Edes 12v. "kuivilla ei riittänyt. Kokemuksia tai kysymyksiä.

Kokemuksia tai kysymyksiä “kuivilla” olosta ja retkahduksesta. Apua ja tukea itselle ja muille, ehkä jopa tarinoita jolla säästäisimme edes yhden väärän valinnan.

Olen piri-narkki ja olen sen aina myöntänyt. -90 luvulla valitsin väärin ja vedin ekat viivat, viivat vaihtui kuukaudessa rännäämiseksi, rännääminen huimaus helvetiksi, huimaus helvetti vuoden psykoosiksi, psykoosi katkasuhoitoon, katkasuhoito takas elämään kiinni. Siinä elämäni ensimmäinen virhe lyhyesti.
Toisen tein parikuukautta sitten kun satuin menemään naapuriin jossa oli edesmenneen narkkari “kaverin” poika. Poika oli alottanut kun minä yli 12v. olevinaan lopetin. Muutama sana ja nähtiin miten nopeesti voi tuhota yli 12 vuoden “kuivilla” olon.

Minä: Onks sulla piriä?
Poika: Ei!
Minä: Missä on?
Poika: Anna puhelin niin soittelen!

Loppu tulos oli että muutamassa sekunnissa tein päätöksen retkahtaa ja 150km (suuntaansa) reissuun kymmenen gemmin takia paskaa piriä. Valitsin siis toisen kerran elämässäni nii vitun väärin, vaikka tiesin mihin yksikin töötti johtaa. Siis tiesin mutta en pystynyt sanomaan itselle ei, vain hetken hyvän olon vuoksi. Siitä lähtien vain viime perjantai - lauantai, ihan säälittävä yritys lopettaa. Pystyin vain vuorokauteen. Taas miestä viedään ku pässiä narussa, piriä ja nyt myös buprenoffiinia ränniin. Tunnen itse todella alhaiseksi ja säälittäväksi, kun menen firmassani vessaan töötille. Vedin siis töötit, vaikka pelissä on helvetisti paljo enemmän kuin ennen. On kaksi pientä lasta, hyvin toimiva yritys, omistus asunto, siis kaikki perus edelletykset olla onnellinen mies.

Olkoon tämä opetuksena kaikille, että edes vitusti liikaa ei riitä. Huimaus aineita ei voi hallita ja jos väittäisin voivani, olisin riippuvuuden lisäksi myös itse petoksen ja itsepetoksen tiellä. Kertokaa tarinanne retkahduksesta, tarinanne selviämisestä, tai kysykää kysymyksenne, ennen kun ehkä ette ole tehnyt tätä väärää valintaa. Yritetään yhdessä, minä en ainakaa anna periksi.

T: Piri-Narkki, nykyinen myös seka käyttäjä.

Erittäin mielenkiintonen aihe, koska itsekään ymmärrä yhtään sen enempää kun sinä, miksi retkahtaa. Olin puolisen vuotta joskus 100% selvänä, ja piti olla loppu elämä raittiina, mut lähellä asu kaveri joka kasvatti hamppua, jolle kyllä sanoin etten voi siellä käydä, mutta kävin sit silti ja sitten en enää ollu, enkä halunnukaan olla raitis.

Se on kyl perkeleen nuoralla tanssia olla raittiina addiktina, pitää valita seurat ja kaikki tosi tarkkaan, olla helvetisti tukea ja pitää ajan tasalla se, millasta paskaa se käyttö oikein olikaan.

Tässäpä itelläkin uneton yö takana, mut selvinpäin, joissain keturan pikku refloissa. En ees tiedä missä refloissa ku vetäny vähän sitä sun tätä. Mut tsempit sinne että kaikki menis parhain päin. Sul on liikaa menetettävää.

Kiitos kannustuksesta!

Nyt on ensimmäinen tärkeä siirto tehty kohti päivää jolloin en enää hakkaa itteeni reikiä ja kaksin käsin lapa mulle lähes ylitse pääsemättömän vahvaa isäntää piriä. Uskalsin kertoa minulle erittäin tärkeälle ystävättärelle menneisyyteni ja nykyisen tilanteeni yhtään kaunistelematta. Olihan se varmaan hänelle melkonen shokki, kun itteni ja elämäni tuhoaminen tuli käsittääkseni ihan puskista. Laajempaa tukiverkkoa en nykyään pysty itselleni luomaan, mukaan lukematta ystävääni, joka on Afrikassa. Oli pakko kertoa tälle aivan ihanasti minuun suhtautunelle ystävättärelle viime yönä, koska Afrikan ystävä tulee vasta parin viikon päästä ja en jaksa enää elää kaksoiselämää. Eli minulla on nyt korvaamaton asia nimeltään tukihenkilö, projektissani kohti huimausaineetonta elämää. Eipä taida hän pystyä kuvittelemaankaan miten tärkeässä ja arvostamassani roolissa onkaan. Kiitoksena voin hänelle vain antaa romppeettoman ja valheettoman “huomisen”.

Nyt alkaa alas ajo poskettomaksi kasvaneesta toleranssista, itse itselleni asettamassa aikataulussa. Jos nyt tilannetta voi sen verran helpottaa, että uuden elämäni ensimmäinen päivä ajoittuu minulle ajankohdallisesti mahdollisimman helppoon ja pieneen pudotukseen. Toki tiedän että todellinen helvetti alkaa kun viimesetkin vitamiinin rippeet on poistunut. Ei ole 12 vuotta vienyt muistoa siitä mitä kaikkea ja miten paljon tahtoa siihen tarvitaan. Nyt en enää voi kun odottaa hetkeä kun en elä enää tolloillen. Minulla on vain yksi mahdollisuus, enkä aio heittää sitä menemään. Näin uskon ja näillä ajatuksilla 12 vuotta sitten taistoon kävin.

Nyt olen siis tehnyt tuon vaikean päätöksen uhmata tuota käsittämätöntä riippuvuutta, joka oli toisenkerran tuhota elämäni. Kerron kyllä tähän topickiin miten miten menee taistelu pelottavinta vihollistani kohtaan, vaikka ei ketään kiinnostaisikaan. Tuntuu terapeuttiselta kirjottaa ja uskon tästä olevan itselle apua. Tervetuloa veneeseen, mutta jokainen omaansa. Olen itsäkäs, koska muistan pelottavan hyvin miten paljon helvetisti voimia vaaditaan. Nyt tippuu piri-narkit minun kyydistä, koska ei ainakaan mulla riitä voimia jaettavaksi. Hienoa olisi kyllä lukea jos joku muukin on valmis täys käppäriin elämässä. Et hyvä et mä tajusin nyy, koska vielä ei oo liian myöhäistä ja sitä päivää en aio nähdä.

Tää on yleinen ryhtiliike tottua kovempiin paineisiin, mul on nytkin kiire siirtyä kovempiin aineisiin.

Tää on hyvää aikaa pistää poikki. Tein niin vuos sitte ja olinkin pari kk selvinpäin. Sit sotkin pääni uskon asioilla jälleen kerran enkä jaksanu sit enempää.

12 vuotta on hyvä aika kyllä olla ilman, kyllä sä siihen pystyt taas. Niin järjetön kun sairaus onkin. Vois verrata huonoon parisuhteeseen, jatkaa vaan vaikka tasan tarkkaan tietää ettei johda mihinkään.

Kyllähän kamaa tavallaan rakastaa, mut ku ei meinaa tullu juttuun niin ei vaan meinaa.

Kyllä, nyt on ainakin minun kohdalla juuri oikea aika.

Tänään en jaksanut enää työpäivää loppuun, mutta sain onneksi pika hälyllä työntekijän. Tunnen itseni ihan reppanaksi, mutta koko ajan valmiimmaksi. Yhtä aikaa niin heikoksi, mutta toisaalta enemmän ja enemmän vahvaksi. Tunteet odotetun laiset ja valmis nukkumaan, ystävättären ensin tavaten.

Morjens…

Miten sä sitten lopetit?? Mä itse olen käyttänyt amfea, ollut vuosia kuivilla… Mä aloin vain vihaamaan sitä ihmistä, jonka aine teki itsestäni… Pystyin nopeat lopettamaan, mutta en hitaita. Nyt korvauksessa ja retkahtanut jopa 3 kertaa yli 7 vuoden aikana, mutta samantien jos kosken aineeseen; tiedän että se ei vain ole mun juttu! Aiemmin rakastin tuota ainetta, mutta kun vihdoin onnistuin sen lopettamaan; essot samoin, en todellakaan enää tahdo samaa…

Mä pystyn käyttämään pilveä, sieniä ja menee lääkkeitä (joskus enemmän kun terapia on vähissä resurssien tähden); ilman että jään koukkuun… Bubreakin olen pudottanut ja pudotan sen pois; siitä olen varma! Voisin uskoa että jäisin tulevaisuudessa koukkuun, mikäli tarvitsee kipulääkkeitä mutta amfeen; en ikinä… Lopetin sen kuitenkin omasta tahdosta enkä olosuhteiden pakosta… Jaottelen itsenikin että “entinen ja nykyinen minä”…

Impulsiivisena ihmisenä sitä tulee itsekin joskus tehtyä typeriä tekoja, mutta itse kadun ennenkuin ehdin saada edes aineen itselleni… Ei vain kehtaa soittaa ja perua kauppoja jos joskus jotain typerää hankkii… :unamused: :neutral_face: :confused: :open_mouth: :astonished: Eihän sitä kuitenkaan koskaan voi 100% varma olla, mutta… ehkä niin kauan kun muistaa kuinka aiemmin kävi… :smiling_imp:

Tsemppiä! Toivottavasti huomaat että elit parempaa elämää ilman aineita…

En pysty antaa tukee koska itse olen koukussa. Viimeksi rännäsin pari kuukautta sitten, mutta nokkaan vedän ja vetäisin :smiling_imp: Mä en vaan pääse eroon ja toisaalta en haluakaan.

vanha narkki… jos toi vetäminen on niin kauheeta miksi helvetissä jatkat sitä…
olet nyt vain antanut ton repsahduksen takia itsellesi luvan vetää… kun olen nyt repsahtanut niin nyt sitä mennään uudestaan… ei se noin mene… eikä toi itse sääli auta tohon lopettamiseen yhtään enempää…

Nyt taitaa olla lukutaito kateissa, tai sitten luetun oppinen ei onnaa. Sinulla ei näköjään ole mitään käsitystä mitä huimausaineiden käyttö todellisuudessa on ja mihin hallitsematon riippuvuus johtaa.

Pyydä joltain ymmärtäväiseltä apua selittämään mitä kirjoitan, kun ei itseltäsi onnistu. Vastaan jokaiseen tuplapisteiden väliseen kommenttiin järjestyksessä:

Vanha narkki:
Osasit kopioida nimimerkkini!

Jos toi vetäminen on niin kauheeta miksi helvetissä jatkat sitä:
Vetäminen on mulle on enemmän kun kauheeta, se on helvettiä. Jatkan sitä juuri tarkelleen niin kuin olen proggiksen laatinut. Rautalangesta vääntäen, minulla on ollut ja on juuri oikea määrä piriä ja Subutexiä hankittuna. Lasken piriannosta sopivasti jarrua samalla polkien, että selviän perjantain töistä. Menen suoraan tukihenkilöni, hyvän ystävättäreni kanssa kotiin ja hyppään Hästennssiin nukkumaan. Ystävättäreni on siitä lähtien tukenani pyyteettömästi ja lähes kokoajan rinnallani. Tällä keinoin selviän maanantaina töihin ja silloin alkaa todellisuus. Ei enää Huimausaineita, vaan kovalla työllä ja tahdolla kohti päihteetöntä “huomista”. (Katsos kun olen sellaisessa elämäntilanteessa, että lopettaminen on suunniteltava ja toteutettava huolellisesti. Se ei voi olla ihan mikä hetki tahansa!

olet nyt vain antanut ton repsahduksen takia itsellesi luvan vetää:
En ole antanut itselleni lupaa vetää kun juuri sen että saan ajoitettua lopetuksen sopivaan ajankohtaan!

kun olen nyt repsahtanut niin nyt sitä mennään uudestaan:
Ei todellakaan mennä, olen vaan järjestänyt kaiken huolellisesti!

ei se noin mene:
Minä luulen että kokemuksestani tiedän, että se menee juuri niin kuin olen suunnitellut!

eikä toi itse sääli auta tohon lopettamiseen yhtään enempää:
Jos joku on varma, niin se on niin vitun varma että minä en itseäni sääli, enkä hae yhdeltäkään vitun ihmiseltä sääliä!

Olisit voinut toimia otsikon mukaiseti ja kun sinulla ei kerta ole kokemusta, niin olisit kysynyt. Päätit sitten kuitenkin vittuilla varmuuden vuoksi. Ota tästä edes opiksesi, että älä vittuile, jos joku ystäväsi, tai kaverisi on lopettamassa. Asiallinen keskustelu ja tukeminen toimii paremmin.

JOS SINULLA ON YHTÄÄN MUUNAA, NIIN VASTAA JA KERRO OLISKO PITÄNYT HARKITA MUUTAMAN KERRAN MITÄ SANOO ENNEN KUN KIRJOTAT TYPERYYKSIÄ!

Mun tarina:
Oon reilu kolmekymppinen nainen. Aloin käyttämään 12vuotiaana,pilveä,vauhtia. 18 v kuvioihin tuli koni. Tulin raskaaksi,pääsin korvaushoitoon,jouduin linnaan,lopetin korvaushoidon,retkahdin,menetin lapseni,jouduin taas lusimaan…ja päätin nyt riittää. 15 vuotta meni sumussa. Nyt yli 5vuotta ollut kuivilla vertaistuen avulla. Ilman ryhmiä en pärjäis. Lapsen oon saanut takasin,opiskellut,saanut ajokortin(minä,jolla oli käyttöaikoina parhaimmillaan 30kortitta-ajoa vuodessa) elämä on muuttunut valtavasti.
TOSIN… Nyt mulla on addikti mies,joka ei tahdo saada toipumisesta kiinni. Tutustuttiin hoidossa aikanaan ja ekat kolme vuotta suhteesta meni hyvin. Sit jotain tapahtui. Viimiset pari vuotta mies on kulkenut kentältä hoitoon ja takasin. Alkaa olla viime hetket käsillä. Mä en kohta enää jaksa tätä rumbaa,eikä mies saa pian maksuja hoitoonkaan…

diipadaa:

Onneks olkoon! Tää oli kyl esimerkillisen hieno tarina kuinka syvältä suosta voi saada elämän vielä takaisin. Toivottavasti monet saa potkua tällaisesta. Vaikka kaikki on varmasti näyttänyt jo siltä, että enää ei ole asiaa yhteiskunta kelpoiseksi ihmisesti. Varmasti näytit monelle toivonsa menettäneelle, et koskaan ei oo liian myöhäistä.

Varmasti hieno tunne kun olet tietysti tärkeimpänä lapsen ja monet muut elämän tukipilarit ja perusteet kuntoon. Noilta perustuksilta on hyvä jatkaa. Itseni täytyy olla hyvin itsekäs selvitäkseni, joten voin vaan kuvitella miten vaikeassa tilanteessa olet miehesi kassa. Minun on tunnustettava, että ei olisi mahdollista elää sellaisen ihmisen kanssa jolla on mikä tahansa addikti. Toivon sydämmestäni että onnistuisitte yhdessä.

Kiitos tarinastasi. Antoi minulla taas lisää voimaa selvitä tästä omasta sotkusta, joka hetken tuntu mitättömältä. Suhtaudun kuitenkin suurella vakavuudella koitokseeni, koska näitä aineita kohtaan on tunnettava kunnioitusta, eikä niitä voi vähätellä missään tilanteessa.

Kohti tavotteita kaikin voimin.

Tuosta ajatuksesta kun pääsis. Tuli just kuukausi sitten taas ilmi, et meitistä ei ole tonne. Tiedä vaikka johtuis päihteistä. No viitsi vitsi vaan, totta kai se johtuu niistäkin, mut oon vielä liian raaka lopettaan kun pitäs lopettaa sit ihan kaikki ja rakentaa kokonaan uus sosiaalinen verkosto ja mitähän kaikkee. Ei kykene tänävuonna ainakaan.

onko onnistunut hiljainen pudotus vai oletko joutunut hakemaan “vähän” lisää. ?
minulla on vähän tietoa huumaus aineista ja riippuvuuksista.
mut en ole koskaan voinut ymärtää sitä et miksi joku vetää jos vetäminen on helvettiä…
minulla se huume on parasta mitä voin elämältä saada… en ole kokenut selvinpäin koskaan mitään sellaista mitä voin parhaimmillaan huumeista saada. mut minun ei tarvitse vetää kuin se kk bubre niin en saa bubresta enää mitään irti, kuin sellaisen pienen pöhnän… silti ne vedot on päivän parhaat hethet ja pääse sen vedon ajaksi jonnei kauniiseen paikkaan…
ok en ole löytänyt omaa pohjaa… ja minulla on enemmän hyviä muistoja aineista kuin huonoja muistoja, mut en käytä enää… tiedän että se tuo mukana aika paljon paskaa… ja elämä ei ole kokonaisuudessa ihan niin laadukasta mitä se on selvinpäin. mut tämä selväpäisyys on vain helvetin tylsä elämäntapa.
tiedän kyllä mitä on kun ainetta otetaan vain vierotus oireiden pois pitämisen takia.
ei ollut häävi kokemus vähän ennen kuin taju lähti ja vaahdot tuli suusta sätkiessä. ytitin turhaan pyytä jotain vitun diapamia mut en saanut, kun oli seinään pudotus ohjelma.
mut oon edelleen sitä mieltä, että ihmiset kun repsahtaa… ne antaa tiedostamattaan itselleen sellaisen kk vetämis mahdollisuuden…
ja jos ihminen oikeasti haluaa lopettaa niin se lopettaminen kyllä onnistuu… itse haluaisin vielä vetää, mut ei oikeen onnaa…
mut ei niitä himoja saa millään pois… minulla käy päihteet joka päivä mielessä.

Mäkin nään melkein joka yö unta että meen baariin ottamaan vaan pari paukkua tai sitten alkosta ostamaan vaan ihan pienen pullon. Ja oon ollu jo yli 15 vuotta dokaamatta. Että ei kovin helpolla alitajunnasta irtoa riippuvuus.

Näkisin sen niin, että jokainen joskus johonkin repsahtaa, mutta kun on halu nousta takaisin polvilleen niin suunta on ylös. Sulla on vielä se käsikin ojennettuna, ja vetäjäkin olemassa. Isosti onnea matkallesi.

Hyvin on menny suunnitelman mukaisesti. Muutama päivä vetämättä, pari niistä nukkuen. Juuri ja juuri selvisin tänään armottomalta väsymykseltä duuniin. En ole nähnyt vetämistä minkään laisena vaihtoehtona, eli päätös päihteettömyydestä ei ole horjunut. Tiedän kyllä kokemuksesta et niitäkin päiviä tulee ja vieläpä liian monta. Vaikeilla hetkillä pitää vaan muistaa mihin minun tie johtaa jos teen väärän valinnan, koska en yhtään hallitse piriä. Piri on mulle isäntä ja minä olen ikuisesti narkkari, vaik en mitää vetäisikää.

Kiitos kaikille P-Linkin kirjottajille. Tavalla tai toisella jokaisen kirjoituksista on ollut prosessissa apua.

:sunglasses: Aloitin vuon a-75 pilvellä, pillerit -76(barbit). Iv tuli mukaan kuvaan vasta -87 ja vedinkin samaa tahtia vuoteen 2003 asti. Meni lapset(3kpl), vapaus(8v. linnassa) ja kaikista tärkein eli kadotin oman itseni. Psyyke kesti, hauras sisin ei. Kova kuin kivi: kauhein kohtalo ihmiselle olla kova ja vielä sitä itse huomaamatta. Viimeisin retakahdukseni tapahtui 2001 oltuani ensimmäistä kertaa selvinpäin 7kk Na-ryhmien avulla. Puoli vuotta kiskoin hihaan tuolloin: en halunnut käyttää mutten osannut lopettaakaan. Tässä on se pointti meillä vanhoilla narkeilla: ei osaa lopettaa vaikka vetäminen on yhtä tuskaa!! Mutta jokaisella on toivoa, mulla on raittiita vuosia pian 9. Toiste lisää. :smiley:

Kiitti kesäkukka!

Hyvin on menny, eli tahtoa riittää ja apua/tukea oon saanu. Voi sanoo et olosuhteet on loistavat. Itse asiassa on ehkä ollu pelottavankii helppoo olla tuosta herrastani erossa, mutta nyt ei jouda muuta miettiä kuin puhtaita päiviä lisää plakkariin.

V-N

drugworker laitto oikeen oppikirja narkkarin elinkaaren. Tämä on hyvä opetus kaikille muka “viihdekäyttäjille”, eihän sellasta olekkaan. Narkkaamista se on eikä mitää leikkiä, veti rompetta sitte millon tahansa, tai miten tahansa. Sama on lopputulos. Loistava lause toi: “en halunnut käyttää mutten osannut lopettaakaan”. Mullakaan kun ei oo ku kaks asentoo, ON ja OFF.

Sen verran tuli luettua sun juttuja että pakko kysyä, kuinka on nyt menny?