Alkuvuodesta 2014 olin varma pystyväni lopettamaan raivokännin takia lopullisesti. Enpä pystynyt kuin 2 viikkoa olemaan ilman ennenkuin aloimme molemmat emännän kanssa tissuttelemaan taas. Siitä eteenpäin melkeinpä joka päivä on tullut tissuteltua 8-12 kaljaa. Rahaa on luonnollisesti palanut aikalailla ja minäkin kun sairaspäivärahalla olen ja emäntä sossun rahoilla niin ei tässä pitäisi kummankaan tuhlata rahaa alkoholiin!
Noh, nyt kuitenkin olen alkanut muistelemaan viime kevättä, jolloin ystävänpäivästä yli juhannuksen olin selvinpäin, ja minusta se oli koko tähän astisen elämäni parasta aikaa! Haluan sen ajan takaisin, koska jotenkin tuntui mystisellä tavalla että minun elämäntehtävääni kuuluu olla selvinpäin. Yhtäkkiä jossain vaiheessa alkoi tuntumaan niinkuin kaikki palaset loksahtelisivat paikalleen ja elämä jollainlailla rupesi antamaan ihan yhtäkkiä! Joka puolelta tuli hyvää onnea esim. uusi kännykkäliittymä (minulla ei ole luottotietoja ja kaveri suostui ottamaan nimissään minulle kännykkäliittymän kaikilla herkuilla), uusi työpaikka, ja mikä parasta: Emäntä! Olen asunut yksin niin pitkään että aloin jo antaa periksi ja kuvitella että olen loppuelämäni yksin. Mutta kuin taivaan lahjana sain itselleni kumppanin joka ei ole lähtenyt rinnaltani vaikka normaalitilanteessa kuka tahansa olisi lähtenyt kävelemään jo pelkästään nykyisen ryyppäämiseni takia.
Noh, tämän sanottuani sanon myöskin sen että jos jatkan samaa rataa niin kyllähän tuo lähtee. Olen ajanut meidät vararikkoon ja parisuhteemme on kännisekoilujen takia aivan sekaisin, niinkuin minun elämänikin.
Nyt taas sitten päätettiin molemmat, koska kumpikaan ei oikeasti halua juoda, että nyt lopetetaan! Minä ainakin tiedän jo omalta osaltani että jos juon yhtään niin lopulta se lähee käsistä ja olen enemmän kuukaudesta humalassa kun selvinpäin. Niin on käynyt nytkin. Olen viimeisen 2 kuukauden aikana ollut selvästi useammin humalassa kuin selvinpäin, tarkoitan siis ehkä viikon koko 2 kuukaudesta yhteensä! Ihan päälaelleen mennyt koko homma. “Normaali” ihminen juo korkeintaan sen viikon kahdesta kuukaudesta.
No, tavoitteeni on päästä mieleltäni sellaiseen tilaan missä olin noin vuosi sitten. Kaikki oli hyvin ja minä voin mahtavasti niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tein vapaaehtoistyötä kirkolle ja huumeidenvastaista vapaaehtoistyötä myöskin. Kaikki valui hukkaan heti siitä päivästä lähtien kun aloin taas juomaan. Parisuhteeni alkoi kärsiä ja riitoja tuli humalassa jatkuvasti.
Olen ehkä nyt jo vihdoin tajunnut että alkoholi ei sovi minulle, niinkuin ei mitkään muutkaan päihteet. Tästä alkakoon päihteetön elämä!
Tervetuloa takaisin sieltä juomakentältä, kyllä tänne mahtuu!
Kirjoititkin jo 2. joulukuuta aika paljon juomistyylistäsi. Kertaus on opintojen äiti, ja tuosta kirjoituksestasi voisit päästä jyvälle, miten välttää juomisen toistuminen. Niin kuin tiedetään, lopettaminen on helppoa, varsinkin jos niin tekee usein. Näin sanon omasta kokemuksestani.
Tämä ensimmäinen päivä selvänä on fyysisesti mennyt ihan hyvin mutta voi jeesus miten sielua riistää ja mitä henkistä tuskaa tämä on. Kauheita kuolema ajatuksia pyörii päässä varsinkin jos yrittää nukkua. Siis kun tulee mieleen joku idioottimainen juttu mitä katuu niin tekee mieli vetää ittensä kiikkuun. Ei sillä että toteuttaisin mitään semmosta mutta ne ajatukset piinaa mua. Mielialalääkitys löytyy mutta eihän se vielä tehoa.
Nukkuminen ei oikein onnistu. Unirytmit on ollu perseellään jo aika pitkäänkin, ja esimerkiksi äsken olin vielä hyvin unessa kunnes emäntä kömpi viereen ja sepä siitä tämän yön nukkumisesta sitten. Todella ärsyttävää, kun mitään muuta en haluais kun herätä aamulla hyvissä ajoin ja pirteänä ja mennä illalla normaaliin aikaan nukkumaan. On minulla tuolla tuota melatoniinia nappeina mutta se on ensinnäkin lyhytvaikutteinen, eli herään joskus parin tunnin päästä viimeistään, ja sitten kun sitäkään ei voi määräänsä enempää ottaa kun lääke se on sekin.
Pitää varmaan huomenna soittaa lääkäriin että jotakin vahvempaa pitäisi saada.
Moi! Ei mulla mitään järkevää sanottavaa ole. Kunhan halusin tulla tsemppaamaan ja kertomaan, että minä lopetin viime keväänä juopottelun samoihin aikoihin, kuin sinä. Minä olen pysynyt sillä tiellä ja täytyy sanoa, että nimenomaa se kesän kynnys oli ehkäpä kaikkein hankalin aika pitää ohjat käsissä. Mutta. Jos minä pystyin siihen, niin pystyy kuka muukin hyvänsä. Sanoit, että sinulla on mielialalääkitys, mihin? Itselläni on kaksisuuntainen, ja täytyy sanoa, että sitä en ainakaan toivoisi kellekään. Huono yhdistelmä alkoholismin kanssa…
Tsemppinä sanottakoon, että nyt kun kevät alkaa koittaa, niin tulee mieleen niitä viime kevään fiiliksiä tosi voimakkaina. Sinullakin ne ilmeisesti alkavat nostaa päätään kirjoituksestasi päätellen. Anna sen fiiliksen viedä mennessään! Vedä oikein tunteella kaikki alkoholiajatukset vessanpöntöstä alas! :mrgreen: Mieti sitä, että nyt sitten vuoden päästä, sinulla on taas nämä samat fiilikset, ilman morkkiksia ja krapuloita! Sekös vasta makiata onkin!
Joo nimenomaan alkaa tulla ne muistot ja hyvät fiilikset siitä viime keväästä mieleen kun pystyi nauttimaan kaikest ja täysin siemauksin! Kaikki tuoksut ja musiikki saa erityisesti muistamaan. Se oli niin mahtava tunne että sen haluan ehdottomasti takaisin! Eikä minulla oikeastaan tehnyt edes tiukkaakaan olla selvinpäin niin pitkään kun olin. Vähän hävettää sinäänsä koska tiiän että se on joillekin tosi hankalaa. Minulle vaan ei ollut, kun joka päivä oli vaan parempi ja parempi ja kokoajan sai vaan nauttia kaikesta ja fiilistellä kun kerrankin tunsi jotakin! Kroppa toimii mahtavasti ja ei ole varsinkaan niitä vatsavaivoja kiusana.
Nyt jo ihan näin muutaman päivän jälkeen oloni on huomattavasti parempi ja kunnon norsun annoksen kun otin unilääkkeitä eilen yöllä (heräsin oikeilta unilta perinteisesti klo 24) niin sain nukuttua kerrankin aamuun asti tuosta noin vaan! Nyt tuntuu niin hyvältä olla tähän aikaan hereillä ja kun kahvikaan ei yökkyytä enää (vatsansuojalääkkeet) niin on mahtavaa nauttia terveellisestä ja herkullisesta aamupalasta, samanlaisesta josta nautin joka ikinen aamu silloi kun olin selvistäpäin viime vuonna.
Ja aina olen painottanut sitä että kun ainakin minulle silloin kun olen juomatta, niin elämä alkaa tyrkyttää kaikenlaista puhelimista tyttöystäviin. Tällä kertaa jo muutaman päivän selvistelyn jälkeen kaveri soitti että haluaa minut omaan firmaansa töihin. Siis minut? Pultsari Azkin?! Aika siistiä!
Hei, ja onnittelut työpaikkatarjouksesta! Uudessa paikassa on kokemukseni mukaan helpompi olla juomatta kuin vanhojen kaljakavereiden kanssa. Päivä kerrallaan, kyllä se siitä lähtee, milloin alatkin!
Tämä minun raittius on nyt lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Olen tunnollisesti ottanut antabukset joka aamu, enkä tästä tavasta aio laistaakaan. Antabukset jotenkin on aina antanut minulle semmoisen psykologisen yliotteen alkoholista. Kun minulla ne “äkkilähdöt” on niitä pahimpia, kun välillä itselle tulee yhtäkkinen pakottava tarva päästä juomaan, tai sitten kaverit soittavat yllättäen baariin. No nytpä ei tarvi semmosiakaan miettiä, ja vaikka baariin lähtisinkin niin en siellä voisi juoda. Minulla ei ala tekemään mieli baarissa selvinpäinkään viinaa, pystyn helposti olemaan ilman, kiitos antabuksen joka jotenkin pakottaa mieleni sellaiseen tilaan että ei tee mieli! En tiedä onko lie asennoitumis kysymys, mutta minulla toimii hyvin. Ja sitäpaitsi, kun menee selvinpäin baariin ja huomaa miten idiootteja ihmiset on päissään niin se vaan vahvistaa sitä omaa päätöstä pysyä raittiina. Itselläni ainakin alkaa jossakin vaiheessa jopa kavereiden seura vituttamaan kun ne on niin turpa täynnä ja sössöttää jotain tyhmää. Siinä vaiheessa lähden yleensä kotiin.
Noh, tästä viikonlopusta sen verran että hermot on ollut vähän tiukalla ja tullut ärjyttyä ja hermoiltua muutenkin ihan turhasta, mutta ei mitään peruuttamatonta ole sattunut. Kyllä tämä tästä helpottaa, oikeastaan jo eilen helpotti kummasti kun kävin kaverin kanssa pelaamassa sulkapalloa. Tunnin juoksenteleminen tekee yllättän hyvää ja kyllä viinan runtelema kroppani sai kyytiä. Fyysisesti olen siis vielä ihan pelikunnossa.
Nyt aamukahvin juontiin ja sitämyöten toivottelen kaikille hyvää ja kaunista päivänjatkoa!
Melatoniinia saa myös reseptillä jopa 5mg nappeina, ja on käsittääkseni ihan lääkäristä kiinni mikä se annostus on, yhdellä tutulla luki reseptissä 1-3 tablettia ennen nukkumaanmenoa Itselleni riittää hyvin pieni annos melatoniinia ja nukun sillä todella sikeästi koko yön - joskin oon aamulla erittäin tokkurassa ekat 4 tuntia, joten en sitä kovin usein ota - mutta se on varmaan turvallisin lääke unettomuuteen mitä löytyy joten uskoisin että voit suht. turvallisesti kokeilla isompaa annostusta jos ei se yksi tabletti riitä. Noi nukkumisjututkin korjaantuu ajan kanssa, ainakin jonkin verran. Mulla oli uniongelmia jo ennen alkoholiongelmaa joten eihän ne mihinkään hävinneet vaikka dokaaminen jäikin, mutta unen laatu on kyllä parantunut merkittävästi hiljalleen vaikkei unta määrällisesti ehkä enempää tulisikaan per yö. Tsemppiä!
Joo kyllä minä nyt oon saanu muutaman yön nukuttua ihan hyvin, kun oon ottanu melatoniinia nukahtamiseen ja Ataraxia unessa pysymiseen. Ongelma minulla nukkumisessa on se juurikin että kun meen 9 aikaan nukkumaan niin herään 12 yöllä, mutta jos taas meen 12 yöllä nukkumaan niin en jaksa mitenkään herätä 8 aamulla.
Mutta tutkiskelin tuossa internetin salaisuuksia kun etin alkoholinkäytön pitkäaikais vaikutuksia. Esimerkiksi kun minun psykiatri sanoi että jos juon nyt kunnon humalaan niin että muisti menee, niin aivoissa serotoniinitaso pysyy melkeinpä nollilla jopa 2 viikkoa. Ja sama mies sanoi myöskin että jos haluaa päästä adhd tutkimuksiin niin pitää olla 3 kuukautta juomatta! Että kai se sitten vaikuttaa pitkäänkin aivoissa. Emännällä myöskin psyk. sairaanhoitaja sanoi että pitää olla 1,5 kuukautta juomatta että hänen masennuksiaan voidaan edes lähteä diagnosoimaan.
Itselläni pitkäaikainen alkoholinkäyttö aiheuttaa kuolemanajatuksia (masennus?) ja “mökkeytymistä” eli ryyppään mielummin kotona yksin kun lähden kavereiden kanssa mihinkään ulos. Kaupassa käynti on työn takana ja muualle en kyllä lähde jos ei ole pakko. Mutta sitten kun on ollut muutaman viikon selvistä niin maailma alkaa pikkuhiljaa taas aukenemaan.
Löysin tämmöisen tekstin pätkän joka kyllä kuvaa minun elämää täysin kun juon:
“Alkoholin runsas käyttö aiheuttaa mm. ahdistusta, masennusta sekä unettomuutta.
Se voi vaikuttaa persoonallisuuteen ja lisätä esimerkiksi aggressiivisuutta, paranoiaa
sekä depressiota.
Jatkuvan humalahakuisen juomisen seurauksena alkoholi heikentää tajunnan
tietoista tasoa, ajattelu urautuu sekä maailma kutistuu ajallisesti ja paikallisesti.”
Olisi mukava tietää tarkalleen mitä aivoissa tapahtuu tuon 3 kuukauden aikana, ja mitä muussa kropassa tapahtuu, kuten esimerkiksi painonpudotus käy kuin itsestään kun lopettaa juomisen. Varmaankin osittain nestettä poistuu mutta minun käsitys on että metaboliikka muutenkin muuttuu niin että kroppa käsittelee ravintoa tehokkaammin eikä vain varastoi sitä vyötärölle.
Ensimmäinen työviikko on takana ja sen hoidin kyllä yllättävänkin tehokkaasti huolimatta siitä että putkeni päättyi vasta 5. pvä. Tissuttelin kuitenkin melkein kuukauden. Onneksi pelkkää kaljaa.
Täytyy kyllä myöntää että aika paljon on tehnyt mieli “nollata” raskaan viikon jälkeen, mutta onneksi on antabukset.
Käytiin tyttären ja emännän kanssa uimahallissa sitten rentoutumassa ja sen jälkeen syötiin hyvin ja stressi oli tiessään. On toiminut ennenkin.
Unirytmi pysyy täysin kontrollissa lääkkeillä (atarax + melatoniini), joka helpottaa kyllä työssä jaksamista huomattavasti. Joudun kuitenkin heräämään jo klo 7 jos meinaan ehtiä klo 9:ksi töihin.
Ja muutenkin minulla on ollut vaikeuksia jaksaa jos en saa tiettyä määrää unta yössä.
Normaalisti 10-13 tuntia jopa pitää nukkua jotta jaksan edes olla valveilla koko päivän. Ja jos ei minulla olisi tuon Voxra- lääkkeen piristävää vaikutusta tukenani niin kyllä siltikin olisin nukahtamaisillani koko päivän. Olen siis nyt mennyt klo 9 nukkumaan illalla ja herännyt klo 7 aamulla. Toimii hyvin.
Seuraava virstanpylväs odottaa 19. pvä, eli silloin tulee 2 viikkoa täyteen selvistä, aivokemioiden pitäisi olla aika hyvin kondiksessa siihen mennessä.
Kuten arvata saattaa, viinanhimo ja muiden päihteiden himo iskee viikonloppuna kovemmin kuin koskaan silloin kun ei saa itse juoda. Jollakin pitäisi saada aivot muussiksi ettei ahdistaisi, stressaisi ja vituttaisi niin perkeleesti.
Tänään meinasin jo lähteä ostamaan tinneriä että saan “nollattua” jotenkin edes. Päätin silti kokeilla luontaisia menetelmiä ahdistuksen lievittämiseen.
Keitin vihreää teetä, ja uskokaa tai älkää, tämä simuloi aika tehokkaasti humalatilan aiheuttamaa rentoutumista. Jotenkin tuntuu että päässä alkoi kiertää veri ja eräänlainen “puristus” aivoissa ja koko kropassa hellittää. Taitaa pitää paikkansa se sanonta että “vituttaa niin ettei veri kierrä”, koska ainakin minusta tuntuu että nyt jotenkin rentoutui ja oikein melkein päätä särkee kun tuntee miten siellä kiristyneet lihakset rentoutuvat.
Pitää kyllä ottaa joka päiväiseksi tavaksi töissä ja muutenkin tintata mahdollisimman paljon vihreää teetä!
Vähän myöhästyneet tervetuliaiset multakin. Hyvä kun selätit hankalan tilanteen korvikkeen avulla. Pläräsin ketjuasi ja huomasin, että nämä näyttävät toimivan sinulla. Ihan OK, vaikken antabusta ikinä ole käyttänytkään. Mulla on jo vuosia sellainen rohdoskaupan yrttitee vakiojuomana kello 17.00 jälkeen. Kahviin en sen jälkeen koske - myös nukkumista ajatellen. Kuitenkin kannattaa juoda mahdollisimman paljon. Siis alkottomia tietenkin.
Yksi asia pisti silmääni viimeisessä kirjoituksessasi. Muotoilit viikonloppufiiliksiin sellaista, että “viinan ja muiden päihteiden himo iskee viikonloppuisin kovemmin kuin koskaan silloin kun ei saa itse juoda”. Tämä jäi mulle hieman epäselväksi. Liittyykö tämä toisenlaiseen sosiaalikontrolliin? Siis työ vs. vapaa-aika?
Toinen mielenkiintoinen meitä yhdistäväkin juttu liittyy vapaaehtoistöihisi. Mullakin on kokemusta kirkon parissa tehdystä vapaaehtoisduunista. Olin muutaman vuoden vammaisten ja ei-vammaisten integraatioryhmässä ja kokeilumielessä pari kertaa asemalähetyksessä. Hyppäsin kelkasta koska nämä pienimuotoisestikin rupesivat nakertamaan. Ei minun ole mikään pakko tehdä mitä tahansa millä hinnalla tahansa. Heitin itsesuojelumekanismin päälle. Sama pätee ryhmiin. Vaikka osaan kyllä pitää etäisyyttä toisten ongelmiin, niin jollain lailla aloin kantaa näitäkin mukanani. Paremmin pärjään ilman konkreettista kenttäkosketusta. Voi olla, että tilanne on muuttunut. En tiedä kun en ole pitkään aikaan kokeillut.
Joka tapauksessa tsemppiä sinulle ja hyvää uutta viikkoa.
En tiiä, mut Voxra on toiminu mulla niinku pitääkin… tupakkaa menee enää kännis ja Rivoista päässy kokonaan eroon(ja tota on tullu yritettyä muutama kerta)… Itsari kokeilut tuntuu nyt ihan tyhmiltä… kämppä on ekaakertaa kahteenvuoteen siisti…
Viimeisen oluen siis kippasin naamaan 4. pvä tätä kuuta ja kyllä se vaan paikkansa pitää että sen ryyppyputken jälkeen 2 viikkoa menee sekavissa mielialoissa kun ei lääkkeet toimi. Nimittäin aikalailla tarkalleen 2 viikon kohdalla tuntu että jotenkin pamahti oikein semmonen mahtava fiilis päälle! Ei vituta jatkuvasti ja hermotkaan ei oo enää niin tiukalla. Tämän kun saisi vaan pidettyä mielessä niin varmasti onnistuisi raitistelukin. Tässä vaiheessa taas kyllä vannon antabuksen nimeen että eipähän tule ainakaan hetken mielijohteesta lähdettyä “juhlimaan” tätä hyvää fiilistä.
Minulla alkoholi muuttaa persoonaa aika radikaalisti. Ilman alkoholia olen tosi iloinen ja rento ja jaksan ajatella asioita loppuun asti. Kaikki tuntuu onnistuvan kerralla eikä tarvitse sählätä kokoajan. Sitten taas kun alan juomaan niin tottakai sitä kännissä on ihan eri ihminen, mutta myöskin selvänä olen väsynyt, masentunut ja kärttyinen ja en tunnista itseäni. Se en vaan ole minä. Ja ainoa lääke näihin oloihin on silloin alkoholi, joka jokaisella käyttökerralla vie minut syvemmälle tuohon toiseen persoonaan.
Täytyy nyt nauttia tästä hyvästä olosta ja koittaa kestää arjen vastoinkäymiset selvinpäin niin varmana kaikki järjestyy. Töissä menee loistavasti ja varmasti paremmin vielä tulevaisuudessa. Olen alkanut jo suunnitella tulevaisuutta ja ai että se on mukavaa. Minulta puuttuu ajokortti ja auto joten ensimmäisenä lähden tavoittelemaan niitä. Sitten voisin vähän emännän kanssa matkustella.
Ensiksikin TYÖPAIKKA on se kiintopiste, jonka ympärille voi rakentaa kaiken muun (ellet sitten ole ainakin muutamia työllistävä yrittäjä). 8 tuntia + työmatkat joka päivä antavat suurimmalle osalle päivästä järkevää tekemistä, ihmisarvon tunnetta sekä sosiaalisen suojakilven, jos tuttavapiiriin kuuluu serkkuuni verrattavia yrittäjille, työttömille ja pienituloisille vittuilevia mulkvisteja (hänen kohdallaan pitkäaikaistyöttömyys on ollut kasvattava kokemus).
Omalta kohdaltani sanoisin, että raittius (tai hyvin vähäinen käyttö) on se tekijä, joka poistaa bipolaarisuuden melkein kokonaan. (Mielialalääkkeillä ei ole havaittu lumelääkkeitä suurempaa vaikutusta tutkimuksissa [voin kaivaa linkij esiin]). Itselläni menee näin:
Suurkulutus v. 2006 siis on tämä loppunut = eihän sitä pöhnässä jaksa tehdä mitään (kunnon känniä ei toleranssin kasvun takia tule vaan sammumiseen johtava pöhnä), krapulat toistuvat, pahimmillaan käsien tärinät = lisää masennusta.
Perikansalliset perskännit harvoin = menee päähän (koska toleranssi ei enää ole koholla) ja järki lähtee eli mania voi käynnistyä vrt. kusemisepisodi kaupungintalon aulaan. (Monella minua fiksummalla kohtuukäyttäjällä on myös mania käynnistynyt perskännistä [esim. eräs pelasi Presidentin Casinolla kahdessa pöydässä yht’aikaa kaikki rahansa]). Jos on pakko vetää perskännit joskus, on lukion rehtorin ohje edelleen pätevä = pois ihmisten ilmoilta vaikka sitten johonkin saareen.
Monilla ihmisillä on alemmuuden tunne jostakin - esim. Jutta Urpilainen kadehti valtavasti Sarasvuon Jaguaria, minulla on valtava pippurisumute- ja pallifalsetti eli kiekumiskateus. Juuri kateuden vuoksi juominen saattaa johtaa katastrofiin. Monilla ihmisillä taas on ylemmyyden tunne, joka kännissä johtaa katastrofeihin vrt. esim. Jorma Reinin ja ent. puoluesihteeri Pekka Kivelän kännisekoilut, jotka johtivat heillä potkuihin ja hyvän työpaikan menettämiseen. Harva on 100% henkisesti balanssissa niin, ettei alemmuuden tai ylemmyyden tunne yhdistettynä känniin johda ikävyyksiin.
Mitä ajokorttiin ja autoon tulee, niin mietipä tätä:
Onko autolle tarvetta? Pk-seudulla ja Tampereella (hyvät junayhteydet) ei ole. Esim. Osmo Soininvaara vuokraa auton silloin harvoin kun todella tarvitsee → tulee halvemmaksi. Autosta tulee vain kustannuksia. Taksilla/autovuokraamon autolla tulee halvemmaksi.
Ajokortti voi olla projektina hyvä asia: on tavoitteellista tekemistä ja autolle on kyllä satunnaista tarvetta.
Kun uutuuden viehätys on mennyt pois on autolla ajaminen lähinnä välttämätön paha.
Autoissa ei enää (elintason nousun vuoksi) ole samaa statusimplikaatiota, kuin joskus 50 -80 luvuilla.
Nopealla autolla voi ajaa kovaa riskittä lähinnä arkipäivinä aamuyöstä (reissumiehien keskinopeus saattaa olla around 150 km/h). Harva kuitenkaan osaa nopeaa ajoa (minäkään en osaa) jolloin kallis auto menee tavallaan hukkaan.
Nyt ollaan jo kuudennella viikolla selvistäpäin. Antabuksen voimalla osittain mutta on myös tämä hyvä fiilis ja kaiken onnistuminen tehnyt osansa.
Töissä menee pirun hyvin. Sain uuden puhelimen ja takin työn puolesta jotka jo ne yksin maksavat 800€ yhteensä. Tämä on taas sitä ihmeellistä selittämätöntä elämän “antamista” joka minulle tulee kun lopetan juomisen. Sama homma oli viimeksi. Kaikki vaan menee niin perhanan hyvin. Työt muutenkin on mennyt niin hyvin että seuraavalla palkalla ostankin uuden astianpesukoneen, pyykkikoneen ja television.
Tänä aamuna oli ensimmäinen heikko hetki antabusten suhteen. Meinasin lopettaa ne koska ilmeisesti alkaa taas janottamaan. Olin kuitenkin vahva ja otin sen jokatapauksessa, koska tiedän että tämä hyvän onnen putki loppuu heti jos ratkean juomaan.
Muutto lähestyy ja on niin mahtava päästä muuttamaan keväällä. Toivottavasti on kaunis päivä silloin muuttopäivänä. Muuttofirma hoitaa melkeinpä kaiken joten minun ei tarvitse stressata isojen tavaroiden kantamisesta. Ainoa vaan niin häkkivarasto on ihan kaaos ja se pitäisi mennä setvimään.
Itselleni riittää hyvin pieni annos melatoniinia ja nukun sillä todella sikeästi koko yön - joskin oon aamulla erittäin tokkurassa ekat 4 tuntia, joten en sitä kovin usein ota - mutta se on varmaan turvallisin lääke unettomuuteen mitä löytyy joten uskoisin että voit suht. turvallisesti kokeilla isompaa annostusta jos ei se yksi tabletti riitä. Noi nukkumisjututkin korjaantuu ajan kanssa, ainakin jonkin verran. Mulla oli uniongelmia jo ennen alkoholiongelmaa joten eihän ne mihinkään hävinneet vaikka dokaaminen jäikin, mutta unen laatu on kyllä parantunut merkittävästi hiljalleen vaikkei unta määrällisesti ehkä enempää tulisikaan per yö. Tsemppiä!