oksikodoniin, morfiiniin tai heroiiniin ja joskus kyllä ajattelen, että olisi ihan mukavaakin nuokkua kunnolla pitkästä aikaa, mutta toistaiseksi moiseen ei mitään mainittavampaa kiinnostusta ole.

I.V.-käyttö on myöskin jäänyt, enkä tunne mitään erityistä tarvetta tai halua siihen, vaikka myönnettävä onkin, että piikkihimo nostaa ajoittain päätään, enkä tässäkään tapauksessa uskalla tehdä mitään pyhää lupausta, ettei koskaan enää.

Vaikka alkoholin käyttöni onkin edelleen rankanpuoleista, eritoten pienikokoiselle naisihmiselle, ja menee usein överiksi, niin sekin on hieman rauhoittunut pahimmista ajoista.

Benzoja tarvitsen oikeasti ja sen vuoksi pyrinkin siihen, että söisin niitä maltillisilla annoksilla, sillä niinhän ne parhaiten toimivat tarkoitukseensa. Vieläkin saatan kiskaista niitä vitutuksissani liika-annoksilla, mutta olen huomannut jo kauan sitten, ettei se mitään hyödytä, eikä benzoilla itseni päihdyttäminen ole kuulunut arkeeni enää aikoihin samalla tavalla, kuin joskus. Nykyään myös alkoholi yhdistettynä benzoihin on ehdoton no no. Siitä idiotismista olen todellakin saanut tarpeekseni :frowning: :imp: .

Enää en halua myöskään kokeilla kaikkea mahdollista uutta päihdyttääkseni itseni, eikä pään saaminen mahdollisimman sekaisin ole se tärkein juttu päihteilyssäni. Pitäydyn nykyisin aineissa, joista tiedän jo valmiiksi, miten ne minuun vaikuttavat, vaikka myönnettävä onkin, ettei se kovin fiksua ole esim. viinan kanssa läträtä juuri sen vuoksi, kun tiedän miten se minuun vaikuttaa :blush: .

Edit: Vaikkei mielenterveyteni nykyisinkään kovin vahvoissa kantimissa ole, niin olen kyllä pistänyt merkille, että se rajuimman päihteilyn jättäminen on vaikuttanut positiivisesti pääkoppani tilaan :slight_smile: . Toki myös ikä saattaa osaltaan olla vaikuttava asia. Monien mielenterveysongelmathan rauhoittuvat ainakin jossakin määrin, kun ikää tulee enemmän. Ikä toki varmasti on vaikuttanut myös päihdekäyttäytymiseeni; vanhempana ei enää jaksa olla nuppi sekaisin koko ajan ja pyöriä narkkiporukoissa, vaan arvostaa sitä omaa rauhaa ja “normaalia” arkea.

Pienis subureflojen aluissa at the momentum. Oon nii kova jätkä kyl et saan karistettua opariippuvuuteni.

On kotona lähes sata kybän pamia ja lähemmäs 2pkt Halcionia; lääkejaossa tiedetään että voisin vittuuntuessani ottaa kuormasta… En jaksa välittää liioista jyvistä, joten turvassa pysyvät; tarkan järjestyksen tiedän röökin ja subun lopetukseksi/vähennykseksi… Yhden asian suhteen ongelmia, mutta muut lääkkeet syön oikein, erittäin harvoin näkyisi THC joka täällä saisi näkyä… Ei oteta testejä koskaan, mutta asiasta mainitsen…

Hoitopaikassa eivät jaksa välittää vetääkö välistä, itseltä se on pois… Toisaalta ei siellä rankkua tai kiitostakaan asiasta jaeta… :unamused: Ne potilaat, joiden tietävät vetävän lääkkeet; käskevät tuoda apteekista tunnin sisään… Osa menee katkolle saadakseen lääkkeet vetämiensä/vaihtamiensa tähden… Tuohon pahimpaan kh-malliin kuuluvaan porukkaan, olen melko hyvässä kunnossa-… :open_mouth: :astonished: :frowning:

Joo mä oon kyllä ilonen sun puolesta, ja arvostan suuresti että sitä jokseenkin kunnollisesti hoitaa oman ittensä korvaushoidon suhteen. Yhenkin sällin tunnen, joka myy JOKAISEN klinikalla jaetun ksonenappinsa, ei vedä yhtä ainuttakaan milliä niistä ite, paitsi tietysti sulatuksessa. Rahaa tulee hyvin ja normitexiä rännittelee.

Mä en sietäis oikeen itteäni jos olisin korvaushoidossa ainoastaan rahallisen hyödyn takia. Kukin tyylillään.

Tsemppiä, County :slight_smile: . Siitä se taistelu kuitenkin vasta alkaa. Kyllä reflat aina kestää kärsiä, mutta pitää vain toivoa, että sen jälkeenkin himot pysyisivät kurissa. Ne kun saattavat iskeä takaisin pitkänkin ajan päästä lopettamisesta :frowning: .

En muista viime vuodesta juuri mitään.Kaikenlaisia ryynejä tuli vedettyä joka aamu kourallinen. Siihen vielä lisäksi päivittäinen kukanpolttelu ja Conttien teemujen ja metadonin käyttö, lievempiä opiaatteja unohtamatta. Meinasin Kuolla pariin otteeseen ja muiden häröilyjen seassa olin kuulemma meinannut puukottaa parasta ystävääni :unamused: . Jos muita opiaatteja ei löytynyt, eli aika usein, niin suba ja xonea meni nappi päivässä. Alkoa meni myös mutta en muista missä missä määrin, paljon luultavasti.

Nykyään menee muutama riva ja ehkä diapam päivässä. Muutamana kertana viikossa 2-3mg xonea. Alkoholin kanssa on hieman lähtenyt käsistä verrattuna kevätalveen.

On tässä on edistynyt mutta ei jostain syystä tunnu siltä-
E, Viime vuoden psykedeeli häröilyt unohtu. Olen kyllä tänäkin kesänä käyttänyt psykedeelä mutta mietoja sellaisia, järkevillä annoksilla.