Duuni/koulu ja päihteet

Avataas tällainen. Kiinnostaisi tietää miten kanssaplinkkaajat hoitavat duunit tai koulut, kun menee joko turhan lujaa, tai riippuvuus on sillä hantilla ettei voi ilmankaan siellä päivätöissä/koulussa olla…

Syy kiinnostukseen on tietty talismanin huoli oman duunin pitämisestä, opiodeja on mennyt jo turhan monta vuotta, enkä näinollen “selvinpäin” töissäkään jaksa paria päivää pidempää, vaikka työ ei varsinaisesti fyysisesti raskasta ole, joten vetämiseni perustelen tällä hetkellä työssä jaksamisella :unamused: kukaan työpaikallani ei tiedä harrastuksestani, eikä se uskoakseni päällekkään päin näy, joten lääkitsen itseäni duunissa jotta hommat hoituisivat. sama työnantaja ollut jo vuosia eikä tähän mennessä ole ongelmia sieltäpäin tullut, mutta itseni takia tilanne harmittaa.

Kiinnostaisi tarinat miten olette handlanneet vastaavat hommat, onko tullut potkuja, jääneet kiinni, tai jopa mahdollisesti lopettaneet koko paskan duunin/koulun tuella?

Hyvä aihe aloittaa :slight_smile:

Itse kävin töissä n.3 vuotta pöllyssä. Eli siis pilvessä. Mitään ongelmia ei koskaan tullut enkä jäänyt kiinni. Ulkoinen olemukseni ei viesti todellakaan että olisin päihteiden käyttäjä, joten sillä pääsin jo pitkälle. Ihmettelen kyllä jälkeenpäin ettei kukaan oikeasti huomannut, vaikka harjoitin hyvin tärkeää ammattia jossa olisi pitänyt olla skarppina. Mitään en ikinä ryssinyt paukuissa, mutta välillä olin liian polttelun takia hirveän väsynyt ja apaattinen. Tällähetkellä olen opiskelija ammattikorkeassa, ja polttelu on jäänyt. Tai ainakin kovasti yritän :slight_smile:

Ei se enää onnistuisi kun koulussa on. On niin paljon lukemista ja keskittymistä vaativaa opiskelua etten pystyisi enää siihen hiisaamis määrään mitenkään. Näin jälkeenpäin olen kummastellut miten ihmeessä pystyin siihen aikanaan.

Kerran olisi ollut huumetestit, mutta minäpä lopetin työt siinä paikassa muihin syihin vedoten joten vältin testit.

^ Siis lopetitko ne työt sen testin vuoksi? Vai sattuiko se vaan tulee just silloin, kun olisit muutenkin ollut lopettamassa?

Itse oon jotenkin todella kummasti onnistunut yhdistää opiskelun ja douppailun usean vuoden ajan. Tämä mun ala vaatii tosin hyvin vähän lukemista ja asioiden ulkoa opettelua, kun käsillä tehdään juttuja. Varmaankin siksi se on onnistunut. Välillä on kyllä tullut nuokuttua tunneilla niin, ettei keltään oo voinut jäädä huomaamatta, ja koulun vessoissa on vedetty ties miten monet vedot. Pahimpien kausien aikana on kyl koulut jääny kokonaan. Päihteiden takia muutenkin koko opiskelu on venynyt paljon pidemmäksi, kuin mitä siihen muuten ois mennyt.

Mustakaan ei näy päällepäin mitään merkkejä siitä et oisin käyttäjä - tai no, pistojäljet on tietysti ollut ongelma, mutta ei niistä kukaan koskaan missään oo ainakaan huomautanut. Eikä oo tullut sellasia tilanteita että olis tarvinnut edes epäillä jonkun huomanneen. Jos joku jotain pikku arpia on mun käsivarsissa nähnytkin, on ne varmaankin kuvitellut että kissa on raapinut tms., koska eihän musta yksinkertaisesti osais kuvitellakaan että kävisin koulun vessassa vedoilla! Tuleva kesä tuleekin olee eka vuosikausiin, kun mitään jälkiä ei tarvii edes peitellä, niitä kun ei enää ole! :smiley:

Niin, vaikka musta ei mitään päälle näykään - enää siis, joskus aikoinaan tietysti näki kun mimmi on ihan sekasin ja laiha ku mikä - enkä oo koskaan mitään sekoiluja kouluilla harrastanut, niin on se douppailu silti haitannut opiskeluja paljon, pääasiassa hidastaen niitä. En voi sanoa että opintojen avulla olisin lopettanut sen sekoiluvetämisen, mutta opinnot on kyllä ollu syynä siihen, että alunperin hain korvaushoitoon - ilman hoitoa kun en ois siihen enää pystynyt. Ja opinnot on koko ajan ollu mun elämässä se juttu, minkä vuoksi teen asioita ja oon jaksanut eteenpäin sillonkin ku on tuntunut ihan toivottomalta.

Tiesin että testit olivat tulossa, mutta en saanut itseäni pysymään ilman kannabista. Niimpä hain ja sainkin uuden työn ja sitten sain hyvän syyn lähteä ja välttää testit.

Mulla oli työn saatuani testaus, mutta kun oli tiedossa asia (eikä ollut nykyisiä ongelmia) niin ei tehnyt tiukkaa olla muutamaa viikkoa polttamatta.

^oliko sulla Luppis siis vakityö, ja testauttivat ilman syytä? Tällä hetkellä uskoakseni vaatii ainakin jotain näyttöä/epäilyä käytöstä, että alkavat testaamaan. ja silloinkin kai pitäisi olla työtehtävä, jossa voit aiheuttaa henkilövahinkoja tms. näin siis olen ymmärtänyt. Jos jaksat valaista miten tämä tapahtui, ja miksi?
Nykyään, kuten aloituksessa mainitsin, ongelmani ei ole hatsi, ei tule juurikaan polteltua, mutta eipä sillä kai nyky-lainsäädännössä juuri ole merkitystä mistä doupistä käryää, vai olenko väärässä?

Olen suurimman osan saanut hoidetuksi samaan aikaan… On kyllä jäänyt 1 koulu osin douppaamisen tähden ja 1 työ testien tähden kesken. Tosin tuosta työstä sain sinänsä turhaan fudut, koska kertapoltto ganjaa näkyi hiukan reilu vkon ja vika testi oli vain thc pos. Toisaalta se olisi loppunut muutenkin pian ja ainoastaan oma-aloitteisuus putosi hyvään muiden ollessa kiitettäviä… Koulu taas, no ei ollut oikein omaa alaa; lisäksi juuri tuo että keneltäkään ei ole voinut nähdä huomaamatta nuokkuminen tai yliaktiivisuus… :unamused:

Näihin päihdekuntoutujille tarkoitettuihin töihin olen aina ollut liian hyvässä kunnossa, joten olen tehnyt kesäduunia sekä ilmaisduunia useasti… Lisäksi kurssit yms koska en ole jaksanut istua kotona kovin pitkään…

Tästäkin koulusta valmistun hiukan myöhemmin, tosin syy ei ole päihteet… Ei mene vuotta yli kuitenkaan… Itse olen ollut asenteella että "jos on pakko doupata työpäivinä (illalla, päivällä vain ne jolla pysyy terveenä), voin ottaa esim valvotun yön jälkeen pieniä määriä tasoittavia… Täällä se virallinen työttömyys on vielä tuplat maan keskiarvoon vrt ja lama alkoi 2008; pitkäaikaistyöttömiä paljon… Lomautuksia lähes jokaisella joka on paikan saanut toistaiseksi pitää; useampia kk:den lomautuksia…

Lemppaamassa on aina ollut jengiä, joka on kamaa vetänyt… Pimeästi osa tekee, joillekin on vain kehoitettu menemään kotiin raitistumaan; riippunee alasta. Osa raksa-alasta ainakin veti pimeää pulloa tai koko porukka aloitti pe ruokiksella kittaamaan bisseä… Itse olen ennemmin ottanut sen asenteen, että on masennusta ja parempia päiviä… Näin asia on aina ollut, mutta poissaoloja ei ole tullut turhaan… Paitsi siitä koulusta, joka ei ollut alani… :unamused: Tästä koulusta myös fyysisien sekä psyykkisten ongelmien takia… Kuitenkin opettaja tietää, niin ei ongelmaa poissaolojen tähden koska etenen jos koulussa olen & yhteiset aineet olen suorittanut…

Menin siis sellaiseen työhön terveysalalla johon piti toimittaa huumetestit kahden kuukauden sisällä siitä kun oli aloittanut työt. Eli kaikki testataan ennenkun työnkuva on vakituinen. En sitten pystynyt olemaan polttamatta niin en jäänyt kyseiseen paikkaan.

Taitaa olla hieman “ala” kohtaista tuo juttu. Ei kumminkaan natsaa ihan jos oisin ihan vaan taivaanrannanmaalari niin hyvin vois mennä kaikki luova “suhtautuminen” Ei nyt ainakaan mulla, kun on mietittävä muutakin lähinnä et jos itelle käy jotain tai sit muille?? ei natsaa jonkun sirkkelin kanssa pyöräillä tai joku alajyrsin huhhuh siis puuala kyseessä. Kuiva kuukausi takana…kaikesta… oikeesti meen tonne kuivaushuoneenpuolelle jatkossa. :slight_smile:

Olin aikoinaan pienes firmas töissä.Toimenkuvaan kuului sahaus,kuormien purku ja toimitusjohtajan tuuraaminen jos hän oli matkoilla ym.Ihme kyllä,onnistuin hoitamaan duunit vaikka olin välillä aivan helvetin kujalla jo aamulla.Kerran olin purkamas kuormaa ja poltin jointtia samal,ni nuori sälli ol ajamas autoo,ni se pyysi savut :laughing:Jätin loput hänelle,et jaksaa ajella :unamused:

Minulla meni yksi työpaikka sen tähden kun olin niin paljon sairaslomilla ja lääkäreissä. Eli viekkareissa saikulla tai sitten lekurireissuilla hakemassa helpotusta. Työnantaja ei pitänyt siitä että joka viikko melkein tuli lääkärimaksu minun toimesta.

Viisastuneena (not) viim. kunnon työpaikassa olin opiaateissa päivittäin mutta päällepäin ei kukaan sitä huomannut. Suurimmaksi osaksi opiaatit oli lääkärin määräämiä ja annokset pysyivät suht. normaaleina. Olin hyvin avulias ja iloinen ja asiakaspalveluhenkinen. Kyllähän päihteiden vaikutuksen alasena töissä ollessaan on riskaapelia peliä. Pitää tuntea rajansa. Jos on omia reseptilääkkeitä kannattaa tutkia itsensä miten lääkkeet vaikuttavat itseensä ja jos joutuu käyttämään vaarallisia koneita tai ajaa autoa. Koska työpäivä useimmiten on vain sen 8h joten jos kivut tai mielihalut sen antavat sallia olisi syytä pysytellä työpäivän ilman mitään ja vasta sen jälkeen. Eriasia on se jos kivut ovat niin kovat.

Itellä on mennyt nyt pari vuotta vedellen opiaatteja. Työt on sujunut hyvin siinä rinnalla. Työaikana en ole ikinä vedellyt mitään, yritän sen myös jatkossa pitää niin! Joskus kun aamuvuoroon menee, välillä voi olla vähän pää jumissa mutta onneksi se ei työssäni haittaa. Ei kukaan ole ikinä huomannut mitään, enkä todellakaan ole sen näköinen, että kukaan osaisi veikata että jotakin käytän. Nyt on poissaoloja ollut töistä tämän asian takia, tuntuu ettei jaksa käydä töissä. Terveysasemalle vaan ja sairauslomaa kiitoos. Kyllä se mielenkiinto vielä jostain tulee. Nykyisin vain keikkailen ja silloinkin kun töistä pääsee, niin juosten kotia ja äkkiä sitä helpottavaa.

Töissä pyrin olemaan selvin päin. Aina näin ei ole ollut, mutta koettanut skarpata viime aikoina työn ja opiskelun suhteen. Lähinnä hitaita tullut otettua töihin mennessä / töissä. Koulussa tulee sitten useammin oltua huumaantuneena. Silti harvemmin kuin ennen. Ennen vedin kaikki tentit ja kokeet läpi pirin voimalla. Tänään olin selvin päin.

Mun mielestä se, että on töissä tai opiskelemassa on yks ihan perusedellytys hyvälle elämälle.
Ihminen vaan on -yleensä- semmoinen, että sillä pitää olla muita ihmisiä ympärillä ja töissä/koulussa tämä käy luontevasti ja kehittää sosiaalisuutta.

Myöskin tärkeä asia on, että päivärytmii pysyy samanlaisena, eli että se ei heittelehdi.
Mielestäni ei ole olennaista se herääkö aamulla klo 7 tai klo 11, kunhan tekee sen joka päivä samoin, eli rytmi pysyy samana, olipa nukkumaanmenoaika ja herätys sitten mihin kellonaikaan tahansa, kunhan se ei heittele.

Sitten, kun on töissä viikot, niin viikonloppukin tuntuu samalta kun penskana, eli se on todellakin sitten lomaa. Kaikki työttömät tietää ettei työttömälle vkl tunnu mitenkään. Mutta kun käy töissä, niin kylläpä on mukava perjantaina loopettaa työt ja tietää, että pystyy kattomaan telkkarista mitä haluaa, jotku ohjelmat tulee viikolla liika myöhään. Sitten viikonloppuna voi myös nukkua pari tuntia pidempään. Se ei haittaa rytmiä oikeastaan. Ainut vaan on, ni maanantaina on vähän hankala herätä, mut ei oo paha.

Kesto päihteillä tässä menty jo pitkään ja sairaseläkkeellä, silti odotan viikonloppua kun polkasen pyörällä rantaan ja näen paljon tuttuja ihmisiä. Itse menen vasta lauantaina mökille kun emäntä haluaa levätä perjantai illan ja on ihan hyvä etten ole häiritsemässä, koiraa en vielä uskalla ottaa mukaan vaikka on semmonen jousitettu teline mut pelkään että vetää mut kumoon. Tässä mainittiin se rytmi joka on todella tärkeä asia, voi kun saisin tehdä entistä työtäni joka oli kuin harrastamisesta maksettais ja jopa hyvin eikä mukavat vuosiboonuksetkaan olleet pahasta. Eläkkeellä piti keksiä muita harrastuksia jotka meni selän murtuman takia katkolle mutta nyt uusi yritys ja mukavien ihmisten seuraan on helppo palata.

Komppaan, säännöllinen päivärytmi duunin kautta on pitänyt mut kasassa jo vuosikausia, joko opiskelun tai duunin merkeissä :slight_smile: Sairaslomalla kun olin ton polven takia 4 kk niin huomasin konkreettisesti, kuinka vitusti se tekemättömyys masentaa ja ahdistaa - joskaan en myöskään kyennyt liikkumaan juurikaan ton koiven takia. Mutta vaikka se ei ois ollut paskana, niin ne muutaman kuukauden mittaiset työttömyys/mitääntekemättömyysjaksot mitä elämässä on olleet on kevyesti sitä paskinta aikaa; mitään ei oikein saa aikaiseksi, helposti jumittuu neljän seinän sisälle päiväkausiksi, jonka jälkeen on paljon vaikeampi taas saada aikaiseksi mitään, joka ahdistaa ja jää neljän seinän sisälle jne… Ei tee hyvää sellainen. Mielekästä tekemistä pitää olla :slight_smile: Toki joillain, esim muutamalla taiteilija -ja muusikkotutulla se arki on tota mutta ne on niin messissä siinä omassa luomisessaan että epäsäännöllinen päivärytmi on ehkä jopa edellytys sille, että se homma toimii niillä. Mulla ei… Tuppaan vaan apatisoitumaan jos ei oo mitään velvotteita eikä inspiksiäkään synny ilman päivärytmiä.

^Totta, rytmi, rutiinit ja oman jaksamisen tunteminen ovat hyvä alku… Itse näen tuon kh:n välivaiheena, jonka aikana harjoittelen normielämää mahd vähällä stressillä sekä asioiden hoitamisen omalla lääkityksellä… Kyllähän tuo työt/koulu onnistui aina jonkin aikaa tai tietyn, sovitun ajan, mutta jos täysin käsistä lähtee niin sen jälkeen voi odottaa pettymyksiä jatkossakin… Aita on alitettu… Suorastaan pelottavaa valmistua paikkakunnalle, jossa virallinen työttömyys lähikuntineen on +17%… :astonished: :open_mouth: Onneksi on varasuunnitelmia… Vaikka kolmas ala… :wink:

Iski melkoinen ukkonen päälle joten en lähteny rantaa, sitten keksin ku kelasin vanhoja ystäviä puhelimesta niin lähes kaksi tuntia höpöttämistä ja kolme kutsua mökille. Yhdessä paikassa niin ärjy mäyräkoira että epäili onnistuuko mun koiran kanssa, sanoin et ensin hihnassa näytetään ja sitten päästetään vapaiksi. Mun oma isompana haluaa sisälle ettei tarvi puolustautua, on sielä aitassa nukkunut pienenä. Tämä nyt korvikkeena mutta normi päivinä puhun vain koiralle, se ymmärtää paljon muttei ole oppinut puhuun takaisin. Pitää vaan keksiä korvikkeita eikä jäädä armeijatermein tuleen makaamaan.