Olen käyttänyt melko epäsäännöllisesti pari kuukautta Diapamia annoksella 5-10mg per päivä. Yleensä syön 10mg, kun otan, pidän 1-4 välipäivää, syön maksimissaan 2 päivää putkeen ja n. kuukaudessa olen syönyt 30x paketin. Normaalisti pystyn hyvin olemaan 2-3 päivää ilman sen kummempia sivuoireita. Nyt toleranssi on vaan sen verran korkealla, että 10mg ei ehkä oikein pure riittävän hyvin. Uskaltaako annosta nostaa ja käyttää yhtä säännöllisesti ilman riippuvuuden riskiä? Toleranssin nousu on tietysti ilmiselvästi odotettavissa, jos sitä annosta menee nostelemaan. Ja en nosta annosta ilman lääkärin lupaa, mutta kysyn nyt kuitenkin foorumilaisilta kokemuksesta.
Mulla on pamit respalla 20 mg/vrk, ja olen saanut kriisitilanteissa luvan ottaa enemmänkin. Näin on siis mennyt kaks vuotta pian, enkä omaa vielä ainakaan jäätävää tolea. Voihan sitä annostusta vaihdella tarpeensa mukaan, joskus auttaa 10 mg, joskus 15, joskus 20. Riippuu ahdistuksen tasosta.
Diapam on kyllä sen verran pitkävaikutteinen, että 2-3 välipäivää ei laske toleranssia merkittävästi. Aineen puoliintumisaikahan on jopa 100 tuntia, riippuu ihan, miten elimistö käsittelee sen. Mut jos niitä oikeeseen tarpeeseen syö, niin minkäpä sille mahtaa, jos sattuu tarvitsemaan 2-3 päivän välein.
Syönyt reilu 5V 3*5Mg ja nyt yöksi vaihdettiin kymppipami, koittanut olla ilman ja mitään mielitekoja ei tule mutta se syy miksi syön tulee esille. Pistelevä kipu joten otan lääkkeeni, en uhraa ajatustakaan tulenko riippuvaiseksi tai olenko jo riippuvainen. Teemujen lopetus samasta 5V käytöstä ei tehnyt muuta kuin kipujen lisääntymistä, piti olla 2vko ilman että sain kipulaastarit ja nyt neurologi sanoin että saan loppuviikosta ottaa teemuja tarpeen mukaan. Harvoin otan kun aiheuttaa pahoinvointia, paljon pitää pameja syödä että koukku syntyisi, mun mielestä.
Niitä ei varmaan määrätä ihan huvin vuoksi joten kait ne kannattaa syödä vaan kiltisti.
Mulla oli viikko sitten viinakatkolla aluksi dpamia 30mg/pv jota laskettiin päivittäin 5mg. Ja voi luoja että himotti aina ennen lääkkeenjakoa. Onnenksi jäi aineet katkolle enkä saanut mitään mukaan. Olisi ollut satavarma tuho noitten kanssa. Nyt sitten vaan antabusta loppuelämä ja vapaus kaikesta pasksta …koputtaa puuta
Iso tsemppi suossa rimpuleville!!! 
Jos haluat välttää fyysisen riippuvuuden, sun pitäis ennemminkin hetkeksi tiputtaa annosta ja kärvistellä sillä, minkä jälkeen se 10mg toimisi paremmin. Mut niin kauan kuin välipäiviä pidät, on tilanne aika hyvä. Jos niistä luovut, olet todennäköisesti aika nopeasti (fyysisesti) koukussa…
Itsellä bentsojen lopetus kesti aikoinaan yli vuoden ja olo normalisoitui vasta monen kuukauden kuluttua lopetuksesta. Jouduttiin sit aloittamaan uudestaan, ja vasta silloin hävisi outo hermostuneisuus, jota ei ollut ennen bentsojen ensimmäistä aloitusta ollut ja joka lopettaessa tuli esiin…
Diatsepaamilla on erittäin pitkäpuoliintumis-aika, eli kestää tosi pitkään että kroppa polttaa annoksen kokonaan. Ei sitä tarvi kun muutama kerta viikossa napata jotta saisi itelleen fyysisen koukun.
Eli se siitä pitkävaikutteisten rauhottavien eduista.
Riippuu IMO ihan annostuksesta… Ainakin diapamissa on iisimpää tiputtaa annosta, kun vaikutus on tasainen - olettaen ettei hae siitä mitään oloja siis
Tiputtaminen olisi kyllä helpompaa noilla, jotenkin en vaan uskalla vaihtaa xanoria diapamiin, koska pelkään ettei diapam auttaisi enää xanorin jälkeen mitään, vaikka annostus olisi vastaava. Oksatsepaami kun ei mitään auta. Onko kokemuksia? Niin joo Rivatril on kokeiltu, liikaa haittoja että olisin voinut käyttää sitä.
Ei omakohtaisia mutta yksi tuttuni vaihtoi 4mg Xanor / päivä -lääkityksensä hiljalleen 40mg Diapam / päivä, eikä enää edes syö tuota 40 milliä päivittäin. 4mg Xanoriahan vastaa käsittääkseni 80 (!) milliä diatsepaamia per päivä, eli aika hc-annoksilla mentiin… Tosin ilmeisesti vaihto tapahtui asteittain siten, että Xanoria laskettiin ja Diapamia nostettiin muutaman kuukauden ajan. Oli kuulemma silti suht. vittumaista ekat pari viikkoa ilman Xanoria, mutta nykyään on pärjännyt diatsepaamin voimin jo päälle vuoden. Tbh se kyllä söi sitä Xanoria ihan viihdekäyttöönkin (esim. se 4mg kerralla tai enemmänkin) ja oli välillä aivan vitun rasittava mulkku bentsopäissään 
Joo kyllä 4 mg xanoria on 80 mg diapamia, mutta mitä olen siitä tiputusohjelmasta lukenut, niin niissä ainakin alettiin pikkuhiljaa syömään päällekkäin molempia, juuri kuten kaverillasi. Ettei tosiaan siis suoraan vaihdettu toisesta toiseen, mutta mä tosiaan jaan sitä päiväannosta pitkin päivää ja se on melkein puolet tosta mitä kaverisi söi. Ei vaan tajua miten joku haluaa syödä viihteilyyn tota, kun ei se mulle mitään oloja ole koskaan aiheuttanut ja olosuhteiden “pakosta” alkoi säännöllinen syöminen. Nyt siitä ei saatana meinaa päästä kirveelläkään eroon, annoksen pienentäminenkin on niin vitun vaikeaa.
Mut tietysti kaikesta mistä saa oloja, on helppo tulla riippuvaiseksi ja täten niiden päihdekäyttö on ymmärrettävää.
Helvetin bentsot, tarvittavia lääkeitä ja tietyissä tiloissa ainoita jotka auttaa, mutta jos käyttö ajautuu säännölliseksi, niin irti pääseminen onkin täyttä helvettiä. Enpä tiennyt mihin junaan lähdin, kun tämä alkoi. Kuitenkin kun käyttö pysyi satunnaisena n. 12 vuotta, niin ei tällaista voinut kuvitellakaan. En ole edes irtautumassa lääkkeestä kokonaan, mutta haluaisin - niin haluaisin saada annosta edes vähän alemmaksi. Vaatii ilmeisesti enemmän voimavaroja mitä mulla tällä hetkellä on, nyt motivaatio ei ole suurin.
Tiedän mitä tarkoitat, vaikka oma bentsohistoriani onkin paljon lyhyempi (vuosi Tenoxia 20 mg/päivä, siitä vaihto Diapamiin 5-10mg / päivä). 24h pystyn olemaan ilman, varmaan pidempäänkin jos ei tarttis käydä töissä jne, mutta unta on saatava ja paniikkikohtauksia oon kokenut elämäni aikana ihan tarpeeksi… Onneksi ei ole annostus tosta 10 millistä noussut ja keskimäärin menee se 7,5 mg päivässä, mistä tiputtaminen lienee vielä ihan mahdollista, vaan lienee sekin ainakin kuukauden-parin prosessi kun tuota on tullut nyt vähän päälle vuosi syötyä.
Hyvä että on pysynyt noin matalana, mullakin oli vuosia säännöllisessä käytössä vaan 1 mg xanoria, en muista missä vaiheessa mutta ehkä 3 viimeisen vuoden sisällä se on noussut 2,5 mg asti vuorokaudessa. Siis säännöllisesti olen sitä syönyt n. 8 vuotta sen 12 vuoden tarvittaessa annostelun päälle.
Kone on ollut tänään niin juntturassa, etten voinut kirjotella yhdessä vaiheessa mitään tänne. 
Sen enempää tätä ketjua jaksamatta lukea: Bongasin kerran bentsovieroituksiin erikoistuneen angloamerikkalaisen lääkärin artikkelin, jossa tämä hehkutti klonatsepaamia (Rivatril) bentsovieroituksiin. Kai se oli puoliintumisajan vuoksi lähinnä, en muista ny kovin tarkkaan. Mut aika hyvin netistä löytää englanninkielisiä juttuja, jos haluaa itse itseään lähteä lääkitsemään. Löytyy ihan pudotusohjelmat ja kaikki. Ihan ehdotuksena.
Joo, puuttuu vaan sen Diapam (kaduille en lähde) tai Rivatril (ei sovi mulle). On mulla toi pudotusohjelmakin tuttu, kun täällä on sitä linkkiä betsojen vierotuksesta jaeltu. Mutta joo… mietitään, katsotaan, kärsitään, ehkä.
Mutta onhan tossa infoa ketjun aloittajallekin.
Näinhän asia on, eli pitkävaikutteiset benzot tekevät tavallaan koukun salakavalammin, kuin lyhytvaikutteiset, mutta toleranssi ei nouse niin herkästi pitkävaikutteisten kanssa, kun olo pysyy huomattavasti tasaisempana vs. esim. Xanorin nappailu, joka säännöllisessä käytössä lähtee herkästi vain lisääntymään ja lisääntymään, ilman varsinaista väärinkäyttöäkään. Ei tuokaan toki kaikkiin Xanorin säännölliskäyttäjiin päde.
Mitä tulee tuohon Rivatrilin käyttöön vieroituksessa, niin ymmärrän hyvin, koska itselläni Rivatril ainakin toimii kaikista benzoista parhaiten siinä, että sen vaikutus kantaa tasaisena ja muutenkin se pitää mut parhaiten toimintakykyisenä. Toleranssini ei siis Rivojen kanssa varmaankaan olisi koskaan noussut lainkaan(?), ellen olisi aivan tarkoituksella käyttänyt niitä väärin 
. Tosin runsaan väärinkäytönkin jälkeen mun on ollut verrattain helppoa palata normaaliin annostukseen.
Aloittajan ongelmasta sen verran, että riippuvuushan tosiaan syntyy jo pienilläkin annoksilla, joten eipä se varsinaista riippuvuusongelmaa pahenna, kuinka isoja annoksia ottaa, vaan olennaista on se, kuinka usein niitä ottaa ja esiintyykö väärinkäyttöä. Tietenkin annoksella on paljonkin väliä siinä mielessä, että mahdollisessa vieroitusvaiheessa on paljon helpompaa lähteä purkamaan lääkitystä mini- kuin jättiannoksista.
Mulla tehtiin bentsovieroitus nimenomaan niin, että kun oli sekä diapam että rivatril käytössä, tiputettiin ensin suhteellisen nopeasti diapam pois ja sen jälkeen rivatril. Tai siis heti klinikalle mentyäni tiputettiin bentsoannoksia aika paljon (leikattiin diapam suunnilleen puoleen ja rivatriliakin pari milliä), eikä tuntunut oikeastaan missään. Eli olin syönyt “turhaan” liian isoja annoksia ja luullut, etten voi tiputtaa annosta niin paljon kerralla, mutta onnistuikin hyvin. 
Järvenpäässä vaihtavat ilmeisesti monille sen rivatrilin opamoxiin, mutta itselle toi vaihto ei sopinut (eikä myöskään paikka).
Nyt oon about vuoden käyttänyt taas diapamia (sitä ennen oli vuoden tauko bentsoista) ja onneksi pystyn vielä välipäiviä pitämään - mieluiten silloin, jos oon vain himassa. Annoskin on kyl aika maltillinen: 15mg/vrk. Diapam on itselle selvästi parempi lääke kuin rivatril, vaikka aiemmin olin toista mieltä. Aikoinaan en edes huomannut bentsojen vaikutusta muuten kuin kropan rentoutumisena, mut tosissaan se lopetuksen jälkeinen sisäinen ahdistus ja hermostuneisuus on taas täysin poissa ja pystyn paremmin keskittymään sosiaalisissa tilanteissa. Etenkin luennoilla oli silloin bentsottomana vaikea olla: en pysynyt paikoillaan ja olin tosi jännittynyt, vaikken ole koskaan pelännyt tai hermoillut sosiaalisia tilanteita…
No eihän tuollaisessa vaihdossa ole paskankaan järkeä IMO 
.
Eipä sitä itsekään benzojen vaikutusta liioin huomaa, kuin vasta siinä vaiheessa, kun niitä ei ole ottanut. Tarkoitan nyt siis ihan normaaleita annoksia, en mitään helvetinmoista överöintiä. Eikä sitä kait kuulu huomatakaan, koska silloinhan on kyse överöinnistä, jos ne jossakin tuntuvat. Toki ahdistuksen(tai mihin vaivaan niitä nyt kenellekin on määrätty) kuuluu hävitä tai lieventyä, mutta muuten olon tulee olla ns. normaali, ei mitenkään päihtynyt tai selkeästi lääkitty. Tolettomilla nuo tietenkin monesti vaikuttavat enemmän tai vähemmän päihdyttävästi, vaikkei moista oloa tarkoituksella hakisikaan.
^Niin itselläni ei aikoinaan bentsot ahdistukseen auttaneet, tai ainakin siltä tuntui. Mutta olo olikin vielä hirveämpi, kun ne lopetit, mikä toki saattoi johtua vieroitusoireista, jotka kylläkin kestivät todella pitkään, vaikka lopetin hitaasti.
Ja ei siinä vaihdossa mitään järkeä ollutkaan, enkä suostunut olemaan hoitopaikassa, jossa potilasta tai hoitotahoa ei kuunnella lainkaan. Opamoxista ei ole mitään hyvää sanottavaa, ja lisäksi laskivat ilmeisesti annoksenikin väärin. Aiemmin olin kuullut nimenomaan siitä, että muut bentsot vaihdetaan diapamiin, jolla sitten vieroitus tehdään. Omalla kohdallani päädyttiin täysin järjettömään ratkaisuun, jota ei osattu lainkaan perustella…
Kyllä alkoholismi on sentäs aika helppo laji verrattuna benzoismiin. Aina saa tarpeeksi turruketta ja voi välillä kuivatella nollalinjalla ilman sen suurempia kärsimyksiä.